Ylipainoisellakin voi olla anoreksia

Mä jouduin sairaalaan kax kuukautta sitte, ku paino oli laskenu kuukaudessa 8 kg. Silti mä olin ylipainone (olevinaan). Mut mä pelkäsin syömistä ja halusin laihtuu lisää, vaikka kaikki vakuutteli, että näytän jo normaalipainoselta. Ja sitä mä olinki, en vaan tajunnu, ku olin nii sekasi. Kävin joka päivä 20 km kävelylenkillä ja söin tosi vähä. Ku jouduin psykiatriselle osastolle, lääkäri sano, että en todellakaan näytä ylipainoselta, vaan ehkä jopa hiukan alipainoselta. Ku se jutteli mun kaa ja sai tietää mun 40 kg tavotepainosta ja mun ajatuksista yleensäki, se diagnosoi mulle anoreksian. Osastolla mä en suostunu syömään ja jumppasin jopa 6 tuntii päivässä, ja olin tosi heikossa kunnossa. Ku verensokeri laski 2.7, mut passitettiin uudestaan lääkärin juttusille ja se lähetti mut keskussairaalaan tippaan ja nenämahaletkuun. Olin siellä vaan pari päivää, ku rupesin syömään. Mut ku pääsin takasi psykalle, mä en syöny kuulemma tarpeex ja mut passitettiin uudestaan takas nenämahaletkuun. Sillon mä mietin, että mitä järkee tässä on? Mitä järkee pelätä ja ahistuu ruuasta? Mä aloin syömään omasta tahostani ja siitä mun paranemine alko. Mä aloin syömään ja pakotin itteni olee liikkumatta liikaa. Vihdoin pääsin pois sairaalasta ja nyt elän onnellisena pelkäämättä ruokaa ja oon normipainone. Hiuksen piti leikkauttaa paljo lyhyemmäx, koska ne oli menny anoreksian takii nii huonoon kuntoon, mut muuten mulle ei käyny mitää. Ja nyt mä nautin elämästä täysin rinnoin :) Kaikki oli täysin omasta tahdosta kiinni. Joten ihmiset miettikää, haluatteko olla onnellisia vai alkaa laihduttaa tarpeettomasti ja saada anoreksiahelvetin. Terveellinen laihduttaminen on tietenkin ylipainoisille hyvästä, mutta älkää laihduttako liian rajusti. Mä tein niin ja jouduin suljetulle osastolle. Mut onnex kaikki on nyt hyvin :) (Mulla oli 14-vuotiaanaki anoreksia, sillon painoin vaan 40 kg enkä todellaka ollu onnelline, jote tiedän kyllä mistä puhun)