Aihe ei varsinaisesti feministipalstalle kuulu, mutta koska monen naisen feministiksi ryhtymisen taustalla on pyrkimys paremaan, siis onnellisempaan elämään postaan sen tänne.
Aidon onnellisuuden perusta on sisäinen rauha sekä tasapaino.
Sisäisen rauhan taustalla on ehdottomasti hyvä omatunto.Saavuttaakseen hyvän omatunnon on ihmisen tutkittava ja analysoitava omia tekojaan, ja varsinkin niiden motiiveja.
Ja jos tarkoituksellisia pahoja tekoja on, on ne itse hyvitettävä. On tyhmää ja jopa sairasta kuvitella, että joku jeesus tai jahve hyvittäisi ihmisen synnit, kyllä jokainen on vastuussa itse teoistaan. Ulkopuolisen syntienhyvittäjään uskominen johtaa vain siihen, että pahuuteen ryhtymisen kynnys laskee.
Pahan palkka on kuolemanpelko, alitajuinen tietoisuus siitä, että vastuuseen joutuu, siksi pahat ihmiset eivät halua vanheta ja lähestyä kuolemaa, joka on tilinteon paikka.
Tasapaino on hieman vaikeampi juttu, sillä se kysyy rohkeutta.
Tasapainon edellytys on että ei ole sisäisiä pelkotiloja, pelokas ihminen ei voi olla tasapainoinen, useinmiten päinvastainen jopa hysteerinen, vaikka ulkokuori vaikuttaisi rauhalliselta.
Ainoa tie kestävään tasapainoon on avoimuus ja rehellisyys, sillä avoimuus on yhteistyön siis kaiken hedelmällisen ja vuorovaikutteisen kehityksen lähtökohta.
Koska elämme materialistisessa markkinataloudessa monien onnellisuuden pahin uhkaaja on se että ei ole tarpeeksi. Mediat tuputtavat jatkuvasti infoa siitä mitä on saatavilla ja muilla jo on.
Täytyy muistaa lyhyt viisaus joka pätee niin materialistiseen ja varsinkin henkiseen rikkauteen: Rikkaalla on riittävästi ja köyhä haluaa lisää. Voisi hauskasti jopa todeta, että varakkaat ne köyhiä koska he haluava lisää paljon enemmän kun vähävaraiset.
Muutta totuus on, että ei materian tai voimakkaiden kokemusten avulla voi kestävää onnellisuutta saavuttaa, ainostaan hetkellisen tyytyväisyyden tunteen,joten se on vain eräänlaista runkkaamista.
Kaikkia maapallon ihmisiä yhdistää sama pyrkimys: tulla ja olla onnellinen.
Onko oma siihen pyrkiä tapasi pitkä vai lyhytnäköinen ?
Aidon onnellisuuden perusta on sisäinen rauha sekä tasapaino.
Sisäisen rauhan taustalla on ehdottomasti hyvä omatunto.Saavuttaakseen hyvän omatunnon on ihmisen tutkittava ja analysoitava omia tekojaan, ja varsinkin niiden motiiveja.
Ja jos tarkoituksellisia pahoja tekoja on, on ne itse hyvitettävä. On tyhmää ja jopa sairasta kuvitella, että joku jeesus tai jahve hyvittäisi ihmisen synnit, kyllä jokainen on vastuussa itse teoistaan. Ulkopuolisen syntienhyvittäjään uskominen johtaa vain siihen, että pahuuteen ryhtymisen kynnys laskee.
Pahan palkka on kuolemanpelko, alitajuinen tietoisuus siitä, että vastuuseen joutuu, siksi pahat ihmiset eivät halua vanheta ja lähestyä kuolemaa, joka on tilinteon paikka.
Tasapaino on hieman vaikeampi juttu, sillä se kysyy rohkeutta.
Tasapainon edellytys on että ei ole sisäisiä pelkotiloja, pelokas ihminen ei voi olla tasapainoinen, useinmiten päinvastainen jopa hysteerinen, vaikka ulkokuori vaikuttaisi rauhalliselta.
Ainoa tie kestävään tasapainoon on avoimuus ja rehellisyys, sillä avoimuus on yhteistyön siis kaiken hedelmällisen ja vuorovaikutteisen kehityksen lähtökohta.
Koska elämme materialistisessa markkinataloudessa monien onnellisuuden pahin uhkaaja on se että ei ole tarpeeksi. Mediat tuputtavat jatkuvasti infoa siitä mitä on saatavilla ja muilla jo on.
Täytyy muistaa lyhyt viisaus joka pätee niin materialistiseen ja varsinkin henkiseen rikkauteen: Rikkaalla on riittävästi ja köyhä haluaa lisää. Voisi hauskasti jopa todeta, että varakkaat ne köyhiä koska he haluava lisää paljon enemmän kun vähävaraiset.
Muutta totuus on, että ei materian tai voimakkaiden kokemusten avulla voi kestävää onnellisuutta saavuttaa, ainostaan hetkellisen tyytyväisyyden tunteen,joten se on vain eräänlaista runkkaamista.
Kaikkia maapallon ihmisiä yhdistää sama pyrkimys: tulla ja olla onnellinen.
Onko oma siihen pyrkiä tapasi pitkä vai lyhytnäköinen ?
Vastaukset 29
Vanhimmat
Onnen perustana siis sisäinen rauha ja tasapaino?
Omasta kokemuksestani kerron. Onnistumisen elämyksistä kasvaa virta, josta kumpuaa sisäinen rauha ja tasapaino.
Mielestäni ihminen ei vanhana eikä nuorena tarvitse muuta kuin onnnistumisia, niiden avulla jaksaa ja kehittyy. Saa itseluottamusta ja voimaa jatkaa, koska tietää olevansa oikealla tiellä.
Onni on niin vaikeasti määriteltävä asia, etten edes yritä sitä. Ja jokaisella omansa.
Toiselle se on puolikas punkkua ja toiselle lottovoitto.
Ei kukaan ole kelvollinen toiselleen sanomaan, että ei tuo ole onnea...
"Ei kukaan ole kelvollinen toiselleen sanomaan, että ei tuo ole onnea... "
Pedofiilin tekee onneliseksi seksi lapsien kanssa,
Negrofiilin taas vainajien kanssa.
Eiko kukaan ole kelvollinen sanomaan, että ei tuo ole onnea ?
"Onnistumisen elämyksistä kasvaa virta"
Sinun pitää siis olla jatkuvasti liikkeessä, oletko hai ?
Ymmärrän kyllä, että enemmistöllä ihmisistä on huono omatunto, joka tekee hijaisuudessa ja yksinäisyydessä olemisen ahdistavaksi, samasta syystä näiden ihmisten onnellisinta aikaa on kun on mahdollisimman liikkeessä.
Onni on sinun omaisuuttasi ja sellaisenaan ainoastaan toteutumiskelpoinen.
Onnea valitsemallasi tiellä. Raskas tulee olemaan.
En todellakaan väitä että olisin ainoa onnellinen ihminen, kyllä useimmat ihmiset kokevat onnellisuutta, usein vain nautinto ja onni sekoitetaan keskenään. Onni on pysyvä olotila ja nautinto hetkellistä.
Ja valtisemani tie on todellakin raskas, sillä tietääkseen missä on keskitie on käytävä molemilla laidoilla.
Onnen sekoittaa nautintoon vain se, joka ei ole onnea kokenut.
Onniko pysyvä olotila? Nyt en taida uskoa.
Kyllä hyvän omatunnon omaavan ihmisen perusolotila hyvä, siis onnellinen.
Tälläisen ihmisen koko maailmankatsomus poikkeaa yleensä massasta.
Olen pitänyt tätä määrettä kaikkein kuvaavampana:
"Onni on hiljainen vieras; useimmiten sen huomaa vasta, kun se jo tekee lähtöä."
Näin Matti Kurjensaari teoksessa Elämänviisauden kirja.
Minun maailmankatsomukseni on sen verran antifeministinen, etten usko olevani oikea henkilö vastaamaan tämän enempää tähän asiaan.
Osaan olla ihan oikeasti onnellinen ja tyytyväinen itseeni. Se todella näkyy, siitä olen samaa mieltä.
Onnistumisen kokemus tuo iloa. Niiden avulla jaksaa ja kehittyy lisää, mutta sisäiseen rauhaan ja tasapainoon tarvitaan mielestäni jotain muuta kuin pelkkää onnistumisen kokemusta.
Etsimistä, kyseenalaistamista, löytämistä, oivaltamista. Luottamista omiin valintoihinsa.
Siinä on jo kokonainen aihe. Mitä se tarkoittaa kenellekin? Kuka siihen kiinnittää huomiota eniten? Oikeastaan se on mielestäni ihan eri aihepiiriä kuin onnellisuus.
Hyvä omatunto voi olla monella, koska omallatunnolla ei ole mitään pahaa, mutta onnellisuus on tyystin saavuttamatta.
onnistuminen on kuin kiitos luottamuksesta omiin valintoihin, oivalluksen, etsimisen ja löytämisen jälkeen??
Mielestäni se on juuri tuo!
Lainaan sinua tuosta yhdestä viestistäsi, "Onnistumisen elämyksistä kasvaa virta, josta kumpuaa sisäinen rauha ja tasapaino."
Itse ajattelen, että siitä kumpuaa ilo. JOS sisäiseen rauhaan ja tasapainoon tarvittaisiin aina joitakin onnistumisia, niin se olisi onnetonta niiden kohdalla, jotka eivät koe ennistumisia.
Mielestäni sisäiseen rauhaan ja tasapainoon tarvitaan aivan jotain muuta kuin onnistuminen jossakin. Siihen tarvitaan mm. etsimistä, oivaltamista, löytämistä... Voi etsiä vaikkapa itseään, tiedostaa oman todellisen itsensä ja oivaltaa, että on hyvä sellaisena kuin on. Tästä ja monesta muusta oivalluksesta ja löytämisestä kumpuaa omasta mielestäni se sisäinen rauha ja tasapaino. Tuo viestisi, Mikä muu, on toki hyvä ajatus onnistumisesta.
mutta pystyisin helposti todistamaan ettei ihminen, jolla ei ole onnistumisen tunteita ollenkaan, voi saavuttaa sisäistä rauhaa puhumattakaan henkisestä tasapainosta. Se on psykologiaa...
Mutta kuten sanottu, en ala kinaamaan. Sinä pidät ajatuksesi. Minä omani.
...sanoi Sokrates.
Minulle jäi nyt tunne, ettet pidä näitä elämyksiä ja niiden toteutumisia onnena. Ehkä ne ovat sinulle vieraita asioita, mutta et voi sanoa, ettei niiden kautta kukaan saavuta onneaan!!
Tämä seuraava kirjoitus on minulle hyvin rakas, tiedän tarkaan, mistä siinä puhutaan ja mitä siinä tarkoitetaan. Lainaan sitä selvittääkseni sinulle, mistä on kyse.
Loppuun laitan linkin, jos jotakuta kiinnostaa sama asia.
"Elämyshakuisuus on nykyihmisen yritys kuroa umpeen oman elämän ja muun maailman välistä kuilua. Media suoltaa ja suodattaa valtavan määrän kuvia, sanoja ja ääntä, ja tämä informaatiovirta synnyttää tunteen oman elämän hallitsemattomuudesta. Elämyksen kautta syntyy oivallus, eheyden kokemus, huikaiseva hetki jolloin elämänvirta tuntuu olevan hallinnassa.
Oivallus on pohja minän eheytymiselle. Toimiva työyhteisö perustuu hyvän itsetunnon pohjalta toimiville ihmisille, jotka pystyvät kannustavaan vuorovaikutukseen toistensa kanssa.
Soturin täytyy olla notkea kuin virtaava vesi ja muuntua sopusoinnussa häntä ympäröivän maailman kanssa, oli se sitten järjen tai tahdon maailma. Carlos Castaneda.
Kun ihminen saavuttaa jotain, se menettää saman tien arvonsa, mikäli kyseessä ei ole aito sydämen toive. Uuden auton, kauan himotun korun tai virkanimityksen hohde himmenee, kun näkee vielä hienomman auton, isomman timantin tai luontevan itsevarman, itseään korkeamman virkamiehen.
Kun unelma sisältää sydämen aidon toiveen, ei mikään uhkaa mielen tasapainoa. Mikään ei vähennä oman saavutuksen arvoa eikä horjuta hyvää itsetuntoa.
Mistä tietää, että unelma on aito sydämen toive? Sen tietää vain tuntemalla itsensä.
Sydämeni on petollinen… Se ei halua, että jatkan matkaa…
Oikein hyvä. On luonnollisesti pelottavaa vaihtaa unelmaan kaikki se minkä on saavuttanut… Jos tunnet hyvin sydämesi, se ei pysty pettämään sinua milloinkaan, koska tiedät sen haaveet ja toiveet ja osaat toimia sen mukaan… Kukaan ei pääse pakoon sydäntään… Paulo Coelho"
Ja linkki:
http://www.voimapaja.fi/elamyspedagogia.htm
Itselläni on oma rakas kainalossa sekä työpaikka ja teerveys tallella. Muuta en tarvitse. Tyytyväisempi tai onnellisempi en voisi olla.
En tarvitse:
- hienoa autoa
- hienoa taloa
- lapsia (emme tarvitse)
- hirmu palkkaa. Se mitä tienaamme riittää hyvin.
- Fashion vaatteita / hajuvesiä jne.
- hifiä, uusimpia tietokoneita jne.
hmm, kai oma tapani on pitkänäköinen?
Kun Moldavian köyhät naiset saavat sinulta rahaa, ei heidän tarvitse lähteä prostituoiduiksi Suomeen.
Uskonnosta sen verran, että vaikka näitä murhia uskonnon nimissä tapahtuukin, niin en kuitenkaan katso, että keskivertouskovaisen kynnys tehdä "pahaa" olisi muita matalampi, tosin he saattavat kuvitella olevansa siihen oikeutetumpia, mutta silloinhan he eivät omantunnontuskista ja moraalikysymyksistä mitenkään kärsi ja voivat olla hyvinkin onnellisia.
Lyhythetkiset onnen saavutukset johtavat yleensä pidempiaikaiseen onnettomuuden tilaan, eli niinkuin sanotaan, oikotietä onneen ei ole.
Kyllin kauan kun märehtii ja pyörittelee tekojaan ja tekemättä jättämisiään, tulevat kiltit valkopukuiset sedät piipaa-autolla apuun. Tavalliseenkin meditointiin on helppo seota.
Löytyyhän niitä ihmisiä, jotka eivät hetkeäkään pysty olemaan yksin, kotonakin pitää aina pauhata radio tai tv täysillä, ettei vain kokisi olevansa yksin ja joutua asioitaan miettimään, sitten kun tälläiseen tilanteeseen joskus väkisinkin joutuu, niin silloin voipi jopa hulluksi tulla.
Totta turiset.
Kuvaamisia ihmisiä on yllätävän paljon, ja se on nyt vain niin, että jos on huono omatunto niin yksinäisyys ja hiljaisuus ahdistaa varmasti.
Kaiken kukkuraksi joillakin pitää television kiljua nurkassa silloinkin kun on vieraita kyläilemässä! Liekö kuitenkaan syy omatunnossa, eikös roskaruoasta ja sokerista löydy selitys joka häiriöön?!
Voinemme vetää johtopäätöksen myös toisinpäin; omatuntoni on putipuhdas ja olen hurjan onnellinen, koska viihdyn hiljaisuudessa :)
Hyvä sinulle :)
Olisiko siinä vähän jotakin tälle aikakaudelle tyypillistä, jolloin kaikilla näyttää olevan kova kiire. Mihinkään huonoon omaantuntoon en kyllä tätä kuitenkaan liittäisi. Pikemminkin rauhattomuuteen. Joillekin esim. joogaharrastus on aivan mahdotonta. Pitää olla vaan ja olla hiljaa, keskittyä.
Jotkut ovat myös taipuvaisia suorastaan maanisuuteen, kun ovat onnellisia. Ihminen on mutkikas kapistus. :)
Vielä lopuksi ihan konkreettinen onnen lähde - suljen tästä koneeni, kipaisen avantouimariseuran saunalle - kolmasti saunaan, kolmasti mereen, euforinen olo on mahtava :) (omatunnolla tahi ilman...)
Moni sanoo saman. Hyviä sauna ja uimahetkiä vaan!
jos ihminen on tyytyväinen, ei hän halua muuttaa mitään. Maailma muuttuu kokoajan nopemmin joten ihmistenhän täytyy olla kokoajan tyytymättömämpiä.
Vaikuttaako lopultakaan maailman muuttuminen yksilöön? Poissuljettuna työn menettäminen, perheen menettäminen, sairaus...
Onni on niin moniselitteinen asia, ettei sitä näin yks'kaks osaa edes selittää. Omaan onnellisuuteeni liittyy arki, perhe, työ, oma henkilökohtainen hyvinvointi. Ymmärrys ja oivallus ja niihin luottaminen.