Turkikset

Minkkiturkkini on tärkeä osa kylmää talvea, se ei mene pois muodista ja se on ihanan lämmin.
Se on arvokas lahja ja kannan sitä päälläni ylpeästi. En pukisi koskaan tekoturkkia päälleni, ennemmin toppatakin. Pidän siis minkkiäni erittäin kylminä päivinä ja se on saanut kehuja ympäri Eurooppaa. Olen ylpeä suomalaisesta minkistäni.

Ai niin, minulla on myös Davy Crockett supihattu, mitä pidän pitkän toppatakin kanssa talvella. Se on ihana ja perinteinen.
Olen siis keski-ikäinen nainen ja pidän hyvästä laadusta, sekä perinteistä.

Menestystä koulutehtäviisi!

Itse käytän turkista koska minulla on fetissi pukeutua ruumiinosiin ja valella itseäni kuolleiden ruumiinnesteillä, niin sisäisesti kuin ulkoisesti. Mitään kamalan veristä tai puolielävää ei voi näkyvästi käyttää, joten turkis on julkisilla paikoilla ainoa vaihtoehto. Se kun on vielä yleisesti hyväksytty tapa toteuttaa tätä verrattain yleistä fetissiä. Tabuksi muuttuu kaikki, hohhoijaa.

Rakastan turkiksia, ne ovat kauniita ja ennen kaikkea lämpöisiä. Sopivat myös omaan hieman boheemiin tyyliini. Turkikset ovat melkein ikuisia käyttäjälleen kun niistä pitää huolen. Itselläni on kaksi turkista ja molemmat ovat olleet käytettyjä ennen kuin ovat minulle tulleet. Miksi niiden pitäisi lojua säilytyksessä, kun ne eläimet on jo kerran tapettu sen vaatekappaleen vuoksi? Kannan ylpeänä.

Kun sais turkispaidan ja turkis housut. Turkislakki ja minkkirukkaset on jo.