Uudessa Suomen Kuvalehdessä päätoimittaja Tapani Ruokanen ruotii kovin sanoin Suomen nykyistä arkaa ja saamatonta ulkopolitiikkaa. Aluksi hän kritisoi sitä, kuinka ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtajana vastuuta kantavia puheenvuoroja käyttäneen Liisa Jaakonsaaren suu on tukittu ja jatkaa:
”Suomi on menettämässä vaivalla hankkimansa paikan kansainvälisessä neuvottelupöydässä. Olemme luisumassa kokomme ja sijaintimme mukaiseksi merkityksettömäksi kuriositeetiksi, luonnonoikuksi kansojen joukossa – juuri kun pääsimme siitä roolista eroon.
Pienen tulee nauttia kunnioitusta suurten keskuudessa, jottei siihen pyyhitä jalkoja mennen tullen. Suuri valtio voi hankkia kunnioitusta väestömäärällään, laajuudellaan, taloutensa tai aseidensa mahdilla. Pieni vain taitavalla toiminnallaan, älykkyydellään ja kyvykkyydellään kansainvälisessä politiikassa. Kunnioitusta saa myös ajamalla yhteistä hyvää, kuten EU:n tavoitteita. Viime aikoina niitä on pikemmin nakerrettu. Niihin ei ole uskottu aidosti. Eikä niitä ole edistetty.
Suomea ei enää kuunnella. Valtiolla tarkoitetaan presidenttiä ja ulkoministeriä, joiden linjaukset ovat Suomen kannanottoja. Presidentti Tarja Halonen on hankkinut arvostusta maapalloistumiseen liittyvillä puheillaan oikeudenmukaisuudesta. Se on arvokasta. Mutta se ei riitä, koska hän ei ole YK:n pääsihteeri, mikä virka kyllä sopisi hänelle.
Suomen etu vaatii suurempaa täsmällisyyttä. Edellinen presidentti ja edellinen pääministeri vahvistivat Suomen asemaa linjanvedoilla EU:ssa ja käytännön työllä, esimerkiksi Balkanilla. Kotimaassa perustettiin työllisyystyöryhmä. Nykyinen presidentti nauraa tulevaisuudesta huolta kantaville yritysjohtajille.
Suomi on taas yhden totuuden maa – ja totuus on sillä, jolla on valta. Poikkeavat mielipiteet julistetaan poikkeuksetta vääriksi.”
Kovaa puhetta alkujaan teologian maisterilta, mutta yritysjohtajana kovassa liike-elämän koulussa vuosikymmenet kouliintuneelta ja journalistinakin monin arvokkain tunnustuksenosoituksi palkitulta mieheltä!
Minä olen mielessäni pohtinut syitä siihen, että miksi nimenomaan Keskusta on niin arka ja avuton ulkoasioissa. Mielestäni järkeenkäypiä syitä on sille monia, mm¨
- keskustalaisten ja äärivasemmistolaisten poliitikkojen pitkä perinne arkailussa, aika, jolloin mitään ei uskallettu tehdä ottamatta ensin selvää Neuvostoliiton mielipiteestä
- puolueen peruskannattajakunnan sitoutuminen suomalaiseen turpeeseen ja pelko siitä, että joku paremman turpeen omistaja haluaa kaventaa tuon turpeen tuottoa hänelle; myös keskustalaisten poliitikkojen pitää ottaa huomioon nuo kannattajiensa tarpeet
- keskustan kannattajakunnan muita suomalaisia suurempi ”impivaaralaisuus” siksikin, että heissä on vähemmän maailmalla liikkuneita ja vieraita kieliä puhuvia, joten maailma on heille tuntemattomampi ja pelottavampi kuin muille; keskustalaisten poliitikkojen on otettava huomioon myös tämä, ja jotenkin se on heille luontaisen helppoa siksikin, että myös he itse ovat muutamaa poikkeusta lukuunottamatta maailmantuntemukseltaan ja kielitaidoltaan muita poliitikkoja rajoittuneempia
- keskustalaisten kyräilevä kateellisuus muita, mm. kansainvälisempiä suomalaisia kohtaan ja sen aiheuttama kaunainen reagointi: ei kyllä muillekaan anneta mahdollisuuksia kansainvälistymiseen, jos me emme siihen kykene
- kaikesta edellä mainitusta syntyvä alemmuuskompleksi, joka pyritään peittämään reteällä esiintymisellä jossa arka ja haitallinen sisäänpäin käpristyminen esitetään viisaana varovaisuutena ja sitä kehutaan hyväksi, vaikka kehuja itsekin tajuaa sen kehumista ansaitsemattomaksi - keskustalaiselle kun muuttuu todeksi se, mikä todeksi sanotaan, ja todeksi nähtävä lakkaa silloin olemasta totta!
Tuo alkupuoli on siis suoraa siteerausta Tapani Ruokasen puheesta, mutta yhdyn siihen täysin. Tuo loppu on sitten omaa ajatteluani.
Näin minä näen, ja minulla on myös monen keskustalaisen mielestä paha tapa olla niin oikeassa, että se ärsyttää suunnattomasti ja saa aikaan vain henkilökohtaista herjaamista, kun asioilla ei pystytä osoittamaan minun olevan väärässä.
”Suomi on menettämässä vaivalla hankkimansa paikan kansainvälisessä neuvottelupöydässä. Olemme luisumassa kokomme ja sijaintimme mukaiseksi merkityksettömäksi kuriositeetiksi, luonnonoikuksi kansojen joukossa – juuri kun pääsimme siitä roolista eroon.
Pienen tulee nauttia kunnioitusta suurten keskuudessa, jottei siihen pyyhitä jalkoja mennen tullen. Suuri valtio voi hankkia kunnioitusta väestömäärällään, laajuudellaan, taloutensa tai aseidensa mahdilla. Pieni vain taitavalla toiminnallaan, älykkyydellään ja kyvykkyydellään kansainvälisessä politiikassa. Kunnioitusta saa myös ajamalla yhteistä hyvää, kuten EU:n tavoitteita. Viime aikoina niitä on pikemmin nakerrettu. Niihin ei ole uskottu aidosti. Eikä niitä ole edistetty.
Suomea ei enää kuunnella. Valtiolla tarkoitetaan presidenttiä ja ulkoministeriä, joiden linjaukset ovat Suomen kannanottoja. Presidentti Tarja Halonen on hankkinut arvostusta maapalloistumiseen liittyvillä puheillaan oikeudenmukaisuudesta. Se on arvokasta. Mutta se ei riitä, koska hän ei ole YK:n pääsihteeri, mikä virka kyllä sopisi hänelle.
Suomen etu vaatii suurempaa täsmällisyyttä. Edellinen presidentti ja edellinen pääministeri vahvistivat Suomen asemaa linjanvedoilla EU:ssa ja käytännön työllä, esimerkiksi Balkanilla. Kotimaassa perustettiin työllisyystyöryhmä. Nykyinen presidentti nauraa tulevaisuudesta huolta kantaville yritysjohtajille.
Suomi on taas yhden totuuden maa – ja totuus on sillä, jolla on valta. Poikkeavat mielipiteet julistetaan poikkeuksetta vääriksi.”
Kovaa puhetta alkujaan teologian maisterilta, mutta yritysjohtajana kovassa liike-elämän koulussa vuosikymmenet kouliintuneelta ja journalistinakin monin arvokkain tunnustuksenosoituksi palkitulta mieheltä!
Minä olen mielessäni pohtinut syitä siihen, että miksi nimenomaan Keskusta on niin arka ja avuton ulkoasioissa. Mielestäni järkeenkäypiä syitä on sille monia, mm¨
- keskustalaisten ja äärivasemmistolaisten poliitikkojen pitkä perinne arkailussa, aika, jolloin mitään ei uskallettu tehdä ottamatta ensin selvää Neuvostoliiton mielipiteestä
- puolueen peruskannattajakunnan sitoutuminen suomalaiseen turpeeseen ja pelko siitä, että joku paremman turpeen omistaja haluaa kaventaa tuon turpeen tuottoa hänelle; myös keskustalaisten poliitikkojen pitää ottaa huomioon nuo kannattajiensa tarpeet
- keskustan kannattajakunnan muita suomalaisia suurempi ”impivaaralaisuus” siksikin, että heissä on vähemmän maailmalla liikkuneita ja vieraita kieliä puhuvia, joten maailma on heille tuntemattomampi ja pelottavampi kuin muille; keskustalaisten poliitikkojen on otettava huomioon myös tämä, ja jotenkin se on heille luontaisen helppoa siksikin, että myös he itse ovat muutamaa poikkeusta lukuunottamatta maailmantuntemukseltaan ja kielitaidoltaan muita poliitikkoja rajoittuneempia
- keskustalaisten kyräilevä kateellisuus muita, mm. kansainvälisempiä suomalaisia kohtaan ja sen aiheuttama kaunainen reagointi: ei kyllä muillekaan anneta mahdollisuuksia kansainvälistymiseen, jos me emme siihen kykene
- kaikesta edellä mainitusta syntyvä alemmuuskompleksi, joka pyritään peittämään reteällä esiintymisellä jossa arka ja haitallinen sisäänpäin käpristyminen esitetään viisaana varovaisuutena ja sitä kehutaan hyväksi, vaikka kehuja itsekin tajuaa sen kehumista ansaitsemattomaksi - keskustalaiselle kun muuttuu todeksi se, mikä todeksi sanotaan, ja todeksi nähtävä lakkaa silloin olemasta totta!
Tuo alkupuoli on siis suoraa siteerausta Tapani Ruokasen puheesta, mutta yhdyn siihen täysin. Tuo loppu on sitten omaa ajatteluani.
Näin minä näen, ja minulla on myös monen keskustalaisen mielestä paha tapa olla niin oikeassa, että se ärsyttää suunnattomasti ja saa aikaan vain henkilökohtaista herjaamista, kun asioilla ei pystytä osoittamaan minun olevan väärässä.
Vastaukset 26
Vanhimmat
Presidenttiä ja ulkoministeriä pois ja tilalle pitäis saada Lipponen ja NATO Liisa!
Hyi kauheaa!
Keskustan tuleekin entistä tarmokkaammin pyrkiä riisumaan SDP:n Sorsan ajoista alkaen itselleen ryöstämää ulkopoliittista valtaa. Ei ole Suomelle eduksi, että ulkopolitiikka on yhden puolueen käsissä. Varsinkin kun puolueen sisäiset ristiriidat ovat suuret. Kulloinkin vallassa oleva siipi noudattaa täysin erilaista linjaa ja ulkopolitiikasta tulee täten tempoilevaa.
Keskustan sisällä ei sen sijaan ole niin ristiriitaisia käsityksiä ulkopolitiikan linjasta kuin SDP:n oikeisto ja vasemmistosiiven välillä on.
Se, että Halosen-Tuomiojan ulkopoliittinen linja ei tyydytä kaikkia, ei ole tietenkään Keskustan vika.
Etkös sinä Korhonen uhonnut jotain että jätät Keskusta-palstan rauhaan?
Etkö voisi tehdä niin?
Koklipiläinen joukkio, johon lippolaisten demarien, kokoomukselaisten, Erkon lehtien lisäksi kuuluu Tapani Ruokanen, on aloittanut hyökkäykset nykyitä ulkopolitiikkaa kohtaan.
Esimerkiksi paljon toistettu mantra on, että Suomi on menettänyt asemansa kansainvälisessä neuvottelupöydässä. Kukaan vain ei sano, mitä on tapahtunut.
Suomella on juuri se paikka esimerkiksi unionin neuvottelupöydissä, joka sille unionin järjestelmien puitteissa kuuluu. Se ei haluakkaan olla mukana joissain salaseuroissa, jotka pyrkivät vetämään välistä tekemällä päätöksiä ennen virallisten valmistelu- ja päätöksentekoelinten käsittelyä. Unionin toiminnan pitää olla avointa eikä siellä kuppikuntia tarvita. Näin kaikki pienetkin jäsenet saavat äänensä kuuluviin.
Jonkin tietyn asian ympärille voidaan tietysti hakea tukea samanmielisiltä mailta. Esimerkiksi äskettäin Suomi kokosi pienten maiden ryhmän vastustamaan eräitä suurten pakkosyöttämiä sääntöjä uuteen perussopimukseen ja saikin niitä muuttumaan. Suomella oli siis oikein johtava asema kansainvälisessä neuvottelupöydässä.
Mutta onkin huomattava, että tämä samainen koklipiläinnen joukkio, joka haukkuu nykyistä politiikkaa linjattomaksi ja syyttää meidän menettäneen neuvotteluasemamme, on niitä, joiden mielestä linjakkuutta on vain rakentaa unionista liittovaltiota ja sotilasliittoa, liittyminen Natoon ja liehitellä USA:ta sekä myös unionin suuria jäsenmaita Suomen etu unohtaen.
Tuossa lainaamassasi Ruokasen kirjoituksessa ei mainitakaan kepua, vaan syytetää presidenttiä ja ulkoministeriä. Sinä taas kepukaunassasi alat paasata sen kykenemättömyydestä. Kokolipit käyvät omaa presidentti- ja myös puheenjohtapeliänsä. Hyökätään Halosta ja Tuomiojaa vastaan. Haluavat koklipiläisen presidentin ja Tuomiojaa ei haluta puheenjohtajaksi. Lipponen kelpaisi myllä molempiin paikkoihin sekä pääministeriksi. Tuolla joukkiolla on pula nimekkäistä ihmisistä. Demareiden ydinjoukosta siihen kuuluu Lipposen lisäksi vain Jaakinsaari. Kokoomuksessa taas ei ole tällä erää ketään korkeisiin tehtäviin.
...
>> Koklipiläinen joukkio, johon lippolaisten demarien, kokoomukselaisten, Erkon lehtien lisäksi kuuluu Tapani Ruokanen, on aloittanut hyökkäykset nykyitä ulkopolitiikkaa kohtaan.
Tätä Mauri Pekkarisen näkemystä minun piti Sinulle aivan erityisesti tähdentää. Paavo on Sinun mielstäsi mies, jota ei kuuntele kukaan, mutta Mauri näkee asian aivan toisin. Niin muuten näki Suomen kansakin, mikä kävi ilmi kunnallisvaalien yhteydessä!
>> Hallituksessa SDP henkilöityy Antti Kalliomäkeen, mutta tämän lisäksi puolueella on kaksi vahvaa vaikuttajaa hallituksen ulkopuolella. Heillä on Paavo Lipponen ja tällainen erinomainen Heinäluoma, jonka poliittinen nenä on yhtä pitkä kuin mies itse”.
Huomaatko, että Pekkarinen nimittää Lipposta vain vahvaksi vaikuttajaksi, mutta Heinäluomasta hän sanoo "tällainen erinomainen Heinäluoma ..." Muutenkin hän kehuu Heinäluoman nopeasti pelastaneen Lipposen järjestämän Irak-skandaalin jälkeen kepun ja sossujen hallitusyhteistyön.
Pekkarisen jutun juju on siinä, että hän hienovaraisesti tuo esiin sossujen kaksinaamaisuuden: pari näkyvää poliitikkoa, Lipponen ja Jaakonsaari esittävät hallitusta arvostelevaa roolia ja sossuministerit puolustavat hallituksen politiikkaa.
Tämmöinen on ollut kauan sossujen taktiikka: seinät leveällä ja katto korkealla. Olen ennenkin kirjoittanut, kuinka Tuomioja esittää erilaisia näkemyksiä kuin Lipponen; siinä sivellään sekä oikeisolaisia että perinteisiä sossuja. Ja hyvin menee, kun äänestäjä löytää aina sopivan sossun.
...
...on vielä enemmän "impivaaralaisia" kun ainakaan minun silmiin eikä korviin ole kantautunut yhdenkään sveitsiläisen poliitikon meuhkaavaa puheenvuoroa, että miten asiat EU:ssa ja maailmalla tulisi hoitaa?
Taitaa olla läpeensä kepulainen kansa ja johtajat tietysti myös?
Taidan printata tuon kirjoituksesi paperille, niin saadaan illalla töissä nauraa oikein monen miehen voimin.
Olet aika hauska setä :)
Sveitsi onkin oikein mallimaa ja monessa suhteessa. Naiset saivat yleisen äänoikeuden jo yli kymmenen vuotta sitten eli vuonna 1990. YK:n jäsenyyskin on kiikarissa, vuonna 1986 se oli lähellä. Natsien kovalla työllä ansaitsemia rahoja palutellaan oikeille omistajilleen pikkuhiljaa. Oleskelulupaan riittää muutaman sadantuhannen euron talletus pankissa. Aku Ankallakin on siellä niitä useita. Myös Kullivikin Hans siellä viettää aikaansa mieluumin kuin Suomen vankilassa.
...
...
Korhonen esittää hyvän analyysin ulkopoliittisesta tilanteesta. Korhonen poikkeaa myös myönteisesti normaalista suomalaisesta ukopoliikan keskusteluperinteestä. On nimittäin nähty, miten vaikea on henkilöitten, jotka ovat eläneet ns. "parhaan miehuutensa" ajan 1960- ja -70 luvuilla, päästä irti sen aikaisesta käytännöstä eli että ulkopoliitikasta ei saa olla kuin yksi mielipide kerrallaan ja sen määrittelee tasavallan johto. Mitään kommentteja ja ääneen ajattelua ei sallita. Kaikki vähänkin virallisesta liturgiasta poikkeava on veneenkeikuttelua.
jollei kissa itse!
Heh-heh, niinpä.
Kuka muu K-Kapia kehuisi kuin K-Kapi itse?
Tee Kapi aiheesta "tutkimus"
"Kehutumpi ompi kumpi, KKK kuin UKK"
Kun Tola tuolla toisaalla näkyy ehdottavan totuuskomissiota selvitämään tiettyjä asioita, niin minä ehdottaisin Sinulle, että kokoapa totuuskomissio selvittämään, onko K.K.Korhonen myös Mielipidepankki, Kalevi-poika, Jaba43 ja vaikka kuinka mioni muu, joksi minua on täällä luultu, ja keskusteleeko hän itsensä kanssa! Ja onko meillä mainituilla, toisillemme aivan tuntemattomilla ihmisillä jossakin jokin yhteinen tiimi.
Noinhan Sinäkin näyt luulevan, sillä käsittääkseni johonkin sellaiseen vihjaat. City-Keskustahan luulee minua SDP:n puoluetoimiston ohjukseksi ja kieltää minun oikean henkilöllisyyteni olemassaolonkin!
Kyllä kepulaisuuteen kuuuvat ihmeellisesti nuo harhat, joiden parissa mieli askartelee, olipa kyseessä suuremmat jutut kuten Paavo Lipposen tekemiset USA:ssa tai ihan tämmöisen tavallisen pulliaisen, juuri lekeksi jääneen eläkeläisen persoona ja tekemiset!
Pyysin tuolla toisessa ketjussa Mielipidepankilta anteeksi sitä, että hänen, korkeasti oppineen akateemisen kansalaisen, joku paukapää voi sekottaa tällaiseen entiseen metsuriin ja myöhempään toimiupseerikapteeniin ja isännöitsijään.
Ei olisi pitänyt koskaan hankkia näinkin hyvää yleissivistystä, näinkin laajoja tietoja eikä oppia näinkin hyvin kirjoittamaan, että ei saisi ansiottomia arvonnousuja eräiden silmissä!
No, ei tämä vielä mitään, ja sallin minä senkin, että minua luultaisiin Oiva Härköseksi, mutta jos minua aletaan joskus luulla City-Keskustaksi, niin sitten minä hermostun!
Mauno Koiviston ei olisi tarvinnut noudattaa Kekkosen aikaista myöntyväisyyspolitiikkaa niin pitkään kuin hän teki. Baltian mailla jäi paljon hampaankoloon niiltä ajoilta. Virolaiset eivät arvosta Mauno Koivistoa. He muistavat Koiviston lausunnot Baltiasta ikuisena osana Venäjää. Kekkosta he ymmärtävät kantapään kautta ja arvostavat hänen vähäeleistä, mutta rohkeaa toimintaansa Viron hyväksi vaikeina aikoina. He tietävät ettei Kekkonen toiminut koskaan Viron kansan etua vastaan.
Suomen ulkopolitiikka on yhä täysin SDP:n hallussa. Se elää sen mukaan mikä siipi on vallassa SDP:ssä. Nyt Halosen-Tuomiojan linja on niskan päällä. SDP:n oikea siipi käy salaista sotaansa sitä vastaan. Vaikka se on puolueessa selvästi vähemmistönä se saa voimakasta tukea ulkopuolelta.
Tässä tilanteessa Keskusta on tasapainoittava voima. Matti Vanhanen lujittaa asemaansa ulkopoliittisena tekijänä itselleen luontaiseen vähäeleiseen tapaansa. Asialinjalla pysyminen ei tee häntä nopeasti tunnetuksi Euroopassa. Pitkällä tähtäimellä luotettavuus ja asiallisuus kantaa hedelmää.
Ettei tarvitse tehdä uutta avausta, jatkan lehdistökatsaustani tässä, vaikka aihe onkin eri kuin avauksessa. Keskustan politiikkaa yhtä kaikki:
Tämän päivän Helsingin Sanomissa ministeri Mauri Pekkarinen intoutuu kehumaan sosialidemokraatteja oikein olan takaa. Samalla hän valittaa puolueensa pehmeyttä, vaikka kääntääkin asian osittain hyväksi puoleksi.
Laajassa artikkelissa, joka on otsikoitu ”Mauri Pekkarinen: Keskusta tarvitsee myös särmää” Pekkarinen sanoo, että ”SDP:lla on Keskustaan nähden poliittisstrateginen etu, jonka SDP myös osaa hyödyntää. Hallituksessa SDP henkilöityy Antti Kalliomäkeen, mutta tämän lisäksi puolueella on kaksi vahvaa vaikuttajaa hallituksen ulkopuolella. Heillä on Paavo Lipponen ja tällainen erinomainen Heinäluoma, jonka poliittinen nenä on yhtä pitkä kuin mies itse”.
Pekkarisen mielestä SDP:n toiminnassa ei ole ollut moitittavaa. ”En voi ollenkaan sanoa, että he olisivat toimineet hallituksen linjaa vastaan”, sanoo Pekkarinen.
Pekkarinen on sitä mieltä, että Matti Vanhanen pelasti Keskustan. ”Keskustan rakentavaa linjaa selittää puolueen lähihistoria: kahdeksanvuotinen kärsimys oppositiossa sekä Irak-jupakka ja Anneli Jäätteenmäen ero”. Tästä lähellä katastrofia olleesta tilanteesta noustiin, ja veturiksi tuli mies, joka kykeni Keskustan hallitustoiveiden kannalta kaikkein tärkeimpään paremmin kuin kukaan muu: siltojen nopeaan rakentamiseen sosialidemokraattien kanssa”, toteaa Mauri Pekkarinen.
Keskusta on Vanhanen ja Vanhanen on sovittelevuus”, jatkaa Mauri, ja hän toivoo, että Vanhanen olisi ehdokkaana vuoden 2006 presidentinvaaleissa, minkä hän näkee tilaisuutena vahvistaa Vanhasen omaksumaa toimintatapaa suomalaisessa politiikassa.
Yhdyn monessa asiassa Mauri Pekkarisen näkemyksiin, sillä eihän voinut toki tuota selvemmin sanoa, että Jäätteenmäki teki törkeästi jupakan tyhjästä, ja Keskusta on demareille kiitollinen siitä, että pääsi niinkin vähällä, josta syystä hallitusyhteistyö sujuu hyvin, kun demarit ja nimenomaan nuo Paavo Lipponen ja Eero Heinäluoma sitä taustalta taitavasti ohjailevat.
Myös Pekkarisen näkemykseen Matti Vanhasesta sympaattisena, sovittelevana ihmisenä yhdyn täysin. Eri asia on, saako tuolla asenteella aikaan mitään sellaista merkittävää, mitä esim. Paavo Lipponen aikaansai, sillä sellaiseen tarvittaisiin pääministerin omia visioita ja tahtoa. Varsinkin ulkopolitiikassa tuollainen asenne ja toimintatapa johtaa siihen tuloksettomuuteen, mistä Tapani Ruokanen hallitusta arvostelee.
Vanhasella on vahvat visiot Suomen kehittämiseksi ja Suomen ulko- ja turvllisuuspolitiikasta. Ne vain ovat aivan vastakkaisia koklipien idolin Lipposen visioihin verrattuna. Tämän koklipi- joukkion mielestä visiota on vain heidän ajattelunsa.
Mauri on oikeassa, niin olen myös minä kirjoittanut, että kunnallisvaalien loppumetreillä ei Vanhasen sovitteleva asenne purrut siinä keskustelussa kunnallisten palvelujen yksityistämisestä. Siinä Lipponen sai hereille aatteelliset sossut ja oikeistolaiset sossut ymmärsivät yskän. Katainen taas sai hereille kokoomukselaiset porvarit. Vanhanen esitti tyynesti vain niin kuin asiat kunnissa ovat: käytännössä ei ole ristiriitaa kilpailuttamisen ja yksityistämisen välillä, asiat harkitaan kunnissa tapaus kerrallaan kuntalaisten kannalta edullissimmalla tavalla. Jälkeenpäin havaittiin, että kepun olisi pitänut lennokkaamiin esiintyä, Lipponen ja Katainen varastivat shown. Joku on arvellutkin poikien sopineen etukäteen näytelmän käsikirjoituksen ymmärtäen siitä olevan hyötyä kummallekin yhteisessä koklip-taistelussa kepua vastaan.
"Paavo väliinputoojana
Väyrynen odotti Kauko Juhantaloa Rovaniemen rautatieasemalle, etelän juna oli hänen käsityksensä mukaan jo aikataulustaan pahasti myöhässä. Onneksi hänellä oli lämmintä ja mukavaa odotella omassa autossaan junantuloa ja juhantuloa.
Paavo tuumiskeli kummissaan tuijotellessaan kiiltävän pitkiä etelään johtavia ratakiskoja sivullaan, Portit ovat alhaalla, valot välkkyvät, mutta juna ei vain tule."
>> Joku on arvellutkin poikien sopineen etukäteen näytelmän käsikirjoituksen ymmärtäen siitä olevan hyötyä kummallekin yhteisessä koklip-taistelussa kepua vastaan.
http://www.joensuu.fi/sosiologia/juhlaseminaari02/julkaisunayttely.html
Tuo Innasen maalaus on todella hyvä, aitoa Innasta. Itsekin ölyvärimaalausta harrastavana käyn vuosittain mm. Iittalassa naivistisen taiteen näyttelyssä, jossa Innanenkin on usein edustettuna. Hyviä ovat Innasen kuvatkin, mutta vielä parempia usein taulujen nimet, joista muutamia parhaita: "Rekkakuski Reinikainen lomalla Las Palmasissa", "Tyrnävän hirmuisen kauhea ihmissusi" ja "Vasili Daavitsainen, Petroskoin kolmannen kaalikombinaatin harrastelijateatterin varavalaistusmestari". Ja tyypit noissa kuvissa niin nimeään vastaavia, että parempia ne eivät voisi olla!
Kapi-ukon aloittama "sessio" on kadonnut?