ELÄMÄ

€iköhän tätä kysymystä ole pohtineet kaikki ihmiset kautta aikain. Vastausta, sanallisesti muotoiltavaa vastausta ainakaan tuskin löytyy.

Elämä on pohjimmiltaan jatkuvaa muutosta. Elämän tarkoitus on elää, miellään tietysti hyvin. Mummiälestä.

Mää on 24-vee miäs, siinäs kartotat.

elämän tarkoitus / päämäärä on parantaa muiden tulevien sukupolvien elämää jotenki, niin että minut muistetaa satojen vuosien päästä. Niinkuin nobel tms.

Jälkeläisten saaminen ja niitten kasvattiminen.

M 22.

.

Olen etsinyt totuutta lähes koko 55-vuotisen elämäni ajan. Lapsena olin tapakristitty, sitten seurasi 20-vuotinen ateismin kausi diaklektisine materialismeineen, sen jälkeen parabsykologiset yms. etsinnät ja vihdoin uskonnon uudelleen löytäminen tietoisella, loogisella ja järkeenkäyvällä tasolla, koska "lapsen usko" ei riittänyt. Pelastukseni oli oikeastaan yksi kirja katolisen papin Johannes Greberin Yhteydessä henkimaailman kanssa, jonka mukaan hän joutui yhteyteen hyvän henkimaailman kanssa meedioiden välityksellä. Hänelle selitettiin maallisen elämän tarkoitus, Jeesuksen lunastustyö jne.
Lyhykäisyydessään asia on seuraavanlainen: Jumala loi ainokaisen poikansa Kristuksen ja antoi tälle luomisvoimansa. Paavalikin toteaa, että hänessä ja hänen kauttaan on luotu kaikki. (En muista tarkkaa sanamuotoa.) Kristus loi vielä 6 henkeä, joita Jumalan pojiksi nimitetään. Näistä ensimmäisenä Lusiferin, eli Valonkantajan, joka myöhemmin nousi ensimmäistä vastaan saatuaan ensin huomattavan kannattajakunnan henkimaailmassa. Syntyi taistelu ja johtaja ja hänen lähimmät kannattajansa syöstiin luomakunnan syvyyksiin, pimeyteen. Tästä raamatussa puhutaan useissa kohdissa mm . Jeesus ja Johannes ilmestyksissään: "Näin saatanan lankeevan taivaasta". Kannattajakunta karkoitettiin henkiseen Paratiisiin, jossa se pantiin uuteen kokeeseen. Se lankesi, kuten raamatunkin sekavista luomiskertomuksista on luettavissa, mutta se tapahtui henkimaailmassa ei täällä aineen tasolla. Aineen tason luominen kuului osana Jumalan pelastussuunnitelmaan. Jos Lusifer yksin olisi voinut päättää, tätä tasoa ei olisi koskaan luotu, ja hän olisi voinut todellakin iankaikkisesti hallita langenneita henkiä. Alkoi pitkä, vuosimiljardeja kestävä aika ("Yksi päivä Herran edessä on kuin tuhat vuotta"), jonka kuluessa ihminen on henkisesti nousuut hitaasti ylöspäin sitä mukaa kuin hänen napinansa luojaansa vastaan on vähentynyt. Tähän liittyy Jeesuksen lunastyö. Pysymällä uskollisena loppuun asti Jumalalle Saatanan kiusauksista huolimatta hän voitti pimeyden valtakunnan ja saattoi ristillä kuolemisensa jälkeen ryhtyä taisteluun henkimaailmassa manalan ruhtinasta vastaan henkijoukkojensa avustuksella: "Astui alas Tuonelaan". Jeesus loi työllään sillan pimeyden ja valkeuden valtakunnan välille: 13 tasoa, joita pitkien kulkien ihmiskunta voi palata (pidemmän kaavan mukaan, otaksun) tai ns. uudesti syntyen, kuten kirkkouskovaiset sanovat. (Ehkä se ns. uudestisyntyminen on jokaisen ihmisen edessä ennen pitkää jossakin elämässä) Joka tapauksessa se on omasta tahdosta kiinni. Halu palata täysin sydämin ja ehdoitta. Aidosti syntejään katuen, se on edellytys paluulle Isän kotiin ja poispääsemiselle jälleensyntymän ketjusta. Tähän viittaa Jeesuksen vertaus tuhlaajapojasta. Tästä jälleensyntymäjutustakin löytyy raamatusta useita viitteitä, joku on laskenut yli 300. Vasta yhdistettyna jälleensyntymäajatukseen raamatusta tulee looginen hengellinen opas ihmiskunnalle. Valitettavasti, kuten Greberille sanottiin, pahan voima on ihmiskäden kautta saanut poistettua edellä kuvatut totuudet raamatusta, ja siitä on tullut sekava ja ristiriitainen eepos.
Greberin teos on kaikkiaan 500-sivuinen ja käsittelee laajasti, etten sanoisi tieteellisellä täsmällisyydellä aineen ja hengen välistä vuorovaikutusta ja kaikkea mikä siihen liittyy.

Ateistina uskoin diaklektiseen materialismiin ja se lopulta ajoi tuon ajattelun umpikujaan, kun kysyin, että kuka ne aineen lait on luonut, jotka johtavat evoluutioon. Jos aineen prosesseissa on hetkeksikään pysyvyyttä, täytyy olla lakeja tai lain luonteisia vaikuttajia, jotta elämää voisi olla ja kehitystä tapahtua. Samoin Einsteinin energian muuttumisen ja häviämättömyyden lakia oli mahdotonta ymmärtää pelkästään aineen liikunnan periaatteilla.

Vaikka tiedän ja olen saanut paljon kokea henkisiä ilmoituksia, jotka ovat sittemmin käyneet toteen, on asia kuitenkin toiselle aina uskosta lopulta kiinni. Itse olen ajattelun avulla tullut vakuuttuneeksi maailmanjärjestyksen ja sen päämäärien puitteista, mutta toiselle ihmiselle sitä on mahdoton todistaa malliin, lyö minua halolla päähän, niin uskon. Siksi se aina jää uskon asiaksi ja ihmisen täytyy tulla todellakin yhtä kurjaksi kuin tuhlaajapoika, jotta hän viimein nousisi ja päättäisi palata Isän kotiin takaisin. Kukaan ei nouse pelkästään hyvillä teoillaan, sillä aina on kysymys armon pyytämisestä ja sen saamisesta siitä ainoasta synnistä vapautumiseksi, jota perisynniksi sanotaan, ja joka ei ole Eevan ja Aatamin aikaan saannosta, vaan jokaisen henkilökohtainen kapina Luojaansa vastaan. Sanoohan raamattukin, että poika ei kanna isänsä syntivelkaa, eikä isä poikansa syntivelkaa. Siten perisynti on henkilökohtainen synti.

Pinnalliseksihan tällainenkin selvitys jää, sillä asia on valtavan laaja. Jota kiinnostaa tarkemmin, hänen kannattaa etsiä käsiinsä Johannes Greberin teos: Yhteydessä henkimaailman kanssa. Se ja raamattu ja muuta ei tarvita.

Minulle elämän tarkoitus ei ole terveys,
ihmissuhteet, ystävyys, tärkeä työ,
toisten elämän helpottaminen, omat nautinnot
tai elämän-pienet-mukavat-asiat.
Kaikki em. on toki kivoja, mutta kummaa
olisi jos tuossa olisi tosiaan kaikki.

Entä sitten sairaat, parisuhteessa karille
ajautuneet tai yksinäiset? Entäs työttömät tai
ne, jotka eivät pysty tekemään muuta kuin
makaamaan letkuissa sängyssä? Entä masentuneet,
joilla ei nautinnon kokemisesta oikein tahdo
tulla mitään, eikä pieniä ilon pilkkeitä näe?

Onneksi elämäni tarkoitus ei ole em. asioissa
kiinni. Niillä, joilla elämä seisoo tai kaatuu
näiden varassa, homma kaatuu ennemmin tai myöhemmin.

Eletty elämä on päivä päivältä vakuuttanut
minua lujemmin siitä, että Raamattu on totta.
On olemassa Jumala, joka puhuu Raamatussa.
Olen sellainen, kuin millaiseksi Raamattu
ihmiset kuvaa. On synti, risti, sovitustyö,
usko ja epäusko jne. Ja että Jumala on
oikeudenmukainen, ja että Hän rakastaa palavasti
jokaista luotuaan. Jokainen ihminen on hänen
käsialaansa, ainutlaatuinen, ihmeellisesti tehty
ja rakas.

Herra on kertonut Sanassaan mitkä asiat ovat
tärkeimpiä "elämän-tarkoituksellisimpia":
Voin täällä oppia tuntemaan sitä Jumalaa,
joka on minut luonut, kuten Hän sanoo:
"Teidän tulee tuntea minut ja uskoa minuun,
ymmärtää, kuka minä olen." Hän opettaa
itsestään koko ajan uutta. Senkin vuoksi elämä
on mielenkiintoista, tarkoituksellista.

Jo se, että olen olemassa maailmankaikkeuden
Luojan lapsena, on tärkeää: Hän on tehnyt minut,
ja Hän ei erehdy. Jumala loi minut, kuten
kaikki ihmiset, rakkautensa kohteeksi.

Valinnoillani ja teoillani on väliä: voin tehdä
syntiä, joka on Hänen tahtoaan vastaan,
ja sitä teen paljon, kuten Raamattu sanoo
kaikista ihmisistä. Voin tehdä myös oikeasti
hyviä tekoja, jos Herrani niin minussa vaikuttaa.

Vaikka olen tehnyt syntiä, ja teen edelleen
niin kauan kuin henki minussa maan päällä
pihisee, Jumala ei tuomitse minua, eikä
minun tarvitse paeta häntä, sillä minulla on puolustaja:

Jeesus kuoli syntivelkani kantaen
ja nousi ylös kuoleman voittaneena.
Hän antaa jokaisen elämälle tarkoitusta
yllin kyllin: merkitystä, tehtäviä, huolenpitoa,
rakkautta, vastuuta, mielekkyyttä.
Hän on antanut minulle ja jokaiselle uskovalle
tehtävän olla kertomassa ihmeellisestä armosta
ja taivastoivosta.

Senkin olen nähnyt, että jumalattomalla ei ole
rauhaa - ei itsellänikään ollut ennen kuin
Jeesus antoi minulle uskon.