Lyhyesti virsi kaunis. Elikäs olin nuorena kiusattu ja se ahdisti yläasteen ajan erittäin paljon. Tuuppimista ja rääkkäämistä ilman mitään provosoivaa tai muutakaan syytä, helppo kohde siis. Aina ollut ujo, heikosta perheestä ja tuo nyt noin kymmenen vuotta sitten koettu kiusaaminen sai aikaan pahan syrjään vetäytymisen. Tästä vetäytymisestä ja masennuksesta aloin pikkuhiljaa irtaantumaan reilu vuosi sitten kun pääsin muuttamaan omilleni. (Kahdeksan vuotta kesti ja harmi, koska siinä meni hyvää nuoruusaikaa.) Sen jälkeen työpaikalla alkoi tapahtua. Tämä nyt noin 15 kk kestänyt vyyhti horjuttaa omaa jaksamistani ja mielenterveyttäni nyt parhaassa iässä.
Koko keississä oli kyse estää minun pääsyni takaisin työtehtävään, josta olin aiemmin joutunut luopumaan. Tähän sisältyy kolme kieroa henkilöä, joilla on kaikilla jotain hämärää historiaa. Eräälle heistä kolmikko yritti diilata minun pestini siis. Pääsin tuohon työtehtävään nyt loppupeleissä, mutta tänä aikana seikkailin läpi myös röyhkeän siviilielämän hyväksikäytön yhden noiden taholta, minkä tarkoitus oli myös horjuttaa minut pois firmasta. Myös omaisuuteeni on kajottu ja joudun työskentelemään kahden tekijän kanssa päivittäin ja periaatteessa uhka on edelleen olemassa. Tähän sisältyy paljon ulkopuolisia, jotka on juoruttu minua vastaan ja oma työmaani on aika tulehtunut nyt. Tän hetkistä ahdistusta pahentaa myös se, että ei ole hyviä läheissuhteita (myös perheen sisällä yksi henkilö koittanut turmella erästä tärkeää ja luksusta asiaa jonka omistan) ja luotto ihmisiin on vajonnut taas. Kovalla työllä olen kasvattanut omaisuutta näin päälle parikymppiseksi ja ostanut myös asioita mitä kaikilla ei ole, myös se on aiheuttanut itsekseen kateutta erinomaisen koulumenestyksen ohella.
Olen päässyt sen viivan yli, etten mieti enää itsemurhaa vaihtoehtona. Olen kokenut ihan mukavia asioita viime aikoina ja silloin en ole ajatellut näitä asioita. Minua vaivaa silti ahdistus, kun en pysty unohtamaan tuota selkkausta, kun joudun olemaan päivittäin tekemisissä päähenkilön kanssa. Liian hyvä pesti, jota en viitsi uhrata vaikka ahdistaa. Olen vielä niin nuori ja koko elämän stressannut kaikkea tätä turhaa uhkaa jota olen joutunut kokemaan. Olen pääsemässä jaloilleni hyvin ja saamassa kauan kaipaamaani itsevarmuutta, mutta tämä laahaa vielä. Maisemanvaihto auttaisi, mutta puitteet nyt niin kohdillaan etten halua vaihtaa.
Eli lähinnä, MITEN SAAN AJATUKSET MUUALLE JA MITEN JAKSAN OLLA VAHVEMPI JA JATKAA ELÄMÄNI RAKENTAMISTA TÄSTÄ ETEENPÄIN TAAS? Psykologit ja hypnoosit käyty läpi mutta rauha uupuu edelleen. Meininki on silti jo aika kohdillaan, mutta tarvittava sysäys vielä tarvitaan. Ihmiset on paskoja, sen olen oppinut. En tosin ole lähellekään mikään vässykkä, lähinnä liian kiltti. Olen luottanut ihmisten omaan järjenkäyttöön, mutta oppinut että mihinkään ei voi luottaa ja nähnyt kuinka silmittömän röyhkeitä ihmiset osaavat olla.
Minulla on yksi kaveri. Jos hän vaihtaisi johonkin muuhun porukkaan, saisi se minut taas riskirajoille. Miten saan mielenrauhan. Tämän koko sopan päähenkilö on puhunut itsensä myös sisareni suosioon joten hänestäkään ei ole puolustamaan. Kokemuksia & mielipiteitä?
Koko keississä oli kyse estää minun pääsyni takaisin työtehtävään, josta olin aiemmin joutunut luopumaan. Tähän sisältyy kolme kieroa henkilöä, joilla on kaikilla jotain hämärää historiaa. Eräälle heistä kolmikko yritti diilata minun pestini siis. Pääsin tuohon työtehtävään nyt loppupeleissä, mutta tänä aikana seikkailin läpi myös röyhkeän siviilielämän hyväksikäytön yhden noiden taholta, minkä tarkoitus oli myös horjuttaa minut pois firmasta. Myös omaisuuteeni on kajottu ja joudun työskentelemään kahden tekijän kanssa päivittäin ja periaatteessa uhka on edelleen olemassa. Tähän sisältyy paljon ulkopuolisia, jotka on juoruttu minua vastaan ja oma työmaani on aika tulehtunut nyt. Tän hetkistä ahdistusta pahentaa myös se, että ei ole hyviä läheissuhteita (myös perheen sisällä yksi henkilö koittanut turmella erästä tärkeää ja luksusta asiaa jonka omistan) ja luotto ihmisiin on vajonnut taas. Kovalla työllä olen kasvattanut omaisuutta näin päälle parikymppiseksi ja ostanut myös asioita mitä kaikilla ei ole, myös se on aiheuttanut itsekseen kateutta erinomaisen koulumenestyksen ohella.
Olen päässyt sen viivan yli, etten mieti enää itsemurhaa vaihtoehtona. Olen kokenut ihan mukavia asioita viime aikoina ja silloin en ole ajatellut näitä asioita. Minua vaivaa silti ahdistus, kun en pysty unohtamaan tuota selkkausta, kun joudun olemaan päivittäin tekemisissä päähenkilön kanssa. Liian hyvä pesti, jota en viitsi uhrata vaikka ahdistaa. Olen vielä niin nuori ja koko elämän stressannut kaikkea tätä turhaa uhkaa jota olen joutunut kokemaan. Olen pääsemässä jaloilleni hyvin ja saamassa kauan kaipaamaani itsevarmuutta, mutta tämä laahaa vielä. Maisemanvaihto auttaisi, mutta puitteet nyt niin kohdillaan etten halua vaihtaa.
Eli lähinnä, MITEN SAAN AJATUKSET MUUALLE JA MITEN JAKSAN OLLA VAHVEMPI JA JATKAA ELÄMÄNI RAKENTAMISTA TÄSTÄ ETEENPÄIN TAAS? Psykologit ja hypnoosit käyty läpi mutta rauha uupuu edelleen. Meininki on silti jo aika kohdillaan, mutta tarvittava sysäys vielä tarvitaan. Ihmiset on paskoja, sen olen oppinut. En tosin ole lähellekään mikään vässykkä, lähinnä liian kiltti. Olen luottanut ihmisten omaan järjenkäyttöön, mutta oppinut että mihinkään ei voi luottaa ja nähnyt kuinka silmittömän röyhkeitä ihmiset osaavat olla.
Minulla on yksi kaveri. Jos hän vaihtaisi johonkin muuhun porukkaan, saisi se minut taas riskirajoille. Miten saan mielenrauhan. Tämän koko sopan päähenkilö on puhunut itsensä myös sisareni suosioon joten hänestäkään ei ole puolustamaan. Kokemuksia & mielipiteitä?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Tuollainen asian työstäminen auttaa. Sinulla on nyt asiat menemässä hyvää vauhtia parempaan suuntaan. Saat koko ajan etäisyyttä sinua kohdanneisiin vääryyksiin. Hyvä että itse myös tiedostat, että et ollut mitenkään syypää huonoon kohteluun. Kannuista ja iloitse vain itsestäsi ja tee hommat rehellisesti. Ei kannata kantaa kaunaa ja katkeruutta.