Aloin täs vähä miettimää, nii kaikki ketkä uskoo johonkii "jumalaa," nii eiks ne perjaattees oo ihan helvetin heikkoja ihmisiä? Uskonsahan ne on yleensä saanu vanhemmiltaan, eli he alistuivat siihen uskoon. Tuskin heille on annettu mahdollisuutta olla uskomatta vaan on tuputettu vain sitä uskoa...oli se sitten mikä tahansa. Minun äitini oli uskossa kun minä synnyin. Ei eronnut kirkosta tai mitää. Hän oletti, että niin minäkin sitten, hänen lapsensa kun olen. Mutta minä (jostain kumman syystä) kieltäydyin jo pienenä käymästä uskonnontunnilla ja muissa tilaisuuksissa, missä mainittiin "jumalan" nimi.En tiedä mistä tämä johtuu, niin moni muukin tätä ihmetteli. Äitini yritti kuitenkin saada minut ymmärtämään sen "uskon tärkeyden," mutta minä en vain pystynyt antamaan periksi. En vain yksinkertaisesti nähnyt siinä mitään järkeä.
Nii....kertokaa miten te ateistit olette tulleet tuohon uskoonne? oletteko aina ollut "jumalaa vastaan" vai onko tämä kaikki tullut elämänkokemuksen aikana???
Nii....kertokaa miten te ateistit olette tulleet tuohon uskoonne? oletteko aina ollut "jumalaa vastaan" vai onko tämä kaikki tullut elämänkokemuksen aikana???
Vastaukset 20
Vanhimmat
"Nii....kertokaa miten te ateistit olette tulleet tuohon uskoonne? oletteko aina ollut "jumalaa vastaan" vai onko tämä kaikki tullut elämänkokemuksen aikana??? "
Niin, mitä jumalaa vastaan? Jos olisin jotain jumalaa vastaan niin mielestäni tämä kyseinen jumala olisi olemassa. Kukin saa uskoa mihin tykkää, nin hölmöä kuin se (taikausko) onkin. Ehkä jotkut ihmiset vain "tarvitsevat" jonkun mielikuvitushahmon johon tukeutua. Tai ei sen tarvitse olla hahmokaan. Onhan sitä maauskovaisuutta tai jotain materiaalipalvontakin olemassa, puhumattakaan horoskooppiuskovaisuudesta yms. missä kohtalo on kirjoitettu johonkin. Ilmeisesti mikä tahansa ylimaallinen kelpaa! Olisihan se kieltämättä jännempää, jos olisi olemassa jotain yliluonnollisia voimia. Harmi vaan kun ei ole. Ainakaan yhtään todistetta, ei minkäänlaista, tälläisistä voimista ole. Kuka tietää, ehkäpä joku sellaisen vielä joskus esittelee..
(tästä pääseekin seuraavaan kummallisuuteen. Onhan näitä "selittämättömiä" asioita yritetty esittää maailman sivu. Näihin selittämättömiin yliluonnollisiin ilmiöihin uskovat vaan ovat aina koittaneet ensin estää ilmiön tieteellisen tutkinnan, ja tutkinnan jälkeen ovat koittaneet kieltää teteellisen tuloksen. Seuraava vaihe on syytösvaihe, ilmeisesti ihmeen "pilaamisesta". Ihmu vaan kun tietyt asiat jäävät elämään kaiken tieteellisen lähestymisen jälkeenkin. Horoskoopit, tarotkortit, kristinusko, taikavarvut, homeopatia yms.. )
"Ihmu vaan kun tietyt asiat jäävät elämään kaiken tieteellisen lähestymisen jälkeenkin. Horoskoopit, tarotkortit, kristinusko, taikavarvut, homeopatia."
Rinnastat kovin erilaisia asioita. Tarotkortit, horoskoopit ja taikavarvut kuuluvat samaan kategoriaan, homeopatia ( vaihtoehtoinen lääkintämuoto ) ja kristinusko kumpikin omaansa riippumatta siitä, mitä mieltä näista kustakin on. Mutta eihän sitä voi tietenkään estää, vaikka joku rinnastaisi lippalakin, lintujen tarkkailun ja postimerkkien keräämisen, kun ne ovat hänestä yhtä turhia.
"Rinnastat kovin erilaisia asioita. Tarotkortit, horoskoopit ja taikavarvut kuuluvat samaan kategoriaan, homeopatia ( vaihtoehtoinen lääkintämuoto ) ja kristinusko kumpikin omaansa riippumatta siitä, mitä mieltä näista kustakin on. Mutta eihän sitä voi tietenkään estää, vaikka joku rinnastaisi lippalakin, lintujen tarkkailun ja postimerkkien keräämisen, kun ne ovat hänestä yhtä turhia. "
Rinnastin vain eri taikauskon kohteita, esimerkkejä niistä. Kohteita, jotka ovat puhtaasti uskon asioita. Kohteita joilla ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa.
Lippalakki, lintujen tarkkailu ja postimerkkien kerääminen ovat todellisia asiooita, joita voidaan esim. esitellä jollekkin toiselle henkilölle, ilman että asiaan liittyy minkään laista harhaa (horoskoopit, tarotkortit, äärimmäisiä esimerkkejä tuosta harhasta). Lippalakin, lintujen ja postimerkkien olemassaoloa ei tarvinne kenenkään kyseenalaistaa, vaikka ne laitettaisiinkin samaan kategoriaan, kiinnostamattomien(turhien) asioiden listalle. Kyseenalaistaisin kyllä helposti joitain osia näistä kolmesta kohteesta, näkemättä niitä itse, tai riittävän luotettavaa(tässä terve järki mukaan, mahdollisuus tarkistaa asiaa vai ei, kumpi on uskomattomampaa, huijaus vai huijauksella saavutettava etu, ym terveen kritiikin tapoja.) tahoa kuulematta. Esim en uskoisi kyllä jos joku tulisi väittämään että hänellä on se kuuluisa postimerkki, jossa se lentokone on väärinpäin printattuna, tai jos joku sanoo nähneensä kuningas pingviinin näsijärvessä, saati että joku tulee väittämään omistavansa vaikka jonkun DiMaggion(olikohan toi se BaseBall pelaaja) lippalakin.
Heikkous on niin suhteellista ja riippuu näkökulmasta. Uskovien mielestä ateistit ovat heikkoja ja niiden elämästä puuttuu heidän mielestä jotakin. Haluamme nähdä itsemme aina myönteisessä valossa muihin nähden. Jonkinlaista itsesuojelua?
Joskus 14-vuotiaana aloin kyseenalaistamaan Jumalan olemassaoloa, koska en kokenut tarvitsevani uskoa Jumalaan. Jos taas olisin tarvinnut jonkinlaista uskoa elämääni, olisi usko Jumalaan rakentunut osaksi omaa persoonaani. Onkohan suurin osa uskovaisista juuri sen takia niin ahdistuneita, koska käyvät sisäistä kamppailua uskonsa ja epäuskonsa välillä. Raamatun lukeminen auttaa ahdistukseen, mutta epäilen myöskin että ahdistuksen aiheuttaja on tuo raamattu itse.
Okei, luultavasti jauhan paskaa ja yleistän liikaa mutta suurin osa tuntemistani uskovista on ahdistuneita. Onko usko Jumalaan sitten syy vai seuraus sisäisestä tunnemylläkästä, sitä ei tiedä...
>>Onko usko Jumalaan sitten syy vai seuraus sisäisestä tunnemylläkästä, sitä ei tiedä...
Jees, eli ihminen pystyy käsittelemään torjuttuja ja tunnistamattomia tunteita uskomalla Jumalaan. Todellinen ahdistuksen syy on verhottu uskomiseen Jumalaan, jotta ongelma kestäisi päivänvalon. Usein uskominen auttaakin ahdistuneisuuksissa. Mutta onhan myöskin mahdollista että nuo torjutut ja tunnistamattomat tunteet johtuvat uskosta itsestään ja siihen liittyvistä negaatioista. Kasvatus on saattanut olla esimerkiksi julman uskonnollinen. Syntyy noidankehä, jossa ahdistuksen parantaja onkin sen aiheuttaja. Tällöin ihminen ei paranna ahdistustaan uskomisella vaan itseasiassa voimistaa sitä. Joissakin tilanteissa uskon auttaa käsittelemään ahdistusta kun taas toisaalta uskosta irtipäästäminen parantaa.
Usko/pelko Jumalaan saattaa olla myös reflektoitunut patriarkaalisesta isäsuhteestä. Jumalaa palvoessaan, uskova saattaa todellisuudessa palvoakin/pelätä isäänsä. Asioilla on tapana verhoutua miellyttävimmiksi mitä ne todellisuudessa on koska eivät kestä päivänvaloa muuten.
Työyhteisössäni on yksi uskovainen.
Hän on aina apea, masentunut ja rasittuneen oloinen. Käsittääkseni se johtuu tuosta hänen uskonnollisesta lähtökohdastaa.
Aivan. Olin aivan unohtaa autoritaarisuuden, jonka tärkein lähde on tainnut viimeiset parituhatta vuotta kristinuskon Jumala.
Onneksi tämä puoli taitaa kuitenkin olla hivenen helpottamassa. Mutta on jo kyllä korkea aikakin.
Vitsalla kasvattamisella on henkisesti rampautettu summaton määrä lapsia aikojen saatossa. Pahaksi asian tekee se, että vahingolla on luonnonlainomainen taipumus kiertää.
Lupasin jo aiemmin kirjoitella ateismiin päättyneestä muutosprosessistani.
Synnyin ja kasvoin vähän tapakristittyä uskonnollisemmassa perheessä. Vanhempani pitivät kristinuskoa itsestäänselvänä asiana. He eivät pitäneet uskonnollista nippelitietoa kovinkaan merkittävänä asiana, vaan pyrkivät noudattamaan asiaa sen kummemmin mainitsematta Suomalaisen ja luterilaisen yhteiskunnan perushyvyysnormeja eli reiluutta, muiden auttamista ja ;-) työn tekoa.
Kasvoin siis tapakristityksi, rukoukset istutettiin hyvin nuorena mieleen. Rukouksista sellainen mielenkiintoinen asia, että luterilainen
kirkko kuvasi minulle jumalansa syntiautomaattina joka antaa persoonattomasti aina kaikki mahdolliset synnit ja ikävät asiat anteeksi kun vain sitä pyytää.
Toimin nuorena seurakunnssa vaikka sitä mukaa kuin opin ajattelemaan omilla aivoillani ja kyseenalaistamaan aikuisten puheet kun ne eivät tuntuneet sopivaan minua ympäröivään todellisuuskuvaan, aloin ihmetellä miksi uskoin luterilaisen kirkon opetuksiin. Luin raamatun useita kertoja läpi koska olin utelias ymmärtämään mitä tässä kirjassa jota kaikki tuntemani kristityt pitivät opin pohjana, oikeastaan sanottiin.
Pikku hiljaa, sitä mukaa kuin aloin (mm. matkustelun seurauksena) todella ymmärtämään että maailmassa on erilaisia kulttuureita joissa kasvaneet samanlaiset ihmiset kuin minä itse pitävät erilaisia ja ristiriitaisia asioita itsestäänselvinä totuuksina, aloin miettimään sitä miksi minun ja läheisteni lapsena todeksi oppimat itsestään selvät totuudet ovat ristiriidassa muiden ihmisten itsestään selvien totuuksien kanssa.
Kiinnostuin seuraavaksi siitä millaisia todisteita lapsena itsestäänselvinä totuuksina opetetuilla väitteillä on. Tulin lopulta siihen lopputulokseen että (kuten myös klassisessa Hank-kertomuksessa kerrotaan) ainoa kristinuskon väitteiden perusteeksi esitetty todiste on raamatun väite siitä että kristinuskon jumala on aina oikeassa, ja kristillisen kulttuuriperimän väite siitä, että raamattu on jumalan kirjoittama ihmisten kautta.
Ei siis paljon todisteita. Nuoresta iästäni huolimatta en pannut kovinkaan paljona painoa sille, että niin monet ihmiset ovat kristittyjä, sillä olin ymmärtänyt ettei esimerkiksi rasistien puheissa ole yhtäkkiä järkeä siksi koska heitä on paljon joka puolella maailmaa.
Minulle (kuten lähes kaikille suomalaisille) korostettiin kasvatuksessa arvona erityisesti ja ensisijaisesti rehellisyyttä. Olen pyrkinyt nuoresta asti toteuttamaan rehellisyyttä siten, että sekä sanon mitä ajattelen, että myös suostun kuuntelemaan muita ja muuttamaan ajatuksiani jos muiden esittämät ajatukset tuntuvat selittävän ympäröivää maailmaa paremmin tai tarkemmin. Helppoa tämä ei ole ollut, mutta muutaman vuosikymmenen harjoituksen jälkeen alkaa jo sujumaan jotenkuten.
Ymmärsin etten voi olla todella rehellinen itselleni mikäli valitsen uskonnon epärehellisesti, eli välittämättä siitä miten hyvin uskonto selittää maailmaa ympärilläni ja minkälaisia perusteluja ja todisteita uskonnon myyjät/opettajat esittävät uskontonsa perusteiksi.
Huomasin että kaikilla tutkimillani uskonnoilla (alle kymmenen kappaletta, en muista tarkalleen mitkä suosituimpien uskontojen lisäksi) on täsmälleen yhtä hatarat perusteet, ja tyypillisesti kirja tai kirjoja joiden sanotaan olevan totta koska ne ovat uskonnon jumalan kirjoittamia.
(Nyt tuli kiire, joten joudun lyhentämään jutun loppua.)
Koska uskonnot olivat ristiriitaisia, eli en voinut uskoa niihin kaikkiin tai edes osaan samanaikaisesti siten, että niiden auktoritatiivisena totuutena esittämät kirjat eivät olisi olleet eri mieltä siitä miten minun pitäisi elää jokapäiväistä elämääni jotten toimi aivan väärin ja joudu jonkinlaiseen helvettiin kuoltuani, en voinut rehellisesti valita jotakin tiettyä uskontoa, edes sitä uskontoa jonka vaikutuspiiriin olen sattunut syntymään.
Näin minusta tuli ateisti. Minulla ei ole syytä uskoa tutkimieni uskontojen väittämiin sen enempää kuin minulla on syytä uskoa rasistien väittämiin siitä että tummaihoiset henkilöt ovat valkoisia huonompia.
Olen ollut uskomusmaailmaltani nk. heikko ateisti jo jonkin aikaa, mutta viimeisen vuoden aikana, lähinnä sen seurauksena että alan tulla siihen ikään jossa rakkaat ja ystävät alkavat kuolla sairauksiin ja muista luonnollisista syistä, olen huomannut että haluaisin uskoa kuolemanjälkeiseen elämään, erityisesti koska rakkaani sanoi kuollessaan että hän odottaisi minua tiibettiläisen buddhalaisuuden kuolemanjälkeisessä ja uudestisyntymää edeltävässä välipaikassa, johon hän puoliksi uskoi.
Luulen etten ala uskoa perusteettomiin asioihin vaikka haluaisin uskoa että voin nähdä heidät uudestaan, mutta itsepetoksen tarpeen vaikuttavuutta ei voi aliarvioida. Toivon kuitenkin että pystyn yhä rehellisesti arvioimaan todelliset perusteet korkeammalle kuin halun uskoa.
Ensinnäkin olet oikeassa minä ainakin olen heikko ihminen.
Minulle ei kukaan ole kuitenkaan tuputtanut uskoa.
Ja kun jotkut täälä puhuvat, että uskovaiset ovat masentuneita, niin sanon, että minä saatan silloin tällöin olla masentunut, mutta se ei johdu Jumalasta tai uskosta.
Eivätkö ateistit ole masentuneita koskaan?
Voihan joskus jokin masentaa, mutta kyllä se menee äkkiä ohi. Kyllä se voi kuule johtua kuitenkin siitä uskosta, kun mikäli olen ymmärtänyt oikein, niin siinä ollaan koko ajan syylllisiä milloin mihinkin. Ja syyllisenä oleminen varmasti masentaa. Mutta kun totuus on, että ei tarvitse olla! Ei sinunkaan, ei syyllinen mistään esi-isien synneistä! Ihan vain voit nauttia elämästäsi täysin rinnoin joka päivä! Hyvää elämää toivotan!
Totuushan on se, että minä ainakin olen syyllistynyt moniin synteihin ja mielestäni olisi aika hölmöä väittää ettei se pidä paikkaansa. Nykyajan yksi ongelma on juuri se ettei mistään saisi tulla syyllistä oloa.
En kuitenkaan masennu sen takia, että olen syyllinen, koska uskon Jeesukseen, jonka vuoksi voin saada anteeksi.
Yksi syy miksi saatan välillä olla masentunut on se, että kun ihmiset ovat tuomiolla Jumalan edessä niin tulee olemaan pitkä jono niitä, jotka sanovat "mistä olisin voinut tietää?"
Myönnän kyllä ettei minun siitä pitäisi masentua, mutta en mahda sille mitään, että on ikävä nähdä ihmisten kulkevan "sokeina" kohti loppuaan. (En kuitenkaan tunne siitä syyllisyyttä jos muut ihmiset kulkevat päin ikävyyksiä.)
Kiitos, kaikkea hyvää myös teikäläiselle toivon.
voi olla masentuneita. Ne vaan selviää siitä läpi ilman jonku mielikuvitusolennon tukea.
kun tavallinen kunnollinen ihminen kokee olevansa huono ja syntinen.
kun vanha uskovainen isä sanoo että hänen poikansa olisi ollut parempi kuolla jo viattomana lapsena eikä epäuskoisena aikuisena.
kun uskovainen nuori pelkää helvettiä niin paljon että puhuessaan siitä hän alkaa silminnähden vapista.
Sitä et kuitenkaan varmaan voi kieltää, että Raamatun mukaan ihminen on syntinen, ilman Jeesusta? Tavallista kunnon ihmistä voit lohduttaa sillä, että Jeesuksen nimessä hänkin voi saada syntinsä anteeksi.
"kun vanha uskovainen isä sanoo että hänen poikansa olisi ollut parempi kuolla jo viattomana lapsena eikä epäuskoisena aikuisena."
Kumpi säälittää, uskovainen isä vai epäuskoinen aikuinen? Arvattavasti uskovainen isä. Lohdutukseksi sanon, että minua ei tarvitse sääliä, senkään takia, että iskäni kuoli ennen kuin hänestä olisi voinut tulla vanha uskovainen isä, joka puhuu noin, eikä minulla ole hyvää tietoa siitäkään kuinka uskova nuori isä hän oli.
"kun uskovainen nuori pelkää helvettiä niin paljon että puhuessaan siitä hän alkaa silminnähden vapista."
Lohdutukseksi sille, joka pelkää helvettiä sanoisin, että ei kannata pelätä, ei helvetti ketään "imaise" luokseen. Jos jotain kannattaa pelätä niin Jumalaa, joka voi antaa helvetin tuomion.
"Yksi syy miksi saatan välillä olla masentunut on se, että kun ihmiset ovat tuomiolla Jumalan edessä niin tulee olemaan pitkä jono niitä, jotka sanovat "mistä olisin voinut tietää?""
Tuohan on todella aiheellinen kysymys. Ihminen ei ole kaikkitietävä eikä ihmiseltä voi odottaa tietävän mitään asiasta, josta ei tiedoteta. Jos nyt viittaat Raamattuun, niin haluan sanoa, että kyseessä on vain yksi monista mytologisista teoksista, jonka jumalallisuutta tai jumalallista lähdetta ei olla osoitettu. Käännyttäviä uskovaisia on joka lähtöön ja yleensä he eivät ole edes valmiita antamaan yhtään älyllistä argumentia("Usko Jeesukseen tai pala Helvetissä" ei ole älyllinen kommentti, se on olemattomalla uhkailua).
Huom! tämä on vain minun mielipiteeni ja näin uskon, silläkin uhalla, että minua pidetään järjettömänä.
Uskon, että jokaisessa ihmisessä on syntyessään ennakko asetuksena usko Jumalaan. Usko vain kehittyy herkästi esim. olosuhteiden vaikutuksesta väärään suuntaan, mutta on mahdollista, että esim. islamilaisessa kulttuurissa syntyvä lapsi kokee, että sen jumala on väärä ja uskoo tietämättä oikein.
Minä henkilökohtaisesti en pidä Raamattua mytologisena teoksena, siksi, että se on monessa asiassa ihmeellisen oikeassa. Se ensinnäkin osoittaa, että ihmisellä ei ole mahdollisuuksia ilman Jumalaa olla hyvä, vastoin kuin muut tietämäni vastaavat teokset. Ja vaikka et sitä usko ennen kuin kaikki on toteutunut, niin sen ennustukset pitävät paikkansa, ja toteutuvat tälläkin hetkellä huomaamattasi. Luultavasti pidät tätä todistamista naurettavana, mutta Raamatun mukaan se on odotettavissa, että ihmiset eivät "kuule tai näe". Kristinuskosta sanon vielä, että koen sen ainoaksi "eläväksi" uskoksi, johtuen juuri esim. siitä, että se koskee tulevaisuutta eritavalla kuin muut vastaavat.
Helvetillä pelottelu on minustakin ärsyttävää, koska jos jotain ihmisen kannattaa pelätä, niin Jumalaa.
opin ajatteleen omilla aivoillani. Ihan joskus 5-7 vuoden ikäsenä. Aloin miettiin mitä järkeä, ja koulussa ussan tunnit on kidutusta, mutta pakko käydä kun kuulun kirkkoon. Äiti kuuluu, mäkin siis kuulun, ei lupaa erota, ja tässä sitä ollaan, odottelen että täytän 18.
>Aloin tässä vähän miettimään..
kuulostaa hyvältä..
>..kaikki jotka uskovat "jumalaan," niin
>eivätkös he periaatteessa ole heikkoja ihmisiä?
Jos sinuun, vahvaan ihmisee (tai minuun), vain lisättäisiin usko jumalaan, niin tekisikö se meistä automaattisesti heikon? Jos olisimme muuten muuttumattomia? Kuitenkin heikot valitsevat usein Jumalan.
>Uskonsahan he ovat saaneet vanhemmiltaan,
>eli he alistuivat kyseiseen uskoon.
En minä ainakaan, vanhempani tulivat uskoon jälkeeni. Kummallinen olettamus, mihin pohjaat sen? Jokainenhan valitsee -jossain vaiheessa elämäänsä- _itse_ mihin uskoo, eikö?
>En vain yksinkertaisesti nähnyt siinä [uskossa]
>mitään järkeä.
määrittelet tämän "uskon" vähän olemattomasti, monet uskovat eivät luultavasti pitäisi äitiäsi tällä puheella ollenkaan uudestisyntyneenä kristittynä vaan tavallisena rivi-ukko-jumalaan-uskovaisena. Eli mitä tämä "usko" on tai ei ollut, kosket suostunut siihen vastaamaan myönteisesti?
>oletteko aina ollut "jumalaa vastaan" vai
>onko tämä kaikki tullut elämänkokemuksen
>aikana???
Muutamat ateistit jo älähtivätkin ettei "jumalaa ole olemassa," mutta minusta voitaisiin lisätä ateisteille sellainen "olkinukke," lähinnä määritelmän helpottamiseksi ja näiden iänikuisten tappeluiden vähentämiseksi. Jos joku alkaisi vääntää tikusta asiaa, niin "olkinukke"-kortti vaan esiin ja peli ois sillä selvä. Tosin näin kai siinä on tapeltukin viimeiset satavuotta.