Kristillisyyden loppu Irakissa?

Syyskuun puheessaan presidentti Obama mainitsi, että Irakin kristityt ja muut maasta pois ajetut vähemmistöt on autettava palaamaan kotimaahansa. Hän sanoi: ”Emme voi sallia, että nämä yhteisöt on ajettu pois heidän kotimaastaan.”

Obama oli väärässä. Kristityt, joita on pakolaisina Irakin Kurdistanissa noin 120 000, eivät palaa enää kotiinsa, vaikka Isis kukistuisi.

Pakolaiset ovat itse sanoneet, että he eivät halua ja uskalla palata takaisin Mosuliin ja sen läheisiin kaupunkeihin. Syynä ei ole ainoastaan se, että he ovat traumatisoituneet väkivallasta pahasti tai se, että heidän kotiinsa, työnsä ja koko omaisuutensa tuhottiin ja ryöstettiin tai se, että heitä painostettiin päiviä väkivallan ja kuoleman uhalla kääntymään islamiin tai se, että heidän lapsensa ryöstettiin heiltä ja nuoret kidnapattiin ja vietiin tuntemattomaan.
Syy on se, että heidän tuntemansa naapurinsa Mosulissa, ja erityisesti maaseudulla, toivottivat Islamilaisen valtion taistelijat tervetulleiksi ja jopa liittyivät heihin. Nämä samat tutut naapurit näyttivät ISIS:n taistelijoille heidän kotinsa ja kertoivat kenellä heistä oli omaisuutta.

Irakin kristityllä viimeiset kolme kuukautta ovat olleet huipentuma yhdentoista vuoden helvetistä. Kristittyjen todellinen ahdinko alkoi kun USA:n joukot ja heidän liittolaisensa kukistivat Saddam Husseinin vuonna 2003. Tämän jälkeen kristittyjä vastaan on hyökätty väkivaltaisesti. Välillä hyökkääjänä on ollut al Qaida, välillä sunnikapinalliset, välillä taas sunneja vastaan taistelevat shiiat, jotka käyttivät taisteluja hyödykseen vainotakseen kristittyjä.

Ensimmäiseksi tehtiin hyökkäyksiä alkoholia myyviä kauppoja vastaan. Sitten elokuussa 2004 räjäytettiin pommit viiden kirkon edessä Bagdadissa ja Mosulissa. Yksitoista ihmistä kuoli. Kaksi muuta kirkkoa räjäytettiin lokakuussa ja kristityt alkoivat paeta Kurdistaniin, Jordaniaa ja Syyriaan. Sen jälkeen 60 Irakin kirkossa on räjäytetty pommeja. Viimeisin räjäytys oli Bagdatissa joulupäivänä vuosi sitten.

Erityisesti papeista ja piispoista tuli väkivallan kohteita. Sillä haluttiin kertoa heidän laumalleen, että kukaan ei ollut turvassa. Mosulissa ammuttiin kesäkuussa 2007 Kaldean katolisen kirkon pappi ja kolme diakonia, koska pappi oli kieltäytynyt kääntymästä islamiin. Seuraavana vuona asemiehet kidnappasivat Mosulin kaldealaisen arkkipiispan Paul Rahhon. Hänen autonkuljettajansa ja kaksi turvamiestä tapettiin. Rahho suljettiin auton takakonttiin, josta hän pystyi soittamaan seurakuntaansa ja sanomaa, että hänestä ei saa maksaa lunnaita. Hänet löydettiin kuolleena muutamaa päivää myöhemmin.

Kristittyjen vastaiset hyökkäykset olivat jatkuvia. Naiset saivat uhkausviestejä, joissa heitä käskettiin lopettamaan työnteko. Perheet saivat tappouhkauksia, joissa vaadittiin islamilaista suojelurahaa, daftar. Vaadittu suojeluraha oli noin 8000 euroa. Sharia-lain mukaan ei-muslimit joutuvat maksamaan korkeaa veroa siitä, että he eivät ole muslimeja.

Tämä kaikki tapahtui ennen Islamilaista valtiota (ISIS).
Eräs pappi, joka oli joutunut maksamaan 70 000 euroa lunnasrahoja, kertoi, että hänen muslimikidnappaajansa varoittivat häntä: “Lauantai on mennyt. Miksi sunnuntai on vielä täällä?” Hän tarkoitti sitä, että lauantain pyhittävät juutalaiset olivat jo paenneet, niin miksi kristityt olivat vielä maassa?

http://ihmisoikeus.blogspot.fi/2014/11/kristillisyys-irakissa-on-loppu.html