surullinen

niin

Siis minäkin olen tehnyt joskus noin kuin sinä, ja minä en ole edes osannut aikoinani hävetä. Tai mä tein viellä pahempaa, ja kuitenkaan Jumala ei hyljänyt mua, vaan antoi mun vain käydä tieni päähän ja oppia kantapään kautta. Ja kuule Pietarille kävi kanssa niin. Ja aivan samalla lailla kuin Pietarilla meillä on mahdollisuus uuteen alkuun.
Ja aloittamaan alusta me joudutaan monta kertaa.
Ja minun mielestäni sinä et ole huono ihminen vaan ihan päinvastoin. Sinä olet nuori jolla on taito mennä itseensä. Ja muuta ei voi ihminen tehdäkkään kuin mennä itseensä ja kääntyä Jumalan puoleen, silloin kun havaitsee väärin tehneensä. (sitä kutsutaan parannuksen teoksi). Laitan linkin tuohon Jeesuksen ja Pietarin kohtaamiseen, josta kerrotaan Uudessa testamentissa, jotta voit itse lukea ...

http://raamattu.uskonkirjat.net/servlet/biblesite.Bible?formname=search&formrnd=1099687845552&search=&rng=0&ref=Joh. 21:14-25&ctx=0&submit2=Lue&mod1=FinPR&mod2=FinRaam&mod3=KJV

Ensinnäkin: älä syyllistä itseäsi!
Olet vain tavallinen ihminen, joka edes haluaa etsiä totuutta; kiitä itseäsi siitä, ettet ole paatunut!
Raamattu on kirja, jotei pysty noudattamaan jollei ole tappanut itsestään inhimillisyyttä!
Kaikki asiat eivät vain ratkea noin vain.
Olet syyllistänyt itsesi siitä, mitä tekee paavit ja papitkin; valehdellut.
Tuskin se valehtelu niin vakavaa oli, koska ainakin itsensä pelastamiseksi saa valehdella.
Olethan vasta 14v, ja tiedät ettet ole vielä valmis ja paljon tärkeämpää sekä kehityksesi edellytys on se että tiedostat missä mennään.
On älytöntä ja ihmisluontoa vastaan ajatella että ei koskaan.
Paremminkin; älä koskaan sano, että ei koskaan!!!!!!!
Itse olin joskus "tosikkouskossa" ja ajattelin syyllisyydestä kuin sinä nyt, mutta nyt olen huomannut, että täytyy jo valehdella itselleenkin, että kyllä tämä tästä paremmaksi muuttuu, että edes viittii elää...(vähän niinkuin vitsi!)...
Eli jos syyllistät itsesi, et pysty ajatteleen täysillä!

Kuule et sä voi etkä onnistu pettämääm Jumalaa, ei kukaan meistä pysty.
Sä puhut nyt tästä meidän ihmisten elämästä.
Lupasin sitä ja tätä, petin lupauksen, häpeän, kuinka voisin korvata.
Mut hei haloo kysymys ei oo näistä hommista.
Vaan kysymys on susta ja musta ja Jumalasta.
Ja Jumala lupaa raamatussa, et kaikki tää on anteeks annettu. Ei vaan se mitä me ollaan tehty, vaan se mikä me tehdään nyt ja se mikä me tullaan tekemää tulevaisuudessa on anteeks annettu ja vaan sen takii et jeesus kuoli ristillä ja sovitti nää kaikki synnit.
Ne mitkä on olleet ne mitkä on nyt ja ne mitkä on tulevaisuudessa.

"lupasin tyhmyyksissäni ennen kuin olin lukenu uutta testamenttia, että "lopetan valehtelun ja kiroilun ymm. jos sä teet sitä ja tätä" jne.jne. nykyään häpeän sitä tosi paljon,mut en tiiä miten voisin korvata sen.. kaiken lisäks petin lupaukset!"

Paras tapa mielestäni on tunnustaa ne rukoilemalla Jumalalle, hänen Poikansa nimessä. Sillä ihminen ei voi salata milloinkaan mitään Jumalalta, ja sen tähden on parempi, että niistä kertoo itse ja pyytää niitä anteeksi. Mutta sehän on hyvä merkki, että tunnet katumusta siitä, että olet rikkonut Jumalaa vastaan, et ole siis paatunut. Paatunut sydän ei sellaisesta välittäisi. Muista myös, että kun uskot siihen, että olet jo saanut sen, minkä olet pyytänyt Isältä Jeesuksen nimessä, niin sen olet jo silloin saanut. Tämä pätee anteeksi antoonkin. Ei sinulla ole siis syytä olla murheellinen, sillä syntisi Jeesus on todella sovittanut puolestasi. Sinulle jää vain uskominen tähän ilosanomaan. Ja se kirkastaa aikanaan Jumalan ja Jeesuksen. Se, että ihminen uskoo, se luonnollisesti näkyy myös käytännön teoissa. Mielestäni tällöin on yritettävä ottaa oppia, ja yrittää elää siten, ettei jatkuvasti tarvitsisi samoista asioista olla häpeissään Jeesuksen edessä. Tietysti ihminen lankeaa aina uudelleen ja uudelleen syntisiin tekoihin, ja ne varmasti myös anteeksi annetaan, kun on koko sydämeltään katumuksessa. Tämä suuri anteeksiantamus ei ole kuitenkaan halpa, vaan se on ostettu kalliilla hinnalla, Jumalan ainoan Pojan verellä (Häneen tosiaan sattui, kun ihmiset hänet ristiinnaulitsivat). Ja koska se on kallis, sen myötä ei kukaan voi väittää, että voi elää miten sattuu, tietäen, että kun pyytää joskus anteeksi, niin saa ne. Sellainen on halpaa mielestäni. Jotkut aina yrittävät tätä tuputtaa, sen tähden on hyvä muistaa, että kalliilla hinnalla on ostettu, meidät Jeesukseen uskovat.

Olet vielä nuori, ja ymmärtämyksesi näissä asioissa kasvaa, kun jaksat etenkin rukoillen lukea Uutta Testamenttia. Kaikkea mitä kuulet ja luet, tätäkin, sinun tulisi tutkia sen kirjan valossa. Erittäin varovainen saa olla netistä poimuissa jutuissa.

"mikä sais mut tuntee oloni paremmalle? (jos ees ansaitsen sitä)"

Eiköhän se ole se ilosanoman ymmärtäminen -oikein.

Tietysti myös vanha sanonta terve sielu, terveessä ruumiissa pitää paikkansa. Liikuntakin on hyväksi, se vaikuttaa ajatteluumme positiivisesti. Sellainen ei kuitenkaan ilman uskoa, saa aikaan kuin tilapäisen ilon.

Lopuksi haluaisin (tässä kylmenevässä maailmassa) sanoa, että se on myös paljon, että todella välittää toisista ihmisistä: "Se joka vihaa veljeänsä, vaeltaa edelleen pimeydessä (vaikka sanoisikin uskovansa). Mutta hän, joka veljeänsä rakastaa, hän vaeltaa valossa". Siinä on meille omahyväisille ihmisille aina muistamisen arvoinen asia, etenkin itselleni.