Silloin kun kielteinen suhtautuminen vieraiden kulttuurien edustajiin perustuu käsitykseen ihmisten rodullisesta tai etnisestä eriarvoisuudesta, on kysymys rasismista .
Rasismi on pyrkimystä systemaattiseen ja suunniteltuun toisen ihmisen, rodun tai uskonnon alistamiseen ja väheksymiseen. Vastaavasti rasistit uskovat omaan ylemmyyteensä. Rasismin yleisiä pääsyitä ovat pelko ja tietämättömyys ja turvattomuuden tunteet. Rasismi ei ole vain sattumanvaraista, vaan usein organisoitua. Yleiskielen käsitteenä rasismi on suomalaisessa keskustelussa yleistetty viime vuosina koskemaan erilaista, muun muassa iän tai sukupuolen perusteella tapahtuvaa, syrjintää.
Rasistisissa ajatusmalleissa tavoitteena ei ole ihmisten samanarvoisuus, vaan eriarvoisuus. Ihmiset asetetaan hierarkkiseen järjestykseen. Erottavina tekijöinä ovat kulttuuriset ja/tai fyysiset piirteet, esimerkiksi ihonväri. Yksilötasolla rasismi ilmenee paitsi kielteisinä asenteina ja stereotypioina myös avoimena väkivaltana. Rasististen asenteiden ja toimien kohteeksi joutuvat yleensä kulttuurisesti ulkopuolisiksi koetut etniset ja muut vähemmistöt.
Nykyisin ihmisten eriarvoisuutta perustellaan useammin kulttuurilla kuin perinnöllisillä, biologisilla eroilla. Kansainvälisessä keskustelussa kulttuurirasismista on käytetty nimitystä uusrasismi. Uusrasistit ajattelevat, että tietyt kulttuurit ja tietyt kielet ovat kehittyneempiä ja parempia kuin toiset. Tyypillistä myös on, että kulttuuria pidetään pysyvänä ja muuttumattomana ilmiönä. Uusrasismi on epäsuoraa tai symbolista rasismia, joka ei tunnusta avoimesti väriään. Ei käytetä sanaa rotu, vaan peräänkuulutetaan oman ryhmän kulttuurista "puhtautta" sulkemalla vieraiden kulttuurien edustajat ryhmän ulkopuolelle. Tässä symboliikassa puhtaus assosioituu tavallisesti valkoiseen väriin. Lisäksi vastakohtaparit puhdas/likainen, valkoinen/musta, hyvä/paha saavat hierarkkisen, arvottavan merkityksen.
Uusrasistinen ideologia näkee etniset vähemmistöt kulttuurisesti ulkopuolisina. Vähemmistöpoliittisena tavoitteena saattaa olla eristäminen ja/tai kulttuurinen assimilaatio. Ajatellaan, että koska eri kulttuureissa kasvaa ratkaisevasti erilaisia ihmisiä, erilaisten kulttuurien rinnakkaiselo synnyttää loputtomia ristiriitoja ja kulttuurierot tekevät erilaisten ihmisten yhteiselämän lopulta mahdottomaksi.
Tutkimuksesta kulttuurien kohtaamisesta viranomaistyössä selviää, että suomalaisista viranomaisista vain hyvin harva ajattelee, että maahan muuttavien ulkomaalaisten pitäisi luopua omista kulttuurisista lähtökohdistaan ja käytännöistään. Tässä viranomaiset ajattelevat saman suuntaisesti kuin ns. tavalliset suomalaiset, sillä kaikki EU-maat käsittäneessä Eurobarometri kyselyssä (1998) havaittiin, että maahanmuuttajien kulttuurisen assimilaation kannalla oli suomalaisista joka viides. Tilanne on kuitenkin toinen silloin, kun maahanmuuttajien käytännöt ovat ristiriidassa Suomen lainsäädännön kanssa. Eurobarometrissa todettiin, että niukka enemmistö kaikista suomalaisista on sitä mieltä, että tullakseen täysivaltaiseksi yhteiskunnan jäseneksi maahanmuuttajan olisi luovuttava sellaisista käytännöistä, joita Suomen laissa ei sallita. Tämän tutkimuksen mukaan suomalaiset viranomaiset ovat vielä muita suomalaisia useammin sillä kannalla, että maahanmuuttajien olisi luovuttava Suomen lain kanssa ristiriidassa olevista kulttuurisista käytännöistään.
Esimerkiksi kansallisten vähemmistöjen ja maahanmuuttajien/ulkomaalaisten rikollisuusprosenteista puhuttaessa jätetään yleensä mainitsematta, että rikollisuus ja yhteiskunnallinen asema korreloivat voimakkaasti keskenään, myös valtaväestön keskuudessa. Ainoa tapa saada luotettavaa tietoa pysyvästi Suomessa asuvien ulkomaalaisten taipumuksista rikoksiin olisi rajoittaa vertailu vain samassa sosiaaliluokassa oleviin suomalaisiin.
Rasismi on pyrkimystä systemaattiseen ja suunniteltuun toisen ihmisen, rodun tai uskonnon alistamiseen ja väheksymiseen. Vastaavasti rasistit uskovat omaan ylemmyyteensä. Rasismin yleisiä pääsyitä ovat pelko ja tietämättömyys ja turvattomuuden tunteet. Rasismi ei ole vain sattumanvaraista, vaan usein organisoitua. Yleiskielen käsitteenä rasismi on suomalaisessa keskustelussa yleistetty viime vuosina koskemaan erilaista, muun muassa iän tai sukupuolen perusteella tapahtuvaa, syrjintää.
Rasistisissa ajatusmalleissa tavoitteena ei ole ihmisten samanarvoisuus, vaan eriarvoisuus. Ihmiset asetetaan hierarkkiseen järjestykseen. Erottavina tekijöinä ovat kulttuuriset ja/tai fyysiset piirteet, esimerkiksi ihonväri. Yksilötasolla rasismi ilmenee paitsi kielteisinä asenteina ja stereotypioina myös avoimena väkivaltana. Rasististen asenteiden ja toimien kohteeksi joutuvat yleensä kulttuurisesti ulkopuolisiksi koetut etniset ja muut vähemmistöt.
Nykyisin ihmisten eriarvoisuutta perustellaan useammin kulttuurilla kuin perinnöllisillä, biologisilla eroilla. Kansainvälisessä keskustelussa kulttuurirasismista on käytetty nimitystä uusrasismi. Uusrasistit ajattelevat, että tietyt kulttuurit ja tietyt kielet ovat kehittyneempiä ja parempia kuin toiset. Tyypillistä myös on, että kulttuuria pidetään pysyvänä ja muuttumattomana ilmiönä. Uusrasismi on epäsuoraa tai symbolista rasismia, joka ei tunnusta avoimesti väriään. Ei käytetä sanaa rotu, vaan peräänkuulutetaan oman ryhmän kulttuurista "puhtautta" sulkemalla vieraiden kulttuurien edustajat ryhmän ulkopuolelle. Tässä symboliikassa puhtaus assosioituu tavallisesti valkoiseen väriin. Lisäksi vastakohtaparit puhdas/likainen, valkoinen/musta, hyvä/paha saavat hierarkkisen, arvottavan merkityksen.
Uusrasistinen ideologia näkee etniset vähemmistöt kulttuurisesti ulkopuolisina. Vähemmistöpoliittisena tavoitteena saattaa olla eristäminen ja/tai kulttuurinen assimilaatio. Ajatellaan, että koska eri kulttuureissa kasvaa ratkaisevasti erilaisia ihmisiä, erilaisten kulttuurien rinnakkaiselo synnyttää loputtomia ristiriitoja ja kulttuurierot tekevät erilaisten ihmisten yhteiselämän lopulta mahdottomaksi.
Tutkimuksesta kulttuurien kohtaamisesta viranomaistyössä selviää, että suomalaisista viranomaisista vain hyvin harva ajattelee, että maahan muuttavien ulkomaalaisten pitäisi luopua omista kulttuurisista lähtökohdistaan ja käytännöistään. Tässä viranomaiset ajattelevat saman suuntaisesti kuin ns. tavalliset suomalaiset, sillä kaikki EU-maat käsittäneessä Eurobarometri kyselyssä (1998) havaittiin, että maahanmuuttajien kulttuurisen assimilaation kannalla oli suomalaisista joka viides. Tilanne on kuitenkin toinen silloin, kun maahanmuuttajien käytännöt ovat ristiriidassa Suomen lainsäädännön kanssa. Eurobarometrissa todettiin, että niukka enemmistö kaikista suomalaisista on sitä mieltä, että tullakseen täysivaltaiseksi yhteiskunnan jäseneksi maahanmuuttajan olisi luovuttava sellaisista käytännöistä, joita Suomen laissa ei sallita. Tämän tutkimuksen mukaan suomalaiset viranomaiset ovat vielä muita suomalaisia useammin sillä kannalla, että maahanmuuttajien olisi luovuttava Suomen lain kanssa ristiriidassa olevista kulttuurisista käytännöistään.
Esimerkiksi kansallisten vähemmistöjen ja maahanmuuttajien/ulkomaalaisten rikollisuusprosenteista puhuttaessa jätetään yleensä mainitsematta, että rikollisuus ja yhteiskunnallinen asema korreloivat voimakkaasti keskenään, myös valtaväestön keskuudessa. Ainoa tapa saada luotettavaa tietoa pysyvästi Suomessa asuvien ulkomaalaisten taipumuksista rikoksiin olisi rajoittaa vertailu vain samassa sosiaaliluokassa oleviin suomalaisiin.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.