Koska juuri tälläkin palstalla ovat uskovaiset väittäneet miten kuoleman lähestyessä ateisteistakin tulee uskovaisia, on ehkä aika kertoa, miten homma todellisuudessa menee.
http://www.iltalehti.fi/terveys/2014102318773306_tr.shtml
"Sairaalapappi ja kirjailija Kerry Egan kirjoittaa kohtaamistaan potilaista. Hän kirjoitti jo pari vuotta sitten kirjan Fumbling: A Pilgrimage Tale of Love, Grief, and Spiritual Renewal on the Camino de Santiago, jossa hän kuvaili keskustelujaan saattohoidossa olevien potilaiden kanssa.
Vaikka Egan lähestyy ihmisiä ammattinsa puolesta uskonnollisilla aiheilla, hän yllättää kertomalla, ettei lähellä kuolemaa olevien kanssa keskustella yleensä koskaan jumalasta tai uskonnosta."
Veli Kerry todistaa siis väkevästi näin.
http://www.iltalehti.fi/terveys/2014102318773306_tr.shtml
"Sairaalapappi ja kirjailija Kerry Egan kirjoittaa kohtaamistaan potilaista. Hän kirjoitti jo pari vuotta sitten kirjan Fumbling: A Pilgrimage Tale of Love, Grief, and Spiritual Renewal on the Camino de Santiago, jossa hän kuvaili keskustelujaan saattohoidossa olevien potilaiden kanssa.
Vaikka Egan lähestyy ihmisiä ammattinsa puolesta uskonnollisilla aiheilla, hän yllättää kertomalla, ettei lähellä kuolemaa olevien kanssa keskustella yleensä koskaan jumalasta tai uskonnosta."
Veli Kerry todistaa siis väkevästi näin.
Vastaukset 26
Vanhimmat
Ihminen on oman elämänsä herra.
Kylläpä kreationistileiri on nyt ollut oudon hiljaa. Olette täällä väkevästi todistaneet, kuinka lopun lähestyessä jokainen tulee uskoon, ja kun tilanne on tuosta lyhyessä ajassa muuttunut aivan päinvastaiseksi, olette aivan sanattomia. Oliko tämä niin suuri järkytys?
Tää on vähän sama kun uskovat väitti että putoavassa lentokoneessa ei ole ateisteja. Viimeiset sanat mustien laatikkojen tallennuksissa ovat yleensä kirosanoja.
Tosiaan. Hyvä huomio. Putoavissa lentokoneissa on huomattavan paljon saatananpalvojia.
Eli siinä meni terminaalihoidossa olevien jumalkaipuu WC:n pöntöstä alas.
Mutta kun nämä samat vesipäät nostaa taas hetken päästä samat väitteet esille.
Ovatko he siis
a) valehtelijoita
b) dementikkoja vai
c) ääliöitä
Ovat.
Sulla on rankka, mutta pitkäaikaisempi näkemys.
Onhan se lohdullinen ajatus, että nämä Jeesuksella päänsä sekoittaneet uskovat edes kuolinvuoteellaan tulisivat järkiinsä ja puhuisivat jostain oleellisesta.
Tai asia voisi ollakin niinpäin, että kuoleman lähestyessä epäoleelliset jeesuxet unohtuu ja oleellisemmat asiat tulee mieleen.
Mitä jäi tekemättä tai sanomatta etc.
Taivaspaikka tuntuu kiinnostavan lähinnä eläviä, joille elämä on välivaihe, mutta ne unohtuu ja kuolevalla on tärkeämpää pohdittavaa. Olisiko näin?
Luin saman, ja heti tuli mieleen että ei kai nyt ikänsä täysin välinpitämättömänä Luojaansa suhtautunut ev.lut-evokki rupea kuolinvuoteellaankaan parannusta tekemään. Ei se homma tosiaankaan mene niin.
Itse olin kerran paikalla kun eräs perusevlutionisti-luterilainen joka oli aina kertonut että uskoi kyllä Jumalan olemassaoloon, mutta sanoi ettei hän ollut koskaan välittänyt tehdä yhtään mitään luodakseen kunnon uskovaisen suhteen Luojaan vaan oli pikemminkin elänyt synnissä vähät Jumalasta välittämättä, sai sydänkohtauksen ja kuoli.
Kuitenkin kun sydänkohtaus iski ja hän tajusi kuolevansa niin hän kirosi ujaa että "PPerkele", ja minä kysyin oitis että miksi kirosit? Ja hän sanoi siihen että hänkiroaa sitä ettei hän ollut piitannnut elämänsä aikana Jumalasta yhtään vaikka olikin varma Jumalan olemassolosta ja nyt hän on kuolemassa eikä voi enää korjata asiaa. Sitten hän kuoli.
Mitä voimme oppia tästä?
> Mitä voimme oppia tästä?
Sen ettet osaa kirjoittaa yhtään viestä valehtelematta?
"Mitä voimme oppia tästä?"
Älä saa sydänkohtausta jyrin seurassa, koska hän mieluummin kysyy miksi kiroilen sen sijaan että soittaisi hätäkeskukseen.
jyri (aito vai kopio)
>>>Mitä voimme oppia tästä?
"> Mitä voimme oppia tästä?
Sen ettet osaa kirjoittaa yhtään viestä valehtelematta?"
Jyrbä ei ainakaan itse näytä oppineen mitään tarinastaan.
Her heh, johan taisi kolahtaa kalikkani häijysti gwertyn nilkkaan.
Kertomukseni on muuten aivan täyttä totta.
Tämä kertomukseni henkilö on muutenkin mielenkiintoinen elämänsä valintojen suhteen.
Hän meni hyvin nuorena naimisiin ja pysyi uskollisena vaimolleen kuolemaansa saakka. Kunnon mies siis.
Ja jo hyvin nuorena hän hankki tiettyjä vanhoja koneita ja valmisti niillä tuotteita alhaisin tuotantokustannuksin ja menestyi.
Vähitellen hän kuitenkin laajensi tuotantoaan ja lopulta hänellä oli tehdas ja 30 työntekijää ja pankkitili oli muhkea.
Seuraavaksi hän sijoitteli varojaan parhaansa mukaan ja oppi siinä lajissa niin taitavaksi että hän alkoi ansaita sijoittamisella paremmin kuin tehtaallaan ja niinpä hän myi tehtaansa jotta voi täydemmin keskittyä sijoittamiseen ja hän rikastuikin ylettömästi.
Pörssikurssien seuraaminen vei lopulta kaiken hänen aikansa viikonloput mukaanlukien.
Ainoa asia mihin hän varojaan käytti oli se minkä tavallinen meikäläinenkin helposti sai, eli hän vaihtoi autonsa uuteen aina parin vuoden välein, mutta sillä hän ajeli vain parin kilometrin päässä olevaan kauppaan ja takaisin.
Vanhasta kotitalostaan, eli rintamamiestalostaan hän ei hslunnut lähteä minnekään vaan remppasi sitä silloin tällöin ajanmukaiseksi.
Lomamatkoilla hän ei käynyt koskaan.
Sitten hän kuoli jättäen ison osan omaisuudestaan juopolle pojalleen joka pani kaiken nopeasti sileäksi.
Muu omaisuus jäi hänen iäkkäälle vaimolleen joka ei tajunnut sijoitusmaailmasta mitään ja pian oli hänenkin varallisuutensa sulanut pääodin olemattomiin.
Mitä opimme tästä?
Eikö tekisikin mieli sanoa että Pperkkele?
"Mitä voimme oppia tästä?"
Sen, että keksimäsi tarinat ovat huonoja.
Se, mitä emme voi oppia, koska tiesimme sen jo muutenkin on se, että kykysi ymmärtää (jopa iltelehden) tekstiä on äärimmäisen huono. Miksi kuvittelet, että amerikkalaisella sairaalapapilla olisi kokemusta pelkästään evankelis-luterilaisista kuolevista?
Tositarinat ovat harvoin yhtä vauhdikkaita kuin keksityt hikitissitarinat, eikä tässä ollut kyse minun osaltani muusta kuin yhdestä perusluterilaisesta kirkossakävijästä.
>Luin saman, ja heti tuli mieleen että ei kai nyt ikänsä täysin välinpitämättömänä Luojaansa suhtautunut ev.lut-evokki rupea kuolinvuoteellaankaan parannusta tekemään.
Eli väität että Yhdysvalloissa luterilaisuus on valtauskonto? Lähde?
Etkös ole aiemmin opettanut, kuinka vähän maailmassa luterilaisia on?
>Mitä voimme oppia tästä?
Sen että olet satusetä.
Eipä sillä, että tarinaasi todeksi uskoisin, mutta kysynpähän vaan. Miten autoit sydänkohtauksen saanutta lähimmäistäsi?
Jyrbä osaa kaikki elvytystaidot virheettömästi ja pystyy vielä rukoilemaan Jehovaa elvyttäessään yhtä varmasti kuin Intian valtameren rannoilla voi nähdä kultakaloja.
Miten minä kuitenkin olen aina kuullut uskisten väittävän, että riittää kun kuoleman hetkellä uskoo Jumalaan ja katuu syntejään. No ehkä uskiksest ovat taas kerran väärässä.
"Mitä voimme oppia tästä? "
No ainakin sen, miten uskisten tarinat syntyvät. Valehtelemalla.
Jos ihmisellä on kuolemaan johtava sydänkohtaus menossa, ei hän jaarittele yhtään mitään.
"Pörssikurssien seuraaminen vei lopulta kaiken hänen aikansa viikonloput mukaanlukien. "
Pörssit ovat kylläkin kiinni viikonloppuisin.
Ja tuskinpa muukaan osa tarinasta kovin totta oli. Mytomaanimultinikki on taas vitsipäällä.
Mutta mihinkäs sitä mytomaanimultiniki karvoistaan pääsisi, mytomaani mikä mytomaani, niin perkeleellinen valehtelija ja vääristelijä.
"Tositarinat ovat harvoin yhtä vauhdikkaita ..."
Niin, ehkä sinä olet tositarinoita jossain nähnyt ja voit tällaisen vertailun tehdä, mutta et kyllä itse yhtä ainutta tositarinaa ainakaan tälle palstalle itse kirjoittanut.
Näinpä. Jaarittelujen aika tulee vasta kun välitön hengenvaara on ohi.
Jyrbän ihmeellisessä maailmassa, jossa kultakalatkin uivat valtameressä, moni asia on kuitenkin toisin kuin meillä muilla.
"Jyrbä" , hauska lempinimi. Jotenkin niin lutunen mutta kuitenkin miehekäs ja topakka.