Olen perimässä tulevaisuudessa yhden 50-luvun omakotitalon, kaksi 60-luvun lopun kerrostalokolmiota ja yhden 70-luvun lopun ison kolmion. Erityisesti minua huolestuttaa tässä se, joudunko loppuelämäni maksamaan kohta noihin tulevia remonttikuluja enkä koskaan saa rahoja takaisin myydessäni asuntoja. Kenellekään ei nykyään tunnu asunnot kelpaavan, vaikka miten pilkkahintaan möisi. Remonttikulut ovat ainakin yhtä isot kuin asunnon velaton hinta, sen varmasti pystyy ihan suoraan sanomaan. Minulle on opetettu, että asunnon arvo nousee remonttien jälkeen, mutta koskaan ei voi saada edes yhtä paljoa takaisin kuin on remontteihin rahaa laittanut.
Ajavatko perintöasunnot minut tulevaisuudessa vararikkoon?
huolestunut.
12131
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
On sullakin murheet! varo kuolemasta ennen perintöö muuten perittävät periikin sinut!
Ainahan voi kieltäytyä perinnöstä.
Samaa sanon kuin edellinen. Lakkaa kotisemästä. Perinnöstä voi kieltäytyä niin ei tarvitse nyrjäyttää aivosoluja miettimällä noin vaikeita asioita.
Jo perintöverot noista lienee niin mittavat että ei niitä pysty maksamaan. Näin se valtio vaan korjaa omaksi hyödykseen nuorempien nenän edestä, järjesti asiat niin että suuret ikäluokat pystyivät rakentamaan ja ostamaan oman kodin kohtuullisella hinnalla ja helposti kun töitä oli vaikka kuinka paljon ja palkka kohtuuhyvä.
Nyt asiat on puolestaan järjestetty niin että asuntojen hinnat ovat pilvissä eikä työpaikkoja ole läheskään kaikille, palkat ovat myös aivan perceestä, on epätyypillisiä työsuhteita eli pätkätöitä ja työkokeiluja joten tulot eivät ole ennustettavia, ostappa niillä sitten minkäänlaisia asuntoja tai maksele perintöveroja :(
aina on sossutoimisto josta voi hakea ilmaiset 1000 euroa kuussa jos tarvitsee. lisäksi sossu maksaa kaikki laskut.
Haluaisin kuitenkin mieluiten pärjäillä omillani.
Taitaapa olla parempi myydä ennen remonttia, kun noin pelottaa. HInta ei ehkä ole paras mahdollinen, mutta eiköhän ilmaiseksi saaduista asunnoista kuitenkin saa ihan kohtuullisen voiton.
Aivan ensimmäinen asia on arvioida perintöveron suuruus ja se miten sen saa hoidettua. Sen jäkeen asuntojen vuosittaiset juoksevat kiinteät kulut tulee kattaa.
Mitä asuntojen remontointiin tulee, niin avauksen kuvaus kuulostaa hieman hatusta vedetyltä, sillä se ei sisällä mitään asioiden yksilöintiä (pintaremontti, seinät, lattiat, hieman kiintokalusteita jne. vain huonokutoiset kiinteistöt kalliine putkiremontteineen jne.
Todellinen remonttotarve ja itse kiinteistöjen kunto kannattaa arvioida realistisesti.
Toisaalta aika näyttää mikä on kiinteistömarkkinoidenkin tilanne perintöaikaan.
Tärkein asia. Sitä ennen kannattaa koettaa viettää ihmisellistä aikaa perinnön jättäjien kanssa ja tarjoten heille myös erilaista apua jos tarvitsevat.
Imisen elämän, iäkkäidenkin ja sen arvokas kohtelu on tärkeämpää kuin materiaali.
Tarkoitin siis, että näihin 60-luvulla rakennettuihin on tulossa 10 vuoden sisään kaikki mahdolliset remontit, julkisivu, putki jne. Keittiöt ovat alkuperäiset, paskassa kunnossa. Tällä hetkellä näissä asuvat ihmiset ovat sanoneet, että näillä asunnoilla tuskin tällä hetkellä saisi 50000 euroa, juuri siksi että remontit ovat tulossa ja sisätilat surkeat. En kuitenkaan usko, että suuressa kaupungissa kerrostaloasuntoja kannattaa lähteä tuollaisella hinnalla myymään. Itse myisin vaikka heti pois, mutta kun toisessa asuu vanhus joka ei saa laitospaikkaa ja toisessa psyykkisesti huonokuntoinen, joka ei sanomansa mukaan pysty muuttamaan nykyisestä kodistaan uuteen asuntoon, vaikka olemme kehottaneet häntä niin tekemään. Omakotitaloon kai ei mitään remontteja tule noin vain, ja muuten ne pitää sitten itse maksella kaikkineen. Tämä 70-luvulla rakennettu on nykyinen kotini, mutta en omista sitä, vaan äitini. Hän on miettinyt, siirtäisikö asunnon minun nimiini. Mutta olen kieltänyt, koska joudun maksamaan karmeat verot. Eikä minulla ole rahaa, työpaikkaa tai mitään millä maksaisin. Hyvä että yhteiskunnan tuet riittävät yhtiövastikkeeseen.
Perheensisäinen kauppa on edullisempi kuin myynti vieraalle.
Jollei talo ole asumiskelpoinen, asukas voidaan suositella muuttamaan.
Myynti ei ehkä kannata nykyhetkessä.
Kaksi sisarusta omistamme autiotalon, eikä ikinä kehoitettu myymään soskun toimesta.
Omistusasuminen ei tarkoita sitä etteikö saisi mitään tukia, tuntuu kuitenkin että osakkeenomistajat ovat tiukemmilla kuin vuokralla asuvat.
Jos perit neljä viidenkympin hintaista asuntoa, perintövero on 21700 euroa. Riittää siis, että myyt yhden asunnoista. Sen jälkeen rahaa on tarpeeksi, vaikka hinta olisi halpakin. Ja 30000 eurolla varmasti löytyy ostaja.
Suurempi ongelma on se, että varakkaana omistajana menetät sosiaalitukesi, joten joudut vähitellen syömään omistuksiasi. Kaksi vuokra-asuntoa ei vielä yksin riitä elättämään sinua, mutta pärjäät kyllä omin avuinkin ainakin 5 - 10 vuotta.
Jos tuollainen omaisuus ei kiinnosta, lahjoita se minulle. Maksan mielelläni sekä perintö- että lahjaverot.
Joopa joo, että perintöä odotellessa?
Se on vähän huono homma yrittää tehdä mitään muuta kun aivot on mädänneet eikä järkevään ajatteluun pysty.