Mites nytten?

jos vaikka uskoisit itseesi? se on hyvä alku. useimmat kun eivät usko itseensä vaan tarvitsevat jonkin muka itseään korkeamman voiman jota syyttää ja jonka varaan laskea koko elämänsä. usko siis itseesi, jokainenhan kuitenkin on oman itsensä "jumala", jokainen "luo" itsestään sellaisen, kun haluaa.

ja vaikka mielipiteesi muuttuisi, se ei vaikuttaisi siihen, ettetkö olisi oikeassa ;)

On todellakin hyvä ratkasu erota kirkosta. Vaik mä en uskokaan jumalaan, uskon, että on olemassa hyvää ja että minä voin vaikuttaa siihen, miten elämälleni käy. uskon ihmistenväliseen yhteistyöhön.

Mites tää kysymys nyt on sen ajankohtaisempi kuin ennenkään, jos et kerran uskonut J:hin ennen eroasikaan?
Usko vaikka samoihin juttuihin kuin ennenkin, tai ihan miltä tuntuu.

Usko itseesi, tieteeseen, rakkauteen, myötätuntoon...

Jos enemmän kaipaat, lähde löytöretkelle buddhalaisuuteen:

Matthieu Ricard: Onnellisuus
Sogyal Rinpoche: Tiibetiläinen kirja elämästä
ja kuolemasta

Mitä sitten löydätkin, etsi sellaista joka kestää elämän vaikeat ja kovatkin päivät, niin että että sen varassa voit elää ja kuolla.

Osta puutarhatonttu ja pistä se kivelle. Usko siihen, se tulee halvaksi eikä tarvitse ajatella.

omaan itseesi? Maailmankaikkeuteen?

Ei ihan nyt kyllä tajua. Jos eroat kirkosta (syy: et usko jumalaan), niin miten uusi tilanne muuttaa maailmankuvaasi? Uskotko muka kirkkoon instituutiona?

Opettele ajattelemaan. Ehkä löydät sitten jonkun uskomisen aiheenkin.

Usko johonkin asiaan tulee sisältä. Rahkeet siihen voidaan antaa ulkoapäin, mutta usko tulee sisältä. Älä kuuntele mitä toiset talikot sanovat, vaan pidä silmät auki.

Ei tarvitse kuulua jonhonkin ryhmään. Jos uskoo johonkin, mihin KUKAAN MUU ei usko, se on ihan yhtä hyvä. Eläköön uskonnonvapaus!