Olin jo nukkumassa, mutta jostakin syystä teki mieli avata kone ja purkaa tämä ajatus tänne...
Puhuit lasten teosta. Se herkisti minut ajattelemaan meillä olevan jotakin ainutlaatuista meneillään. Siitä oli jo kauan, useampi vuosi, kun olin antanut sellaisille ajatuksille edes mahdollisuuden käydä mielessä, kun toinen niistä puhui. Sinä tunnuit oikeanlaiselta. Uskoin vilpittömästi kaiken sanomasi.
Yhtäkkiä kaikki alkoi mennä huonoon suuntaan. Olit meidän tyttöjenillan jälkeen kovin vaitonainen ja väsynyt koko viikon. Etäännyt pikkuhiljaa. Et kertonut mikä oli, enkä oikein uskaltanut kysyäkään. Lopulta kaikki oli ohi.
Kutsuit minut vielä kerran luoksesi. Olin siitä hyvin iloinen. Toivoin meidän voivan olla vielä jotakin. Jäin pynnöstäsi yöksi. Tapahtui jotakin, jota en olisi halunut tapahtuvan. Annoin sinun koskea minua, vaikka en olisi sitä halunnut tilanteesta johtuen. Kosketuksesta puuttui lämpö. Tiesin sen enteilevän jotakin.
Vietettiin aamu vielä yhdessä. Koitin hymyillä ja olla iloisen näköinen. Minulla oli kuitenkin palan tunne kurkussa koko ajan. Jokin sisälläni tiesi ettemme enää näkisi. Tuli minun aika lähteä. Sanottiin vain pikaiset heipat ja jätettiin viimeiset katseet. Mieltäni painoi. Luulin kohdanneeni jotakin hyvin ainutlaatuista, mutta tiesin ettei se ollut sitä sittenkään. Olithan kertonut minulle kuinka sanasi eivät merkinneet mitään ja kuinka kaikki oli muuttunut. Se satutti, varsinkin kun et kertonut miksi niin tapahtui niin nopeasti.
Kuukausia on kulunut ja kuukausia tulee kulumaan. Olen sen verran vanhankansan ihminen ettei minulle sovi ihmissuhteiden kierrätys. Toivon parempaa onnea seuraavalla kerralla, sillä pian olen jo vanha nainen. Ja jos onni ei tässä asiassa käänny särkyvät suurimmat unelmani. En tiedä mitä voin enää sitten tehdä ja elää.
Kaikesta huolimatta kaikkea hyvää sinulle elämäsi polulle.
Kaikki me teemme virhearviointeja joskus. Opittakoon niistä ja koitetaan antaa anteeksi. Ja ennen kaikkea ollaan vilpittömiä inhimillisiä ihmisiä toisillemme.
Puhuit lasten teosta. Se herkisti minut ajattelemaan meillä olevan jotakin ainutlaatuista meneillään. Siitä oli jo kauan, useampi vuosi, kun olin antanut sellaisille ajatuksille edes mahdollisuuden käydä mielessä, kun toinen niistä puhui. Sinä tunnuit oikeanlaiselta. Uskoin vilpittömästi kaiken sanomasi.
Yhtäkkiä kaikki alkoi mennä huonoon suuntaan. Olit meidän tyttöjenillan jälkeen kovin vaitonainen ja väsynyt koko viikon. Etäännyt pikkuhiljaa. Et kertonut mikä oli, enkä oikein uskaltanut kysyäkään. Lopulta kaikki oli ohi.
Kutsuit minut vielä kerran luoksesi. Olin siitä hyvin iloinen. Toivoin meidän voivan olla vielä jotakin. Jäin pynnöstäsi yöksi. Tapahtui jotakin, jota en olisi halunut tapahtuvan. Annoin sinun koskea minua, vaikka en olisi sitä halunnut tilanteesta johtuen. Kosketuksesta puuttui lämpö. Tiesin sen enteilevän jotakin.
Vietettiin aamu vielä yhdessä. Koitin hymyillä ja olla iloisen näköinen. Minulla oli kuitenkin palan tunne kurkussa koko ajan. Jokin sisälläni tiesi ettemme enää näkisi. Tuli minun aika lähteä. Sanottiin vain pikaiset heipat ja jätettiin viimeiset katseet. Mieltäni painoi. Luulin kohdanneeni jotakin hyvin ainutlaatuista, mutta tiesin ettei se ollut sitä sittenkään. Olithan kertonut minulle kuinka sanasi eivät merkinneet mitään ja kuinka kaikki oli muuttunut. Se satutti, varsinkin kun et kertonut miksi niin tapahtui niin nopeasti.
Kuukausia on kulunut ja kuukausia tulee kulumaan. Olen sen verran vanhankansan ihminen ettei minulle sovi ihmissuhteiden kierrätys. Toivon parempaa onnea seuraavalla kerralla, sillä pian olen jo vanha nainen. Ja jos onni ei tässä asiassa käänny särkyvät suurimmat unelmani. En tiedä mitä voin enää sitten tehdä ja elää.
Kaikesta huolimatta kaikkea hyvää sinulle elämäsi polulle.
Kaikki me teemme virhearviointeja joskus. Opittakoon niistä ja koitetaan antaa anteeksi. Ja ennen kaikkea ollaan vilpittömiä inhimillisiä ihmisiä toisillemme.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.