Pahin kupru kristinuskossa :D

Sunko mielestä ihmisellä ei ole vapaata tahtoa?

768 kirjoitti:

Sunko mielestä ihmisellä ei ole vapaata tahtoa?

Ei ole.

100% kirjoitti:

Ei ole.

Entäs kylväjävertaus?

Kerran Jeesus taas opetti järven rannalla. Hänen ympärilleen kokoontui niin paljon ihmisiä, että hän siirtyi veneeseen. Hän istui järvellä veneessä, ja väkijoukko oli rannalla.

Hän opetti heille vertauksin monia asioita. Näin hän heitä opetti:

"Kuulkaa! Mies lähti kylvämään.

Ja kun hän kylvi, kävi niin, että osa siemenistä putosi tien oheen, ja linnut tulivat ja söivät jyvät.

Osa putosi kallioiseen paikkaan, missä jyville ei ollut paljon maata. Ne nousivat kohta oraalle, koska maata ei ollut syvälti,

mutta auringon noustua oraat helteessä kuivettuivat, koska niillä ei ollut juurta.

Osa taas putosi ohdakkeiden sekaan, ja ohdakkeet kasvoivat ja tukahduttivat oraan, eikä siitä saatu satoa.

Mutta muut jyvät putosivat hyvään maahan. Ne nousivat oraalle, kasvoivat ja antoivat sadon, mikä kolmekymmentä, mikä kuusikymmentä, mikä sata jyvää."

Ja hän sanoi: "Jolla on korvat, se kuulkoon!"

Kun Jeesus sitten oli jäänyt yksin kahdentoista opetuslapsensa ja muiden seuralaistensa kanssa, nämä kyselivät häneltä, mitä vertaukset tarkoittivat.

Hän sanoi heille: "Teille on uskottu Jumalan valtakunnan salaisuus, mutta nuo ulkopuoliset kuulevat kaiken vain vertauksina,

jotta he nähdessäänkään eivät näkisi eivätkä huomaisi, jotta he kuullessaankaan eivät kuulisi eivätkä ymmärtäisi, eivät kääntyisi eivätkä saisi anteeksi."

Sitten Jeesus sanoi: "Jos te ette käsitä tätä vertausta, niin onko teistä ymmärtämään muitakaan vertauksia?

Kylvömies kylvää sanan.

Tien oheen kylvetty siemen tarkoittaa ihmisiä, jotka kuulevat sanan mutta joilta Saatana, heti kun se on heihin kylvetty, tulee ottamaan sen pois.

Kylvö kallioiseen paikkaan taas kuvaa niitä, jotka sanan kuullessaan heti ottavat sen iloiten vastaan

mutta jotka kestävät vain hetken, koska heiltä puuttuvat juuret. Kun tulee ahdinko tai vaino sanan tähden, he luopuvat kohta.

Sitten on siemen, joka kylvettiin ohdakkeiden sekaan. Se tarkoittaa niitä, jotka kuulevat sanan

mutta joissa sana ei tuota satoa, koska tämän maailman huolet ja rikkauden petolliset houkutukset ja muut mielihalut saavat heissä sijan ja tukahduttavat sanan.

Mutta kylvö hyvään maahan kuvaa ihmisiä, jotka kuulevat sanan ja ottavat sen vastaan. He tuottavat satoa, kolmekymmentä, kuusikymmentä tai sata jyvää."

768 kirjoitti:

Entäs kylväjävertaus?

Kerran Jeesus taas opetti järven rannalla. Hänen ympärilleen kokoontui niin paljon ihmisiä, että hän siirtyi veneeseen. Hän istui järvellä veneessä, ja väkijoukko oli rannalla.

Hän opetti heille vertauksin monia asioita. Näin hän heitä opetti:

"Kuulkaa! Mies lähti kylvämään.

Ja kun hän kylvi, kävi niin, että osa siemenistä putosi tien oheen, ja linnut tulivat ja söivät jyvät.

Osa putosi kallioiseen paikkaan, missä jyville ei ollut paljon maata. Ne nousivat kohta oraalle, koska maata ei ollut syvälti,

mutta auringon noustua oraat helteessä kuivettuivat, koska niillä ei ollut juurta.

Osa taas putosi ohdakkeiden sekaan, ja ohdakkeet kasvoivat ja tukahduttivat oraan, eikä siitä saatu satoa.

Mutta muut jyvät putosivat hyvään maahan. Ne nousivat oraalle, kasvoivat ja antoivat sadon, mikä kolmekymmentä, mikä kuusikymmentä, mikä sata jyvää."

Ja hän sanoi: "Jolla on korvat, se kuulkoon!"

Kun Jeesus sitten oli jäänyt yksin kahdentoista opetuslapsensa ja muiden seuralaistensa kanssa, nämä kyselivät häneltä, mitä vertaukset tarkoittivat.

Hän sanoi heille: "Teille on uskottu Jumalan valtakunnan salaisuus, mutta nuo ulkopuoliset kuulevat kaiken vain vertauksina,

jotta he nähdessäänkään eivät näkisi eivätkä huomaisi, jotta he kuullessaankaan eivät kuulisi eivätkä ymmärtäisi, eivät kääntyisi eivätkä saisi anteeksi."

Sitten Jeesus sanoi: "Jos te ette käsitä tätä vertausta, niin onko teistä ymmärtämään muitakaan vertauksia?

Kylvömies kylvää sanan.

Tien oheen kylvetty siemen tarkoittaa ihmisiä, jotka kuulevat sanan mutta joilta Saatana, heti kun se on heihin kylvetty, tulee ottamaan sen pois.

Kylvö kallioiseen paikkaan taas kuvaa niitä, jotka sanan kuullessaan heti ottavat sen iloiten vastaan

mutta jotka kestävät vain hetken, koska heiltä puuttuvat juuret. Kun tulee ahdinko tai vaino sanan tähden, he luopuvat kohta.

Sitten on siemen, joka kylvettiin ohdakkeiden sekaan. Se tarkoittaa niitä, jotka kuulevat sanan

mutta joissa sana ei tuota satoa, koska tämän maailman huolet ja rikkauden petolliset houkutukset ja muut mielihalut saavat heissä sijan ja tukahduttavat sanan.

Mutta kylvö hyvään maahan kuvaa ihmisiä, jotka kuulevat sanan ja ottavat sen vastaan. He tuottavat satoa, kolmekymmentä, kuusikymmentä tai sata jyvää."

Lue lisää

Joo, kovasti koitat johdattaa aiheesta sivuun...niin kovin tyypillistä. ;)

SIIS miksi KAIKKITIETÄVÄ Jumala joka on ollut aina olemassa menee luomaan ikuisuudessa ihmisen, eikö KAIKKITIETÄVÄ Luoja tiennyt mitä tekee ?????

Siis olemme kuitenkin tietoisen, kaikkivoivan ja ennen kaikkea kaikkitietävän luomia olentoja ??

TuomittuMaanMatonen kirjoitti:

Siis olemme kuitenkin tietoisen, kaikkivoivan ja ennen kaikkea kaikkitietävän luomia olentoja ??

"Siis olemme kuitenkin tietoisen, kaikkivoivan ja ennen kaikkea kaikkitietävän luomia olentoja ??"

Emme ole yhden ja saman luojan luomia. Sielujen luojia on lukuisa joukko. Monet näistä luojista toimivat ilman "lisenssiä". Siksi heidän luomuksistaan tuli jumalallista kirkkautta vailla olevia ja juuri tämän takia toteutettiin lunastus Jeesus-projektissa. Lunastuksessa kuolevaiset sielut ikuistettiin.

Luomakunnassa vaikuttaa luojina myös yhden asian osaajia, joko puhtaasti positiivisten tai puhtaasti negatiivisten sielujen luojina. Molemmat ovat puolikkaita korkeintaan. Maapallolle on ihan viime vuosiin saakka tullut negatiivisia raakilesieluja, joilta puuttuu kokonaan positiivisuuden osaaminen. He lähtevät opiskelemaan hyvyyttä ihan alkeista. Kaikista täällä yritetään tehdä kunnon ihmisiä, vaikka joskus isät ja äidit ovatkin näiden kanssa ihan hulluuden partaalla.
Molemmat päävoimat - positiivisuus ja negatiivisuus - on hallittava.

No miks siitä vapaudesta valita muuta kuin hyvä

ihme touhua kirjoitti:

No miks siitä vapaudesta valita muuta kuin hyvä

Tuomitaan

"Kuka tykkäisi sellaisesta ihmisestä, joka rakastaa toista ihmistä siksi, että hänellä ei ole mitään mahdollisuutta olla rakastamatta? "

Minä. Minusta on hienoa, jos jonkun olemus on niin rakkaudellinen, ettei voi muuta kuin rakastaa. Haluaisin itsekin olla sellainen. Jumala varmaan on sellainen.

"Vain sellaisella rakkaudella on merkitystä, joka perustuu vapaaseen tahtoon."

Mikä vapaasti valitusta rakkaudesta niin hienoa tekisi? Eikös sitä voisi päinvastoin kysyä, että kuka tykkäisi sellaisesta ihmisestä, joka rakastaa toista ihmistä vain siksi, että hän valitsi tehdä niin, vaikka toisinkin olisi voinut valita? (No ei siinä mitään, ihan hyvä vaihtoehto sekin on.)

Vapaata tahtoa voi käyttää pyrkimiseen sellaista rakkaudellisuutta kohti, että tulee itse rakkaudeksi, että voi vain rakastaa. Pyrkimyksellä kohti Olemusta.