Pitäis lopettaa tää tällainen kaipailu

Olis varmaan.
Mutta aina ei tunnetta pysty järjellä ja pelkällä halulla kontrolloimaan.

Onhan se väärin. Mä toivon, että tää menee vielä ohi ja rakastun taas mun mieheen. En osaa sanoa onko jo liian myöhästä ja pitäiskö meidän erota.

Kaikki arjen asiat on tosi hyvin, joten tuntuis aika raadolliselta lapsia kohtaan. "Äiti nyt ei enää rakasta iskää joten teijän täytyy muuttaa uuteen kotiin, alkaa kyläillä vuoroviikoin äidin ja isän kodissa, miettiä kenen luona joulut vietetään jne.

Sydäntään nyt on vähän vaikea määrätä järjellä, koitettu on.

samaa aattelin kirjoitti:

Olis varmaan.
Mutta aina ei tunnetta pysty järjellä ja pelkällä halulla kontrolloimaan.

sen kun tietäis, mikä on lopullista ja mikä ohimenevää niin olis paljon helpompi tehdä päätöksiä

tuntuu aika toivottomalta sekin, että lopunikäänsä olis suhteessa jossa aina kaipaa jotain tunnetta mitä siinä ei oo

varattu nainen kirjoitti:

sen kun tietäis, mikä on lopullista ja mikä ohimenevää niin olis paljon helpompi tehdä päätöksiä

tuntuu aika toivottomalta sekin, että lopunikäänsä olis suhteessa jossa aina kaipaa jotain tunnetta mitä siinä ei oo

voin sanoo, että kannattaa miettiä kahteen kertaan mitä valitsee. Itse olen ollut sinkkuna, muutamaa puolenvuoden suhdetta lukuun ottamatta, koko ikäni enkä toivois samaa kellekkään.

Jos sulla on mies, jonka kanssa arki sujuu, on yhteiset lapset, koti, joulut ja isäinpäivät niin haluatko sä vaihtaa ne vapauteen, jossa jokainen suhde pitää aloittaa puhtaalta pöydältä, ja aina on pelko, että jos tämäkin taas loppuu muutaman kuukauden perästä. Itse en ainakaan enää edes usko löytäväni sellaista ihmistä, jonka kanssa voisi jakaa lopun elämänsä. On vain satunnaisia kohtaamisia joissa hetken voi lämmitellä jonkun puolivieraan kainalossa.

voi kunpa tää oliskin vain halua ja seksiä, siitä olis helppo irrottaa, mutta jokin siinä miehessä saa mut tuntemaan, kuin olisin aina tuntenut sen. Sen kanssa on vaatteet päällä pakkasessakin hyvä ja lämmin olla.

ei tapella rahasta, kotitöistä, viikonlopunviettotavoista, lasten kasvatuksesta jne. Seksi on ok.

mutta kaikki on huonosti, kun tunnen niin kuin voisi tuntea vanhaa ystävää kohtaan. Ei pilkahdustakaan intohimosta, mustasukkaisuudesta, ikävästä yms.
Vähän niin kuin olisin vuosia pyörittänyt arkea parhaan ystävän kanssa.

Kaikki on hyvin kirjoitti:

ei tapella rahasta, kotitöistä, viikonlopunviettotavoista, lasten kasvatuksesta jne. Seksi on ok.

mutta kaikki on huonosti, kun tunnen niin kuin voisi tuntea vanhaa ystävää kohtaan. Ei pilkahdustakaan intohimosta, mustasukkaisuudesta, ikävästä yms.
Vähän niin kuin olisin vuosia pyörittänyt arkea parhaan ystävän kanssa.

Haloota hei, mutta parisuhteen ongelmat eivät aina alunperin johdu rakkauden puutteesta. Monet eronneet osaavat kyllä vielä rakentaa pitkiäkin suhteita. Tutkimusten mukaan pitkäaikainen sinkkuuss pikemminkin altistaa kyvyttömyydelle luoda pitäaikaisia suhteita. Etsitään täydellisyyttä, etsitään vikoja ihmisistä, eikä haluta tehdä kompromisseja, helppoa olla vanhassa totutussa tilassa.

just toi ristiriita, miten joku, mikä kaiken järjen ja moraalin mukaan on väärin voi tuntua niin oikealta. Mutta pitääkö ihmisen, ihan vain siksi ettei nuorena tiennyt että tällaisia tunteita on, olla loppuelämänsä liitossa jossa tuntee olevansa väärässä paikassa, jotenkin irrallaan ja yksin

varattu nainen kirjoitti:

just toi ristiriita, miten joku, mikä kaiken järjen ja moraalin mukaan on väärin voi tuntua niin oikealta. Mutta pitääkö ihmisen, ihan vain siksi ettei nuorena tiennyt että tällaisia tunteita on, olla loppuelämänsä liitossa jossa tuntee olevansa väärässä paikassa, jotenkin irrallaan ja yksin

no, nyt pitää lopettaa ja lähteä vaihteeks pulkkamäkeen ;)

varattu nainen kirjoitti:

just toi ristiriita, miten joku, mikä kaiken järjen ja moraalin mukaan on väärin voi tuntua niin oikealta. Mutta pitääkö ihmisen, ihan vain siksi ettei nuorena tiennyt että tällaisia tunteita on, olla loppuelämänsä liitossa jossa tuntee olevansa väärässä paikassa, jotenkin irrallaan ja yksin

Ei tarvitse. Sinusta voi pahimmillaan tulla vuosien päästä hyvin katkera ihminen jos huomaat eläneesi joidenkin toisten asettamien normien mukaan ja miettimällä miten miellyttää vain muita etupäässä. Ensimmäisenä aina, elä itsellesi, olet sen ansainnut. Oikeat ystävät tukee kyllä. Äidilläkin on oikeus tunteisiin.

muista itsesi kirjoitti:

Ei tarvitse. Sinusta voi pahimmillaan tulla vuosien päästä hyvin katkera ihminen jos huomaat eläneesi joidenkin toisten asettamien normien mukaan ja miettimällä miten miellyttää vain muita etupäässä. Ensimmäisenä aina, elä itsellesi, olet sen ansainnut. Oikeat ystävät tukee kyllä. Äidilläkin on oikeus tunteisiin.

Onhan se noinkin, jotenkin musta vaan tuntuu, että äitinä mun onni on kyllä pitkälti kiinni siitä, että mun lapset voi hyvin. Vaikkei ero tietenkään vaikuta lapsiin pelkästään negatiivisesti.

Mä jotenkin uskon että me erotaan, kyse on enemmänkin siitä miten ja milloin. Jaksaako vielä muutama vuos, jotta mies on tottuneempi ajatukseen ja lapset vähän isompia, vai ajaako ne vuodet mut kuilun partaalle, kun nyt on niin huono olla.

Missään nimessä mä en halua, että mun ihastus vaikuttaa meijän eroon. Se mies jatkanee elämäänsä, enkä mä edes haluais että joku odottais. Vaikka vaikuttaahan se sillain, että ilman sitä miestä mä en koskan olis osannu kaivata sellasta tunnetta.

varattu nainen kirjoitti:

Onhan se noinkin, jotenkin musta vaan tuntuu, että äitinä mun onni on kyllä pitkälti kiinni siitä, että mun lapset voi hyvin. Vaikkei ero tietenkään vaikuta lapsiin pelkästään negatiivisesti.

Mä jotenkin uskon että me erotaan, kyse on enemmänkin siitä miten ja milloin. Jaksaako vielä muutama vuos, jotta mies on tottuneempi ajatukseen ja lapset vähän isompia, vai ajaako ne vuodet mut kuilun partaalle, kun nyt on niin huono olla.

Missään nimessä mä en halua, että mun ihastus vaikuttaa meijän eroon. Se mies jatkanee elämäänsä, enkä mä edes haluais että joku odottais. Vaikka vaikuttaahan se sillain, että ilman sitä miestä mä en koskan olis osannu kaivata sellasta tunnetta.

Tunteilla ei pitkälle pötkitä, ne heittelee. Ihastuksia tulee ja mene. Olisikohan sun parasta ollakin yksin että et riko kenenkään toisen elämää.

Tuli vaan mieleen kirjoitti:

Tunteilla ei pitkälle pötkitä, ne heittelee. Ihastuksia tulee ja mene. Olisikohan sun parasta ollakin yksin että et riko kenenkään toisen elämää.

niin, noin mäkin ennen ajattelin, mutta useampi vuosi "järki" suhteessa on kyllä ruvennut nakertamaan luottamusta sellaseen "viis tunteista, keskity olennaiseen -ajatteluun".

Niinpä, tätä on kestänyt jo yli vuoden eikä loppua näy. Kuvittelin alkuun että aika veis ihastumisen tunteen pois ja oma elämä alkais taas tuntua elämisen arvoiselta. Mun suurin haave on kuitenkin edelleen, että mulla olis oma koti ilman mun miestä ja että mä voisin rauhassa rakastua kehen haluan.

Oon sun kanssa samaa mieltäolis mukavaa, jos molemmat vois asian jotenkin hyväksyä ja näkis jonkunlaisen tulevaisuuden edessään.

Meillä asiasta saatetaan puhua jos mä sen nostan ylös, sen jälkeen arki kuitenkin jatkuu niin kuin aina ennen, ihan kuin mitään ei olisi tapahtunut. Alkaa vähitellen ahdistaan, kun tuntuu että on vankilassa josta ei ole ulospääsyä.