Olen reilut parikymppinen mies ja olemme seurustelleet tyttöystäväni kanssa vuoden. Ensimmäiset puoli vuotta meidän suhteesta meni oikein hyvin, mutta sen jälkeen tämä on ollut melkoista soutamista ja huopaamista, lähinnä minusta johtuvaa. Olen välillä miettinyt, että haluanko tätä suhdetta todella vaiko sinkkuelämää. Välillä olen ahdistunut noista ajatuksista niin paljon, että olen ne kertonut tyttöystävällekin ja hänen reaktionsa on tietenkin ollut tyrmistynyt. Kuitenkin ne ajatukset ovat aina kaikonneet kun vaarana on ollut eroaminen ja olen tajunnut, miten hyvä tyttöystävä minulla onkaan ja miten vihreämmän ruohon kokeilu aidan toisella puolella ei kiinnosta. En siis haikaile sinkkuelämää, vaan haluan olla tämän naisen kanssa parisuhteessa.
Elimme ensin kaukosuhteessa ja nyt hän on muutti tänne opiskelemaan. Pohdimme ensin muuttaa yhteen, mutta sen ahdistaessa minua liikaa, hän muuttikin omaan kämppään. Minusta tämä on nyt sujunut hyvin, vaikkakin kahden kämpän välillä ramppaaminen välillä stressaakin. Nautin vielä ikiomasta kämpästäni ja sen tuomasta tietystä vapaudesta. Nyt kuitenkin tyttöystäväni on kyllästynyt tähän suhteemme junnaamiseen paikallaan ja haluaisi kovasti muuttaa yhteen. Tavallaan minustakin se olisi ihanaa ja välillä on mukavaa miettiä yhteisen kodin sisustusta ja sitä, miten aina on kotona joku, jolle purkaa niin ilot kuin surutkin. Olisi yhdessäasuminen myös taloudellisesti huomattavasti järkevämpää kuin kahdessa vuokrakämpässä asuminen, eikä tarvitsisi tietenkään miettiä, että nukutaanko tämä yö yhdessä ja missä ym..
Mutta kolikolla on myös kääntöpuoli ja pidän paljon siitäkin, miten saan olla yksin kotona ja tehdä asioita juuri niin kuin tahdon. Jostain syystä yhteenmuuton ajatteleminen konkreettisesti alkaa minua aina ahdistamaan suuresti. Ehkä juuri oman tilan ja ajan menettäminen on se asia joka ahdistaa. Vaikka meissä paljon samaa onkin, olemme myös aika erilaisia luonteita. Minä tykkään olla paljon kavereiden kanssa ja viettää bilerikasta opiskelijaelämää (en kuitenkaan tarkoita mitään sinkkutouhua) sekä toisinaan olla ihan vain yksin, kun taas tyttöystäväni enemmän viihtyisi minun kanssa kahdestaan kotona. En usko, että kotitöistä, ruoka-, siivous- tai raha-asioista tulisi meille riitaa, vaan juurinkin oman ajan ja yhteisen ajan sovittamisesta. Tunnemme toisemme jo aika hyvin ja vietämme lähes joka yön yhdessä. Onhan tämä kahden kämpän välillä ravaaminen stressaavaa, kun pitää miettiä että kummanko luokse menee yöksi, mitä pitää ottaa mukaan ym, mutta toisaalta on myös välillä hyvin rentouttavaa tulla omaan kämppään ja olla ihan yksin.
Minulla on siis dilemma, että mitä tehdä. Hypätäkö pelkoa kohti ja muuttaa kullan kanssa yhteen ja katsoa, mitä siitä seuraa? Vai pistääkö vieläkin jarrut pohjaan ja rikkoa tyttöystäväni haaveet yhteenmuuttamisesta? Hän ei enää kestä tätä venkoilua asiasta ja suhteen paikallaan junnaamista, johtuen osittain hänen muutenkin stressaavasta elämäntilanteesta. Onko nämä minun pelkoni aivan normaaleja, joista pääsee ohi vai enkö vain vielä ole valmis seuraavaan askeleeseen? En todellakaan haluaisi menettää tyttöystävääni.
Muuttaako yhteen vai eikö?
4
337
Vastaukset
- Indw
Ootte vielä nuoria, ja suhteennekin melko nuori. Mua vähän epäilyttää toi sun tyttöystävän "turhautuminen tilanteeseen". Kun ei se yhteenmuutto lisää sitä teidän välillänne olevaa rakkauden/luottamuksen/ym määrää. Yhteenmuuttamisen kuuluisi lähteä kummankin omasta halusta, ei toisen painostuksesta. Jos sellaista on, niin se on jo itsessään hälytysmerkki.
Miksi ette vain nauttisi vielä vaikka vuotta erillään asusmisesta, tiiviimmän tapailun mahdollisuudesta ja katsoisi mihin suhde kehittyy? Olette sen ikäisiä että teillä tuskin on kokemusta vielä ainakaan monesta suhteesta, jos yhdestäkään? On ihan hyvä asua yksin, siinä näkee mitä kaikkea se vaatii se asuminen (kotityöt, raha-asiat). Suhteenne voi nyt varmastikin syventyä ja "rentoutua" ihan eri tavalla, kun voitte tavata spontaanimmin lyhentyneen välimatkan ansiosta. Siinä pääsee näkemään millainen se toinen on ihan oikeasti eikä vain joskus harvoin ja viikonloppuna.
Itse olen 34-vuotias nainen ja seurustellut miesystäväni kanssa 1,5vuotta. Välimatkaa on 12km ja yhteenmuutosta ollaan kyllä keskusteltu viime aikoina paljonkin, mutta käytännön syistä tapahtunee vasta ensi keväänä. Olen nauttinut todella tapailustamme näin, ja voin sanoa että jos hän olisi puhunut yhteenmuutosta vaikkapa 4kk sitten, olisin saattanut ahdistua ja mikään painostus ei olisi kyllä saanut minua edes muuttamaan mieltäni. Aika alkaa nyt kuitenkin tuntumaan oikealta, ja odotankin kovasti jo tätä yhteenmuuttoa - nauttien silti ajastamme eri osoitteissa :).Ihan samaa mieltä. Lähtökohta ei ole hyvä, kun molemmilla ei ole vilpitön halu muuttaa yhteen, ja toiseksi: miksi pitää kiirettä? Ette enää koskaan voi elää uudestaan tätä vaihetta, kun vasta seurustelitte ja toisen tapaaminen oli "luksusta". Kyllä te ehditte arkea elää ja tiskivuoroista tapella ihan tarpeeksi paljon vielä tulevaisuudessakin.
Hei!
Kokemukseni mukaan on hyvin tavallista, että suhteessa toinen osapuoli haluaisi edetä nopeammin kuin toinen. Olen ihan samaa mieltä edellisten kanssa, että jos ahdistaa, niin ei tarvitse pitää kiirettä. Toisaalta pelkosi on ihan normaalia ja varmaan jokaista jännittää aina yhteen muutto, vaikka olisi seurusteltu jo pitkäänkin. On hyviä ja huonoja syitä muuttaa yhteen, mitkö teidän syynne olisivat?
Oletteko puhuneet suhteen tulevaisuudesta, siis siitä, mitä elämässä ylipäätään haluatte? Mitä yhteen muuttaminen teille tarkoittaa? Haluatteko joskus mennä naimisiin ja saada lapsia? Haluatteko olla menemättä naimisiin ja olla saamatta lapsia? Missä päin haluatte asua ja miten viettää aikanne?
Pelkosi ovat varmasti normaaleja, mutta ei se välttämättä tarkoita, että niistä pitäisi heti päästä yli. Toisaalta taas joku argumentoisi, että jos vuoden jälkeen ei ole varma, ei sitä ole ikinä. Toisilla kestää kymmenen vuotta olla varma. Jonkun mielestä olet vielä nuori, toiset sitoutuvat teini-ikäisinä loppuelämäksen. Jokaisen mielipide perustuu heidän omiin kokemuksiinsa. Vain sinä tiedät, mikä sinun tilanteesi on. Usko itseesi ja arviointikykyysi!
Kaikkea hyvää teille!
Sinikka-pappi- Puuttuva elementti?
Ei ole mikään kiire muuttaa yhteen.
Miksi teidän pitäisi asua yhdessä? Jos te nytkin seurustelette, tapaatte vain toisianne, eikä teillä ole tarvetta hankkia heti lapsiakaan - tai mennä naimisiin, niin miksi ihmeessä vuoden seurustelun jälkeen pitäisikään muuttaa yhteen? Mihin se suhde "etenee"? Joko te haluatte olla yhdessä tai ette, ei se rakkaus siitä kasva eikä sitoumus oikeaksi muutu, että on pakko päästä tappelemaan siivousvuoroista ja kauppalaskuista - tai yhteisestä ajasta. Jos suhde ja tahto siihen on niin hataralla pohjalla että pitää väkisin käydä sitomaan yhteisellä asunnolla mihin ei ole valmis, on se suhde valmis.
Nuorena se omakin aina nimenomaan on tarpeen. Ja se että kuuntelee itseään: sinua ahdistaa koska ET halua muuttaa yhteen pakosta.
Tyttöystäväsi taas haluaa muuttaa koska uskoo että sitten sinä muutut ja olet enemmän hänen mielikseen kotona (ja hän myös alkaa siitä joko nalkuttaa tai sitten valittaa, jos et) ja todennäköisesti, koska pelkää, ja hänen käsityksensä "suhteen etenemisestä" on jonku toisen luoma, eli tämän yhteiskunnan abstrakti-ilmiö sinänsä:
Suhde "etenee" kuin juna ja jos se ei "etene" yhteiskunnan normien mukaan
(tapaaminen, seurustelu, yhteenmuutto, kihlat, naimisiin... Ja kaikki tämä nopeatempoisen aikajanan kanssa, missä on deadlinet milloin aletaan hokemaan ettei suhde "etene", vaikkei olla menossa minnekään.
Ja useasti ero ennen tuota viimeistä tai viimeistään tällä kaavalla nykyään sen toisen lapsen täyttäessä 3 vuotta)
siinä ei olla tosissaan.
Mitä jos ihan tosissanne keskustelisitte mitä teille tarkoittaa se että rakastaa toista? => kiristää se avoliittoon vai jakaa elämä sen kanssa tässä ja nyt.
Keskustelkaa miksi parikymppisillä olisi vuoden seurustelun jälkeen kiire ja mitä se oikeasti muuttaisi, MIKSI avoliittoon.
Ettekö te rakasta nyt? Petättekö te nyt, ettekö te nytkin ole selkeästi yhdessä? Ettekö te nyt halua olla pari? Kenelle teidän pitää asua yhdessä ja miksi? Ettekö te nää toisianne nyt riittävästi? Sittenkö rakastaa oikeasti kun asuu avoliitossa? Aioitteko hankkia siis heti lapsia? Mennä kihloihin? Miksi?
Miksi nyt?
Miksi tyttöystävälläsi on kiire, eikö hän luota itseensä? Sinuun? Suhteeseenne?
Onko taloudelliset syyt teillä sitten perusteena sitoutumiseen? Käytättekö sitä aina avioliittoon saakka?
Rahasta avoliittoon? Jos sillä perustelette, niin näin toimitte.
Tyttöystävän "stressin" vuoksiko pitää muuttaa yhteen: Sekö kaiken muuttaa vai? Jos hän stressaa tuommoisesta asiasta, tietääkö hän edes miksi te seurustelette? Ei tuossa ole mitään stressiä, etenemistä eikä kiirettä, ei tuo asia ole mikään ongelma mitä ette siitä itse tee.
Ja sinunko pitää pakottaa itsesi avoliittoon mitä et edes halua, vastahan sinä olet päässyt pohtimasta, että haluat iokeasti olla tässä suhteessa ja seurustella.
Ja oikeastiko se ratkaisisi tyttöystäväsi stressaavat ongelmat kun hänellä olisi mies kotona?
Ok. Tiivistelmänä teidän syynne muuttaa yhteen on
- Raha
- Pelko suhteen menettämisestä
- Pelko jostain "etenemisestä" joka johtaa jonnekin ehkä, tai sen "etenemisen" puutteesta vaikkei edes tiedä miksi etenisi, minne etenisi tai mitä se tarkoittaisi.
- Pelko
- Toivo että se epärealistisesti ratkaisee muutkin ongelmat toisen elämästä
- Tavallaan ois kiva miettiä sisustusta
- Tavallaan ois kiva kun kotona ois joku
Ja siinäkö on teidän syynne avoliitolle? Luitko itse tuota omaa juttuasi?
Huomaatko kenties listasta puuttuvan jotain? Tuoko teidän haaveenne oli parisuhteen rakentamisesta?
"Voi kun mäkin isona löytäisin jonkun jonka kanssa muuttaa yhteen koska pelottaa niin paljon että menetän sen..."
"Voi kun mäkin löytäsin jonkun jonka kanssa ois tavallaan kiva miettiä sisustusta"
"Voi kun mäkin löytäisin jonkun kenet voisin kiristää kanssasi asumaan yhdessä kun mua stressaa niin paljon..."
"Voi kun mäkin löytäisin jonkun että menis tää vuokrakin puoliksi..."
No joo, ette ole ainoita. Monella muullakaan ei ole todellisuudessa mitään muita syitä muuttaa yhteen.
Lisäsyinä olen myös kuullut "voihan sitä kokeilla".
Unohtuiko jotain?
Esimerkiksi ainoa oikea, todellinen ja painavin syy seurustella, muuttaa yhteen tai mennä naimisiin?
Kun on se yksi puuttuva elementti, niin ei pelota. Kun on se puuttuva elementti, ei tarvitse pakottaa etenemistä, koska on jo siellä. Eikä siihen tarvitse todistuksia eikä toista edes halua painostaa mihinkään.
On se yksi puuttuva elementti, on kaikki aika ja rauha maan päällä eikä sitä haittaa edes kaksi kämppää ja yksi hankitaan vain ja ainoastaan sen yhden puuttuvan elementin takia - eikä silloin tarvitse kysellä neuvoja keltään.
Ei se ainakaan ihan päällimmäisenä näytä olevan teidän yhteenmuuttohaaveissanne. Tarkalleen ottaen mainitsit sen 0 kertaa huomioon otettavana asiana.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Martinan uusi poikakaveri
Sielläpä se sitten on. Instastoorissa pienissä speedoissa retkottaa uusin kulta Martinan kanssa. Oikein sydämiä laitettu2113354Suomessa helteet ylittää vasta +30 astetta.
Etelä-Euroopassa on mitattu yli +40 asteen lämpötiloja. Lähi-Idässä +50 on ylitetty useasti Lämpöennätykset rikkoutuva2401673Laita mulle viesti!!
Laita viesti mesen (Facebook) kautta. Haluan keskustella mutta sinun ehdoilla en halua häiriköidä tms. Yhä välitän sinus971523- 921429
Vanhemmalle naiselle
alkuperäiseltä kirjoittajalta. On olemassa myös se toinen joka tarkoituksella käyttää samaa otsikkoa. Ihan sama kunhan e461364Fazer perustaa 400 miljoonan suklaatehtaan Lahteen
No eipä ihme miksi ovat kolminkertaistaneen suklaalevyjensä hinnan. Nehän on alkaneet keräämään rahaa tehdasta varten.1601296Ajattelen sinua tänäkin iltana
Olet huippuihana❤️ Ajattelen sinua jatkuvasti. Toivottavasti tapaamme pian. En malttaisi odottaa, mutta odotan kuitenkin121218Ökyrikkaat Fazerit saivat 20 MILJOONAA veronmaksajien varallisuutta!
"Yle uutisoi viime viikolla, että Business Finland on myöntänyt Fazerille noin 20 miljoonaa euroa investointitukea. Faze1231049Miehelle...
Oliko kaikki mökötus sen arvoista? Ei mukavalta tuntunut, kun aloit hiljaisesti osoittaa mieltä ja kohtelit välinpitämät89952Tuntuu liian hankalalta
Lähettää sulle viesti. Tarvitsen apuasi ottaa koppi tilanteesta. Miehelle meni.55882