Oletteko tehnyt perintäfirmojen kanssa diiliä missä kuittaatte kaikki velat esim maksamalla 20% koko velasta?
Miten perintäfirmat tähän yleensä suostuu?Mitä prosenttia kannattais tarjota esim 10 vuotta vanhoista veloista?
Nämä velathan perintäfirma on jo ostanut alkuperäiseltä velkojalta jollain 10% osuudella pääomasta niin luulis että joku 20%-30% tarjous voisi kiinnostaa..
Miten perintäfirmat tähän yleensä suostuu?Mitä prosenttia kannattais tarjota esim 10 vuotta vanhoista veloista?
Nämä velathan perintäfirma on jo ostanut alkuperäiseltä velkojalta jollain 10% osuudella pääomasta niin luulis että joku 20%-30% tarjous voisi kiinnostaa..
Vastaukset 14
Vanhimmat
Ei onnaa, toki aina voi yrittää.
En keksi miksi suostuisivat. Jos velkaa ei ole viety käräjille, niin perintätoimistolla on aikaa odottaa vaikka vuosikymmeniä velan suoritusta. Perivät sitten korkoineen vaikka kuolinpesästä.
Laki vaatii että lasku on vietävä ulosottoon tietyn ajan sisällä eli niitä ei voi makuuttaa niitä loputtomiin
Mikä laki? eipä taida moista lakia löytyä.
Kyllä niitä velkoja saa makuuttaa velallisen hautaan saattamiseen asti, jos vain jaksaa määräajoin velasta muistutella eli katkaista vanhentumisen. Määräaika on yleensä 3 vuotta, mutta lainvoimaisen maksutuomion antamisen jälkeen 5 vuotta. Missään ei ole säädetty siitä, että velka pitäisi ylipäätään viedä ulosottoon saati sellaisen määräajasta. Jos nyt kuitenkin viedään, niin lopullisen ulosottoperusteen antamisesta (yleensä lainvoimaisesta tuomiosta) alkaa sitten kulua velan lopullinen 15/20 vuoden vanhentumisaika, jota ei enää voi katkaista toisin kuin nuo 3/5 vuoden vanhentumisajat.
Kyllä lindorff itse kirjeellä tarjosi -50% velasti, mutta en suostunut. Odottelen että mennään käräjille jossa kiistän saatavan.
Oliko kuinka vanha ja minkäkokeinen velka?
"Laskujen perintää ei saa pitkittää tai viivyttää tarpeettomasti. Perinnän tulee olla niin
tehokasta, että muu kuin oikeudellinen perintä kestää kaikkinensa enintään vuoden. "
Tuo yllä siteerattu pätkä on kuluttajaviranomaisten laatimista hyvän perintätavan ohjeista. Se ei siis ole oikeudellisesti velvoittava. Periatteessa kuluttaja-asiamies voi nostaa ohjeen rikkomisesta kieltokanteen markkinatuomioistuimessa, mutta eipä ole nostanut, vaikka perimistoimistot aika monessa tapauksessa ovat menetteleen ko. ohjekohdan vastaisesti. Taustalla lienee se, että ko. kohta on KA:n oma tulkinta siitä, mitä laissa aika yleisluotoisesti säädetty "hyvä perintätapa" pitää sisällään, ja tuomioistuimen tulkinta saattaa hyvinkin olla enemmän velkojia /perimistoimistoja ymmärtävä.
Jonkin verran asiaa auttaa perintälakiin sittemmin kirjattu velallisen oikeus pyytää (huom. siis vain "pyytää") velan siirtämistä oikeudelliseen perintään, mutta sekään ei velvoita perimistoimistoa näin tekemään ja lopettamaan omaa perintäänsä, kunhan siitä ei enää laskuteta velalliselta perintäkuluja
Totta tuokin mutta,
Samaan aikaan Perintälaissa mainitaan seuraavaa:
"Perintälain 4 §:n säännöksen mukaan perinnässä ei saa käyttää hyvän perintätavan vastaista menettelyä"
Eli sisältääkö perintälaki kaikki "hyvän perintätavan" mukaiset ohjeet vai pelkästään osia siitä?
Perintälaki määrää miten perintää saa tehdä, esim ei uhkailuja ei häiretseviä uhelinsoittoja öisin tms. Perintälaki määrää myös ettei perintäkuluja saa tarkoituksenmukaisesti kasvattaa, esim jättää pääomaa kasvattamaan korkoa muistuttamatta velallista siitä. En ymmärrä mikset hyväksy Lindorffin 50% aletarjousta ellei se saatava ole ihan jotain huuhaata. Mulle ne ei koskaan tarjoa mitään, katkaisevat maksusuunnitelmia heti kun maksu on päivänkin myöhässä ja taas lisäävät kuluja. Lasketaanko viivästyskorkokin mukaan summaan mitä perintäyhtiö saa enimmillään laittaa kuluja perittävästä saatavasta. Enimmäissumma on 120 eur jos pääoma on 100-1000 eur.
Perintälaissa säädetään hyvästä perintätavasta vain näin:
"4 § (18.1.2013/31)
Hyvä perintätapa
Perinnässä ei saa käyttää hyvän perintätavan vastaista tai muutoin velallisen kannalta sopimatonta menettelyä. Perinnässä on suhtauduttava vastuullisesti maksujärjestelyihin. Kuluttajan kannalta sopimattomasta tai hyvän tavan vastaisesta menettelystä säädetään lisäksi kuluttajansuojalain (38/1978) 2 luvussa ja luotonantajan velvollisuuksista kuluttajaa kohtaan maksuviivästystilanteissa kuluttajansuojalain 7 luvun 13 §:ssä.
Perinnässä ei saa:
1) antaa totuudenvastaisia tai harhaanjohtavia tietoja maksun laiminlyönnin seuraamuksista tai muista velallisen kannalta merkityksellisistä seikoista;
2) aiheuttaa velalliselle kohtuuttomia tai tarpeettomia kuluja taikka tarpeetonta haittaa;
3) vaarantaa velallisen yksityisyyden suojaa.
Vanhentunutta tai muusta syystä lakannutta saatavaa ei saa periä."
Hallituksen esityksen yksityiskohtaisissa perusteilussa on tavalliseen tapaan annettu joitakin tulkinta- ja soveltamisohjeita myös ko. pykälästä, mutta ohjeitahan nekin vain ovat eivätkä lähestulkoonkaan yhtä yksityiskohtaisia kuin kuluttaja-asiamiehen ohjeet. On niillä toki vahvempi painoarvo kuin viranomaisen käsityksillä, sillä niiden katsotaan ilmentävän "lainsäätäjän tahtoa". En nyt jaksanut kaivaa vanhaa hallituksen esitystä esille, mutta aika hyvä muistikuva minulla siitä on, eikä siinä muistikuvassa ole mitään perinnän joutuisuudesta ylipäänsä, eikä varmasti ole mitään vuoden määräaikoja.
Jos maksaa myöhässä alkuperäiset laskut niin, että perintäkulut jäävät maksamatta, onko perintätoimistolla oikeus viedä perintäkulut ulosottoon?
On, ja joissakin tapauksissa suoraankin, käräjäoikeuden kautta kierrättämättä. Näin säädetään perintälaissa:
"10 f § (18.1.2013/31)
Perintäkulujen suora ulosottokelpoisuus
Jos perittävänä on suoraan ulosottokelpoinen kuluttajasaatava, myös saatavan perinnästä velkojalle aiheutuvat kulut ovat suoraan ulosottokelpoisia.
Jos perittävänä on muu suoraan ulosottokelpoinen saatava kuin kuluttajasaatava, sen perinnästä velkojalle aiheutuvat kulut ovat suoraan ulosottokelpoisia siltä osin kuin niiden määrä ei ylitä:
1) 40 euroa kutakin viivästynyttä maksuerää kohti, jos saatava koostuu 10 e §:ssä tarkoitetuista maksuista;
2) suoraan ulosottokelpoisen kuluttajasaatavan perintäkuluille 10 a §:n 1 momentissa ja 10 d §:n 3 momentissa säädettyjä enimmäismääriä, jos kyse on muusta kuin 1 kohdassa tarkoitetusta saatavasta."