Hei. On ahdistunut olo kun oma toinen vanhempi itkee puhelimessa oloaan ja antaa ymmärtää että minun pitäisi häntä hoitaa kuolemaan asti.(toinen on hoidossa).....että en saisi luoda uutta työuraa ja pitäisi kertoa missä käyn vkl....olen ainut lapsi ja isän käytöksen takia äodiltä on kaverit kaikonneet....:-( Minunko on PAKKO sitten velvollisuudentunteesta hoitaa?? Autan kyllä heitä kyydeillä yms ja kauppa-asioissa mutta en haluaisi sitoa omaa aikuisen vapaan naisen elämääni kiinni vanhempiini, kun olen mielestäni vapaa,johtuen sinkkuudesta ja omien lasteni iästä. Olenko paha ihminen jos en elä heille viimeisiä hyviä vuosiani ennen kuin itse tulen vanhaksi,joka on suhteellisya mutta tämänhetkisestä näkökulmasta n 60 vuotiasta tarkoitan vähän vanhemmalla henkilöllä... Olen 47 .
omaishoito
ahdistaa
46609
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 46
Vanhimmat
Sinä olet se joka tekee päätöksen että hoidatko vanhempaasi vai elätkö omaa elämääsi. Kumpikin on oikein.
Haluaisin tehdä kumpaakin, auttaakin mutta en halua päästää lian lähelle.....enkä olla ns sidoksissa...:-/
Hyvä ratkaisu olisi ottaa yhteys kaupunkisi kotihoitoon. Olisi hyvä, että osallistut vain sen verran mitä jaksat omaisesi hoitoon. Esimerkiksi juuri kaupassa käynnit tai sellasita. Uskon, että sinulla on rankka vaihe elämässä. Olisi hyvä, että jaksaisit työelämässä ja teet asiota joista nautit. Olet omaiselle kuitenkin vain tytär tai poika et 24/7 hoitaja!
Mielestäni olisi mustavalkoista sanoa, että joko hoidat täysin omaistasi tai et lainkaan.
Niin itsekin ajattelen.kuin omainen myös. Mutta äiti ottaa esim telkusta vertauksia kun joku on siellä sanonut että on tyytyväinen kun lapsi hoitaa,ei tartte mennä laitokseen.....:-( Tulee itselle paha mieli ja omatunto kun ilm. pitäisi vkl olla hänen kanssaan......ja tykkään mennä itse ja olla ns vapaa ..kun viikot kuulema ajelen jo ympäriis tosin työnhauan merkeissä niin ei enää tarttis tän ikäsen (47) !!!! ??? mennä joka vkl jossain.....kuitenkin en rieku missään kaatokännissä yms , kän tansseissa jne....Ymmärrän äitini kannan kun on yksin mutta en syyllistämistä ....
Olen 65-vuotias ja hyvässä kunnossa vielä yksin asuen.
Jos tulen avuntarvitsijaksi, ei tulisi mieleenikään alkaa lastani painostamaan minua hoitamaan.
Minusta se on väärin.
Jokaisella on oikeus elää oma elämänsä omien vapaiden päätöstensä mukaan.
Elämässäni olen n. 45v. töitä tehnyt. Sairaslomani mahtuu 3-4 kuukauteen sinä aikana. Niin jo on kumma, jos en hoitoa saa, jos joskus sitä tarvitsen.
Jälkeläisiäni en ala kuormittaan. Kuollaan sitten vaikka pois.
Ikävä kyllä, sillä ei ole mitään merkitystä kuinka paljon ja kuinka kauan on tehnyt töitä ja maksanut veroja elämänsä aikana, niin kuin ei silläkään, kuinka vähän on ollut sairaana. Kylmä totuus on se, että vanhuksia yritetään ajaa kotiin hoidettaviksi, vaikka kunto olisi kuinka huono. Tämä on yhteiskunnan tapa säästää. Yksi vanhus ympärivuorokautisessa hoidossa maksaa yhteiskunnalle monta tuhatta euroa, kun taas omaishoitaja saa kokopäiväisestä omaisen hoitamisesta vain muutaman satasen kuukaudessa. Jos omaiset eivät suostu tulevaisuudessa esim omia, sairaita vanhempiaan hoitamaan, niin vanhus onkin sitten aika lailla omillaan. Tämä on nykyajan todellisuutta ja sitä emme voi paeta. On uskallettava nähdä FAKTAT. Kotihoito käy esim liikuntakyvyttömän vanhuksen luona useamman kerran päivässä, se on totta, mutta vanhus saa harvoin apua (tuskin koskaan) kaikkeen siihen mihin tarvitsisi. Kuulostaa kauniilta, ettei halua omia lapsiaan "painostaa", mutta kyse ei nyt olekaan painostamisesta, vaan siitä, KUINKA PALJON OMAT LAPSET TODELLISUUDESSA VÄLITTÄVÄT! On totta, että meillä jokaisella on ns "oma elämä", mutta kun totuus on se, ettemme koskaan tiedä mitä tuo elämä tuo tullessaan, joten kuka sen sanoo, ehkä toisen auttaminen olisikin juuri SITÄ PARASTA mitä ihminen voi tehdä.... you never know.....
Olen työkseni hoitanut vanhuksia n, 40 vuotta.
En ole tietämätön asioiden nykytilastakaan.
Juuri äsken on myös julkaistu Superin kyselytutkimus hoitajille kotihoidon tilasta. On myös kartoitettu eri ikäisten vanhusten määrää nyt ja tulevaisuudessa, kuin myös erilaisuutta hoidon tarpeeseen nähden.
Sitä en kyllä suostu uskomaan, että tässä maassa ketään omaista p a k o t e t t a i s i i n hoitamaan vanhuksia, jos he eivät itse halua (oli syy mikä hyvänsä).
Siis tarkoitan etten usko sellaista lakia tähän maahan tulevan.
Kun nuoremmilla sukupolvilla on työnsä, perheensä, arkensa pyöritys. mielestäni ei voi sanoa,että kuinka paljon lapset välittävät. Minun mielestäni kysymys on enemmänkin siitä, ettei kukaan jaksa mittaansa enempää.
Eikä se olisi kenenkään etu, siinä vaan tulee sairaita, pahoivoivia ihmisiä lisää.
Mulla sama ongelma,äiti on tottunut että käyn joka sunnuntai.Olen saman ikäinen kuin sinä.Nyt jätin muutaman viikonlopun väliin,ja ajattelin tehdä selväksi,että mulla on oikeus omaankin elämään,enkä aio käydä kuin kerran kuussa jatkossa,niinkuin toisetkin sisarukset tekevät.Katson aikaa taaksepäin,olen käynyt aina sunnuntaisin,ja väsynyt jo siihen!Äiti soittaa joka päivä minulle,koska tietää että minut aina tavoittaa.Yrittää myös kysellä menemisiäni,mutten kerro,minusta en ole tilivelvollinen.Toivon että ymmärtäisi hakeutua jo vanhainkotiin,koska on turvaton olo,pelottaa,eikä arjen pyörittäminen eikä kotityöt enää hoidu,pää-asia tuntuu olevan säästäminen jälkikasvulle.Olisi jo aika satsata itseensä,luulen että hän jopa viihtyisi vanhainkodissa,kun vain joku hänet sinne toimittaisi!
Hei sinulle:-) Aika paljon on samaa...se ero meillä on että minä olen ainut lapsi ja äiti on sanonut että ei halua vanhainkotiin...Siis häntä pelottaa. Minun pitäisi hänelle etsiä asunto jottaa pääsisi keskustaan asumaan......nykyisestä korvesta.....Olen yrittänyt auttaa mutta jotenkin olo että hän istuisi päivät pitkät ikkunan edessä katsellen ihmisiä, tuo pahan mielen.........Se olisi kuin häkkilintu. Hän ei ole tottunut harrastamaan mitään, vaan koko iän nuoresta asti työ ja se oma mies ollut elämän sisältö. Ei omia menoja,aina yhdessä. Nyt kun pappa on hoidossa,se on kova paikka.....vaikka syystä hänet sinne vietiin,omansa ja toisen henken turvaksi. - Olen sanonut äidille että sanon jos haluan sanoa missä olen ollut mutta en tykkää että kysellään ja mikä pointti se on että 47 v ei saisi enää käydä niin paljon missään....Hän on ilm sitä mieltä koska itse ei ole käynyt missään,minäkään en saisi. olen kuitenkin eri ihminen. Se pitäisi tajuta että ei kosta jälkipolvilleen elämätöntä elämää!! Itse kunkin. Siksi koitan elää nyt niin kuin itse tahdon,koska siihen minulla on oikeus ja vapaus. terv. myös alistuneessa liitossa ollut.
Niinpä niin...kovin kuulostaa tutulta..kun ei ole itsekkään päässyt,ei muidenkaan tarvi mennä...onhan se ennen aikaa ollut elämä aika paljon erilaista,ahtaampaa,henkisesti ja rahallisestikkin.Että elä sinä vaan omaa elämääsi,eläkä syyllistä itseäsi äitisi takia.Olet siinä mielessä helpommassa asemassa kuin minä,ettei ole sisaruksia säveltämässä.Tuo on paha kun ei ole mitään harrastuksia...kun on elänyt vain toisen varassa!Kävi tänään äitin luona.Oli mennyt kovasti alaspäin,ei osannut keittää kahviakaan...tunnen syyllisyyttä.Näen ettei äiti enää jaksa...mutta luonne ei anna periksi myötää sitä.Toivon että pääsisi pian pois...valittaa vain kaikesta,on katkera...
Isäni on vakavasti sairas ja olen toiminut nyt omaishoitajana omalle isälleni, vaikka omaishoitoa ei ole vielä virallistettu eli en saa vielä omaishoidon tukea, kun omaishoito asioista päättävä henkilö ei ole vielä käynyt kotona kartoittamassa tilanetta, kun isäni on vielä sairaalassa ja pääsee pian kotihoitoon.
Useamman vuoden olen jo huolehtinut isästäni, käynyt kaupassa, tehnyt ruokaa, siivonnut, pessyt pyykkiä ym. ihan vapaa ehtoisesti ilman korvausta.
Olen nyt kuukauden verran käynyt terveyskeksuksen vuodeosastolla joka päivä, koska isäni toivoo kovasti, että olisin siellä koko ajan.
Yleensä menen klo 11 jälkeen, jolloin voin auttaa isääni ruokailussa ja joinakin päivinä aikaisemmin, jolloin jututan osaston lääkäriä.
Käyn sitten kotona syömässä iltapäivällä ja tulen n. 1-2 tunnin kuluttua takaisin siinä 16.00 aikoihin, kun olen syönyt ja yrittänyt hoitaa omia asioita samalla.
Yleensä olen 19-20.00 asti isäni luona ja sen jälkeen kotiin ja yritän saada tehtyä rästiin jääneitä kotitöitä valmiiksi ja nukkumaan pääsen vasta joskus 23.00 jälkeen.
Eipä tässä ole kuukauteen muuta syöty, kuin lämmitetty eineksiä mikrossa, koska ruoan laittoon ei yksinkertaisesti ole aikaa.
En tiedä kuinka kauan jaksan tätä "rumbaa", milloin tulee totaalinen väsymys, ei ainkaan ole vielä tullut, kai sitä ylhäältä tulee voimia, ei ainakaan omin voimin tätä millään jaksaisi.
Muutama vuosi sitten olin työvoimatoimiston kurssilla ja vaikka kurssi kesti 08.00-15.00, niin kurssin jälkeen olin aina niin väsynyt, etten jaksanut tehdä yhtään mitään kurssin jälkeen, niin nyt kuitenkin jaksan vielä siivota ja tehdä kotitöitä, kun tulen kotiin terveyskeskuskesta.
Tällähetkellä olen tuloton, koska olisi mahdotonta olla töissä tai työnhakijana tämänhetkisessä elämäntilanteessani.
Eihän työttömyys tukea edes voi saada, jollei ole 100% työmarkkinoiden käytettävissä.
Kyllä olisi sinun hyvä ajatella oman elämäsi järjestämistä ja tulevaisuutta.
Mitä on tulevaisuutesi jos et voi järjestää elämääsi liittyen tulevaan työhösi.
Koska ilman työ mahdollisuutta jää paitsi tärkeistä asiosita elämästä ja suurin niistä on vara hankkia elämiseensä.
Kotihoito josta voi aloittaa tai laitoshoito ellei pysty yksin kotona asumaan isäsi.
Omaishoitajuus vaikka se tuntuu tärkeältä vie muut mahdollisuudet omaan elämään.
Kun olet omaishoitaja sinun katsotaan jaksavan loppuun asti. Itse en jaksanut ja sanoin irti omaishoitajuuden oman terveyteni takia.
Harkinnan paikka tosiaankin.
Eninnäkin: Nyt kun isäsi on terveyskeskuksessa ja hänellä on siellä hoito, miksi ihmeessä vedät itsesi noin tiukille olemalla siellä käytännössä koko päivän kun kerran ymmärrät itsekin väsyväsi siitä.Onko mitään järkeä tehdä sitten omat kotityöt iltamyöhään omien yöuniei kustannuksella. Ja laiminlyödä oma ruokailusi?Totaalinen väsymys tuolla tahdilla on lähempänä kuin uskotkaan.
Olisiko mahdollista että nyt kun isäsi on laitoksessa vielä, levähtelisit ja hemmottelisit itseäasi, ulkoilisit, söisit, nukkuisit ja keräsit voimia. Se olisi nyt parasta mitä itsellesi voit tehdä. Sitten isäsi päästyä kotiin, kotihoidon arviokäynti, apuvälinekartoitus(jos soit eiole jo tehty) kodin muutostyöt, kotihoidon tarve ja siitä hoito- ja palvelusuunnitelma. Eli älä suostu uhriutumaan jo valmiiksi. Ota apu vastaan ja jopa vaai sitä.
Olet hyvä omainen. Ilmoittaudu kuitenkin työttömäksi työnhakijaksi TE-toimistoon, ei sinun rahattomana tarvitse elää. Ei tänä päivänä tarvitse huolehtia, että töihin joutuisi. Ei näillä työttömyysluvuilla... Voit jatkaa läheisestäsi huolehtimista.
Omat vanhempani ovat jo haudassa mutta aikanaan heitä autettiin mahdollisuuksien mukaan, vaikka asuivatkin toisella paikkakunnalla. Nyt olen seurannut yhden tuttavan tilannetta. Ainoa poika perheineen asuu samassa kaupungissa isänsä kanssa, mutta ei välitä huolehtia isästään. Ei käy eikä käytä asioilla, vaan aina on kiire. Silloin tällöin soittaa. Kiire on huonosti organoisoitua ajan käyttöä. Vanhus turvautuu koko ajan naapureihin ja sukulaisiin. Totta kai jokainen auttaa, minkä katsoo kohtuulliseksi ja minkä jaksaa mutta tämä poika EI OSALLISTU OLLENKAAN!! Onko todellakin niin, että Suomessa voi tänä päivänä jättää vanhempansa heitteille ja naapurien harteille? Sitä se mielestäni on. Jos ei itse jaksa/halua/ennätä niin mielestäni hänen velvollisuutensa on järjestää vanhuksen asiat esim. kotihoidon/palvelutalon kanssa.
Syitä voi olla monia. Ymmärtämättömyys, tietämättömyys, kykenemättömyys esim. Toisinaan ei vanhus halua vaivata omiaan tai sitten valikoidusti joitakin omaisiaan. Hyvin usein vanhuksella, kun muistikin huononee, tulee se hirveä hätäisyyden tunne. Justiin sillä sekunnilla pitäisi tehdä sitä tai tätä. Ihan järkevääkin jos laittaa jonkunlaiset rajat alkuunsa, ettei tarvitse joka päivä lähteä kiikuttamaan yhtä maitopurkkia. .
Asumme varmaan erilaisessa Suomessa(?!), koska minun sukulaiseni eivät ole naapuriapua missään koskaan pyytäneet. Siinä Suomessa missä minä asun, niin siinä Suomessa kyllä omaiset hoivaavat vanhuksiaan, mutta kaipaisivat ehkä parempaa julkista terveydenhuoltoa esimerkiksi kodeissa asuvien vanhustensa turvallisuuden tueksi. Ja varmaan olet jokseenkin erilaisen kasvatuksen ja ns. kulttuuripääoman tuote kuin minä muutenkin, mikäli edes tunnet sellaisia, joilla muka omat omaiset jättävät omat omaisensa vanhukset heitteille... Jos joku minun läheiseni turvautuisi naapuriapuun kertomatta lähiomaisille, soittaisin poliisille. Ja aina olen nauranut sellaisille, jota täällä Suomi24-palstojen nimettömyydessä irvailevat "tuttavistaan", että se ja toi jättää tekemättä sitä tai tota... Käsite "tuttava" kun on = puolituttu, jos sitäkään. Ja jos olisin vanhus, en haluaisi "tuttavikseni" naapureita, jotka nettipalstoilla puhuisivat vanhuksen asioita kateellisuuksisssaan irvaillen omaisia ja halveksuen faktoja. Sanon tietämättä kuka olet, tai että miksi kirjoitat, kun niitä asioitahan en tiedä...
No mutta "noh", miksi kommentoit asiaa, josta et tiedä mitään. Ts. kaikki omaiset eivät hoivaa eivätkä välitä, joten ei kannata yleistää omaa käsitystään koskemaan kaikkia ja kaikkea.
Tässä ns. sivistyneessä Suomen maassa omahyväiset, herkkähipiäiset, nättinokkaiset perilliset jättävät vanhempansa oman onnensa nojaan välittämättä, auttamatta, puuttumatta läheisimpiensä elämään millään tavalla. Noin miljoonasata kertaa on tullut mietittyä kummassa on syy, vanhempien 'kasvatus'metodeissa vai liian helpolla päässeitten jälkeläistensä maailmankatsomuksessa.
Monesti myös vanhusten sairaus saattaa tuoda mutkia matkaan. Monella omaisella menee hermo kun eivät ymmärrä tai enää jaksa. Ihmisen persoonallisuus voi muuttua paljonkin sairauden myötä.
Kysyit voiko Suomessa voi tänä päivänä jättää vanhempansa heitteille ja naapurien harteille? Kyllä voi ja tulevaisuudessa omaisilta vaaditaan entistä enemmän sillain et katsotaan kuinka pitkälle omsiten pokka pitää jättää vanhuksensa heitteille kun kotihoito yksistään ei riitä takaamaan vanhuksille elämisen laatua vaan vain perustarpeet.
Kotona hoidetaan jo nyt erittäin huonokintoisia vanhuksia, jotka rasittavat jo ensihoitoa ambulanssi"rallilla"
http://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/tylya-ambulanssirallia-vanhuksia-kyyditaan-edestakaisin-kodin-ja-sairaalan-valilla/4695954
Näinpä. Kun hoidetaan kotihoidossa pelkästään esim. Alzheimer ja muistisairaita ja huonokuntoisia vanhuksia niin nousee muut kulen ambulanssiralli ja päivystyskulut.
Siis onko tämä nyt säästöä jota tavoiteltu? Lisäksi ihmisarvoinen hoito on kirjattu ulos.
Voisi kai valittaa jo EU:n ihmisoikeus viranomaisille sairaiden kohtelusta?
Milloin päättäjät herää missä voisi säästää oikeasti ja hoitaa sairaat ja vanhukset?
Kysyy Alzheimer omainen. Olen nähnyt asian läheltä ja tiedän siten asiasta jotain.
Jotenkin tuntuu että päättäjät eivät tiedä päätöstensä vaikutuksia kentällä? Mahonkipöytien ja kauniiden visioiden takaa asiat ehkä näyttävät inhimillisemmiltä kuin sitten itse ruohoinjuuritasolla.
Tuo on totta. Päättäjät eivät säästöinnoissaan tajua, ett vanhukset eivät todellakaan pärjää kotona yksin, jos sairastavat muistisairautta. Säästösyistä lakiin ei saada pykälää siitä hoitajamäärästä, josta on julkisuudessa ollut puhetta eli vähintään 0.5 hoitajaa hoidettavaa kohden. Ehkä sitten joku päättäjä puuttuu asioihin, kun hänelle tulee omakohtaisia kokemuksia muistisairaan vanhuksen hoidosta ja hoitotasosta nykyajan Suomessa. Kumma, ett kaupungeilla on kaikenlaisiin taidepläjäyksiin vara pistää euroja roppakaupalla, mutt hoitokustannuksiin euroja ei heru, hoitajiakin on pakkolomilla säästösyistä. Mites tulevaisuudessa pärjätään kun ikääntyneitä on yhä enempi ja muistisairautta poteviakin on yhä enempi, mihin heidät sijoitetaan ja kuka heidät hoitaa, kun hoitajia ja hoitopaikkojakaan ei ole tarpeeksi asti tälläkään hetkellä.Nykyäänkin hoitopaikkaa on jonotettava vähintään puoli vuotta vaikka virallisesti jonottaminen saisi kestää 3-4 kuukautta. Kaikki omaiset eivät pysty ja kykene muistisairaita omaisiaan kotona hoitamaan ja kaikilla muistisairailla ei ole edes omaisia, jotka heistä huolehtisi. Tässä maassa yhteiskunta ei todellakaan piittaa vanhuksista tai panosta taatakseen heille turvatun vanhuuden hyvässä hoidossa. Yhteiskunta on unohtanut sen tosiseikan, ett vanhuksetkin ovat veronmaksajia siinä kuin muutkin. Pistää vihaksi lukea mihin kaikkeen joutavaan verorahoja käytetään tässäkin kaupungissa missä asun ja samalla saa lukea miten kaupunki on lomauttanut hoitajia säästösyistä ja vähentänyt uusien hoitajien palkkausta. Sairaitten pitää varmaan hoitaa itse itsensä ettei vaan tule yhteiskunnalle liikaa kuluja ja älytä kuolla mahdollisimman pian pois etteivät aiheuta riesaa yhteiskunnalle. Vanhenee ne nykyiset päättäjätkin joskus ja he joutuvat kohtaamaan todellisuuden nykyajan Suomesta. Ei tässä maassa piitata muista kuin rikkaista, he pystyvät maksamaan hoidostaan yksityispuolella, mutt köyhät saavat tyytyä huonompaan kohteluun ja hoitoon kunnan puolella. Pitäisi olla lottovoittaja pystyäkseen elämään hyvän vanhuuden tässä hyvinvointimaassa.
Aivan, inhimillisen hoidon saa hän, jolla on tai jonka omaisella on vara ja halua maksaa muustakin kuin perushoidosta. Taitaa käydä niin että mahdollinen vanhusten omaisuus jatkossa realisoidaan hoitomaksuihin.
Ei kaikkea voi ja saa hoitokuluihin realisoida, pitää jäädä käyttörahaa esim.hiustenleikkuuseen ja jalkahoitoihin. Pitää rahaa jäädä myös hautajaiskuluihin. Ja myös kotona vielä asuva puoliso voi tarvita rahaa asumiskustannuksiin eli pitää ottaa huomioon monta eri asiaa ennenkuin voidaan hoidettavan omaisuus realisoida hoitomaksuihin.
Näinpä, hiustenleikkuu ainakin kuuluu inhimilliseen pershoitoon. Kaikki vanhukset eivät taida tänäkään päivänä saada jalkahoitoa, jos eivät itse tai omaisensa järjestä.
Eikös tehostettu palveluasuminen tarkoita sitä että vanhukset maksavat entistä isomman osan hoidostaan itse, sis on kunnalle täten halvempaa. Jos ei tulot riitä, omaisuuttahan sitä silloin on realisoitava?
Samanlailla ulkoistetaan iäkkäämmät työntekijät, jotka eivät enää pysy "kustannustehokkaassa" työssä mukana ja tilalle otetaan halvemmat ja nuoremmat työntekijät, jotka sopeutuvat nykyiseen työtahtiin.
Ei enää sovi, että "annetaan aikaa asiakkaalle", vaan täytyy ravata hirveää vauhtia, että suunniteltu tuntimäärä täyttyy. Ei sillä ole mitään tekemistä asiakkaan kunnon kanssa, vaikka jatkuvasti hoito- ja palvelusuunnitelmia ja rai-arvioita päivitetään ja mittareita luetaan ja pisteytyksiä tehdään.
Vaalit taas tulossa ja taas viriää päättäjissä näennäinen kiinnostus vanhustenhoitoon, mutta eiköhän se ole samanlaista silmänlumetta, kun ennenkin!
No enpä tiedä, mutta jos on kuvatunlaiset suhteet omiin vanhempiinsa kuin aloittaja kuvaa ( luulen tosin aloituksen olevan v*ttuilua kuten lähes kaikki kirjoittelu tällaisissa paikoissa missä ei nimillä kirjoitella), taitaa ongelmat juontaa jo lapsuudesta. Yleensä lasten vanhemmat tekevät mitä tahansa muuta mieluummin ja ajattelevat miten tahansa muuten mieluummin, kuin vaativat hoitoapua itselleen omilta lapsiltaan, jos vanhemmuuussuhde on vanhuksen hyväuntoisena ollessa ollut normaali. Olen itse aika monien ikääntyvien kanssa jutellut, ja kaikki on sanoneet halveksuvansa asiaa, että jos Suomessa ajetaan vanhusten julkisen sektorin palvelut alas ko. veronmaksajilta, eikä yksikään ole ilmaissut toivetta, että omien keski-ikäisten lasten pitäisi luopua elämästään hoitaakseen ikääntynyttä vanhempaansa siksi, että ei ole julkisia palveluita tulevaisuudessa ollenkaan.
Vaikea ottaa selvää mitä aloituksessa tarkoitetaan, mutta tietysti sitten eri asia, jos omaiseltaan hoivaa vaativa on jo niiin sairas, että ei juuri tämän maailman asioista ymmärrä, mutta ei sittenkään yhteiskunta voi olettaa, että kenenkään pitäisi luopua esimerkiksi työelämästä tai muuttaa asumaan vanhempansa kanssa, koska ei sitä vaadittu edeltäviltä polviltakaan hyvinvointivaltion aikana Suomessa.
Muun muassa 1920-luvulla-, 1930-luvulla ja sitä ennen syntyneet eivät joutuneet hoivaamaan omia vanhempiaan niiiden vanhuudessa lääkäreiden ja hoitajien ja hoitopaikkkojen korvikkeina: pääosin siitä surullisesta syystä, että aika monien suomalaisten vanhemmat kuoli silloin sodissa ja lisäksi siksi, että silloin ei eletty niin vanhoiksi ja hyväkuntoisina ja pitkään kuin nyt ( mikä on toki hyvä asia) ja siksi toisekseen siksi, että tonne noin 1980-luvun loppuun asti Suomessa oli hyvät julkiset vanhainkoti- ja hoivapalvelut, hyvät mielestäni ainakin verratuna nykyisiin. Ja jos joku kokee kirjoitukseni v*ttuiluksi, niin en v*ttuile vaan minun tietopohjani on peräisin kirjoista ja tilastoista ja olen alle nelikymppinen, mutta kuitenkin sen ikäinen, että muistan kuinka paljon paremmin Suomessa oli vanhustenkin asiat esim. vielä 1990-luvullakin. Ennen todella kodeissa asuvat hoivapalveluita tarvitsevat vanhuksetkin, lapsiperheistä puhumattakaan, saivat vaikka kunnallisista hoitajista kalakeiton laittajan pöytään, eikä silloin mikään virallinen hoitohenkilöstä valittanut, että " ei ehdi", eikä vanhusille tyrkytetty maksullisia Menumat- koneita tai yhteiskunta yrittänyt tienata vanhusväestöllä härskisti.
Olet oikeassa, ennen oli paremmin. Kaikki muuttui -90-luvulla kun ajettiin läpi suuri koulutusuudistus, olen tästä aiheesta kirjoittanut toiseenkin ketjuun, mutta silloin kaikki muuttui kuin tuli lähihoitajatutkinto. Tämän tutkinnon piti KORVATA aikaisemmat ammatit, kuten esim. perushoitaja ja kodinhoitaja. No miten kävikään, tämä uudistus oli suuri huijaus, jolla saatiin palveluja yksityistettyä. Mitä lähihoitaja tekee kodinhoidollistatyötä vanhuksen kotona, ei mitään. Lähihoitajat eivät siivoa, eivät käy kaupassa, eivätkä tee ruokaa. Vanhukset ovat pakotettuja ostamaan nämä palvelut. Aikaisemmin käytiin vanhuksen kanssa yhdessä kaupassa, siivottiin yhdessä ja tehtiin yhdessä ruuat, nyt lähihoitajat sanovat, etteivät ne tehtävät kuulu heille. Mielestäni kuuluvat jos tämä tutkinto KORVAA aikaisemmat ammatit.
Ystävä hyvä, eihän tuo johdu lähihoitajaksi kouluttamisesta. Pointti on siinä, kun on rajallisesti rahaa. Jos on tyhjää jaettavana, niin käytetäänkö nekin roposet vähempiosaisen (tässä tapauksessa vanhuksen) sairauden, kivun, hygienian hoitoon vai kiillotetaanko hopeat. Kunnat eivät vaan tarjoa kaikkia palveluita, joten työntekijä ei voi oma-aloitteisesti työaikanaan tehdä työhön kuulumattomia hommia. Lähihoitajan koulutus kyllä yltää hoitotyön lisäksi siivoukseen, ruokahuoltoon ym.
Tietysti olisi hyvä jos asiakas saisi valita hoidetaanko säärihaava vai puunataanko kirjahyllyn päällinen. Kaikkeen ei vaan löydy rahaa.
Asikas määrä on kasvanut 20 :ssä vuodessa.
On ihmisiä,ja lapsia jotka välittävät,ja yrittävät huolehtia vanhemmistaan laittaen peliin kaikki voimavaransa.Minä olen yksi heistä.Huolehdin iäkkäästä vanhemmastani,joka taantui sairaskohtauksen jälkeen niin ettei ymmärrä enää syödä,on vain,ja vajoaa mietteisiinsä,mikään ei huvita.Käyn lämmittämässä ruuan eteen päivittäin,ulkoilutan,sitten tehdään jotain mukavaa,esim.käsikylpy,hieronta kuorintavoiteella,ja rasvaus.Sitten juodaan päiväkahvit.Pari tuntia päivästä käyn,tiedän että käyntini on hänelle hyvin tärkeä,halaan aina lähtiessä.Tuskinpä hän enää kauaa täällä on,hoidan oman osuuteni ettie tarvi harmitella sitten kun häntä ei enää ole.Hautajaisissa voi sanoa siskoille että mitenkä sinä nyt tänne ehdit,kun et eläessä käynyt...
Jos tuo on vilpitön kirjoitus, niin siinä tapauksessa sinä teet todella arvostettavaa arjen hoivatyötä lähiomaisellesi. Tulee kuitenkin aika paha mieli, koska on etuoikeus, jos voi olla paljon mukana ikääntyvän läheisen arjessa ja moni varmaan Suomen maassa haluaisi olla enemmän iäkkään läheisensä kanssa, mutta ehkä eivät kaikki pysty. En tiedä sitten, että oletko työttömänä vaiko asutko samalla paikkakunnalla kuin kertomasi ilmeisesti kodissaan asuva(?) hyvin iäkäs lähiomaisesi, mutta valitettavasti Suomessa on verraten vähän ihmisiä, jotka pystyvät viettämään kaksi tuntia joka päivä iäkkään läheisensä kanssa ja siihen on monia syitä: jotkut saattavat asua niin kaukana lähiomaisistaan, että säännöllisen omaishoivan antaminen on sekä taloudellinen että ajankäytöllinen mahdottomuus, toisilla on lapsiperhearki ja kolmannelta voisi vaatia täysin omista uramahdollisuuksistaan luopumista muuttaa samalle paikkakunnalle iäkkään läheisen kanssa, neljännellä saattaa olla muitakin sairaita omaisia hoivattavanaan tai arjessa avustettavanaan ja niin edelleen... Mutta tosiaan hienoa, jos vietät äitisi kanssa aikaa. Sellaisen vinkin kyllä antaisin, että ainakaan sisarusriitoja on turha siitä kehitellä, että kuka vanhuksia on hoitanut ja kuka ei: ne on aika surullisia. Itse antaisin kunnian sille, joka eniten on iäkkään vanhuksen hoivaamisesta omaisista huolehtinut, jos olisin siinä tilanteessa, että jostakin rakkaasta aika jättäisi.
Niin minäkin kyllä tekisin, että jos asuisin jonkun iäkkään tosi huonokuntoisen lähiomaisen kanssa samalla paikkakunnalla, ei olis mitään ongelmaa viettää pari tuntia päivässä omaisensa kanssa. Juurikin tekisin tota mistä kerrot: laittaisin ruokaa, ehkä siivoaisin. Pesemään en kyllä omaa lähiomaistani alkaisi, koska ei mun lähiomaiset mua suihkuunsa haluaisikaan, eli se olisi vastoin häveliäisyyttä ja niiden omia toiveita, aivan varmasti, vaikka eivät olekaan dementikkoja eikä aihe siten minuun liity. Hoitaisin itseni omaa lähiomaistani pyyteettömästi jos olisi tarve ja mahdollisuus, koska mulla oli onnellinen lapsuus.
Tosin sillä edellytyksellä, että virallinen hoitohenkilöstö ei vastuuta kaiken ajan vanhuksen asioillla, kun omainen vastuut kantaa. En tiedä kummasta asiasta olen vanhusaiheisia nettipalstoja luettuani enemmän suuttunut: siitäkö, että netissä vanhustne omaisia yleistäen syyllistetään välinpitämättömiksi vaiko siitä, että oikeasti on asenne, että on muka niin jumalattoman iso uhraus arjen tavallinen välittäminen.
Mun sukulaiset ei ainakaan haluais mua tekemään niille käsikylpyjä jne.*nauruhymiö*
Kun on käynyt niin lähellä kuolemaa kuin minä oman sairauteni kautta,ymmärrän hyvin vanhusta,joka pelkää ettei tiedä näkeekö iltaa.Tuosta peseytymisestä,hän ei huoli ketään outoa ihmistä peseytymiseen avuksi,olisi ollut tarjolla,mutta tilanne meni siihen että pesun välit venyi monta viikkoa,kun ei jaksanut enää lämmittää saunaa eikä uskaltanut mennä yksin sinne kun huimasi.Sanoin että sinä oot minua pessy pienenä,nyt on minun vuoro.Eikä oo ollu vaikeeta kummallekkaan,ihan hyvin on mennyt.Terveydentilani takia en todellakaan ole mikään omaishoitaja,mutt yritän,koska tiedän ettei läheiseni pysty asumaan enää yksin,jos en auta.Itse voin olla sitten joskus samassa tilanteessa,toivottavasti joku auttaa silloin.Ajattelen että antaa se minullekkin niin paljon...vaikka olen ihan poikki kun tulen kotiini,jossa on omat hommani vielä.Tiiätkö,miten mukava tuo käsikylpy on,kun toinen sen tekee?Elähän naura,kaikkea pitää kokeilla...
Järki käteen. Lähimmäisestä otettava yhteys paikalliseen sosiaalitoimistoon, joka kartoittaa tilanteen. Ei saa alistua ! Yleensä tuo kamelin kuorma sortuu juuri oman työelämän /Kotielämän jne kriisitilanteessa ja sitten itse sairastut !
Jos vanhus ei tokene: ole julma ja heitä kehiin, Sinun on saatava amattilais
apua ja hoitoa, vai haluatko että san syytteen heitteillejätöstä !. En ole Jumala-Kaikkivoipa. Minullakin elämä elettävän.
http://www.omaishoidonverkosto.fi/
Eduskunnan kyselytunnilla joku sanoi, että jos lisättäisiin tekniikkaa... Totaalisen utopistinen ajatus. Jos olisin vanhus, panisin koneet h-tin päreiksi. Alkaen tietokoneista, joita hoitajat joutuvat hoitamaan enemmän kuin ihmisiä.
Mihin ovat kadonneet entisajan apuhoitajat, jotka hoitivat pesun, ruokkimisen tms. johon ei tarvita lähihoitajan tutkintoa? Näitä saataisiin ulkomailtakin. Lähihoitajat kun eivät siivoa eivätkä ehdi kuin käydä ovella kääntymässä, heittämässä lääkkeet. Ja millä max. 1000 euron eläkkeellä maksaa omat siivoojat?
Kansanedustajat vähentävät rahat aina lapsilta ja vanhuksilta ja samalla rakentavat hienoja kulttuuri- tai liikuntakeskuksia, joita kukaan ei oikeasti tarvitse. Rahaa poltetaan aivan vääriin asioihin, kun rahat ovat tiukalla, on hoidettava vain perusasiat ja jätettävä tällaiset hankkeet mahdolliseen parempaan tulevaisuuteen. Jota ei ole näköpiirissä. Vanhustenhuolto räjähtää käsiin, jos tulevaisuudensuunnitelmat ovat, että laitospaikkoja suljetaan. Vanhukset ovat aina muutaman päivän kotona ja taas viedään piipaa-autolla sairaalaan. Niin kauan kun jalat kantavat ja pää pelaa, vanhus pärjää kotona, mutta mitäs sitten?
Koneitten ja tekniikan tuominen hoitotyöhön kyllä pitkässä juoksussa säästää aikaa. Kirjaamaan joutuu kuitenkin ja potilaskansioiden haku, palautus, arkistointi ym. työllistää myös. Nyt jos tieto menee kännykällä heti kohteeseen jää aikaa ns. asiakastyöhön.
Myös esim. nosturit ja hoitosängyt helpottaa paljon tai ovihälytykset.
Mitä tulee vaikka apuhoitajien, kodinhoitajien tai muiden alempipalkkaisten työllistämiseen, niin palkka ei niin paljon eroa koulutettuun henkilöön. Minimipalkka kun kuitenkin on maksettava. Toisinaan sitten kulkisi ensin avustaja pukemassa asiakkaan ja perästä tulisi lähihoitaja lääkkeiden kanssa ja sitten sairaanhoitaja ottamaan kokeet, olisiko siinäkään järkeä. Ongelma ei niinkään ole siinä etteikö hoitajat haluaisi hoitaa rauhassa ja hyvin.
Ihan yksinkertaisesti ihmiset elää pidempään. Elämää saadaan pidettyä yllä vaikka kuinka pitkään, eikä se loppupuolella välttämättä ole enää kovin laadukasta. Tosin osa elää hyvinvoivempaa vanhuuttakin. Myös omaiset usein asuvat kaukana, eikä entiseen malliin monen sukupolven maaseutuyhteisössä, jossa hoitui sekä lapset että vanhukset.
Pointtina se ettei vaan rahat yksinkertaisesti riitä. Ei omat eikä yhteiskunnan.
Aikoinaan isä soitteli joka viikko vähän kaljoissa. Olin kyllästynyt. Tänä päivänä kaipaan isää ja olen ajatellut, että taivaan puhelin on ainakin auki. Lohdutus se on sekin.
Äiti on niin huonossa kunnossa ettei toimi enää mikään ja huoli on kova, kun en pääse edes katsomaan tilannetta. Asun Ruotsissa. On pakko luottaa Suomalaiseen vanhustenhoitoon. Puhelut tulevat tosi kalliiksi. Mutta olisin ikionnellinen jos voisin edes käydä katsomassa.
Ei siitä kannata huonoa omaa tuntoa ottaa jos ei jaksa, vaan tekee parhaansa. On ikävä omaisia ja sukulaisia, kun on kerran tänne lähtenyt niin ei voi muuta kuin syyttää itseään.
Kyllä vanhemmatkin haluaa että lapset elävät omaa elämäänsä ja voivat hyvin ja vielä joskus saavat lapselapsosiakin kun ne ovat niitä elämän lahjoja.
Minun äitini pelkää olla yksin,eikä osaa enää soittaa puhelimella.Käyn lähes päivittäin,vaikka väsyn kovin kun kuuntelen kuin nauhalta sitä loputonta toistoa,kun jankkaa samoja juttuja.Ei halua kuulla puhuttavankaan että pitäisi hakeutua pikkuhiljaa vanhainkotiin.Roikkuu meissä lapsissa itsekkäästi,kuvittelee ettei meillä ole muuta elämää kuin kattoa hänen peräänsä.Haukkuu selän takana aina kun on mahdollista.Valittaa kaikesta...elämäänsä tyytymätön,katkera ihminen.Kaikki on pahaa,vaattekin paikattuja ryysyjä,mitään ei saa laittaa uutta.Toivon ja rukoilen joka hetki että pääsisis pois...Ajatelkaas,minä käyn pesemässäkin hänet kerran viikossa,ja kehtasi valittaa että olen yrittänyt polttaa hänet,tarkoitti tieten sitä kun heitin vettä kiukaalle.En todellakaan tiedä kauanko jaksan tätä.
Jos tunnet omaishoidon VELVOLLISUUDEKSI, ei sinun edes kannata ajatella siihen työhön ryhtyväsi. Jos taas HALUAT, puhtaasta sydämestäsi olla tukena ja hoitajana vanhalle sairaalle ihmiselle, niin käy tuumasta toimeen. Unohda ns velvollisuus tällaisen asian suhteen. Velvollisuudesta voi mennä töihin viitenä päivänä viikossa (useammat tekevät näin, sillä HARVA todella rakastaa sitä mitä tekee...), mutta toisesta ihmisestä välittäminen ja häntä hoitaminen seitsemänä päivänä viikossa EI onnistu velvollisuuden tunnosta. Ole tietoinen ja tee valintasi sen perusteella. Ei kannata murehtia asioita mihin ei pysty, vaan keskittyä niihin mihin pystyy.
Mielestäni on vanhoilta vanhemmilta sydämetöntä vaatia kesk-ikäisiä lapsia auttamaan missä tilanteessa tahansa. Sinuna ottaisin mahdollisimman pian selvää hoitopaikoista kotiseudullasi tai äitisi seudulla. Voitaisiin kysyä, hoitivatko nämä vaativat vanhukset aikoinaan omia vanhempiaan? Epäilen. En saanut lapsia, jotta heistä tulisi minun lähihoitajiani. Yhteiskunta tulkoon apuun.
Elämäntilanteet, etäisyydet, terveys ja jaksaminen voi vaihdella keski-ikäistenkin kesken. Ei siis ole yhtä totuutta. Hurjaa on, jos te molemmat riudutte. Eiväthän vanhemmat sellaista halua tai voi vaatia. Se on egoismia parhaimmillaan. Olen huomannut, että toiset suvut ovat jo läheisempiä kuin toiset. Itse olin yksinjääneelle vanhukselle etälapsi: pidin yhteyttä puhelimitse ja kävin silloin tällöin käymässä. En jaksanut yrittää parempaa. Veljeni kantoi enemmän vastuuta miehineen, mistä olen sitten kyllä kuullut. En saanut laakerikruunua, mutta en myös heitellyt tuhkaa. Eiköhän kuitenkin jonkinlainen hyvä tunne pidä säilyä, on sitten kotona tai palvelutalossa. Jos olet nyt ahdistunut, se on merkki, ettet koe olevasi oikea henkilö huoltamaan äitiäsi. Päästä irti tuosta ylivelvollisuuden tunteesta. Et ole tyttönen enää sinäkään. Terveydenkin uhalla uhrautumisessa on jotain feelua. Älä tee niin.
Kerkeät käydä riittävästi, kun olet hoitojärjestelyt tehnyt. Äitisi pitää sietää se ajatus, että elämässä tulee muutoksia iäkkäänäkin. Vastustusta voi tulla. Pidä sydän paikallaan ja ajattele järkevästi. Ei se ole tunteettomuutta. Ihailen toki niitä, jotka jaksavat jakaantua sadaksi. Itse olin rajallinen.
kaunujuttujen kerronta arvovaltaioseltakin taholta olisi lopetettava. Ihmiset ovat hyvin monenlaisissa tilanteissa. Joillakin on lapsi, joka ehtii ja viitsii, toisellakin on, mutta asuu kaukana. Joiltakin suhteet ovat menneet ja kaikilla ei lapsia ja läheisiä ole. Ihmisillä on erilaisia luonteita, he ovat viihtyneet yksinäisyydessä, mutta vanhana eivät pysty jne jne.
Omat vanhempani kuolivat kun olin keski-iässä. He olivat kumpikin sotainvaliideja, aika vanhoja jo ja sairaita. Kotipalvelu oli siihen aikaan vähäistä Naapuriapu oli loistavaa ja se oli sitä kaikilla muillakin.
Vanhempani saivat kunniamerkit hautakiveen ja hautaa minäkin olen viimein ehtinyt koristelemaan.Eläkkeet ovat maaseudullakin parantuneet samoin kaikenlainen sosiaaliturva. Kotisairaanhoito toimii monilla paikkakunnilla aivan loistavasti. On ihmisistä kiinni.
Vaikka rahaa on vähän enemmän, ihmiset eivät yajua miten kunnan budejetti määärytyy. Se ei ole pohjaton kaivo. Henkilökuntakulut ovat valtavia kuluja ja niukkuutta on jaettava monile muillekin kuin vanhuksille.Ei ole päättäjien hyvästä tahdosta kiiini kun lisää virkoja ei aina saada vaikka ne tosiasiassa pikkuhiljaa ovat lisääntyneet. Mahdollisuuksia on niin paljon, etei pidä hätääntyä.
Kun minulla ei ole vanhempia, yritän mieheni kanssa olla vapaaehtoistyössä sen mitä sairauksiltamme kykenemme. Siinä työssä olen havainnut, että ainakin Porissa asiat ovat melko hyvin. Ja vanhukset ovat ihania.. Viivyn kerralla muutaman tunnin kuntoni mukaan.Mieheni käy useammin ja käy tapaamassa ystävää myös sairaalassa,. ketään muuta ei käy.. Kun itsellä ei ole lapsia Suomessa, toivon, että meitäkin käy joskus joku tapaamassa ulkomaailmasta.
Mitään hirveää vanhuskatastrofia ei tule. Keinoja auttaa on niin paljon. Ei kannata etukäteen hätääntyä.
Ennen oli erilaista ihmisten elämä. Voitiin auttaa enemmän kun yhteisö asui lähellä.
Naiset oli kotona ja voivat silloin hoitaa vanhempia. Nyt ollaan töissä ja perhekin hoidettava.
Hyvä jos joku voi ja jaksaa hoitaa vanhempia lisäksi. Aina ei mahdollista se kuitenkaan.
Katson, että yhteiskunnan tulisi hoitaa osansa sairaiden ja vanhusten hoidosta kun ei saa muuta hoitoa. Usein sairas puoliso joutuu koville hoitaessaan toista. Onko se enää inhimillistä rasittaa sairasta vanhusta?
Siinä onkin suunnittelemista miten hoidetaan vanhukset edes siedettävästi!
Ainoa konsti on velvoittaa työttömät vahtimaan vanhuksia. Jokaiselle tarvitsevalle vahti/viihdyttäjä/avustaja viereen. Muuten ei riitä työntekijät jokaisen tarpeeseen 24/7, jos sittenkään. Kaikki eivät tarvitse vahtia/viihdyttäjää/avustajaa koko ajan, mutta sitten olisi niitä joille yksi avustaja kerralla ei riitä. Toisekseen, yhteiskunnalla ei ole varaa palkata oikealla palkalla sellaista määrää ihmisiä.
Kortistosta napattujen "työntekijöiden" vahtimiseen/perehdyttämiseen taas pitäisi palkata lisää väkeä. Kaikkia työttömiä ei kuitenkaan voisi laittaa ko. työhön soveltumattomuuden vuoksi. Aika mahdoton tehtävä kaikkineen. On siinä Suomen päättäjillä työmaa kun yrittävät tämänkin homman ratkaista edes jotenkin inhimillisesti.
https://www.youtube.com/watch?v=xR9icBh49gQ
ohjeita avuksi