Mitähän se on se omatunto, se pieni hiljainen ääni sisällämme, jota kuunnellessamme menemme aina oikeaan suuntaan ja voimme hyvin? Se ei huuda kilpaa egomme äänen kanssa, mutta voimme aina tietää sen tahdon kun haluamme, voimme usein jopa tuntea sen, jos teemme sen vastaisesti.
Vaikeudet elämässämme tulevat, kun sitä ei ole kuunneltu. Jopa sairaudet johtuvat usein samasta syystä. Sairaus on viesti itseltämme, hei menet väärään suuntaan, teet vastoin mikä on sinulle hyväksi. Et ole kuunnellut itseäsi. Painajaiset ovat samasta asiasta lähtöisin, nekin yrittävät saada meitä henkiseen tasapainoon.
Millaistakohan elämä pidemmän päälle olisi, jos omaatuntoa ei kuuntele? Miksiköhän vanhainkodit pursuavat masennuslääkkeillä, unilääkkeillä ja rauhottavilla pumpattuja vanhuksia? Olisiko jossain parantamisen varaa? Eiköhän heistä monet ole ahdistuksissaan juuri siksi, ettei heillä ole vastauksia mihinkään todella tärkeään kysymykseen?
Ja niitä vastauksia ei voi kukaan toinen kenellekään antaa, vaan ne on itse löydettävä. Ensin kysymykset ja sitten vastaukset.
Elämä on monilla sellaista pintaliitoa, haetaan onnea kaikesta... ihmisistä, tavaroista, omasta elinvoimaisuudesta. Mutta kun ne eivät ole pysyviä, yksikään niistä ja kun onni on vain niissä kiinni voi vain kuvitella miltä tuntuu, kun ne menettää. Monet jättävät tärkeät kysymykset pois, koska ne tuntuvat liian vaikeilta ja paahtavat töitä, kuluttavat päivänsä hukkaan, kenties ajattelevat että ei tässä mitään, eläkkeellä se elämä alkaa. Vaan kun päästään eläkkeelle, tulee siinä myös mukana vanheneminen ja luopuminen vähitellen ennen niin tärkeistä asioista terveys, raha, liikuntakyky, kauneus, ystävät, kenellä mitäkin, mutta tieto siitä että kuollessa ne kaikki jää.
Minä uskon mieluummin itseeni ja siihen pieneen omantuntoni ääneen, kuin tutkimuksiin ja tieteisiin tai uskonoppeihin, mikäli ne ovat ristiriidassa keskenään.
Ja se omatunto on meissä kaikissa, eikä se ole mielikuvitusta niinkuin täällä on myös esitetty. Sellainen ihminen joka laittaa oman uskomisensa/uskomatta olemisensa toisten tutkimuksiin nojautumaan on todellakin helposti aivopestävissä ja manipuloitavissa, vielä kun hänelle kerrotaan, että älä usko mielikuvitukseesi se tuottaa vain harhoja, ovat nämä poloiset todella talutusnarussa vietävissä minne vain. He muka saavat itse päättää, mutta eivät kuunnella omaa ääntänsä tai pitää jättää liian vaikeiden asioiden käsittely sikseen, koska ei ole tieteellisesti todistettu mitään.
Vaikeudet elämässämme tulevat, kun sitä ei ole kuunneltu. Jopa sairaudet johtuvat usein samasta syystä. Sairaus on viesti itseltämme, hei menet väärään suuntaan, teet vastoin mikä on sinulle hyväksi. Et ole kuunnellut itseäsi. Painajaiset ovat samasta asiasta lähtöisin, nekin yrittävät saada meitä henkiseen tasapainoon.
Millaistakohan elämä pidemmän päälle olisi, jos omaatuntoa ei kuuntele? Miksiköhän vanhainkodit pursuavat masennuslääkkeillä, unilääkkeillä ja rauhottavilla pumpattuja vanhuksia? Olisiko jossain parantamisen varaa? Eiköhän heistä monet ole ahdistuksissaan juuri siksi, ettei heillä ole vastauksia mihinkään todella tärkeään kysymykseen?
Ja niitä vastauksia ei voi kukaan toinen kenellekään antaa, vaan ne on itse löydettävä. Ensin kysymykset ja sitten vastaukset.
Elämä on monilla sellaista pintaliitoa, haetaan onnea kaikesta... ihmisistä, tavaroista, omasta elinvoimaisuudesta. Mutta kun ne eivät ole pysyviä, yksikään niistä ja kun onni on vain niissä kiinni voi vain kuvitella miltä tuntuu, kun ne menettää. Monet jättävät tärkeät kysymykset pois, koska ne tuntuvat liian vaikeilta ja paahtavat töitä, kuluttavat päivänsä hukkaan, kenties ajattelevat että ei tässä mitään, eläkkeellä se elämä alkaa. Vaan kun päästään eläkkeelle, tulee siinä myös mukana vanheneminen ja luopuminen vähitellen ennen niin tärkeistä asioista terveys, raha, liikuntakyky, kauneus, ystävät, kenellä mitäkin, mutta tieto siitä että kuollessa ne kaikki jää.
Minä uskon mieluummin itseeni ja siihen pieneen omantuntoni ääneen, kuin tutkimuksiin ja tieteisiin tai uskonoppeihin, mikäli ne ovat ristiriidassa keskenään.
Ja se omatunto on meissä kaikissa, eikä se ole mielikuvitusta niinkuin täällä on myös esitetty. Sellainen ihminen joka laittaa oman uskomisensa/uskomatta olemisensa toisten tutkimuksiin nojautumaan on todellakin helposti aivopestävissä ja manipuloitavissa, vielä kun hänelle kerrotaan, että älä usko mielikuvitukseesi se tuottaa vain harhoja, ovat nämä poloiset todella talutusnarussa vietävissä minne vain. He muka saavat itse päättää, mutta eivät kuunnella omaa ääntänsä tai pitää jättää liian vaikeiden asioiden käsittely sikseen, koska ei ole tieteellisesti todistettu mitään.
Vastaukset 10
Vanhimmat
"Millaistakohan elämä pidemmän päälle olisi, jos omaatuntoa ei kuuntele? Miksiköhän vanhainkodit pursuavat masennuslääkkeillä, unilääkkeillä ja rauhottavilla pumpattuja vanhuksia? Olisiko jossain parantamisen varaa? Eiköhän heistä monet ole ahdistuksissaan juuri siksi, ettei heillä ole vastauksia mihinkään todella tärkeään kysymykseen?"
Omatunto:
- luotu sisälle; itse ei voi ronkkia
- ei ole rakenteen ylin osa
- alaspainaa synti ja muodostuu tärkeimmäksi kysymykseksi
- aineilla, höpötyksillä puudutettavissa, kas siinäpä hyvä bi$nez
Mainokset, kaupat, lehdet, televisiot, täynnä tätä puudutusta. Ja kun ne ei riitä apteekit ja alkot päälle. Hyvin on kannattavaa kyllä tuo bisnes...mutta niinpä ovat sen tekijätkin usein omassa koukussaan. Tekevät rahaa vaan saadakseen itselleen erilaisia "puudutuksia".
Ei niissä puudutuksissa muuta vikaa ole, mutta kun ne ei lopulta riitäkään...Tarvitaan lisää ja lisää tai jotain muuta enemmän ja enemmän ja vide vaan jos jostain joutuukin luopumaan.
...ja se haluaa kaikki omakseen, iäisyyteen:
"Suuressa kaupankäynnissäsi tuli sydämesi täyteen väkivaltaa, ja sinä teit syntiä. Niin minä karkoitin sinut häväistynä Jumalan vuorelta ja hävitin sinut, suojaava kerubi, pois säihkyväin kivien keskeltä." Hes.28
Täällä sitä nyt ollaan sen bisneksen osasina =se syyllistää jokaisen tunnon.
Ei apua meille löydy täältä.
>>Mitähän se on se omatunto, se pieni hiljainen ääni sisällämme, jota kuunnellessamme menemme aina oikeaan suuntaan ja voimme hyvin?
samaa mieltä kanssasi Gonzales. Itselleni on avautuneet nämä jutut parin viime vuoden aikana, tai oikeastaan muutaman vuoden sisällä. Symboliikan ymmärrys. Vieläkin on opittavaa, mutta kuitenkin upeata on ollut. En tiedä tarvitaanko siihen yleensä jokin kriisi, jossa koko entinen maailmankuva ja käsitys itsestä tai omista voimista muuttuu radikaalisti, kenties sellainen mieletön epävarmuuden ja heikkouden tunne ennenkuin uskaltaa tai on pakko alkaa etsimään sitä todellista tietoa. Se on kanssa jonkinlainen rajatilanne...ennenkuin sille tielle lähtee.
..että hevosenpotkun vaatii, ennenkuin unestaan herää. Ainakin omalla kohdallani se sen vaati, että oma hyvyysmielikuva tuli edes mieleen kyseenalaistaa.
Jotenkin vain on ollut olo kuin petetyllä, kun suuren osan elämästään on ollut harhassa ja ehtinyt siirtää "isien pahat teot" seuraavalle polvelle.
Monessa tilanteessa itseäni on lohduttanut tieto siitä että "kun ymmärtää kaiken antaa anteeksi kaiken", myös itselleen omat virheensä. Emme ole voineetkaan toisin käyttäytyä aiemmin, kun oikein sitä ajattelee. Sinä varmaan ymmärrät mitä sillä tarkoitan...
Kuitenkin, eikö ole hienoa oivaltaa edes nyt niitä tärkeitä asioita ja oppia oikeasti rakastamaan. Se säteilee taas ympäristöönkin.
Vielä sellainen juttu, en tiedä varmasti olisiko niin... Oikeastaan mitään muuta ei ole kuin rakkaus, että se muu on harhaa, unta. Että kaikki mitä meistä lopulta jää, on rakkaus jota olemme voineet antaa ja vastaanottaa.
Joten Don`t worry, be happy...: )
...lienee useimmilla hakusessa,kö ?!?
Jokapäiväisen mammonan haku lienee se eteenpäin ajava voima suurimmalla osalla ihmisistä ?!?
Ja sehän lienee vallan mainostoimistojen syytä loppujenlopuksi -> eli osakasomisteisten yksilöiden toivomus/vaatimuslistan tuotosta,kö ?!?
Miksi karttuisa kansa ei osaa nähdä tätäkään suuntausta...no kun ovat ällissään vajaavaisia,kö ?!?
lol
;-)
...tässä turisee !?!
Kun tuo *"#¤%%&&//(():een galleria ei hyväksy meikun hymiöitä,kö ?!?
Pitää vissiin vastaisuudessa ottaa tuo lyhennetty (taas!)optio,kö ?!?
;^D
Omatunto kehittyy lapsen kasvaessa. Isän ja äidin opettaessa mikä on oikein ja mikä väärin.