Olen elämäntapasinkku ja minua kiinnostaisi tietää, että mitä te ihmiset parisuhteissanne teette esim. lauantai päivänä aamusta iltaan.
Olisi jotenkin jumalattoman vaikea nähdä, että voisin tehdä läheskään kaikkia samoja asioita parisuhteessa, mitä teen nyt sinkkuna ollessa. Tuleeko elämästä vain orjallista parisuhteessa ja sun pitää ikäänkuin vain olla siinä seurana jatkuvalla syötöllä toiselle ja keksiä yhteistä tekemistä ja puhumista. Yksinollessa voi kuitenkin olla aina hyvin vapaasti ja kaikki musiikista lähtiin on aina omaan makuun.. Haluaisin toisaalta parisuhteen, mutta nämä on sellaisia kysymyksiä etten tiedä olisiko minusta siihen.
Kokisinko tukehtuvani tai jotain..Kyllähän jotain yhteisiäkin juttuja voisi olla, kuten lenkkeilyä, matkustelua(kerran vuoteen), tv:n katselua ja seksiä, mutta en tiedä. Monin paikoin vaikealta tuntuu nähdä, et miten se elämä luonnollisesti rullaisi parisuhteessa.
Onko kellään muulla näitä mietteitä ja kertokaa minulle jotain järkevää te jotka olette olleet parisuhteessa. Miten tää homma muka voi toimia sillain, et voi hengittää ja olla ja elää vapautuneesti.
Puhutaampa parisuhteesta
18
220
Vastaukset
Yksin olen minäkin tottunut olemaan ja viihtymään, mutta en silti usko että asia tuottaisi sen kummempia ongelmia jos vain kumppaniksi valikoituisi täyspäinen mies joka ei koko ajan olisi stressaamassa siitä mitä yhdessä ollessa pitäisi tehdä.
Sisällä ollessa ei tarvitse molempien tehdä aina samaa juttua, vaan toinen voi vaikka lukea ja toinen surffata netissä. Sen verran kumppanin kunnioitusta pitäisi kyllä löytyä ettei huudata sitä musaa täysillä silloin kun toinen yrittää opiskella tai jotain.
Jos nyt harrastuksesi suunnilleen lain oikealla puolella pysyvät, niin en käsitä miksei niitä voisi harrastaa kumppaninkin nähden.- Max_
Onko se minulla sitten sitä, että jotenkin ajattelisin, et mun pitäis ikäänkuin tehä sen naisen elämä jännittäväksi. Että pitäis olla kaikenlaista sosiaalista hömppää kavereiden kanssa ja kyläilyä ynnä muuta. Minulla ei ole ystäviä vapaa ajalle, enkä kaipaakkaan sellaista menoa. Toki viihteellä käyn sillon tällöin keikoilla. Ehkä ajattelen jollain tapaa, että minulla ei sitten ole tarjota naiselle sellaista elämää kuin kuvittelisin heidän haluavan mieheltä.
Mitäs sitten kun nainen kysyy, etä mitä sä sieltä netistä haet? No joo tässä vähän sinkkupalstan pöpejä seurailen, taikka pakkotoiston douppi palstaa vaikken ite hormooneita käytäkkään toistaiseksi.... Max_ kirjoitti:
Onko se minulla sitten sitä, että jotenkin ajattelisin, et mun pitäis ikäänkuin tehä sen naisen elämä jännittäväksi. Että pitäis olla kaikenlaista sosiaalista hömppää kavereiden kanssa ja kyläilyä ynnä muuta. Minulla ei ole ystäviä vapaa ajalle, enkä kaipaakkaan sellaista menoa. Toki viihteellä käyn sillon tällöin keikoilla. Ehkä ajattelen jollain tapaa, että minulla ei sitten ole tarjota naiselle sellaista elämää kuin kuvittelisin heidän haluavan mieheltä.
Mitäs sitten kun nainen kysyy, etä mitä sä sieltä netistä haet? No joo tässä vähän sinkkupalstan pöpejä seurailen, taikka pakkotoiston douppi palstaa vaikken ite hormooneita käytäkkään toistaiseksi....Ei minusta vaikuta kovin tasapainoiselta ja aikuiselta semmoinen nainen joka kuvittelee miehellä olevan jonkinlaisen viihdyttämisvastuun. Jos on vähänkin joutunut olemaan yksinään elämänsä aikana, niin kai sitä on pakko osata itse itselleen tekemistä ja viihdykettä keksiä.
Ensinnäkin minä olen seurallinen ihminen, joten tämä yhdessä asuminen sopii minulle mainiosti. Sinkkuna ollessani minulla oli yksi tuttu alivuokralaisena, joten en silloinkaan asunut yksin.
Kun on viikonloppu, nukuttiin pitkään. Sitten harrastettiin lihallisia iloja. Molemmat tekivät itselleen aamiaista ja nyt surffaamme molemmat netissä. Usein netistä löytyy mielenkiintoisia keskustelun aiheita, joten netti ei ainakaan meitä tee mykäksi.
Kohta lähdemme yhdessä kävelylle ja katsomaan, josko kaupungilta löytyisi jotain mielenkiintoisia tapahtumia. Illalla tehdään ruokaa ja netin sekä telkkarin tuijotus jatkuu. Periaatteessa päivät menevät melko samoin kuin sinkkunakin. Sinkkuna illat tosin kuluivat baarissa, nyt kaljaa tulee litkittyä enemmän kotona.- Grrr..
On iso ero siinä seurustellaanko vain, vai asutaanko yhdessä. Jos molemmilla on oma asunto, toisen asunnolle mennään nimenomaan tapaamaan tätä, jolloin se yhdessäolo on enemmän tosiaan yhdessäoloa. Kun asunto on yhteinen, yhdessäolo tarkoittaa toisinaan vain pientä tuokiota aamukahvin ja iltauutisten äärellä (tai siis miten kenenkin rutiinit menevät). Yhdessä asuminen vähentää jotenkin sitä painetta, että pitää olla tai tehdä asioita koko ajan nimenomaan yhdessä. Toista näkee enemmän, vaikka ei erityisesti viettäisikään tämän kanssa aikaa kylki kyljessä.
"Usein netistä löytyy mielenkiintoisia keskustelun aiheita, joten netti ei ainakaan meitä tee mykäksi"
Äijä ainakin viihtyy sinkkupalstalla erinomaisen hyvin. Hyvä toki jos se puolisokin jaksaa sinkkujen aisoita vatvoa päivästä toiseen. :)Grrr.. kirjoitti:
On iso ero siinä seurustellaanko vain, vai asutaanko yhdessä. Jos molemmilla on oma asunto, toisen asunnolle mennään nimenomaan tapaamaan tätä, jolloin se yhdessäolo on enemmän tosiaan yhdessäoloa. Kun asunto on yhteinen, yhdessäolo tarkoittaa toisinaan vain pientä tuokiota aamukahvin ja iltauutisten äärellä (tai siis miten kenenkin rutiinit menevät). Yhdessä asuminen vähentää jotenkin sitä painetta, että pitää olla tai tehdä asioita koko ajan nimenomaan yhdessä. Toista näkee enemmän, vaikka ei erityisesti viettäisikään tämän kanssa aikaa kylki kyljessä.
Niinpä. Harva alkuhuuman jälkeen kiehnää yhdessä kaiken vapaa-aikansa.
stellaria81 kirjoitti:
"Usein netistä löytyy mielenkiintoisia keskustelun aiheita, joten netti ei ainakaan meitä tee mykäksi"
Äijä ainakin viihtyy sinkkupalstalla erinomaisen hyvin. Hyvä toki jos se puolisokin jaksaa sinkkujen aisoita vatvoa päivästä toiseen. :)Kyllähän kitkerät neitsyet jaksavat naurattaa molempia päivästä toiseen. ;-)
- Lauantain hommat
Nunusnusnus ähähähähäh ähiähiähiäh nusinusinusnusnus! RUISK RUISK RUISK!
- 44+00
Jaa mitähän oikein teet mitä ei voi parisuhteessa tehdä? Tietty jos haluaa hakata pleikkaria 20 tuntia päivässä on turha parisuhdetta miettiä. Mutta jos kyse on siitä ettei voisi aina kuunnella, katsella tai tehdä mitä haluaa niin ehkä kannattaisi miettiä millainen kermaperse itse on.
Vaikka itse olenkin joskus seurustellut ja asuinkin entisen puolisoni kanssa samassa osoitteessa vuosia, en oikein osaa kuvitella miten siihen tilanteeseen päätyisin jonkun toisen kanssa. Me olimme todella nuoria, ja jotenkin vain ajauduimme saman katon alle. Asioita tehtiin yksin ja yhdessä. Kummallakin oli omat juttunsa, elo oli melko helppoa. Tällä hetkellä kuitenkin mietin paljon samoja asioita kuin aloittajakin. Koen yksinolemisen oikeastaan ihan miellyttävänä, ja vaikka joskus ahdistaakin, parisuhteen muodostaminen ahdistaa ehkä hiukan enemmän.
Jos ei asu yhdessä, on helppo lähteä jonnekin viettämään aikaa ja sitten toisen luo viettämään yö. Herättyä voidaan juoda yhdessä aamukahvit jonka jälkeen kumpikin voi siirtyä tekemään omia juttujaan. Itse yleensä haluan käpertyä sohvalle kirjan tai luonnoslehtiön kanssa. Se on minulle ideaali tapa viettää lauantai. Onhan siinä sohvan päädyssä tilaa toisellekin, kunhan osaa olla rauhassa. Pitkään kun notkuu silmät kirjassa, on kiva käydä lenkillä. Ulkoiluun sopii myös joku matkaan ja ruokaa voi valmistaa yhdessäkin. Silloin tällöin illalla innostun lähtemään ystäviä tapaamaan, jos olen sosiaalisella tuulella. Mukaan sopii siihenkin.
Samalla kaavalla se yhteiselokin kai menee. Pitää osata viihdyttää itse itseään. Haluan uskoa, että siinä vaiheessa, kun oikeasti toisen kanssa haluaa olla, asiat menee aika itsestään, eikä yhdessäoloa tarvitse suunnitella.
Joskus olen törmännyt mieheen, jonka "koko elämä" oli tylsää ja päivä pilalla, jos en ollut hänen kanssaan alati keksimässä tekemistä tai pitämässä seuraa. Valitettavasti en ole mikään tapahtumajärjestä. Koin sen todella tukahduttavana, jopa raivostuttavana ruikuttamisena. Ei minua kiinnosta olla mikään leikittäjä, tapahtumanjärjestäjä tai vapaa-ajan viihdyke.
Ja tämä ilmiö ei ole mitenkään sukupuolisidonnaista. Jotkut oikeasti tuntevat, että sen parisuhteen on tarkoitus tarjota alati jotain tekemistä ja viihdettä.
Kuitenkin on turha kuvitella olevansa hyvä olemaan parisuhteessa, vaikkei osaa olla hyvin itsekseen.- Max_
No sinä ajattelet näköjään vähän samaan tapaan kuin minäkin. Eli mulla kans tuo, että en halua mitään tapahtumanjarjestäjän roolia itselleni, taikka jatkuvasti pitäis olla siinä seuraa pitämässä. Minä tosiaan osaan olla itsekseni ja mulla on omat jutut elämässä. Ehkä turhaan mietin näitä juttuja. Varmasti kaikki menee omalla painollaan ja mitään ongelmaa ei ole. Mulla ei ole parisuhteista kokemusta, niin sillähän näitä miettii toisinaan. Tilaahan minulla on sen verran asunnossa, että pääsisi välillä toiseenkin huoneeseen touhuamaan omiaan.
- Kahdestaan.
Aamulla olimme salilla, tulimme sieltä kotiin saunaan ja äsken teimme lihapullia ja nyt katsomme jääkiekkoa. Eilen oli kans koti ilta. Emme käy baareissa kuin harvoin, jos siel on joku hyvä bändi niin sitten menemme. Ruokaa teemme yleensä yhdessä ja käymme kaupassakin yhdessä usein. Rahaa säästämme lomamatkaan. Kesällä olimme new yorkissa viikon matkalla. perus arkea tää on, ei mitään luxus elämää. Netissä kyllä olemme aina kun olemme kotona.
Aika ihanteelliselta kuulostaa, jos noinkin samankaltaisilla kiinnostuksenkohteilla varustetut ihmiset ovat löytäneet toisensa (vaikka pakko kyllä myöntää että hiukkasen epäilyttää tuo että kiinnostaako muka jotakuta naista jäkiksen katsominen…). En tietenkään vaatisi mieheltä sitä että pitäisi olla kiinnostunut minun harrastuksistani ja muutenkin viettää kaikki aika yhdessä, vaan ihan hyvin voisi olla erilläänkin päivän ja sit illalla toivottavasti taas saman katon alla.
stellaria81 kirjoitti:
Aika ihanteelliselta kuulostaa, jos noinkin samankaltaisilla kiinnostuksenkohteilla varustetut ihmiset ovat löytäneet toisensa (vaikka pakko kyllä myöntää että hiukkasen epäilyttää tuo että kiinnostaako muka jotakuta naista jäkiksen katsominen…). En tietenkään vaatisi mieheltä sitä että pitäisi olla kiinnostunut minun harrastuksistani ja muutenkin viettää kaikki aika yhdessä, vaan ihan hyvin voisi olla erilläänkin päivän ja sit illalla toivottavasti taas saman katon alla.
Ehkäpä se jääkiekon katsominen oli vastavuoroisuuden osoitus? Rouva Ratikkakin voi katsoa jääkiekkoa, kun minä olen ensin ollut seurana vaikkapa jossain taidenäyttelyssä.
- kummitus
Kuulostaa minusta siltä, ettei parisuhde ole sinua varten. Erityisesti särähti korvaan, ettet ole niin sosiaalinen että kaipaisit ystäviä, mutta silti mietit paljon ystävyyttä intensiivisempää suhdetta toiseen ihmiseen.
Meillä yhteinen aika menee lähinnä ruuanlaitossa, kirjoja lukiessa, tv:n katselussa ja nykyisin hääsuunnittelussa. Viikonloppuisin käydään usein ulkona. Olemme yhdessä lähes kaiken vapaa-aikamme, mutta olen huomannut, että monille pariskunnille on luontevaa nähdä harvemminkin. Kukin tyylillään.
Toisaalta aikuisten parisuhteessa on useimmiten kuitenkin tavoitteena ennen pitkää asua yhdessä, jolloin päivittäinen kanssakäyminen on väistämätöntä. Mitään jatkuvaa kumppanin viihdyttämistä sen ei tarvitse olla, mutta jos ajatus toisesta ihmisestä kotona joka ikinen päivä tuntuu ahdistavalta, niin kannattanee joko unohtaa parisuhdeajatus kokonaan tai etsiä yksi niistä melko harvinaisista naisista jotka eivät halua (koskaan) yhteenmuuttoa tai perhettä.- Max_
Kyllä minä haluaisin sen yhteenmuuton ja sitten varmaan sen perheenkin. En usko, että tuo erillään asuminenkaan olisi minun juttu. Sehän se vasta stressaavaa olisikin ajella jonkun luo tämän tästä.
Jännä, että näet tuon ystävä asian noin ja että se tarkoittaisi, että ei voisi haluta jotain vieläkin syvempää.. Itse ajattelen täysin päinvastoin.
Ystävyys on vain ystävyyttä. Se ei ole mitään sen enempää eikä syvempää, eikä se vie mihinkään, mutta rakkaus ja elämänkumppanuus on minusta jo jotain. Siihen voisi jo panostaakkin ja käyttää aikaansa. Koska se on todellista. Yleensä jos on ystäviä, niin ne tulee vain väärään aikaan aina käymään tai jotain, kun oot ite lähössä treeneihin, tai muuta ohjelmaa. Käytännössä niistä on vaan vaivaa ja jos jutut ja tyhjän puhumiset ei kauheasti anna mulle mitään.
Sun täytyy myöskin ymmärtää, että oon eläny tosi pitkään yksin, eli toistamymmentä vuotta nytten. Varmasti tottuisin ja sopeutuisin nopeasti yhteis elämäänkin.
- NIH!
miks ihmeessä asioita pitää alkaa ylianalysoimaan? jos sä asut jonkun kanssa yhdessä ja parisuhteessa niin ei se automaattisesti tarkota että sun täytys tehdä kaikki toisen kanssa...ihminen on oma yksilönsä, se pysyy sellasenaan vaikka olisit toisen kanssa yhdessä. se että asut jonkun kanssa saman katon alla ei tarkota että sun tarvii olla samaa mieltä kaikesta tai että sulla ei voi olla omaa elämää tai omia menoja. JOS luovut omista meoista ja ystävistä niin se on sun oma virhe.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Kela tukee virallisesti Pride-liikettä
Iso kiitos Kansaneläkelaitokselle tuen osoittamisesta myös vähemmistöille. Näin toimii vastuullinen valtiollinen koko k533925Jorma Lind kuollut
Ylen uutisankkurina 40 vuotta toiminut Jorma Lind on kuollut 85-vuotiaana. https://yle.fi/a/74-20230265 ARVl on näet531915- 721406
Mahdatko ymmärtää sitä
Mä en selviä jollei me jutella kunnolla. Tarvitsen sua siihen. Etkä sä voi sitä tietää kun en ole ilmaissut mutta olen761270Hitaille omat kassat
Kassoilla hidastelevat ärsyttävät. Menee heti loppupäivä pilalle, kun kauppareissu kestää hidastelijoiden takia. Näille1991237Ensimmäisenä Helluntaina ei uudelleen kastettu KETÄÄN!
Raamattu kertoo, että Helluntaina kastettiin. Mutta vaikka Raamattu ei erikseen kerro tiedän VARMASTI Ettei6911071- 901059
Olisit ollut niin
Minunlaiseni. Ehkä se on helmpompi kun emme kohtaa. Kipeältä se tuntui ettet valinnut minua41886Mitä yhteistä sinulla
on kaivattusi kanssa? Sama musiikkimaku, tai huumorintaju, tai ehkä työpaikka? Vai ettekö tunne vielä niin hyvin?55884- 64819