Olisiko niin että ihminen ei tarvitsisi uskoa, jos hän tietäisi mitä kuoleman jälkeen tapahtuu? Usko on monelle jonkinlainen henkivakuutus, jota noudattamalla voi sitten kuoltuan lunastaa taivaspaikan tai iänkaikkisen rauhan sielulleen..
Vai onko kyseessä niin että uskovainen kokee tekemänsä vääryydet tai synnit omatunnolleen niin raskaaksi taakaksi, että alitajuisesti kuvittelisi saavansa rangaistuksen jossain vaiheessa? Onko pohjimmiltaan niin että kristittykin uskoo Karman lakiin?
Vai onko kyseessä niin että uskovainen kokee tekemänsä vääryydet tai synnit omatunnolleen niin raskaaksi taakaksi, että alitajuisesti kuvittelisi saavansa rangaistuksen jossain vaiheessa? Onko pohjimmiltaan niin että kristittykin uskoo Karman lakiin?
Vastaukset 26
Vanhimmat
Syyllisyydentunteemme johtuvat siitä, että OLEMME syyllisiä. Kaikki eivät sitä kylläkään uskalla tunnustaa eli eivät ole rehellisiä edes itselleen.
Ja syyllinen saa aina rangaistuksen. ”Synnin palkka on kuolema.”
Ketään ei kuitenkaan rangaista kahta kertaa. Meidän rangaistuksemme kärsi ristillä Jeesus Kristus. Ne jotka suostuvat myöntämään syyllisyytensä ja omistavat omalle kohdalleen Jeesuksen kärsimän kuolemanrangaistuksen, heitä ei enää enää uhkaa rangaistus vaan he ovat vapautetut syyllisyydestä, tietysti mikäli pitäytyvät tässä uskossa ja luottavat Jumalan lupauksiin.
Ne, jotka eivät ota vastaan tätä Kristuksen suorittamaa lunastusta omalle kohdalleen, joutuvat kantamaan syyllisyytensä itse ja kärsivät tuomionsa kuoleman jälkeen kadotuksessa.
Totta puhut siskoseni.
Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla
ja saavat lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa... Room.3.
Mutta kellekään ei Lahjaa pakoteta.
...uskossa Jeesuksen Kristuksen pelastustyön riittävyyteen. Pelastuksen saaja tietää mitä on saanut, ulkopuolisille se on salaisuus joka tuoksuu.
Usko Kristukseen on henkivakuutusehto. Muita ehtoja Henkivakuutuksen antaja, Elämän hengen Luoja ei ole laittanut.
USKONTO toimii noudattamalla ryhmän sääntöjä
joita noudattamalla voi sitten kuoltuan lunastaa taivaspaikan tai iänkaikkisen rauhan sielulleen.. Huono juttu USKONNOSSA on että vakuutuksen antaja on saman kuoleman alainen kuin vakuutuksen ottaja... eikä vakuuttelulla levottomuus katoa koskaan - maksut joutuu silti maksamaan etukäteen ja näitä etukä$iä on paljon.
Uskontoja on uskomattoman paljon; katumaton ihminen tarvitsee niitä levottomuutensa peitoksi: kirkot, karmaklubit, vapajatteLiat, jalkapallonpyörittäjät, peiliinkatsojat, lompsaankurkkijat, työnarkkikset... jnejne.
Uskonnollinen kokee tekemänsä vääryydet tai synnit omatunnolleen niin raskaaksi taakaksi, että alitajuisesti kuvittee saavansa rangaistuksen jossain vaiheessa ja pohjimmiltaan niin että uskonnollinen uskoo mihin sattuu...
Sitä mieltä että vain hämmentynyt ihminen uskoo. Semmonen ihminen jolla on sisäinen tasapaino ei tarvitse uskoa.
Ihmisellä on sisäinen tasapaino, joka kuitenkin järkkyy eikä tarvi olla suurikaan asia joka sitä ravisuttaa. Jos katsotaan koko elämän kaarta tasapaino vaihtelee joillain enemmmän ja joillain vieläkin enemmän. Se on fakta juttu, ellei sitten ole niitten sadantuhannen joukossa, joille ei käy näin koko elämänsä aikana. Eläköön sisäinen tasapaino niin kauan kun elämässä tulee eteen jotain tosi kummallista ja vaikeaa...
Kirjoitat vähän mutta asiaa, Onhan se niinkin vaikka joku on tasapainossa niin silti uskoo johonkin. Toisaalta on niitäkin jotka ei usko mihinkään vaikka
olisi minkälaisessa kriisissä tahansa, ottavat asiat silleen kun ne ovat.
Vaikka niin kävisi niin ei kannata omaa mielenterveyttään saattaa vielä huonompaan jamaan etsimällä jostain uskonnosta rauhaa. Näkeehän sen mitä siinä tapahtuu.
Ennemminkin ystävät, hyvät harrastukset, monta tukijalkaa elämässä, työ, jne. Viimekädessä sitten ammattiapu.
Kyllä, kyllä, just näin.
Entäpä jos se, uskooko vai eikö usko, johtuisi mm. geeneistä, kasvatuksesta, ympäristöstä ja aivojen rakenteesta? Entäpä jos ei olisi kysymys siitä, tarvitseeko joku uskoa vai eikö tarvitse? Entäpä jos uskotaan, vaikka ei voidakaan tietää, millainen taivas tai helvetti on? Entäpä jos jotkut vain uskovat/ eivät usko riippumatta siitä, miten ne, jotka eivät usko/uskovat, asian selittävät? Entäpä jos on niin, että se, miksi uskotaan tai ei uskota, jää mysteeriksi? Voisivatko ihmiset silloin hyväksyä toisensa eri tavoin ajattelevina ja uskovina yksilöinä?
paljon energiaa haaskaantuu siihen että uskotaan perisyntiin. Tai sitten ihminen vaan on niin auttamattoman tyhmä että kaikki mitä väitetään todeksi uppoaa masa meikäläiseen ilman että sitä kyseenalaistetaan millään tavalla.
Miksi muutenkaan ihminen pitäisi määritellä hyväksi tai pahaksi, ketä se hyödyttää tai palvelee, ei ketään. Eihän koiriakaan luokitella hyviksi tai pahoiksi jne.
mitä kuoleman jälkeen tapahtuu. Ei mitään.
Tätä ei haluta hyväksyä ja siksi kehitellään uskontoja.
Pitäähän elämällä olla joku "tarkoitus", pitäähän, jotakin muuta kuin geenien jatkuminen, vai kuinka uskikset?
Ajattelen niin, että kunkin tulee itse löytää tarkoitus omalle elämälleen tai elämänsä tarkoitus, miten se vain halutaan sanoa. Jos jollekin riittää elämän tarkoitukseksi se, että on saanut jälkeläisiä, niin sitten riittää, mutta luulen kuitenkin, että kovin moni ei ajattele näin.
Mikä on sinun mielestäsi elämän tarkoitus noin yleensä ja sinun elämäsi tarkoitus erikseen?
Kyllä ihmiskunta on kuin mikä muu ryhmä nisäkkäitä. Evoluution tulosta. Tosin tietomme ja taitomme mahdollistavat manipuloinnin suuntaan jos toiseen. Rotuna tai lajina kuolemme aikanaan.
Se mitä yksittäinen ihminen ajattelee tai tekee ei välttämättä näitä suurempia suuntaviivoja mihinkään muuta.
Oman elämäni tarkoitus, nyt vanhemmiten olen aina enemmän keskittynyt elämään nykyhetkessä sen sijaan että sitten kun (nimeä joku ehto tai tavoite) teen sitä tai tätä (joku saavuttamisen arvoinen juttu).
ihminen on ainut laji-ryhmä, jolla on kyky miettiä kuolemanjälkeistä elämää.
eikö olekin aikamoinen sattuma, että vain ihmis-suku kykenee siíhen (minustahan se ei ole ollenkaan sattumaa)?
"ihminen on ainut laji-ryhmä, jolla on kyky miettiä kuolemanjälkeistä elämää.
eikö olekin aikamoinen sattuma, että vain ihmis-suku kykenee siíhen (minustahan se ei ole ollenkaan sattumaa)?"
Mistä muuten tiedät varmasti että ihminen on ainoa laji-rymä jolla moinen kyky on?
Eiköhän tuo väite taas perustu pelkkään uskomukseen ja luuloon eikä tietämykseen?
Vai oletko kommunikoinnut muiden lajien kanssa, sillä tiettävästi "Gogo" niminen korilla joka on oppinut viittomakieltä, väitetään tiedostavan kuoleman, miksei sitten ajattelevan senkin jälkeistä tilaa?
Saati sitten muutkin nisäkkäät, miksi se olisi mahdotonta?
mitä paskaa sä taas jauhat. kyllä muuttaa yhden ihmisen ajatukset yleistä mielipidettä ja on jo monen monet kerrat sen tehnyt. asutko pimiössä vai jossakin taka-hikiällä? ajatteletko muuten ollenkaan itsenäisesti?
Ehkä ihminen on tämän planeetan ainoa laji ko. asiassa, koska ihminen on tämän planeetan ensimmäinen laji ko. asiassa?
uskoa, että eläin vaistoaa kuolemaa, mutta minkäänlaiseen ihmiselle ominaiseen ajatteluun tai pohdintaan se ei kykene.
uskon myös, että eläimillä on erityinen, vaistonvarainen suhde luojaansa, ja se taas on sellainen ominaisuus, jota meillä ei ole.
ihmissuvun ja Jumalan suhde on erilainen mm. ajattelu-, puhe-ym kykyjen myötä.
en usko kissani pohtivan kuolemanjälkeistä elämää, enkä keskustele sen kanssa uskon asioista. olen varma siitä, että meidän kissa ei myöskään keskustele paratiisi-asioista naapurin kissan kanssa.
kunkerran kykenet pohdintaan niin pohdippa vielä kerran noita uskisjuttuja, muuten jää vaikutelma että kissa on isäntäänsä viisaampi.
mitä ratkoitat "ensimmäisellä"?
sitäkö, että jostakin amazonin taka-mutkasta voi kohtapuoleen alkaa pukata uutta, ajattelevaa oliota?
"voin uskoa, että eläin vaistoaa kuolemaa, mutta minkäänlaiseen ihmiselle ominaiseen ajatteluun tai pohdintaan se ei kykene."
tunnet siis eläinten ajattelukyvyn, vai uskotko vain tuntevasi?
"uskon myös, että eläimillä on erityinen, vaistonvarainen suhde luojaansa, ja se taas on sellainen ominaisuus, jota meillä ei ole."
Niin sitä se usko teettää, minä taas uskon ettei niillä ole muuta suhdetta "luojaansa" kuin mikä suhde niillä on emoonsa.
Kumman usko sitten on oikea jää toistaiseksi ratkaisematta varmaan?
"ihmissuvun ja Jumalan suhde on erilainen mm. ajattelu-, puhe-ym kykyjen myötä."
Tuo on hauska väite omalla tavallaan, tiedät siis Jumalasi suhtautumisetkin "luomiinsa" varsinkin tuo puhekyky on hauska.
Jumalasi siis suhtautuu erilailla niihin jotka pystyvät puhelemaan hänelle kuin niihin jotka eivät pysty?
Voi mykkä parkoja siinäkin taas sorretaan heitä.
"en usko kissani pohtivan kuolemanjälkeistä elämää, enkä keskustele sen kanssa uskon asioista. olen varma siitä, että meidän kissa ei myöskään keskustele paratiisi-asioista naapurin kissan kanssa."
Näytät kuitenkin uskovan paljon muuta Jumalasta, minä keskustelen paljonkin koirani kanssa, tosin en uskonasioista koska en pidä koiraani niin typeränä että se uskoisi jumaliin, mutta huomaan että se muuten ymmärtää paljonkin ja vastaileekin omalla tavallaan.
Ehkä kissasi on viisaampi kuin sinä sillä voin kuvitella sinun kyllä keskustelevan naapurisi kanssa paratiisi-asioista, mutta en kissasi naapurin kissan kanssa?
Ehkä eläimet ovat siinä suhteessa viisaampia monia ihmisiä, tiedostavat kuoleman mutta eivät usko jatkavansa elämää enää sen jälkeen?
Ihminen on tosiaan ainut tietääkseni, mutta ei tietääkseni ollut ensimmäinen jolla oli uskomuksia kuolemanjälkeisestä elämästä. Neanderthaleilla oli hautausriittejä; esim. pistivät hautoihin joitain näiden ihmisten tärkeitä esineitä.
Neanderthalit taidetaan laskea kuitenkin ihmissukuun(?). No eivät ainakaan kuuluneet samaan lajiin nykyihmisten kanssa..
Tarkoitan, että ihmisrotu voi kehittyä toiseksi roduksi (ok, alkuperäinen varmaan häviäisi samalla), jolla on sama tajunta, että elämänprosessi päättyy joskus.
Ja sitten on toinenkin tulkinta, jota en hirveästi halua mainostaa sen puhtaan teoreettisuuden tähden: maan ulkopuolinen älykäs elämänmuoto (joka tajuaa joskus kuolevansa).
meidän jälkeemme tuleva olio-porukka ei edustaisi ihmisyyttä ilmeisesti ollenkaan?
vai ovatko he kenties meitä "parempia" muunnoksia evoluution sattuma-sopassa?
"meidän jälkeemme tuleva olio-porukka ei edustaisi ihmisyyttä ilmeisesti ollenkaan?"
Miten niin?
"vai ovatko he kenties meitä "parempia" muunnoksia evoluution sattuma-sopassa?"
Ei voi tietää. Ehkä paremmin mukautuneita tiettyihin olosuhteisiin kuin me. By the way, evoluutio ei ole mikään sattuma-soppa. Siinä on tietyt lainalaisuudet.
niin. eiköhän ne tietyt olosuhteet jo kolkuttele ovella?
siis kiirettä pitää, että uusi olio-porukka olisi valmis noihin taistoihin.
lainalaisuudetpa hyvinkin, ja ainekset..."Hän otti maasta tomun..lailailaalailalaa".