Olisin tiedustellut asiaan perehtyneiltä, että mitä ortodoksisuudessa pappeuden sakramentti oikein pitää sisällään?
Ja minkälaisena/minkälaiseksi ort kirkko määrittelee sakramentin? Siis mitä sakramentti tarkoittaa ja mitä se pitää sisällään ja mitä se ihmiselle antaa?
Asiaan perehtymättömät ja räävä suut älkää vastatko, kiitos.
Ja minkälaisena/minkälaiseksi ort kirkko määrittelee sakramentin? Siis mitä sakramentti tarkoittaa ja mitä se pitää sisällään ja mitä se ihmiselle antaa?
Asiaan perehtymättömät ja räävä suut älkää vastatko, kiitos.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kysymyksesi on erinomainen ja varmaan siksi kukaan innokkaimmistakaan ei ole rohjennut siihen vastata. Vastaaminen näet vaatii hyvää mielenvireyttä ja aikaa (tietohan oli jo itsestäänselvys), ettei sotkeuduta johonkin keskiajan skolastiikan kahleissa olevaan vastaukseen. Siksipä en usko kykeneväni antamaan edes hyvää vastausta, jotakin kuitenkin.
Lyhin vastaus olisi, että Kirkko on sakramentti, eli mysteerio, salaisuus. Kirkko taas puolestaan on kastetuista Kirkon jäsenistä muodostuva yhteisö, jossa Pyhä Henki toimii ja jonka päänä on Kristus. Ja jolla on järjestys, se on yksi merkki jumalallisesta läsnäolosta, kuten seuraavasta ehkä käy ilmi.
Kirkko "tapahtuu", kun kasteen ja mirhavoitelun kautta sen jäseniksi tulleet kokoontuvat Eukaristiaan "Herran pelastavaisten kärsimysten muistomerkkien" ie. Ehtoollisen äärelle. Kirkon muu toiminta tavallaan tähtää tähän, vrt. katumuksen mysteerio tai vaikkapa sairanvoitelu tai päivittäinen jumalanpalveluskierto.
Toinen ajatus, jota kautta asiaa voisi lähestyä on ajatus, joka nousee Jumalan luomistyöstä. Jumala järjesti olemattomuuden kaaoksesta kosmoksen, järjestyksen kauneuden. Kun ihminen otti syntiinlankeemuksessa suunnan taas kohti olemattomuutta, so. näennäisolemista erossa todellisesta olemisesta, Jumalasta, koko maailman todellisuudesta tuli kaaottista. Kristus yhdistäessään luodun jälleen Luojan kanssa antoi ihmisille mahdollisuuden saattaa elämä tavallaan järjestykseen Jumalassa. Tämä tehtävä kuuluu nyt Kirkolle, jossa Pyhä Henki vaikuttaa.
Nyt jos tästä lähestytään käsitettä sakramentti, voisi nähdä Kirkon järjestävän sakramentin kautta langenneen maailman kaaoksen jälleen kosmokseksi, tosin Kirkon ajassa uuden luomisen todellisuudessa Kristuksessa.
Otetaan vaikka esimerkiksi avioliitto. Avioliitossa jää taakse osa elämän levottomuutta (deittailu, yksinäisyys, ehkä jo olemassa olevan parin epävarmuus omasta olemisestaan, jne.). Kristus saattaa kaksi erilaista todellisuutta yhdeksi, toisin sanoen palauttaa Jumalan kuvan täyteyteensä. "Jumalan kuvaksi hän hänet loi, mieheksi ja naiseksi Hän loiheidät ." (1 Moos. 1:29) Tietenkään tässä langenneessa maailmassa tämä ei tarkoita pelkkää onnea ja autuutta, vaan edelleen kilvoitusta kohti Jumalan valtakuntaa, mutta tavallaan kokonaisena ihmisenä, yhdessä. Jotain kai kuitenkin kertoo se, että jotakin kilvoittelussa on jo saavutettu, kun pari seppelöidään marttyyrien voittoseppeleillä. Sakramentti siis on Jumalan valtakunnan esimakua jo tässä ajassa.
Pitkällinen sepustus, taisin sotkeutua, mutta kyse on kaiken kaikkiaan elämän pyhittämisestä ja sen saattamisesta Jumalan yhteyteen. Ei niin, että ihmisten voimin jotain saataisiin aikaan, paitsi se, että annetaan Pyhälle Hengelle mahdollisuus toimia.
Vaikuttava vastaus.
Jos, siis sakramentti on (tai vaikuttaa) ihmisen palaamista/palaamisen takaisin Jumalansa luo ja nimenomaan palaamista Jumalan kuvan kaltaisuuteen, niin onko pappeuden sakramentti myös tälläinen osa Jumalan kuvaksi palaamista?
Oliko kysymykseni ymmärrettävästi muotoiltu? Toivottavasti.
jotain innokkaana kirjoittaakin, vaikka Teemu meitä innokkaita osin aiheesta moittiikin.
Tarttuisin mielelläni korostamaan tuota Teemun mainiosti esiintuoma lyhyttä mainintaa. Kirkko on sakramentti. Eli kirkko on se salaisuus, joka järjestää luomakunnan alkuperäiseen tilaansa.
Yksittäiset mysteeriot (sakramentit) ovat ilmausta tuosta kirkon salaisuudesta. Itse olen miettinyt sitä, että aivan samalla tavalla kuin ns. sakramenteissa, myös muut toimitukset, kuten vedenpyhitys tai litanian leivän, viinin öljyn ja jyvien siunaus, sisältävät samat elementit kuin sakramentit. Pyhä Henki kutsutaan pyhittämään ja siunaamaan aineet, jotta ne olisivat Jumalan armon välikappaleita.
Aina siunatessaan tai kutsuessaan Jumalaa siunaamaan jotakin ainnen tai liiton tai ruoan jne...ihminen tekee sitä, mihin hänet on luotu, ja tällöin se on palaamista Jumalan kuvan kaltaisuuteen. Tottakai pappeus on sitä, sillä pappeuden tehtävä on toimia tietyllä tavalla välittäjänä Jumalan ja ihmisten välillä.
Tässä tallaisia ajatuksia. Mutta on hyvä muistaa, että kyseessä ovat mysteeriot, salaisuudet, joita ei voi täysin auki selittää.
En missään nimessä tarkoittanut moittia ketään, vaan päin vastoin halusin korostaa vastaamisen vaikeutta, jopa mahdottomuutta. Kyseessä kun on, kuten todettu, salaisuus. Eli kiitos, itu, kiteytyksestä.
leikillistä vitsailua, ehkä itseironiaa myös. Kirjoituksesi täällä ovat täyttä asiaa ja erittäin huomionarvoisia.
Itse tunnustan hieman innostuvani liikaa välillä.
En ehkä pysy aina asiassa ja johdonmukaisena. Eli pitäisi kirjoittaa vähemmän niin pysyisi harkinta hanskassa. Näihin keskusteluhommiin kun on vähän liian helppo heittää lonkalta.
Ystävyydellä itu
Päätin minäkin avata sana-arkkuni ...
"Olisin tiedustellut asiaan perehtyneiltä, että mitä ortodoksisuudessa pappeuden sakramentti oikein pitää sisällään?"
Aluksi todettakoon, että Kristus on kaikkien sakramenttien - eli Pyhän Hengen mysteerioiden - todellinen toimittaja.
Pappeus sakramenttina pitää lyhyesti sisällään armovoiman toimia suoraan Kristuksen välikappaleena sakramenttien toimittamisessa. Kukaan muu kuin pappi ei niitä voi toimittaa, lukuunottamatta hätäkastetta.
"Ja minkälaisena/minkälaiseksi ort kirkko määrittelee sakramentin? Siis mitä sakramentti tarkoittaa ja mitä se pitää sisällään ja mitä se ihmiselle antaa?"
Kuten jo mainittukin, sakramentti on Pyhän Hengen salaisuus, jota ei voi tyhjentävästi määritellä.
Se antaa siis ihmiselle - konkreettisesti - Pyhän Hengen armovoiman ja Kristuksen siunauksen liittyen kulloinkin kyseessä olevan sakramentin tapahtumaan.
Ne ovat siis:
Kaste - Kirkon, eli Kristuksen ruumiin jäseneksi tulo.
Mirhavoitelu - Pyhän Hengen lahjain sinetti.
Katumus - syntien anteeksianto ja mielenmuutos.
Ehtoollinen - Kristuksen ruumiiseen osallistuminen ja pelastuminen.
Sairaanvoitelu - Kristuksen parannus.
Avioliitto - Kristus liittää kaksi ihmistä yhdeksi.
Pappeus - Kristuksen välikappalena toimiminen.
Sakramenteista puheenollen, suosittelen lämpimästi Alexander Schmemannin kirjaa "Maailman elämän edestä", jossa käsitellään sakramentteja ja ortodoksisuutta todella upealla tavalla.
Missä ja koska lienee määritelty sakramenttien järjestys?
Eli miksi ortodoksisissa (ja kreikkalaiskatolisissa) kirkoissa papin pitää ensin mennä naimisiin eli saada avioliiton sakramentti ja vasta sitten pappisvihkimys?!?
Tästä johtuenhan papiksi vihitty poikamies ei enää naimisiin pääse...