Pelkoa ja itseinhoa jälkiteollisen yhteiskunnan marginaaleissa

Paul Elam kirjoitti AVfM:n sivuille selkeän ja erittäin vaikuttavan artikkelin otsikolla The dynamics of male fear. Hän vastasi artikkelilla naiselle, joka selitti nykymiesten tohvelisankariutta miesten laiskuudella. Konservatiivilta kuulostava nainen uskoi myös, että löysä kuri oli tuonut naiset alennustilaan, sillä hänen mielestään miesten rooli vaatii, että mies laittaa rajat naisen käytökselle. Sitä ei hänen mukaansa tapahdu nykyisin miesten laiskotellessa ja naisten antautuessa omille hypergamisille ja lapsellisille impulsseilleen. Miehet ovat antaneet naisten taantua typeryksiksi, sillä miehet haluavat päästä helpolla, hän väitti. Olen jokseenkin samaa mieltä naisen kanssa, sillä olisin itse kyllä liian laiska ottaakseni vastuulleni kumppanin, jonka käytökselle pitää laittaa yhtenään rajoja. En kuitenkaan jaksa uskoa miesten yleisen laiskuuden olevan kaiken tämän takana. Eikä usko Elamkaan.

http://www.avoiceformen.com/men/the-dynamics-of-male-fear/

Elam aloittaa tärkeillä kysymyksillä: Miksi niin monet miehet sietävät ja edesauttavat naisten irrationaalista, materialistista, itsekeskeistä ja lapsellista käytöstä? Miksi monet miehet idealisoivat tai jopa ihannoivat ja palvovat tällaisia naisia? Miksi miehet uhrautuvat heidän puolestaan? Ja miksi niin monet miehet kieltäytyvät tunnistamasta omaa käytöstään, keksivät tekosyitä teoilleen tai jopa raivostuvat, kun heiltä kysyy asiasta? Elamin vastaus ei ole laiskuus, vaan pelko. Miehet pelkäävät tyhjyyttä, jonka he luulevat ammottavan edessään, jos naiset eivät anna hyväksyntäänsä heidän ihmisarvolleen. Kyseessä ei ole miesten heikkoluontoisuus, vaan miehet on systemaattisesti kasvatettu heidän omaan kuuliaiseen alennustilaansa. Tätä selittämään Elam kirjoittaa lyhyen historian teollisesta vallankumouksesta ja jälkiteollisen yhteiskunnan synnystä.
Maanviljelysyhteiskunnan miehet työskentelivät lähellä perhettään olivat he sitten maanviljelijöitä tai artesaaneja. He osallistuivat lasten kasvatukseen ja poikien oletettiin jatkavan isiensä työtä. Poikien identiteetti riippui isän hyväksynnästä ja miehen itsenäistyessä miehestä itsestään. Sitten miehet keksivät tehtaat ja niiden myötä perhesuhteet muuttuivat huomattavasti. Isät viettivät päivät töissä ja poissa kotoa. Lapset jäivät kotiin äidin kanssa. Teknologisten innovaatioiden ja talouden kiihtymisen ansiosta miehet tekivät yhä enemmän töitä ja naisten tehtävät ja velvollisuudet kotona hupenivat. Heille jäi yhä enemmän aikaa surkutella elämäänsä ja surkuttelun sylkykuppeina toimivat aviomiehen ollessa muualla naisen omat lapset. Elam kutsuu tätä emotionaaliseksi insestiksi, jossa talon pojasta tehdään äidin ja isän toimesta talon ersatz-aviomies isän ollessa poissa. Jo poikana emotionaaliselle insestille altistettu mies kasvaa mieheksi, joka yrittää turhaan miellyttää elämänsä naista, äitiään. Sama kuvio jatkuu koulussa ja miehen omissa parisuhteissa.

Elamin viesti miehille on, että tästä tuhoisasta kuviosta täytyy päästää irti. Sillä jos oma identiteetti rakentuu lapsenomaisten naisten pohjattomien emotionaalisten tarpeiden tyydyttämisen ehdoilla, sillä ei ole minkäänlaista vakaata pohjaa. Elam kutsuu sitä eräänlaiseksi kuolemaksi. Miehen ego on tällaisessa tilanteessa lapsenomaisten naisten leikkikalu. Miehistä kasvaa heikkoja, passiivisia ja tottelevaisia. He kasvavat pelossa ja epävarmuudessa. Kuten Elam kirjoittaa, “miehet pelkäävät sairaalloisesti naisten torjuvan heidät, sillä kasvatamme miehet olemaan sairaalloisen riippuvaisia naisten hyväksynnästä.” Kierteestä irrottautuminen voi olla hyvin vaikeaa monelle, sillä naisten torjunnan pelko on iskostettu miesten mieliin pienestä pitäen ja naiset odottavat miesten käyttäytyvän sen mukaisesti. Mutta pelosta voi vapautua ja vaikka emotionaalisen insestin uhrit ovat aluksi heikkoja, heistä voi yhä kasvaa itsenäisiä miehiä. Heille avautuu uusi maailma ilman rajoja tai sosiaalisten sanktioiden mielivaltaista kontrollia. Sen jälkeen he ovat vapaita kulkemaan omia polkujaan.