Kun ratissa on oltu viimeksi vuonna 1988, ja nyt olisi edessä mahdollisuus, pieni pakkokin, ottaa taas auto käyttöön, olen päätynyt ottamaan muutaman ajotunnin autokoulussa (määrää en osaa vielä sanoa, ja siitä varmasti keskustellaan tulevan opettajan kanssa).
Minkälaisia kokemuksia siis on vastaavista tilanteista. Palautuiko ajotaito? Oliko autokoulun opetus hyvää/asiallista?
Minkälaisia kokemuksia siis on vastaavista tilanteista. Palautuiko ajotaito? Oliko autokoulun opetus hyvää/asiallista?
Vastaukset 62
Vanhimmat
Ajotaito ei palaudu miksikään, mutta rahaa palaa ja aivan turhaan.
Älä vaan mene liikenteesee,
tai ilmoita ainakin paikallislehdessä,
et nyt olen tien päällä.
Edesvastuutonta olisi ajaa ja
eihän sulls ongelmaa.ku olet jo opettajankin
valinnut,eli onnea valitsemallesi tielle!
kaikille jotka ovat olleet pitkään ajamatta,autokoulu ajotunnit pakollisiksi.liukkaan kelin harjottelua reilusti että oppii ajamaan.paljon peruutuksia ettei tuhraa puoltatuntia parkkiruutuun .itse peruutan paljon peilistä ja vielä perävaunun kanssa joka on 5 metriä pitkä henkilöauton perävaunu siinä ainakin oppii peruutamaan.pisin matka kun olen peruuttanut metsäautotietä on 2.5km eikä kertaakan tarvinnut korjata eteen päin.mäet ovat vaikeimpia peruutettavia kun peilit eivät näytä tietä vann taivaalle kun ajaa takaperin,kun mäki kaartaa ns alaspäin ja auto nousee mäkeä ylös.eikun peruutamaan kaikki kilpaa ei nopeutta vaan matkaa
Ehdottomasti suosittelen autokouluun menoa.Itselläni monta vuotta,kun sain ajokortin,eikä autoa ole koskaan ollut.viime vuosina on ollut niin kova into,että nyt sen sitten toteutan.On varattu 14.11 ajotuntikin jo.Poikani ensin mua "treenautteli"ja hyvin kuulemma meni,omastakin mielestäni.Eihän se taito mihinkään katoa,sama se on pyörän kans,valppaana siinäkin on oltava.Pyöräillyt olenkin koko ikäni.Ikääni en viitsi mainita,koska täällä ei muutenkaan asiallisesti kommentoida mihinkään.
Kalliitahan nää yksittäiset ajotunnit on,mutta riippuu siitäkin,mihin vertaa! Autokouluissa on hintaeroja ja kyselinkin ensin,niin huomattavia eroja.Suosittelen.Tsemppiä kaikille uudestaan kouluttautuville!
Jos kysymyksessä on ajoneuvonhallinnasta suosittelen rata-autoilua ja moottorikerhoon liittymistä jos taas liikennevalistuksesta suosittelen autokoulusääntöjen kertausta ajonetissä jos kysymys taasen on hoksottimista suosittelen jonglööräystä näöntarkastusta ja vitamiinienkohdistusta jos taas kysymys on huimauksesta suosittelen verenpaineenmittausta ja lääkinnän aloittamista ja palautukseen yön yli nukkumista.
perävaunutemppusi jossain markkinapaikalla jossa joudut väistelemään paitsi viimeisiä asiakkaita, toisten kauppiaiden autoja ja telttoja sekä tekemään 90 asteen kurveja niin silloin sinulla vasta on aihetta kehua retostella. Ei se matka vaan vaikeusaste.
Mitä pidempi kärry sitä helpompi peruutella. Käyttytyy rauhallisemmin kuin lyhyt.
Kävin itse pari tuntia harjoittelemassa parkkeeraamista melkein vastaavassa tilanteessa. Opetus oli hyvää ja hyödyllistä. Kaupanpäälle sai ilmaisia teoriatunteja.
No joo. Eiköhän kuitenkin suurin osa ajele jollain pikkukoslalla eikä tyäysperällä. Sinulla saattaa olla ongelmia peruutella henkilöautoa, kun olet tottunut veivaamaan vähän isompaa lotjaa.
Parkkiruutuun peruuttamisen oppii tosi nopeasti jos opettaja on hyvä. Ei tarvitse mennä metsään. Jos tietää, mitä tekee peileistä näkee tosi nopeasti ne ruutuun parkkeeramiselle kriittiset asiat.
Ajattelin, että tulee kuitenkin halvemmaksi käydä autokoulussa kuin kolaroida.
Sulla on jo niin pitkä tauko ajamisessa, että joudut kyllä takuulla opettelemaan kaiken ihan alusta asti.
15 vuotta oli taukoa, opettaja sanoi ettei se taito mihinkään ole kadonnut.
Varsinainen ajotaito ei katoa, ellei hyppää täysin uudentyyppisen auton rattiin. Ajan jatkuvasti ja silti jouduin hieman totuttelemaan kun siirryin matkailuvaunuilusta matkailuautoilijaksi (henkilöauton ratista pikkubussin kokoisen auton rattiin).
Suurin tarve pitkään ajotauon jälkeen on teoriatunneille. Liikennesääntöjä on uudistettu melkoisesti tässä välissä ja samanlaista kertausta tarvittaisiin jatkuvasti ajaneillekin joiden autokouluajoista on jo useita vuosikymmeniä. Moni sompailee liikenteessä vanhasta muistista eikä ole välittänyt sisäistää uusia sääntöjä.
Muutamalla ajotunnilla tai rauhallisessa ympäristössä omalla autolla ajamisella saadaa ajorutiini palautettua mieleen. Autokoulun ajotunnit on sikäli tarpeen että opettaja kertoo ajotilanteessa muuttuneista säännöistä ja miten ne vaikuttaa ajamiseen. Vielä suurempi tarve on silloin jos ajokortti on ajettu ja edellinen ajokokemus on jostain hiljaisemmalta paikkakunnalta ja nyt pitäisi lähteä vilkkaaseen kaupunkiliikenteeseen.
Valitettavasti lähes jokainen autoilija väittää olevansa keskitasoa parempi autoilija vaikka taidot ovat mitä sattuu.
No eiköhän jokainen joudu totuttelemaan uuden auton vimpaimiin ja käyttäytymiseen sekä kuinka suuri kone on. Ajotaito ei häviä, eihän se fillarin ajokaan unohdu. Joten aika turhaa tuo on posmotus on. Ajele vain rauhallisessa ympäristössä ja painu sitten vaika Hesaan, niin eiköhän ole sormi suussa vaikka kilometreja siellä rauhallisessa ympäristössä olisi vaikka kuinka ja paljon
Autokouluun kortillinen kokemuksia. Millaisia kokemuksia ajattelit lähettää? Ja laitatko ihan postikortilla?
Kyllä kannattaa. Mulla oli ihan sama tilanne pari vuotta sitten. Olin ajanut viimeksi n. 20 vuotta sitten. Mies oli varannut mulle 5 ajotuntia autokoulusta. Ekalla tunnilla harjoiteltiin kentällä mm. mäkilähtöjä ja parkkeerauksia ja sitten samalla tunnilla mentiin jo liikenteen sekaan. Jännitti enemmän se sinne autokouluun meno kuin sitten se itse ajaminen. Sain varmuutta ajamiseen ja nyt ajelen myös moottoripyörälläkin.
Vain ajamalla oppii, eikä muutama autokoulu oppitunti riitä. Kertaa kotona liikenne säännöt ja liikennemerkit ja sitten vain ajamaan. Muista vielä ettet ajele liian lujaa eikä varsinkaan liian hiljaa. Hitaalla ajonopeudella aiheutat muissa autoilijoissa ohittamisen tarvetta josta syntyy vaarallisia ohituksia kun ei kanssa autoilijoiden hermot kummankaan kestä. Voithan aloittaa harjoittelun silloin kuin muu liikenne ei ole häiriöksi niin paljon turha sitä heti ruuhkaan rynnätä.
Aiheutat ohittamisen tarvetta myös ajamalla liian vähän ylinopeutta.
Menkööt kiireisemmät ohi! Mutta kannattaa tarkistaa nopeusmittarin virhe ettei aja jatkuvasti pikkuisen alle nopeusrajoituksen ja provosoi ohituksiin.
> kannattaa tarkistaa nopeusmittarin virhe ettei aja jatkuvasti pikkuisen alle nopeusrajoituksen ja provosoi ohituksiin
Olen huomannut että virhe vaihtelee kerrasta toiseen ja myös tarvittava ylinopeuden määrä vaihtelee satunnaisesti, joten parempi vain pitää etäisyys takana tulevaan riittävänä, jos haluaa välttää ohitetuksi tulemisen.
Täälä pitäisi määrätä kaikki ne uudelleen autokouluun jotka jäävät kiinni käänyttäessä vilkun käyttämättä jättämisestä tai ajavat ohi pysähtymättä suojatieneteen pysähtyneen auton vierestä. Lisäksi jos tavataan hölisemässä kännykkään ajonaikana pitäisi poliisille antaa lupa työntää kännykkä värinäpäällä hölisiän hanuriin.
Ei noissa sun lauserakenteissa ole mitään tolkkua.
AAAADDddd
Joo janari flyttaa takas landelle äläkä hölise rakenteista. Miten sä osaat tsöraa fiudee kun et tsennaa skrivattuu tekstii ? Taidat dallaa stadissa sormi sporakiskoilla et löydät mestoille. Varo ettei spora vedä yli. Sit jos on korokkeeton sporapysäkki ja spora staijaa siinä nii siint ei saa tsöraa pysähtymättä läpi. Tiedoks vaa .
Nuo on noita homofantasioita. Poliisin pitäisi sitten aloittaa itsestään.
Minä en enää uskalla pysähtyä suojatien eteen... viimeksi kun pysähdyin... noh.. viereiseltä kaistalta veti auto niin lujaa ohi, että suojatietä ylittävä oli vähällä jäädä alle...
Kannattaa,ehdottomasti. Itsellä oli tänä syksynä sama tilanne. 1978 saatu ajokortti
eikä ajokokemusta just mitään.Viime vuosilta ei mitään. Auto oli kumminkin pakko hankkia .Hirvitti etukäteen ,että kuinka tuolla liikenteen seassa selviää.
Kolme ajotuntia otin ja sain samalla luottanusta siihen liikenteeseen lähtöön. Ei se kokonaan vienyt sitä ajopelkoa ,mutta kun muutaman viikon on nyt ajellut,niin koko ajan on helpompaa ja nauttii enemmän ajamisesta.
Olet varsin vastuuntuontoinen ja huolellinen ihminen, hyvä näin. Näin pitäisi muidenkin taukoa pitäneiden tehdä. Ajotaito palautuu ja voin kertoa, autot ovat paljon mukavampia kuin 80-luvun koslat. Vääntöä ja tehoa löytyy aivan eri tavalla ja ajaminen on paljon mukavampaa. Hyvä päästös - kannattaa verestää taidot ennen liikenteeseen lähtöä.
Niin menet maksamaan sinne!
Rohkeasti vaan autokouluun!
Itse ajoin kortin heti 18-vuotiaana, kun vanhempani sen maksoivat. Sitten ajaminen oli satunnaista vanhempieni autolla, eihän lukiolaisella olisi ollut varaa omaan autoon ja käytännössä isäni jatkoi perheemme auton ajoa 90%.
Lukion jälkeen kesätyö ja sitten seuraavana syksynä opiskelemaan toiselle paikkakunnalle. Ei siis edelleenkään rahaa omaan autoon.
Sen jälkeen kuvioihin tuli poikaystävä ja lopulta aviomies, molemmat vähän tuota tyyliä "akat ei osaa ajaa". JOO, eihän me voida oppia, kun ei saada sitä autoa edes käyttää.
Meni vuosia, mieheni sairastui ja kuoli, jäin leskeksi. Lapset onneksi jo isoja ja omillaan.
Olin 52v tilanteessa, että oli viimein varaa ostaa joku auto ja työmatka olisi jatkossa pakko tehdä autolla, kun toimipiste siirrettiin kauemmaksi ja bussien tavoittamattomiin.
Pääsin onneksi aloittamaan autokoulun keväällä, eli tyhjästä taas aloittelun. Sen jälkeen otin tavaksi ajaa joka päivä pienen matkan ja ennen talvea tuli käytännössä kaikki oleelliset risteykset tutuksi.
Suosittelen ehdottomasti autokouluun menoa, sinulle räätälöidään juuri oman tarpeesi mukaiset tunnit ja saat sen tarvittavan itsevarmuuden taas alkaa opetella ajamaan.
Noin vuoden kuluttua aloittamisesta voin ehkä sanoa, että ajamiseen on tullut rutiinia ja se sujuu jo suurempia miettimättä.
Jos sinulla on varaa, ota metallivärien tai hienojen pölykapselien sijaan autoosi myös automaattivaihteet. Itse en ainakaan ottaisi vaihdekampihärveliä mistään hinnasta.
Ne, jotka täällä sanoo, että rahaa palaa, sanoisin, että muutama satanen ja ajotunti (itse otin 5 ajokertaa) on huomattavasti halvempaa, kun turha kolaritilanne.
hyvä kun menit ottaamaan ajotunteja jos kerran niitä tarvitset omasta mielestäsi ihan ok homma ei meneet rahat varmaankaan hukkaan ja sehän on sun asia se, ei pitäis kuulua muille, niin ei pitäis, nauti ajojosta ja turvallista matkaa sit kun ajelet,,
Tein itse tutkielman aiheesta "ajotaitojen palauttaminen pitkän tauon jälkeen" liikenneopettajaopintojeni yhteydessä reilu vuosi sitten. Suunnittelin ja toteutin parin oppilaan kanssa tarvittavat koulutukset - autokoulussa oppilaat kävivät koko B-teorian muiden B-oppilaiden mukana - ja suorittivat ajo-opintoja henkilökohtaisen tarpeen mukaisesti. Toisen oppilaan taidot palasivat kohtuulliselle tasolle noin 7 tunnin (7*50min) ajo-opinnoilla, toisen oppilaan täytyi harjoitella hieman enemmän... Eli riippuen yksilöstä, ajoja tarvinnee suorittaa 5 - 15h, - jotta saavuttaa sen tason, jolloin ns. "normioppilas" voi yrittää tutkintoajoa - eli "Inssiä"...
Itse olin samassa tilanteessa n. 8 vuotta sitten, kun mieheni sairastui ja 1,5 vuotta diagnoosista menetti ajolupansa.
Olin saanut ajokortin elokuussa 1972, mutta ajelin vain satunnaisesti kun itselläni ei ollut autoa. Sitten seurasi yli 15 v. tauko, jolloin en ajanut lainkaan.
Asuimme haja-asutusalueella 16 km kaupungista. Kun mieheni sairastui, oli pakko alkaa verrytellä ajotaitoja. Kertasin liikennemerkit ja aloitin ajelemalla viikonlopun mökkimatkalla maantieajoa pikkuteillä, joissa on suhteellisen vähän liikennettä. Edestakaista matkaa kertyi yli 400 km/viikonloppu.
Suurin pelon aihe oli kaupunkiajo - en ollut ajanut kaupungissa sitten 70-luvun alkuvuosien, enkä talviajoa koskaan missään. En osannut edes tankata ja auton ajaminen talliin ja sieltä pois nosti kylmän hien otsalle jo ajatuksena.
Kaupunkiajoa menin ensikerran harjoittelemaan myöhään maanantai-iltana, kun liikennettä ei ollut juuri lainkaan. Tulikasteeseen jouduin, kun oli pakko viedä mieheni sairaalaan kaupungin halki perjantaina pahimpaan ruuhka-aikaan. Olin kauhusta kankeana, mutta kun siitä kolhuitta selvisin - mieheni antoi arvosanan 9,5 - sain runsaasti varmuutta ja itseluottamusta.
Olen 67-vuotias mummeli ja nyt tuosta ajasta on yli 8 vuotta. Ajelen päivittäin asiointimatkoja kaupunkiin ja harrastuksiin. Musa- ja teatterireissuille ajelen satojenkin kilometrien päähän. Vuosittain mittariin kertyy n. 4000 kilsaa. Tähän saakka olen selvinnyt kolhuitta, paitsi kerran pyyhkäisin apukuskin puoleisen sivupeilin irti, kun peruutin pimeällä autoa tallista. Osaan nykyään tankata, lisätä öljyä, tuulilasinpesu- ja jäähdytysnestettä, tarkkailla renkaitten ilmanpainetta ja vaihtaa renkaatkin. Kaiken olen opetellut hitaasti kantapään kautta.
Vastaus ketjun aloittajan kysymykseen on siis, että kyllä ajotaito palautuu, kun on sisua, uskallusta ja malttia palauttaa mieliin aikoinaan opitut asiat ja oppia uutta. Tsemppiä vaan opetteluun :-)
Olin samassa tilanteessa viime keväänä, kun ostin pitkästä aikaa oman auton. Juteltuani aiheesta tuttavieni kanssa päätin olla menemättä autokouluun. Pyysin sen sijaan kokeneita autoilijoita istumaan viereeni etupenkille ja sain heti paljon kokemusta erilaisista tilanteista, kannustusta ja rohkaisua. Parkkeerausta ja peruuttamista harjoittelin yksikseni sunnuntaiaamuisin tyhjillä pysäköintialueilla. Nyt syksyllä tunnen itseni jo aika tottuneeksi autoilijaksi. Suosittelen.
tutustu autoon kunnolla että tiedät sen ääriviivat esm. suljettu parkkipaikka .
tutustu hallintalaitteisiin jarru ja kaasu ja muut laitteet esim. lämmityslaite
kun on kosteeta muista että pidä auto tosilämpöisenä kunnes ikkunat ovat kuivuneet ja puhallusteho väh. 3
Minullakin jäi autoilu 80-luvun loppupuolella ja autoilu on alkanut kiinnostaa vaikka aluksi vuokra-autolla.
Onko autojen hallintalaitteissa tapahtunut jotain uudistuksia joita pitäisi ottaa huomioon ennenkuin lähtee varsinaiseen ajoon nykyajan autolla?
Jokaisessa autossa on vähän erilaiset hallintalaitteet, kannattaa tutkia kaikki nappulat ja vipstaakit ennen kuin liikkuu metriäkään autolla. Vielä suurempi muutos on tapahtunut autojen rakenteessa jos vertaat sitä 80-luvun ja nykypäivän autojen kesken. Yleensä nämä muutokset ovat vain positiivisia joihin kuljettajan ei tarvitse kiinnittää huomiota. Vanhoissa autoissa opetettua höyhenjarrutusta ei tarvitse enää muistella, ABS-jarruilla varustetussa autossa runtataan jarrupoljin pohjaan koko voimalla kun tulee hätä. Samoin paremmin varustellut autot osaavat korjata kuljettajan pieniä ajovirheitä esimerkiksi kaarreajaossa, mutta näihin automatiikkoihin ei kannata luottaa kokonaan.
liian pitkä tauko
Itse ajoin kortin 1972 - olen ajanut autoa koko ajan. 2008 laajensin korttia, ensiksi ABe:stä ABeC:hen, sitte ABeCD1:ksi ja vielä ABeCD
Voin sanoa, että oli yllätys huomata miten oli tullut uusia liikennemerkkejä, ohjeita ajoon jms. Ja oma ajotapa oli muodostunut toisenlaiseksi kuin mitä sen tuli olla.
Itte olen sitä mieltä, että jos sinulla tuntuu epävarmalta niin kannattaa ottaa tunti pari ohjatusti liikenteessä. Siinä saa tuntumaa pitkän paussin jälkeen, tulee rohkeutta ja varmuutta.
Montako tuntia - sen arvioit itse tai ajattaja.
Itselleni nuo ajotunnit ja teoriatunnit olivat yllätys - suosittelen, mutta itse tai kukkarosi päättää
ite opin aabeeceedeet jo ala-asteella
Alotuksen tekijä on harvinaisen viisas,
noin minäki tekisin jos olisin pitäny monen vuoden paussin liikenteessä ajamisessa,
--- kylläki ajan päivittäin vilkaassa kaupunkiliikenteessä, ja pärjään hyvin,
mutta jos tulee tilanne että jokin menee pieleen, en muista enää liikennne sääntöjä luovun heti ajokortista, se nimmitäin on vanhuuden merkki,
näin olen päättäny
Jos tuo ettei muista liikennesääntöjä, olisi kriteeri ajokortista luopumiselle, lähes kaikki joutuisi antamaan korttinsa pois. Voin taata että jokainen kohta 1900 luvun puolivälin jälkeen ajokorttinsa ajanut ei muista tai jopa ei tiedä kaikkia liikennesääntöjä. Sääntöjä on muutettu ja lisätty paljon - moniko on kerrannut näitä. Veikkaanpa että vain harva. Käytännössä jokainen "vanha" kuljettaja saa liikennesääntöjen uudistuksista tietoa vain lehtiuutisista ja moniko viitsii niitä edes lukea. Takavuosina ajoin liikennekilpailuissa (loppuvaiheessa mestariluokassa) ja tuolloin huomasi että joutui melkoisesti kelaamaan muistiaan kun kyseltiin jostain liikennesäännöistä ja joutui ajamaan liikenteessä täsmälleen liikennesääntöjen mukaan.
Suurin osa autoilijasta ajaa liikenteessä "vanhasta muistista" ja virheitä tulee.
Hei!
Ihan hyviä kokemuksia. Otin viisi tuntia ja "palauduin". Kannattaa!
Jopi
Ennenkuin menen autokouluun, niin etten häpäise itseäni, niin oliko vasemmalla jalalla se kaasu, keskellä kytkin ja jarrupoljin olis se oikea, näin ainakin muistelen.
Onko muuten ihan pakko väistää suojatiellä kulkevia, jos ajan todella kovaa kohti suojatietä ja soitan koko ajan torvea. Liikenne valot tietenkin osaan, mutta pitääkö varoituskolmion kohdalla pysähtyä, siis sen kolmiomuotoisen liikennne sivutiestä ilmoittavan liikenne merkin kohdalla pysähtyä vaiko vain hiljentää. Voinko ajaa motarilla 40 km/h tunnissa näin aluksi, kun vielä harjoittelen ajamista.
Ette varmaan arvaa mutta olen nainen vaaleilla hiuksilla.
Itse asiassa meille kaikille kuskeille tekisi hyvää kerrata liikennesääntöjä ja ottaa pari tuntia ajo-opetusta. Järkyttävän paljon näkee liikenteessä rikottavan esim. näitä liikennesääntöjä:
- suojatielle pysähtynyt auto ohitetaan edes vauhtia hiljentämättä
- ajetaan vanhoilla vihreillä
- ei osata ryhmittäytyä käännyttäessä, jolloin keskellä kaistaa oleva vasemmalle kääntymistä odottava auto tukkii takaa tulevien liikenteen niin, ettei pääse oikealta ohitse
- ei osata kiihdyttää vauhtia rampeilla niin, että pääsisi sujuvasti liikenteen sekaan
- ei anneta tietä jalankulkijoille
- ei tiedetä, että mitä tarkoittaa väistämisvelvollisuus tai STOP-merkki
- ohitetaan vaarallisissa paikoissa esim. silloin, kun oma ajokaista kääntyy ylämäkeen oikealle, jolloin näkyvyys on mahdollisimman huono
- ei osata säätää ajovauhtia sään mukaan
- ei osata varata riittävästi aikaa matkantekoon
Ainakin muutama tuli vielä mieleen:
- ei hidasteta vauhtia pimeällä maantiellä kun vaihdetaan lähivaloille
- ei hidasteta hirvivaroitusalueilla
- ei hidasteta 'Lapsia' liikennemerkin kohdalla
- maantieliikenteessä mutkaisella ja mäkisellä tiellä oiotaan kurvit (nokkakolarivaara)
- ajetaan risteysalueelle vaikka edessä oleva jono ei liiku (tukkii poikitasiliikennettä)
ajopeli, kuin ajopeli, kun kerran on osannut, jatkossakin onnistuu.
..tällä palstalla ei kannata kysellä mitään, aivottomat idiootit tuo vain ittensä esiin.
..tällä palstalla ei kannata kysellä mitään, aivottomat idiootit tuo vain ittensä esiin.
äläs käytä monikkoa,keskusteluissa on vaan se yksi ääkköshomoidiootti jota muutama vajakki-räkänokka-teinipelle komppaa!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
For a free Steam gift go to http://getsteamgifts.com/ 10485 people already got their gift cards!
Kysymys miksei sitä autoa ole sitten ajettu,kun kerta kalliin kortin ajanut.Eikö ne miehenne anna teidän ajaa ja jos miksei oma eukko
ajanut kokoajan kortin jälkeen ja hyvä niin.
Jokainen mieshän on todella pätevä autoilija eikä päästä vaimoaan autonrattiin kuin kännikuskina. Mies ajaa omalla autolla työmatkan, vaimon pitää käyttää bussia.
Sitten kun mieheltä otetaan sairauden takia kortti pois tai hän kuolee, vaimolla on vanha ajokortti ja auto käytettävissä. Aloituskysymys on siis kohtalaisen yleinen.
Muistankohan oikein, kun muistelen aikoinaan ajokorttia uusittaessa vaaditun jonkin luotettavana pidetyn tahon todistus ajotaidon ylläpitämisestä? Sittemminhän ajokortit muuttuivat ”ikuisiksi” eli olemaan voimassa 70. ikävuoteen saakka ilman uusimisia.
Itse suoritin autokoulun ja ajokokeen kuorma-autolla vuonna 1969 saaden taskuuni ”yksityisen kuorma-auton ajokortin”. Ikäni (18 v.) ei riittänyt ”ammattimaisen kuorma-auton ajokortin” saamiseen – siihen olisi vaadittu 20 ikävuotta.
Pari vuotta tämän jälkeen ajokorttiluokitukset muuttuivat ja minulle tarjoutui kesällä 1972 mahdollisuus muuttaa ajokorttini raskaan yhdistelmäajoneuvon kuljettamiseen oikeuttavaksi A BE CE -kortiksi ilman lisäkoulutusta ja -ajokoetta. Toimitin ajokorttiviranomaiselle todistuksen siitä, että olin ajanut (kesällä 1969) raskasta puoliperävaunuyhdistelmää muutaman kuukauden ajan ja hankkinut täten uuden ajokorttiluokan mukaista käytännön ajokokemusta. Tämä riitti.
Tuo ”rekkakortti” minulla on taskussani edelleen, vaikka olen ajanut (puoliperävaunullista) yhdistelmää viimeksi kesällä 1972 eli lyhyen aikaa uuden kortin myöntämisen jälkeen. Täysperävaunuyhdistelmää en ole ajanut metriäkään koskaan. Kolmiakselista harrastekuorma-autoa olen sentään ajellut silloin tällöin aivan viime vuosinakin. Korttini on voimassa vuoteen 2021 saakka, jolloin täytän 70 vuotta. Lääkärintodistuksen fyysisestä ajokelpoisuudesta olen joutunut toimittamaan viisivuosittain.
Ammattimaiseen ”rekkamiehen” työhön korttini ei nykysäännösten mukaan oikeuta, mutta tilapäisesti saisin käsittääkseni ajella liikenteessä aivan millaisella kuorma-autoyhdistelmällä tahansa. Hupaisa ajatus!
Äitivainaa (1916–2013) hankki itselleen ajokortin 1950-luvulla. Paikkakunnan ainoassa autokoulussa ei ollut silloin vielä edes henkilöautoa, joten homma oli hoidettava kuorma-autolla (sekin ”ajoneuvostoliittolaista” GAZ-kalustoa ☺). Kuorma-autokortti hänellä oli sittemmin aina 70-vuotiaaksi saakka. Kun henkilöautokortin jatkoaika tuli 85 vuoden iässä ajankohtaiseksi, näki lääkäri asianmukaiseksi kirjoittaa suoralta kädeltä 5 vuotta lisää! No, 90-vuotiaaksi saakka autoilu ei sentään jatkunut, vaan se loppui oma-aloitteisesti 88-vuotiaana. Olisikohan jokin läheltä piti -tilanne säikäyttänyt?
Vaimoni hankki h-auton ajokortin aivan 1970-luvun alussa, mutta ajokokemus jäi sen jälkeen lyhyeksi ja vähäiseksi. Uusi tuleminen sai odottaa kymmenisen vuotta ja alkumetrit sen jälkeen olivat ensi kertaa ajamista yrittävän luokkaa (”mikä näistä nyt on kytkin ja mikä jarru?). Kupletin juoni löytyi kuitenkin pian – ilman autokoulun lisäoppitunteja – ja seuraavat yli 30 vuotta ovat sujuneet ihan hienosti.
Todellakin aiemmin vaadittiin toisen henkilön kirjoittama todistus ajotaidon säilymisestä kun korttia uusittiin. Työkavereiltahan noita allekirjoituksia pyydettiin. Nyt sitä ei enää vaadita.
Nykyisin kaikkien ajokortit ovat määräaikaisia, määräykset muuttuivat 19.1.2013.
Tuon päivän jälkeen myönnetyt ajokortit on voimassa 2-15 vuotta ja ennen em. päivää ajetut "vanhat ajokortit" päättyvät viimeistään 18.1.2033 vaikka korttiin olisi merkitty myöhäisempi voimassaoloaika.
http://www.trafi.fi/tieliikenne/ajokortit_ja_tutkinnot/ajokorttien_voimassaoloajat
Kerran opittu auton ajotaito ei katoa ja sama asia polkupyörällä ajon kanssa.
Kyllä ne ajotaidot ruostuu jos ei aja lainkaan vuosikymmeniin. Autokin on vaihtunut joten opettelemistä on.
Säännöt ovat muuttuneet ja ne pitäisi kerrata jatkuvasti ajavankin.
Harjoittele vaikka parkkipaikalla autoilua.
ei kannata mennä, ainakaan malmille ,sellä on pyöräilijöille omat kaista.
Oletteko koskaan testanneet allaolevaa fillarikorjaamoa?
http://fillarikorjaamo.webnode.fi/
ihan paska firma. ei ees kunnon yhteystietoja
Et tarvi mennä autokouluun vaan harjoittelet ajamista jollain hiljaisella pikkutiellä.
Otat osaavan kaverin ja harjoitutat ajamistasi,me ajettiin alle kymmen vuotiaina yleistä tietä pitkin uimarannalle autolla ja moottoripyörällä. Ei se auton ajaminen mitään rakettitiedettä ole ,ja olethan ollut auton kyydissä ja nähnyt nykymenon eli ei kun ajamaan ensin syrjemmällä ja liikenteen mukana pysyy helposti jos osaat ja tunnet autosi käyttö vivut ja miten se käyttäytyy(jonka olet siellä sivutiellä oppinut) et tarvi kun hyvän ja pelottoman apumiehen joka neuvoo jos lipsuu muisti,parissa tunnissa oppii nykyisen pakko liikenteen kunhan muistat liikenne merkit.
voi vittu ajoin piripäissäni auton päin puhelintolppaa ja kortti ei ees lähteny! kiitti kytät
...asiaan vaikuttanee se että korttia ei ikinä ollutkaan