Jumalan pelko ja toivo

Armoa ja toivoa kirjoitti:

"Oi Jumala, älä käy tuomiolle palvelijasi kanssa, sillä ei yksikään elävä ole vanhurskas sinun edessäsi" (Ps. 143:2).Tämä jae selittää, mistä psalmi puhuu; se on syntynyt Jumalan ankaran tuomion katselemisesta, joka ei voi eikä halua jättää syntiä rankaisematta. Sen vuoksi se, joka ei katso Jumalan tuomioon, ei pelkää. Se, joka ei pelkää, ei huuda armoa; se, joka ei huuda, ei myöskään sitä löydä. Sen vuoksi hurskaassa ihmisessä pitää aina olla pelkoa Jumalan tuomiota kohtaan vanhan ihmisen vuoksi, jonka vihollinen ja vastustaja Jumala on. Ja pelon ohella täytyy olla armon toivoa laupeuden tähden, joka on pelolle myötämielinen uuden ihmisen vuoksi, joka myös on vanhan ihmisen vastustaja ja sopusoinnussa Jumalan tuomion kanssa. Siten pysyvät pelko ja toivo yhdessä, ja samoin kuin Jumalan tuomio saa aikaan pelon, aiheuttaa pelko rukouksen, joka saavuttaa armon. Ja niin kauan kuin vanha ihminen elää, ei pelko, se on: sen ristiinnaulitseminen ja kuolettaminen, saisi loppua eikä lakata eikä Jumalan tuomio saisi unohtua. Se, joka elää ilman pelkoa, ristiä ja Jumalan tuomiota, ei elä oikein. Sellaisesta sanotaan Ps. 10:5 - 6: "Sinun tuomiosi ovat korkealla, kaukana hänestä; hän sanoo sydämessään: 'En horju minä, en ikinä joudu onnettomuuteen'" (Luther).
http://www.kolumbus.fi/rov.o.peltola/teemat/teemat3a.htm

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä