Olen mielessäni kehitellyt mielikuvitusihmisiä

kuulostaa kivalta nauti seurastasi

Olen itse kolmekymppinen nainen. Minulla on sisaruksia montakin, mutta minulla on aina ollut vilkas mielikuvitusmaailma, ihan lapsuudesta asti.

Jopa nyt aikuisena olen kuvitellut, että minulla on suhde erään miehen kanssa, johon ihastuin jo muutama vuosi sitten.

Tätä miestä ei ole näkynyt pitkään aikaan - liekö muuttanut jonnekin kauas...

Kuvitelmissani minulla on suhde tähän mieheen. Monesti iltaisin, kun käyn nukkumaan, kuvittelen tämän miehen viereeni ja kuvittelen, mitä hänelle sanoisin ja mitä hän sanoisi minulle. Kuvittelen, millä tavoin hyväisimme toisiamme. Kuvittelen, millaiset alusvaatteet minulla on. Päivällä kuvittelen, millaisen tekstiviestin lähetän hänelle töihin ja millaista ruokaa olen valmistanut, kun hän tulee töistä. Kuvittelen, että pitäisimme kynttiläillallisia vain kahden - mietin aina tarkkaan, mitä ruokaa ja millaista viiniä meillä olisi, miten ympäristö on valaistu violeteilla kynttilöillä, maljakossa on liljoja ja pöytä katettu kermanvalkoiselle pellavaliinalle........

Yhdessä vaiheessa meilläkin oli vauva. Se oli tyttö ja sillä oli kolme etunimeäkin :-)

Mutta sitten yhteiseen mielikuvituselämäämme tuli liikaa arjen haasteita eikä meille jäänyt kahdenkeskeistä, romanttista aikaa riittävästi, niin peruutin tilanteen siihen, että olemme kahden :-)

Ei minustakaan päälle päin tällaista uskoisi. Vaikutan ymmärtääkseni ihan täysipäiseltä aikuiselta.

Ei ole ikinä ollut mielikuvitusystäviä, mutta joskus olen ollut henkimaailman kanssa tekemisissä. Muun muassa erään kummituksen. Levoton sielu, joka haki vapautusta elämän aikana tehdyistä synneistä, luultavasti hakeutui luokseni koska meillä oli tietty yhteys. Kohtasimme joitain kertoja. Lopulta hän pääsi sinuiksi tekojensa kanssa ja jatkoi matkaa tuonpuoleiseen.

Aikuisillakin on poikkeavia käsityksiä siitä, mikä on hömppää ja mikä ei :)

En oo kehitellyt mutta tuostahan voisi olla nuortenkirja-sarjaksi. Jos on mielikuvitusta ja mikäli osaa kirjottaa ja piirtää. Ei kuulostaisi niin erikoiselta vaikka eihän erikoisuudessa pahaa oo. Arvoa mielikuvitukselle.

Olen nainen, 19-vuotias. Minulla on ollut oma mielikuvitusmaailma n. 15-vuotiaasta asti. Oli minulla joskus 13-vuotiaanakin toinen mielikuvitusmaailma, mutta se jäi taakse, koska se oli liian lapsellinen, kun kasvoin isommaksi.

Tämä mielikuvitusmaailma, mikä minulla on ollut n. 15-vuotiaasta asti on kehittynyt sitä mukaa, kun olen kasvanut. Asun mielikuvitusmaailmassani eri talossa ja eri perheen kanssa ja minulla on erilainen historia, jonka olen kehittänyt itselleni ihan vauvasta asti. Olen myös kehittänyt mm. mielikuvitusäitini historian. Olen erilainen ja vähän erinäköinen ihminen. Mielikuvituksessani olen sellainen kuin haluaisin olla. Mutta minulle sattuu silti paljon sekä ikäviä että asioita .Oikeastaan elämäni onm mielikuvituksessanikin melkein yhtä vastoinkäymistä, mutta en ole masentunut ja toimeton vaan vahvempi ihminen.

Olen huomannut jälkeenpäin, että mielikuvitusmaailmassani kehitän vahingossa samankaltaisia vastoinkäymisiä kuin minulla on oikeassa elämässä. Käsittelen mielikuvitusminänni kautta sellaisia tunteita kuin minulla on oikeassa elämässä. Ero on myös siinä', että mielikuvituksessa elämäni on jännittävämpää ja mielenkiintoisempaa.

Kukaan tuntemani ihminen ei tiedä tästä vaikka elelen mielikuvituksessani varmaan päivittääin. Joskus pari minuuttia ja joskus jopa muutaman tunnin.... Tuosta tavallaan voisi kirjoittaa kirjan. Ehkä aika mielenkiintoisenkin. Jos osaisi kirjoittaa... en ole kokeillut. Mutta se tuntuisi hullulta.. koska tuo aikki on päänsisälläni jotenkin tosi henkilököhtaista.

Oikeaa elämää jää osittain sen takia elämättä että mietin kaikkea liikaa.... huoh :d

Täällä kerrottiin, että näistä mielikuvitukseni tuotoksista olisi nuortenkirja-sarjaksi. Yläasteella seiskalla sanoi äidinkielen opettaja, että minusta olisi kirjailijaksi, kun tein niin hyvän ainekirjoituksen. Mielessäni ajattelin tänään, että voisin alkaa tarinoimaan johonkin blogiin. Se olisi jonkunlainen jatkokertomus. Siinä esiintyisi nämä kehittelemäni kuvitteeliset ihmiset. Ajattelin, että tarina alkaisi lapsuudesta, ja tarinan edetessä ikää tulee lisää. Kertoisin koulunkäynnistä, jatko-opiskeluista, armeijaan menemisestä yms.

Ihan mielenkiinnosta haluaisin kokeilla, että paljonko se blogi saisi lukijoita. Voisi tehdä itselleni ihan hyvää saada kirjoittaa blogiin. No, koitan ensin saada jotain tekstiä aikaan, ennen kun mitään blogia laitan pystyyn.

Minun mielikuvitusihmiseni ovat todellisia ihmisiä joille juttelen mielessäni ajatuksiani. Siinä on omat hyvät puolensa, mutta myöskin huonot. Se toinen ihminen ei tiedä että olemme puhuneet, enkä minä tiedä mitä hän olisi oikeasti vastannut jos olisimme ystäviä.

Yhteen mielikuvituskaveriini otin sähköpostillla yhteyttä, mutta ei hänellä ollut koskaan aikaa tulla oikeasti seurakseni vaikka vastasikin uteliaan ystävällisesti viestiin. No, olemme jo vieraantuneet ajan myötä ja juttelen mielessäni nyt jollekulle toiselle.

Tännekin voin kirjoitella, mutta koska ei ole mitään käsitystä kenen kanssa keskustelen ei se ole sama kuin oikean mielikuvituskaverin kanssa. Tietty täällä joku voi vastata, eli on täälläkin etunsa. Aikani odottelin josko joku olisi täältä ystävystynyt kanssani, mutta sitä ei tapahtunut, eli siinä mielessä todellisuus ja mielikuvitus vastaavat kyllä aidosti toisiaan.