sanon nyt heti alkuun ettei kukaan käsitä väärin. on oikeasti masentuneita jotka ei ole surkeita ihmisiä. mutta välistään pistään funtsimaan missä menee oikean kyvyttömyyden ja surkeuden raja. ihminen voi olla masentunut mutta samalla surkea. itse olin todella masentunut mutta tuhosin masennuksen kovalla tahdolla. masentunut saa olla mutta surkimus ei. pitää päättää ja pysyä päätöksissä.
missä menee masennuksen ja surkeuden raja?
surkeus on surkeaa
479
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Masennusta on monentyyppistä...Tai siis oireyhtymä.
Turha siis yleistää ... kun se ei sitä ole.
Jos elimistö ei ilmoittaisi että jotakin on pielessä, olisimme jotain koneita.
Kyllä masennus on hieno asia siinä mielessä, että opimme pitämään paremmin puoliamme.
Tai no , ainakin muuttaa elämää tahtomaan suuntaan :
Mä oon sekä masentunut että surkea ihminen.
Ero on siinä, että masennus on sairaus, johon ei vaikuta olosuhteissa tapahtuvat positiiviset muutokset. Masentunut esimerkiksi ei lähde matkalle yhtenä päivänä, jos siihen tarjoutuu mahdollisuus, tai käy baarissa viihteellä, harrasta jne. Koska masentunut ei pysty sellaiseen, vaikka haluaisi.
Surkea ihminen, laiska jne. ei halua ainoastaan epämiellyttäviksi kokemiaan asioita ja tehtäviä, mutta esim. heti jos tulee jotain, minkä hän kokee kivaksi ja houkuttelevaksi, hän yhtäkkiä ei enää olekaan väsynyt ja onneton, vaan on reipas ja motivoitunut, mutta sitten taas kun tulee aika ikävien velvollisuuksien, hän vetelöityy ja on taas kauhean "masentunut".
On jonkin verran ihmisiä, jotka ovat edellä mainitulla tavalla ns. valemasentuneita. He pilaavat aidosti masentuneiden maineen, jolloin kaikkien kohdalla herää epäilys, että onko tuo vain laiskuutta jne.
Masennus on sitä kun mikään ei tunnu miltään eikä mikään tekeminen kiinnosta. Jos pysyy tekemään jotain se tuntuu pelkältä pakkotyöltä. Naurukin on täysin tuntematon käsite. Voimat on niin vähissä, että itsensä siirtäminen käy työstä.