Laissa lukee, että 15 vuotiaana saa erota omasta uskontokunnasta vanhempien luvalla ja pelkään, että he eivät suostu siihen, kun täytän 15. Mulla on lestadiolainen perhe, käymme joka sunnuntai seuroissa ja minun täytyy käydäraamattuluokissa. En ole ikinä lähtenyt vapaaehtoisesti niihin, vaan pakotettuna. Joskus olen jopa itkenyt 3 tuntia ennen seuroja, että onko pakko lähtä. En oo ikinä uskonu jumalaan, lestadiolaisuus ei oo mua, oon aina ollut ateisti jne. Mitä jos mun syyt ei riitä niiden vakuuttamiseksi ja saan vasta 18 vuotiaana luvan. En halua enää esittää sitä mitä en oo. Lestadiolaiset ei meikkaa yms. Mä alan sit ku voin erota. Syyt: en oo koskaan uskonu jumalaan, seuroissa käyminen ei vahvista uskoa vaan vahvistaa tunnetta lähtä pois ja mitä järkee mun on käydä ku en usko ja se on turhaa? Auttakaa ja neuvokaa:(
Lestadiolainen perhe
voueiiiiii
26148
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 26
Vanhimmat
Voi olla että et saa lupaa. Siihen ajatukseen täytyy vaan tottua ja sen kanssa tulla toimeen. Mutta kannattaa silti olla rehellinen ja ilmaista mielipiteensä ja halunsa suoraan. Voi hyvinkin auttaa siihen kun oot täysi-ikäinen ja lähdet sitten joka tapauksessa. Mitä nopeammin niin sen parempi, toipua voi vasta kun jotain on tapahtunut. Ja kuka tietää? Vanhempasi voivat jopa suostua.
Missään nimessä ei kannata alistua mihinkään "tuo on nyt vaan tollanen vaihe" tai "teinien kapinointia" selityksiin. Ehdottomasti tulee tehdä selväksi että vanhemmat eivät ole jumala ja vaikka et jumalaan uskokaan niin he ovat vanhempasi ja tämä ei vaikuta suhteeseesi heihin. Ja jos vaikuttaa vanhempien puolelta niin sille et mahda mitään.
Voi olla myös hyödyllistä selittää mistä epäuskosi johtuu. Tunne jumalan läsnäolosta puuttuu? Raamatun sisäinen ristiriitaisuus? Raamatun välittämä, täysin naurettava maailmankuva? Jokin Jumalan täysin moraaliton teko? Sekä se että et voi jatkaa teeskentelyä ja vain toivoa tulevasi jossain vaiheessa uskoon. Koska jumalakin kieltää valehtelun niin olisi väärin valehdella suoraan hänelle, etenkin kun hän tietäisi heti että olet epärehellinen uskossasi.
Itse kerroin epäuskostani äidilleni kun olin kuusi tai seitsemän. Kyllähän hän itki, en ymmärtänyt miksi, mutta tokeni varsin nopeasti. Meillä uskonto ei tosin ikinä ollut mitenkään keskeisessä roolissa joten sinällään järkytys ei ollut mitenkään maata kaatava. Mummoni tosin ei tiedä vieläkään. Pointtina se että ei näihin ole mitään yleispätevää kaavaa. Joten rohkeutta vaan ja asiaa eteenpäin.
Kiiiitos!! Ja kaikki on ollut ristiriidassa
Miksi annat heidän pompottaa sinua? Pyydä heitä kutsumaan Jumala vierailulle, että uskosi petraantuisi. Vaikeahan sitä on olemattomiin uskoa.
Haha:D
Onko sulla mitään kysymyksiä mihin et saa vastausta? Vaikuttaako se uskoos?
On, mutta ei ne vaikuta niin paljon että ne on ainoa syy. Yksinkertaisesti en usko. Mutta nekin vaikuttaa. Täs muutamii kysymyksii joissa voin vannoa, että ei paavikaan osaa antaa vastausta. Kristinuskossa uskotaan että se joka ei usko joutuu helvettiin... otetaan esimerkki vaikka afrikka. Siellä ei monet edes koskaan saa tietää kristinuskost. Ne ei voi ees uskoa. No, ne joutuu helvettiin. On siinäkin rakastavainen jumala??? Otetaan toinen... jos jumala todella on luonut kaikki miksi hän loi myös sielunvihollisen? Jos hän haluaa lastensa pääsevän taivaaseen, miksi hän ei ilmesty tänne jotta kaikki uskoisivat??? Ja muutamia faktoi viel...
Kumartaisinko/palvoisinko/uskoisinko mä jumalaan, joka hyväksyy raiskaudet, luonnonkatastrofit, jäätiköiden sulamisen, rasismin jne. Lista on loputon...
Mielestäni ateismi on ihmisen mitä luonnollisin suhtautumistapa. Itse asiassa jumaliin uskominen on paljon kiinni siitä millaiset perintötekijät on saanut psykologisesti. Eli se miten herkkäuskoinen on, siinä ihmisten välillä on suuria eroja. Tämä on tieteellisesti tutkittu (uusi väitöskirja juuri ilmwestymässä Suomessakin tästä).
Minä itse arvostan tieteen tietoa ja kunnollisia perusteluja. Jumaliin uskominen on minun mielestäni melkoista hölynpölyä mutta ymmärrän sen että se on jollekin toiselle tärkeää.
Ketään ei saa eikä oiekin voikaan pakottaa uskovaiseksi.
Mutta henkistä ja hengellistä väkivaltaa ja aivopesua on PALJON!
Vanhemmat ettehän pakota lastanne, karmeaa lukea aloittajan kertomusta.
Voimia sinulle!
Otahan yhteyttä lastensuojeluviranomaisiin. Ei sinua ainakaan fyysisesti pakottamalla saa vanhemmat seuroihin raahata. Jos tilanteesi on noin paha kuin annat ymmärtää, on mielenterveytesi jo vaarassa.
Tiedän ettei saa... mut mulla on jo tarpeeks ongelmii nii en haluu muita sotkee tähän
voueiiiiii
Vaikutat ikäiseksesi määrätietoiselta ja fiksulta ihmiseltä. Kannattaa kuunnella itseään, niin kuin sinä teetkin. Senverran kuin tiedän lestadiolaisuudesta niin kyseessä on erittän voimakkaasti myös yksilön valintoihin ja päätöksiin vaikuttamaan pyrkivä yhteisö, jossa ei toisinajattelijoita aina hyväksytä.
Mielestäni sinun kannattaisi, varsinkin kun olet noin nuori, hakeutua keskustelemaan esim.psykologin kanssa tilanteestasi.
Voisit rauhassa miettiä puolueettoman ihmisen kanssa tilannettasi ja sitä mitä haluat, mitä erilaisista valinnoista seuraa ja miten irtautuminen suvun ja lestadiolaisuuden vaikutuksesta kävisi parhaiten. Psykologeilla on hyvät tiedot ihmisen kehitystehtävistä ja saisit tukea pohdinnoillesi.
Mikäli vanhempasi eivät hyväksy ateismiasi ja oman tien kulkemista, niin voit jäädä liian yksin lähdettyäsi seurakunnasta tai joutua uskonnollisen painostuksen kohteeksi.Kyllä sinä sieltä irti pääset, mutta kannattaa harkita miten sen teet ja siinä ulkopuolinen keskustelija auttaa.
Nuoruusiässä helposti kaikki asiat kärjistyvät ja voi tulla tehtyä myös tyhmyyksiä joita joutuu myöhemmin katumaan. Tietysti kaikki kokeilut kuuluvat nuoruuteen, mutta samanaikainen irtautuminen vahvasta uskonnollisesta yhteisöstä on melkoinen haasta kelle tahansa.
Minä irtauduin fundamentalismista menemällä erilaiseen ja vapaampaan uskonnolliseen toimintaan mukaan, josta sain hyviä ystäviä. Kävimme diskoissa,oli seuruselu suhteita ja elimme ihan normaalia nuoruusikää ja samalla oli hyvään perheeseen rinnastettava sosiaalinen yhteisö ympärillä.Tämä oli itselleni erittäin hyvä tie ja tuskin oma itsenäistymiseni olisi kunnolla muuten onnistunutkaan.Minun tilanteen oli kyllä ihan erilainen, koska olin täysin "ryöstöviljelty" 19-20 vuotiaana ja siitä toipuminen vei pitkän ajan.
Sinua voisi auttaa esim tällainen terapeutti kuin Katriina Järvinen hän on sosiaalipsykologi, antropologi ja psykoterapeutti, netistä löydät yhteystiedot.Hän on hellariperheestä, josta on irtautunut. Hän on kirjoittanut myös kirjoja, joita kannattaa kirjastosta kysellä.Keskustelut tosin maksavat.On niitä ilmaisiakin psykologipalveluja saatavilla.
Kyllä näillä nettipalstoillakin voi kirjoitella ja siitäkin voi joillekkin olla apua.
Joku entinen lestadiolainen joka on lähtenty liikkeestä kertoo tässä ajatuksiaan ateismista.
http://freepathways.wordpress.com/2014/08/21/onko-ateisti-aina-kalju/
Meijän suvus on moni lähteny ja katsotaan niitä myös suopeasti, että uskonnonvapaus on, mutta en tiiä miten ne suhtautuu siihen. Ja kiitos tiedosta!!!
Kiitos!
No teist
Tuoltahan noita entisiä lestadiolaisia löytyy. Jos olisin itse irtautumassa lestadiolaisista olisin mukana noiden sieltä jo irtautuneiden toiminnassa.
Erittäin hyvä kirjoitus!
Aloittajalle:
Tunnen useampiakin vanhoillislestadiolaisuudesta irtaantuneita, jotka
ovat ihan hyvissä väleissä vanhempiinsa, viettävät joulua yhdessä jne.
Tietystikään en voi tietää omien vanhempiesi suhtautumista.
Kyllä meilki on noin mut pelkään niiden alkureaktiota
Ja hei kiitos kaikille vastauksist! :))
Olen vl-perheestä, ja ateisti kuten sinäkin.
Yritin tehdä lähtöä vl-liikkeestä 14-vuotiaana, mutta minut painostettiin takaisin. On aika hankalaa elää ei-vl:na vl-perheessä, kun on taloudellisesti ja muutenkin vielä riippuvainen vanhemmistaan.
Jälkikäteen ajatellen olisin toivonut, että joku olisi sanonut minulle tuolloin, mitä sanon sinulle nyt: lähde vasta sitten kun olet taloudellisesti itsenäinen etkä enää asu lapsuudenperheesi kanssa.
Mene vaikka opiskelemaan toiselle paikkakunnalle ja "kiellä uskosi" vasta sitten. Säästyt näin enimmiltä painostuksilta.
Ei uskonto liity taloudellisiin asioihin.
Liittyy se. Mitä suuremmissa määrin.
14 5 taisi viitata siihen, että niin kauan kuin syöt vanhempiesi jääkaapista, asut heidän kodissaan ja pukeudut heidän ostamiinsa vaatteisiin, keinot irtautumiseen ovat melko vähissä. Mielestäni uskonnon pakkosyöttöä ei silti tarvitsisi suvaita ainakaan määräänsä enempää.
Aloituksestasi päätellen olet alle 15 vuotias. Jos todella koet painostamisen lestadiolaisten kokouksiin liian raskaana, puhu vaikka kouluterkalle. Hänellä on kanavat viedä asiaa eteenpäin. Edellä ehdotettiin lastensuojeluviranomaisia, eikä sekään ole pois suljettu, jos elämä oikeasti tuntuu niin ahdistavalta, ettei jaksa muutamaa vuotta odottaa. Riskinä on se, että polttaa sillat.
Toisaalta kyynisenä vanhana käpynä epäilen, onko angstisi ihan niin aitoa, kuin annat ymmärtää. Jos on, niin etsi apua terveydenhoitojärjestelmästä.
Se on aitoa AINA ollut. Miksipä muuten tänne kirjoittelisin. Ja ei liity, koska samassa talossa edelleen asuisin ja samat asiat vanhemmat maksais. No problem sen suhteen
jokuuuuuuuss
Olen ollut rukouskokouksissa missä äiti lähes sekopäisenä ääneen rukoillut lapsensa puolesta, joka ei ole uskossa, että Jumala johdattaisi uskoon/parannukseen. Voin vain kuvitella miten vaikea samaan aikaan on elää ja asua tällaisen "höyrähtäneen" ja hädissään olevan äidin kanssa, joka pelkää lapsensa kidutettavaksi joutumista. Samaan aikaan jollaintavalla liittyä nuorisokulttuuriin, opiskelukuvioihin ym. Äiti tekee kaikkensa että lapsi ei sinne ikuiseen kidutukseen joutuisi ja tällöin voi käydä niin, että tarkoitus pyhittää keinot. Vanhemmat saattavat henkistä väkivaltaa ja kaikkia mahdollisia keinoja kaihtamatta, saattaa tämän lapsensa "kaidalle tielle".
Jokaisen perhetilanne on kuitenkin erilainen´, eikä tässäkään voi tilanteestasi sanoa juuri mitään, koska ei tunne yksityiskohtaisemmin tilannettasi. Olet todella niin nuori, eikä sinulla ole vielä elämänkokemusta paljoa, niin sinun voi olla hankala arvioida tuttujen ihmistenkään reaktioita.
Kyllä kannattaisi kuunnella tarkasti niitä, jotka vastaavista tilanteista ovat jo selvinneet kuten nim.14 5:ttä.
Tuo mitä aloitusviestissäsi sanot seuroihin pakottamisesta, vihjaa siitä, että sinulla ei ole kovin vl:sittain "vapaamieliset" tai ymmärtäväiset vanhemmat. Seuroihin pakottaminen on henkistä/hengellistä väkivaltaa.
Koska olet alaikäinen, olet heidän vallassaan. Jos "kiellät uskosi" nyt, niin voit joutua kokemaan melkoista painostusta heidän taholtaan. Syrjintää, epäluuloa, helvetillä pelottelua, puhutteluita ja muuta uhkailua. Syrjään jättämistä. Epätasa-arvoista kohtelua verrattuna sisaruksiisi jne.
Jos olet taloudellisesti itsenäinen ja asut omillasi, niin vanhemmillasi ei ole enää niin paljon valtaa sinuun.
Vanhoillislestadiolaisilla lapsilla ei ole uskonnonvapautta.
On ihan hyvä vaihtoehto ottaa yhteyttä lastensuojeluun, jos tilanne käy tukalaksi.
Juu kiitos tosi paljon teille molemmille!!! :)
Tarvit apuu