Pian on taas joulukirkon aika. Viimeiset vuodet meidänkin seurakunnassa on ollut jouluhartautta pitämässä joko uskosta osaton mies-pippipappi tai nais-pippipappi.
Mikäkö on pippipappi? Pippipappi = uskosta osaton miespappi tai naispappi (joka on aina uskosta osaton, tai sitten poikkeuksellisen julkeä ja röyhkeä)
Joulukirkossa pippipapit saarnaavat "joulun sanomaa":
"jouku on hiljentymistä", "joulu on yhdessäoloa", "joulu on lepäämistä", "joulu on hyvän tekemistä", "joulu on pysähtymistä", "jouluna olemme yhtä perhettä" (myös lampaiden vaatteisiin puetut sudet, eli piispat jotka nostavat melkein 10 000 euron kuukausipalkkaa ja yhdessä laulavat jouluntähdestä ja piispat puhuvat köyhille kohtuudesta",
"joulu on välittämistä", "jouluna ollaan läsnä", "joulu on piparipossuja ja mantelispossuja", jouluna tulee pissat housuun kun pippipapit niin makeasti ja mahlaisesti saarnaavat ihanuuksia"
Kaikkea yllä olevaa äklöimelää p*skaa suoltaa pippipappien joulupuheet uympäri suomenmaata ja lapsoset heiluttaa sädetikkuja.
Sen sijaan kristillisyys: saarna synnistä ja tuomiosta, seköä yhtä lailla saarna ehdottomasta anteeksiannosta loistaa poissaolollaan, kirkon seinät ja pappien sielut kumisevat tyhjyyttään kun joulusta puuttuu laki ja evankeliumi ja sen tilalle tarjotaan imelää "Läsnäoloa"...
Kaikki yhdessä: "jouluntähti oooon ehdotooooon...."
"joulu on hyvän tekemistä!" (kuuluisan pippipiispan slogan)
Mikäkö on pippipappi? Pippipappi = uskosta osaton miespappi tai naispappi (joka on aina uskosta osaton, tai sitten poikkeuksellisen julkeä ja röyhkeä)
Joulukirkossa pippipapit saarnaavat "joulun sanomaa":
"jouku on hiljentymistä", "joulu on yhdessäoloa", "joulu on lepäämistä", "joulu on hyvän tekemistä", "joulu on pysähtymistä", "jouluna olemme yhtä perhettä" (myös lampaiden vaatteisiin puetut sudet, eli piispat jotka nostavat melkein 10 000 euron kuukausipalkkaa ja yhdessä laulavat jouluntähdestä ja piispat puhuvat köyhille kohtuudesta",
"joulu on välittämistä", "jouluna ollaan läsnä", "joulu on piparipossuja ja mantelispossuja", jouluna tulee pissat housuun kun pippipapit niin makeasti ja mahlaisesti saarnaavat ihanuuksia"
Kaikkea yllä olevaa äklöimelää p*skaa suoltaa pippipappien joulupuheet uympäri suomenmaata ja lapsoset heiluttaa sädetikkuja.
Sen sijaan kristillisyys: saarna synnistä ja tuomiosta, seköä yhtä lailla saarna ehdottomasta anteeksiannosta loistaa poissaolollaan, kirkon seinät ja pappien sielut kumisevat tyhjyyttään kun joulusta puuttuu laki ja evankeliumi ja sen tilalle tarjotaan imelää "Läsnäoloa"...
Kaikki yhdessä: "jouluntähti oooon ehdotooooon...."
"joulu on hyvän tekemistä!" (kuuluisan pippipiispan slogan)
Vastaukset 19
Vanhimmat
Kirkko on täynnänsä näitä pippipappeja. Se on jo menetetty paholaiselle ja hänen seuraajilleen.
Ei paljon kannata surkua perään. Antaa kuolleiden haudata kuolleensa.
joulu on kynttilöiden sytyttämistä haudoille. pippien puhetta kynttilämerestä, il papan puhetta bambinosta, jonka hän uhraa hostiana elävien ja kuolleiden puolesta keskiöyn jälkeen.
Minä taisin viimeksi käydä kirkossa toissa jouluna. Pitkästyin tyystin siihen papin luentoon omista jouluajan harrasteluistaan.
Sama kokemus. Papin Atlantin ylilento ja kaikki sekulaarit kirjat joita hän luki sinä aikana ei kiinnosta enää. Kirkko missaa ainoan päivän kun ihmiset käyvät kirkossa. Löpistään niitä näitä eikä julisteta evankeliumia vaikka aihe on nenän edessä.
Ja mitä on tämä "usko hyvän tekemiseen" -sonta? Mitäpä muuta kuin että mielinkielin suurta yleisöä kohtaan olevilla papeilla, jotka ovat jo kauan sitten menettäneet uskonsa (tai sitä ei ole koskaan ollutkaan) ja käsityksen kristillisydestä; - ei ole enää muuta sanomaa.
Joulun sanoma on kilpistynyt hyvän tekemiseen, jonka kyllä helposti tajuaa jokainen ateistikin. Ei kirkolla ole mitään monopolia hyvän tekemiseen, sitä voi tehdä jokainen tykönään eikä siihen mitään uskoa tarvita.
Jos katsotaan miten paljon pippipapit ja pippipiispat tienaavat niin on aika koomista että sellaiset hempeilevät valehtelijat ja kansan mielistelijät/eksyttäjät puhuvat köyhille ihmisille "kohtuudesta"! Itse elävät lihavasti paksut meikit naamalla ja isot autot pihamaalla. Eikä palkkaansa ole TODELLAKAAN ansaittu kun ei hoideta papintehtäviä niinkuin Raamattu käskee, eikä omata edes kristillistä vakaumusta!
Sitten mennään televisioon näyttämään laupiaita naamanilmeiltä ja kirjoitellaan kirkkokuulolla -palstalle hempeitä ja siirappisen mielisteleviä suvaitsevaisuus-puheita nimimerkeillä:
"ihqu-pappi"
"halihali-pappi"
"pusupusu-pappi"
"olen niin uupunut-pappi"
"burn out-pappi"
"uskon hyväntekemiseen-pappi"
"suvaitsija-pappi"
Nuo nimimerkitkin on jo niin oksettavan imeliä että melkein yrjö tulee niitä lukiessa.
"Viimeiset vuodet meidänkin seurakunnassa on ollut jouluhartautta pitämässä joko uskosta osaton mies-pippipappi tai nais-pippipappi."
Jos pappi menettää uskonsa, niin hän ei voi toimia enää pappina, mutta uskonnonopettajana kylläkin. Vihreän rouvan sivuilla kerrotaan Jorma Hietamäestä, papista, joka uskonsa menetettyään on toiminut uskonnonopettajana.
Ei ole olemassa mitään "pippipappeja" eikä "pippipiispoja", vaan pappeja ja piispoja. Jos ei hyväksy naispappeja, niin siinä tapauksessa voi mennä Luther-säätiön tilaisuuksiin. ( Minun mielestäni itse keksityn ilmaisun "pippipappi" käyttäminen ei vaikuta kovin aikuismaiselta, vaan lähinnä kuin jonkun murrosikäisen keksinnöltä. No, onhan meitä moneksi. )
Missään kristillisessä kirkossa ei ole Raamatun kirjaimellisern tulkinnan mukaisia pappeja eli yhden vaimon miehiä ( naimisissa olevia niehiä ), sillä katolisen kirkon pappien tulee olla naimattomia niin kuin myös ortodoksipiispojeen ja luterilaisessa kirkossa on myös naispappeja.
Tuo ei pidä paikkaansa. kannattaisi ensin olla edes vuoden oikeasti kiinnostunut ja seurata kirkon asioita muualtakin kuin iltasanomista ennenkui nalkaa täällä aukomaan päätään.
Jos pappi menettää uskonsa, hänellä on entistä paremmat mahdollisuudet toimia kirkossa, niin se on!
Otetaane sim. naispapit: he joko eivät koskaan ole uskossa olleetkaan tai sitten jos ovat niin aika suuri osa on sellaisessa itse keksityssä "uskossa" jolla ei ole mitään tekemistä kristillisyyden kanssa.
Ei nimittäin oikea usko ole sellaista että otetaan kuin valintatalon hyllyiltä se mikä "minulle sopii", eli rusinat pullasta poiminta.
Oikea usko ja vakaumus ottaa koko Raamatun tosissaan ja myös TOIMII sen mukaan.
Sitten ne joilla väitetään olevan vilpitön usko.... -he ovat taasen TOOODELLA röyhkeitä ja julkeita sekä Raamatusta piittaamattomia joten on perusteltu syy epäillä heidänkään "vakaumustaan" oikeaksi. Aivan sama kun joku pappi väittäisi olecvansa uskossa ja samaan aikaan sekaantuisi lapsiin ja vielä puolustelisi sitä sanomalla "ettei Raamattu ole kuin ihmisten sanaa, eikä se sovi tähän päivään enää" Huh huh...
Sitäpaitsi: pippipappeja ja pippipiispoja ON ole´massa. Tälläkin palstalla!
"Jos pappi menettää uskonsa, hänellä on entistä paremmat mahdollisuudet toimia kirkossa, niin se on!"
Noin se voi olla sinun mielestäsi, mutta noin ei kuitenkaan käytännössä ole. Lue Vihreän rouvan sivuilta Jorma Hietamäestä, joka mnetti uskonsa eikä ole sen jälkeen voinut toimia papapina. Hän on toiminut sittemmin uskonnonopettajana.
www.vihrearouva.net/usko/ hietamaki.html
Anteeksi kirjoitusvirheeni. Tässä virke korjattuna: Lue Vihreän rouvan sivuilta Jorma Hietamäestä, joka menetti uskonsa eikä ole voinut sen jälkeen toimia pappina.
Millä ihmeen oikeudella joku voi arvioida toisen uskon määrää? Kuulostaa aika rajulta ja jos kyseessä on henkilö, jolle itselle usko on tärkeä, niin en ymmärrä tällaista ylimielistä suhtautumista.
Seurakunnan työntekijät myös papit tekevät työtään kutsumuksestaan käsin. Väitän, että ei papin eikä muidenkaan seurakunnan työntekijöiden työtä kauaa jaksaisi tehdä ilman uskoa ja Jumalan johdatusta.
Kysyisin mielenkiinnosta, kuinka ketjun aloittaja haluaisi meidän pappien julistavan evankeliumia, kun meidän tapamme ei kelpaa?
Merja-pappi
En ole aloittaja, mutta annan vinkin. Kun te jouluna saatte talon täyteen kuulijoita, saarnatkaa vaikka siitä kuinka tämä syntynyt lapsi on kaikkien VTn profetioiden täyttymys Messiaasta. Pyytäkää ottamaan esiin muistiinpanolehtiöt ja Raamatut ja osoittakaa Raamatusta, että Jeesus on Kristus jonka Jumala antoi meille syntiemme sovitukseksi, jottei yksikään, joka häneen uskoo hukkuisi vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä hänen kauttaan. Perustakaa saarnanne Kirjoituksiin. Ei ihmisille tarvitse puhua joulusta virityksineen. Usko tulee kuulemisesta ja kuuleminen Jumalan sanasta.
Usko Jeesukseen,
Kiitos vinkistä. Sinussa kirkko on kyllä menettänyt hyvän papin, jos sulla on asiat noin selkeesti mielessä ja tiedät, miten pitäisi toimia. Mitäpä jos lähtisit opiskelemaan teologiaa ja pyrkisit papiksi? Silloin kirkossa saarnat paranisi kertalaakista.
Vai tahdotko kokeilla ensin? Mä voisin antaa sulle oman saarnavuoroni jouluaamuna ja katsotaan sitten tilanne uudelleen.
Antti-pappi
Katsopa Merja peiliin ja rukoile apua jos et ymmärrä mistä tässä puhutaan. Lue Raamattua sieltä löytyy evankelioinnin opetusta.
Ei saarnaamiseen tarvita teologista tiedekuntaa. Jumalan parhaat saarnaajat ovat kautta-aikain olleet maallikoita. Teologiseen on moni uskova mennyt ja valmistunut pakanana.
Hyvänen aika, Antti-pappi! Mikä estää sinua itseäsi noudattamasta vinkkiä. Sinullahan se virka on jo valmiina ja saat työstäsi todennäköisesti korvauksenkin. Pelkään pahoin, että leikkisällä ehdotuksellasi haluat ehkä sanoa, ettei kirkon kaavaan sovi Raamatun tekstien monipuolinen käyttäminen saarnoissa, tai mikä vielä pahempaa, teologisen jälkeen usko Raamattuun Jumalan sanana on hiipunut. Kiitän sinua tarjouksesta, mutta entäpä jos itse kertoisit kuinka Jeesus tuli maailmaan ensimmäisen kerran juuri niin kuin profeetat olivat ennustaneet. Samoin hän tulee takaisin pilvissä omiansa noutamaan lupauksensa mukaan, kun aika on täyttynyt. Nimittäin, jos uskosi Sanaan on hiipunut, saattaisit saarnatessasi löytää sen uudelleen ja samalla saattaa kuulijasi uskomaan siihen, että joulun lapsi on Jumalan poika.
Nuorena harkitsin teologiseen pyrkimistä ja pääsykoe kirjojakin olimme ystäväni kanssa hankkimassa. Jumala kuitenkin johdatti asiat toisin. Kävin vapaakirkollisen raamattukoulun, ja koska naisten ei ole lupa opettaa seurakunnassa, opiskelin filologioita. Ikäni puolesta on ehkä liian myöhäistä ajatella tutkintoon johtavia teologiaopintoja, enkä naispappeuttakaan kannata, joten kyllä sinun Antti-pappi vaan pitää itse ottaa härkää sarvista. :D
Hei,
mulla onkin tänä jouluna aattokirkko, voisin ottaa tuon listasi todesta ja todella välttää noita kaikkia kliseitä. Minulla on ainakin ollut tapana puhua myös siitä että jouluun liittyy myös suru, itku ja ikävä. Eikä todellakaan mitään jouluihqutuspuhetta, koska en pidä siitä itsekään. Ylisanat on kaikissa asioisaa ikäviä. Mutta. joulu on yhdessäoloa monessa perheessä, mutta se yhdessäolo ei ole kaikille kivaa, vaan osa kokee senkin hyvin ahdistavana. JOulu on joillekin lepäämistä ja akkujen latausta- toisille kyläpaikkojen kiertämistä ja aikatauluja kun joutuu miellyttämään vanhemia tms. Joulu on joillekin hiljentymistä, mutta pitkät pyhät joillekin täysi painajainen riitojen, alkoholin tai perhehelvetissä elämisen takia.
Tervetuloa aattokirkkoihin te kaikki, osa meistä puhuu kauniista asioista, osa realistisemmin, olemme erilaisia, mutta tiedostamme sen tosiasian että joulu on joillekin todella ahdistavaa aikaa.
Kaisa-pappi
Voi Kaisa-pappi ja suru, itku ja ikävä. Suomalainen melankolia on niin järkyttävää, että minusta on tullut todellinen joulu-allergikko kaiken kyynelehtimisen keskellä. Menen paniikkiin surkeuden maksimoimisesta. Jätän väliin karmeimmat joululaulut. Haluan kuulla vain siitä riemusta, että meille on syntynyt Pelastaja, joka on antanut meille iankaikkisen elämän toivon. Anglo-saksisissa maissa iloitaan Jeesuksen syntymästä saarnoin, sanoin ja sävelin. Me tarvitsemme uusia näköaloja Jumalan sanan luomassa valossa. Kaikki maallinen jääköön hetkeksi unohduksiin. Jeesus syntyi. Kiittäkää!
Me suomalaiset osaamme. Jouluna alkaa perhehelvetti ja juhannuksen jälkeen lasketaan kuolonuhrit. Liian suuret odotukset ja vakava suhtautuminen juhlapäiviin pitäisi jotenkin saada korjatuksi suomalaisten mielissä. Voisiko kirkko harkita pakolaisleiriä joulun perhehelvetistä ja kutsua koko seurakunnan yhteiselle aterialle, jonne itse arkkipiispa on lahjoittanut ja pienemmät piispat paistaneet kinkut ja laatikot. Papit voisivat tarjoilla ruuan ja hoitaa tiskit ja jälkisiivoukset sillä aikaa kun pakolaiset lepäikevät tai lenkkeilevät valintansa mukaan. Siinä voisi välttää kohtaamasta omia perheenjäseniään liian intensiivisesti ja yksinäiset voisivat taas saada kaipaamaansa seuraa ja jopa suunnitella omien perhehelvettiensä muodostamista. Pukkien ja tonttuilijoiden vartioiminen jäisi diakonien vastuulle.
Elävä usko ohjaa hyvän tekemiseen.
Eikö aloitatja todellakaan ymmärrä sitä?