Brunilan johtama työryhmä esittää huonosti menestyville firmoille oikeutta alentaa palkkoja, jos vaihtoehtona olisi esim. irtisanominen.
Minäkin esitän työssäkäyvälle oikeutta maksaa vähemmän tuotteista, asunnosta ja palveluista, jos vaihtoehtona on kituutaminen ja velkaantuminen.
Kukin kykyjensä mukaan.
http://www.yle.fi/uutiset/vasen/id2322.html
Minäkin esitän työssäkäyvälle oikeutta maksaa vähemmän tuotteista, asunnosta ja palveluista, jos vaihtoehtona on kituutaminen ja velkaantuminen.
Kukin kykyjensä mukaan.
http://www.yle.fi/uutiset/vasen/id2322.html
Vastaukset 9
Vanhimmat
Ei palkkojen alentaminen joka firmaan sovi, mutta laman aikana muutamien firmojen työntekijät tekivät työnsä alennetulla palkalla ja ihan vapaaehtoisesti. Tärkeintä oli pitää erikoisalan firma pystyssä laman yli, jotta kaikilla säilyisi työpaikka. Jos firma menee nurin, ei uutta työpaikkaa löydy helpolla, ehkä ei samalta alalta enää koskaan.
Tällaisen menettelyn täytyy tietenkin perustua työntekijöiden täyteen vapaaehtoiseen sitoutumiseen. Mahtaako työryhmä muistaa ehdottaa, että työntekijöiden "sananvallan" yrityksessä pitää vastaavasti myös lisääntyä menettelyn ajaksi?
Matalapalkkaisten työntekijöiden mahdollisuus "pihistää" elämisen tasosta ei ole kovin suuri. Houkutus jäädä sovinnolla työttömyyskortistoon, jos palkkojen madaltamisesta ryhdytään keskustelemaan, on täysin ymmärrettävä.
Firmoilla on jo tämä YT- eli irtisanomislaki, jolla voittoa tuottavat firmatkin pistävät porukkaa pihalle.
Jos firmoille vielä annettaisiin valta päättää palkoista, niin kyllä homma menisi ihan tivoliksi.
En ole eri mieltä. Olosuhteet ja toimialat vain ovat niin erilaisia. Kyllä jokainen ymmärtää, että tärkeintä on työn jatkuvuus, ja jos ainoa mahdollinen työnantaja kaatuu, niin vaikeuksissa ollaan. Toista ei perusteta tilalle vaikeina aikoina, ja muut valtaavat kaventuneet markkinat. Työttömyyskortisto on ihan OK, ja esimerkkitapauksessani muutamat menivät kortistoon kaikkien helpotukseksi. He ottivat riskin, nuoria ja hyvin koulutettuja kun olivat.
Heti laman hellittäessä, palkat nousivat ennalleen ja tilanne firmassa palasi normaaliksi. Työpaikkojakin alkoi olla muuallakin tarjolla, ja työpaikan vaihtoja rupesi tapahtumaan ihan tavalliseen tapaan. Se muuten auttoi, että oli ollut koko ajan työssä, eikä käynyt kortistossa välillä.
Silti - tämä on erillinen esimerkki, jota en tarjoa säännöksi. Haluan vain tuoda esiin, että monenlaisia ratkaisuja ja menettelytapoja voidaan kehitellä.
jos tämä yksipuolinen palkanalennus tehtäisiin lailliseksi, meno olisi kohta kuin usassa: työntekijän pitäisi käydä 2-3 työpaikassa pystyäkseen ansaitsemaan elantonsa, samaan aikaan kun omistajat nostavat miljoonat miljoonat osinkoina parempaan talteen.
vai näin:
...riittäisivätkö matalapalkkaisten palveluammattien antamat tulot välttämättömiin menoihin. Mykistävin havainto hänelle oli, että työttömyys ei ole ainoa tie köyhyyskierteeseen, vaan köyhyyteen vajoaminen on mahdollista myös paiskimalla kahta työtä kuuden dollarin tuntipalkalla. Kahdestakaan matalapalkkaisesta työstä saatava palkka ei riitä kattamaan asumisesta, terveydenhuollosta ja elämisestä aiheutuvia kuluja vaikka kuinka sinnittelisi papusäilykkeillä ja halvimmilla eineksillä.
Absurdeinta on, ettei palkat nouse, vaikka alalla kuin alalla on työvoimavajetta. Matalapalkka-alat näyttävät onnistuneen kumoamaan kysynnän ja tarjonnan lain.
http://www.sumuvuori.net/nalkapalkalla.html
Hellittäisikö lama ollenkaan globaalissa kilpailussa? Tuskin, nytkin pysyvästä lamasta kärsii sangen suuri joukko työttömiä, talouskasvu ei ole vaikuttanut tähän juurikaan, maailmalta esimerkkejä vastaavasta löytyy useitakin, tässä yksi:
http://www.kepa.fi/uutiset/talous/3645
esittäisin itselleni pitempiä lomia rasittumisen takia.Myös sen takia että lian lyhyet lomat estävät matkustamisen riittävän väljällä aikataululla.
Lisäksi esittäisin oikeutta ostaa halvempaa bensiiniä, koska joudun käyttämään autoa päivittäin.
Lisäksi esittäisin euron kurssin tarkistamista suomalaisille edulliseen suuntaan että he voisivat kuluttaa enemmän.
Ja tämän lisäksi ehdottaisin kaikilla sektoreilla tehtäviä työntekijän edut huomioon ottavia tarkistuksia, jotta mahdollistettaisiin työntekijöiden kyky vaurastua.
kehittämisessä koko kansan edun mukaiseksi on palattava sittenkin kolmekymmentä vuotta taaksepäin edistyksen ja toivon aikaan ja kaivettava esiin Yritysdemokratiakomitean mietintö 1970: A 3 ja alettava toteuttaa sen suosituksia! Tilanne on nyt se ,että elinkenoelämä ei pysty, eikä edes halua pysytellä varsinaisessa tehtävässään eli kansalaisten tarpeiden tyydyttämisessä! Elinkeinoelämä toimii vai erilaisten rahoitus- ja keinotteluelinten raha-automaattina, pienen eliitin eduksi ja leijuu jossin sumuisissa sfääreissä erillään kansasta!
Työnantajien nykyset vaatimukset johdattaisivat maamme 70 vuotta takapakkia työpolitiikassa, joten paluu 30 vuoden takaisiin yhteisiin pyrkimyksiin olisi sekin edistyksellitä!
oikeassa kirjoituksesi kanssa.