Lännen pitäisi olla vahva ja yhtenäinen

Joo, ehdottomasti sankarilänen pitää hyökätä Venäjälle !!

Vladimir Putin.

Någon trevlighetstävling lär han knappast vinna i väst. Men när det gäller makt tycks han svårslagen. För andra året i rad utser tidskriften Forbes Vladimir Putin till världens mäktigaste man. Nummer två på listan är Barack Obama.

Makten är sällan vacker, skriver amerikanska affärstidningen Forbes, som nu presenterar sin lista över årets mäktigaste personer i världen. För andra året i rad toppas listan av den ryske presidenten Vladimir Putin och hans kvalifikationer är, enligt Forbes sätt att bedöma och definiera ”makt”, annekteringen av Krimhalvön och underblåsandet av konflikten i Ukraina. Som ännu en ”merit” räknas att det enligt Forbes med största sannolikhet var en rysk raket som i juli sköt ner ett malaysiskt plan med 295 passagerare ombord i östra Ukraina.
Dessutom tar affärstidningen upp att Putin nyligen har undertecknat avtal om en gasledning mellan Ryssland och Kina, som med en total kostnad på över en halv biljon kronor är världens största byggnadsprojekt.

Så – inte är det med någon hög mjukisfaktor som Putin har befäst sin ställning. Det som däremot räknas är att han är den ”obestridde, oförutsägbare och oansvarige ledaren för en energirik och kärnvapenladdad stat”, skriver Forbes i sin kommentar, som dessutom beskriver Putins rike som ”en lättretad före detta supermakt”.

Tvåan på listan är, liksom förra året, president Barack Obama – fram till i fjol obestridd listetta. Enligt Forbes är han nu ”den bakbundne ledaren för världens mest dominerande land”, som med två år kvar i Vita huset inte bara slår rekord i impopularitet utan som nu också måste kämpa mot en kongress kontrollerad av den republikanska oppositionen.

Trea på listan är Kinas Xi Jinping, följd av Katolska kyrkans överhuvud, påven Franciskus. För första gången någonsin finns två kvinnor med i det absoluta toppskiktet: världens mäktigaste kvinna är Tysklands förbundskansler, Angela Merkel, som hamnar på femte plats. Placeringen närmast bakom henne intas av Janet Yellen, ordförande i den amerikanska centralbanken, Federal Reserve.

Därefter kommer Bill Gates och Maria Draghi, som leder den Europeiska centralbanken, på platserna sju respektive åtta. På niondeplatsen tronar gemensamt Gooogle-grundarna Larry Page och Sergej Brin. Siste man bland de främsta tio på listan, som annars upptar 72 namn, är Storbritanniens konservative premiärminister, David Cameron.

Någon svensk på listan finns inte. I stället får vi sola oss i glansen av att en norrman, Yngve Slyngstad, har lyckats tråckla sig igenom nålsögat. Som vd i världens största statliga fond, Oljefonden, har han placerat sig på plats 72.

Putin puolusteli Suomen sotaan ajanutta sopimusta

Lauantai 8.11.2014 klo 08.40

Venäjän presidentti puolusti natsi-Saksan ja Neuvostoliiton ennen toista maailmansotaa tekemää sopimusta.
Putinin mukaan Molotovin-Ribbentropin sopimuksessa ei ollut mitään väärää.

Vladimir Putinin keskiviikkoinen ulostulo on herättänyt huolta ja raivoa ympäri Eurooppaa.

Mediatietojen mukaan Venäjän presidentti tokaisi tavatessaan historioitsijoita, ettei Molotovin-Ribbentropin sopimus lopulta ollutkaan niin paha juttu.

Virallisesti sopimus oli Adolf Hitlerin johtaman natsi-Saksan ja Josif Stalinin luotsaaman Neuvostoliiton välinen hyökkäämättömyyssopimus. Sen salaisessa lisäpöytäkirjassa itäinen Eurooppa jaettiin kuitenkin etupiireihin.

Sovitun mukaisesti Saksa hyökkäsi pian Puolaan ja Neuvostoliitto Suomeen, joka saavutti talvisodassa torjuntavoiton.

- Tutkimus on osoittanut, että sellaiset metodit ovat osa tuon ajan ulkopolitiikkaa.

- Mitä väärää siinä on, jos Neuvostoliitto ei halunnut taistella? Putin tivasi.

Presidentin kommentit ovat ymmärrettävästi herättäneet kovaa kritiikkiä etenkin Itä-Euroopassa. Muun muassa liettualaispoliitikko Linas Linkevicius kehottaa The Guardianissa länttä viimein heräämään.

- Itseluottamus, jolla Venäjä toimii, tulee osittain omasta kyvyttömyydestämme puolustaa arvojamme ja periaatteitamme, poliitikko kirjoittaa.

Asiasta uutisoi Suomessa ensimmäisenä Helsingin Sanomat.

Lähteet: Financial Times, New York Times, The Guardian

Suomi ja talvisota

Sota on aina politiikan jatkamista toisin keinoin.

Suomen sotaa toisessa maailmasodassa on tarkasteltava luokkasodan ajoista 1918.

Suomen valkoiset voittivat luokkasodan Saksan tuella, tämä on fakta.

Porvaristo pelkäsi sosialismin leviämistä maailmalla, jonka vaara oli nähtävissä jo lokakuussa 1917 Venäjällä.

Neuvostososialismin synty oli seurausta ensimmäisestä maailman sodasta, jossa suurvallat (mukana Tsaarin Venäjä) koettivat jakaa markkinoita uudelleen.

Suuri lama -30 luvulla, oli lisännyt työväen kiinnostusta Neuvostososialismia kohtaan, ja maailman työväki liikehti.

Suomen porvaristo, joka ei voinut enää nojata Tsaarin Venäjään, löysi uuden tuen Saksasta.

Porvaristo pelkäsi tosissaan sosialismin leviämistä.

Sitä koetettiin tukahduttaa väkivallan keinoin, joka kovimmillaan oli 1928-1933.

Suomen porvaristo oli luonut hyvät ja lämpimät suhteet Saksaan, jotka jatkuivat Hitlerin noustessa valtaan 1933.

Neuvostoliiton tiedustelu oli varsin tietoinen Suomen porvariston vehkeilystä Saksan kanssa koko -30 luvun.

Suomen ja Neuvostoliiton rajalle tehtiin linnoitus, ennen talvisotaa heinäkuussa 1939, jota Saksa kenraali Haider kävi tarkastamassa, kuten myös Rovaniemen valmistuvaa strategista lentokenttää.

Suomen porvarieliitti, mm. Tanner, Mannerheim, Ryti ym. tiesivät tarkalleen mitä Saksa oli tekemässä.

Suomi valmistautui sotaan, Saksan rinnalla, jonka pääkohde oli Neuvostoliiton tuhoaminen, etenkin sosialismin etenemisen pysäyttäminen.

Ei ole sattumaa miten porvaristo sulki vankilaan työväenliikkeen johtajia, ja edustajia koko -30 luvun, jotta Suomen porvariston sotasuunnitelmat eivät saisi kiusallista huomiota.

Neuvostoliiton voitettua fasismin, vapautettiin eloon jääneitä poliittisia vankeja Suomessa noin 6000, vuonna 1944, vankiloissa oli paljon Tannerin omia puoluetovereita sinne toimittaneena, demareita, sotaa vastustaneita.

Suomen työväki oli sotaa vastaan, kaikkia ei voitu vankilaan sulkea, kun tarvittiin sotilaita, ja poliittisia vankeja käytettiin miinanpolkijoina, tai tuli kuula kalloon…

Väkivalloin saatiin Suomi ”yksimieliseksi”.

Tanner ja Mannerheim poistuivat varsin ylimielisinä neuvotteluista 1939 rajan siirtämisestä kauemmaksi Leningradista. Kokoomuslainen J-K Paasikivi oli eri mieltä, neuvottelujen jatkamisen kannalla.

Maakompensaatio oli huomattava, mutta Tannerin ja Mannerheimin usko oli luja, Saksan rinnalla, Sosialismin tuhoon.

Länsi oli haluton puuttumaan Saksan toimiin, valloitussotaan. Ei ennen kuin Stalingradin taistelu käänsi sodan luonteen Neuvostoliiton hyväksi. Siihen saakka Länsi piiloutui toimettomuudessaan Munchenin sopimuksen taakse.

I ja II maailmansota oli markkinoiden, maailman jakamista, imperialistista sotaa. Hitlerin projekti oli hiili- ja teräsyhteisön toiveiden mukaisesti rahan ja markkinoiden vapaus.

Se on nyt EU, jota johtaa Saksa.
Ja suomi jälleen Saksan liittolaisena.

Mitä tästä kaikesta on ajateltava?

Eikö histora opeta?

Ensimmäiseksi tulee mieleen, mitä hittoa tämä tekee persupalstalla ?