Pyhäinpäivä

Siinä yksi niistä lukuisista syistä miksi erosin 3 kuukautta sitten evankelisluterilaisesta uskontokunnasta tuli siinä lahkossa 23 vuotta vietettyäni.

siinä olisi yksi esimerkki evlut kirkon taikauskoisista ja spiritismisistä henkien manaus tradioista:

kristillinen kirkko on jo yli tuhannen vuoden ajan viettänyt marraskuun ensimmäisenä päivänä yhteisesti kaikkien marttyyrien ja veritodistajien muistoa. Luterilainen kirkko on säilyttänyt tämän juhlan. Se kuten päivän kirkollista viettoa on perusteltu, tahtoo itselleen esikuvaksi säilyttää kiitollisessa muistossa poismenneitä jäseniään,;
jotka uskon ja kärsivällisyyden pitäen ovat onnellisesti taistelleet hyvän taistelun;

päivän kirkollinen sisältö kansanperinteessä näkyy ennen kaikkea henkien vierailussa ja työkielloissa:ei saanut puita hakata eikä muitakaan kolina töitä tehdä. Uskottiin että aattoyönä pyhät miehet, autuaat marttyyrivainajat, olivat joukolla liikkeellä. Ja mitäpä muuta suomalainen talonpoika osasi tehdä silloin kuin tarjota parhainta vieraanvaraisuutta: lämmittää saunan, hautoi vastat ja kantaa pöytään talon parhaat syysherkut. Tapana näyttää olleen, että kun sauna oli tarpeeksi riitynyt, emäntä kävi siistimässä lauteet, hautoi vastat ja nosti veden pesuastioihin, minkä jälkeen väki tuvassa hiljaa odotti kohtuullisen kylpyajan. samaan aikaan emäntä kattoi pöydän. kun se oli valmis ja kun pyhien miesten arveltiin kyllin vihtoneen ja peseytyneen, väki siirtyi itse saunaan. emäntä poistui viimeisenä tuvasta ja pyysi lähtiessään pyhiä miehiä käymään pöytään. Sauna-aikana he käyttivät tilaisuutta hyväkseen , ja kun muu väki palasi saunasta, pyhät miehet poistuivat talosta.

emäntä uskoi, että he näin kohdeltuina marttyyrien henget lähtivät hyvillä mielin, mikä takasi vuodeksi karjaonnen taloon. -kainuussa emäntä vielä seuraavana vaeltavien sielujen päivänä saatteli evään kanssa vieraat aidan taakse.

Parhaiten pyhäin miesten holhoaminen on säilynyt pohjoiskarjalais savolaisella alueella. Siellä marttyyrit ovat myöhemmin saaneet keyrittärien nimen. Sama kertoja on voinut käyttää molempia nimiä. Kun katolinen perinne hämärtyi, se samalla tavallaan pakanallistui. Lounais-Suomen tiloilla vastasi pyhäin miesten palvelua torpparien ja alustalaisten kestitys. Silloin kaikin yhteisesti syötiin ja juotiin riihitomuja alas kartanon tai talon salissa. Paistina täälläkin usein oli lammas.
Etelä savossa kutsuttiin myös loiset pitoihin mukaan.
Pyhien miesten ja naisten entisaikaisen vaikutuksen laajuus ja syvyys suomalaisessa kansanelämässä käy ilmi murresanasta santti, jolla on tarkoittettu määräpäivää tai arkipyhää. On puhuttu sekä santti- että sänttipäivistä, santtiviikosta. vuotuistyöt tehtiin santilleen, paikoin säntilleen, siis oikeana määräpäivänä. Tästä vähitellen saatiin säntilleen saneelle yleinen merkitys eli tarkalleen oikein ja vaatimusten mukaisesti, täsmälleen.