".........Kolmanneksi. Rakkaus totuuteen - kasvua pelottomuuteen.
Totuuskäsitteen me voimme jakaa kahteen ulottuvuuteen. Nimittäin aatteellisten, uskonnollisten ym. järjestelmien ja yhteisöjen luomiin illuusioihin ja totuuskäsitteisiin sekä yksilön omassa elämässään noudattamiin totuuksiin. Tarkastelkaamme aluksi näiden aatteellisten, uskonnollisten ym yhteisöjen ja järjestelmien illuusioita ja totuutta.
Ihmiskunta on karsinoitunut mitä moninaisimpiin aatteellisiin, uskonnollisiin, maailmankatsomuksellisiin ym. karsinoihin ja järjestelmiin. Voidaan sanoa, että miltei jokainen ihminen elää jokapäiväisessä elämässään jonkun tällaisen karsinoinnin tai järjestelmän alaisuudessa. Jokaisella aatteellisella, uskonnollisella ym. yhteisöllä on omat ihanteensa, maailmankatsomuksensa, oppinsa, toiveensa ja unelmansa, jotka luovat omat illuusionsa ja totuuskäsitteensä. Synnyttävät näihin yhteisöihin kuuluvien silmille voimakkaat "linssit", jotka puolestaan vääristävät ja rajoittavat yksilön maailmankuvaa ja totuuskäsitteitä. Ja siitäkin huolimatta, että näiden linssien läpi maailmantapahtumia katseleva ihminen uskoo edustavansa ainoaa oikeaa totuutta ja ainoaa oikeaa maailmankuvaa, elää tällainen karsinoitunut ihminen yleensä voimakkaiden illuusioiden ja harhojen vallassa. Se totuus, mitä tällainen ihminen edustaa, on hyvin pitkälle "polarisoitunutta totuutta"; ja on yleensä aina suuntautunut joitakin toisia vastaan. Nyt tämä vastakkainasettelu johtaa siihen, että ihminen; ja ennenkaikkea järjestelmät, kokevat toiset vastaavat järjestelmät jatkuvana uhkana olemassa-ololleen. Tämän vuoksi tarvitaan jatkuvasti mitä tehokkaimmat asevoimat näitä järjestelmiä ja niihin kuuluvia ihmisiä puolustamaan. Ja koko ihmiskunta elää jatkuvasti tietyn uhkan ja pelon alaisuudessa. Varsinkin viimeaikaiset tapahtumat maailmalla, kymmenille miljoonille pakolaisineen, ovat luoneet ihmiskunnan ylle jatkuvan olemassa-olon uhkan ja pelon. Poliittiset puolueet pelkäävät toisia puolueita. Uskonnolliset yhteisöt pelkäävät toisia yhteisöjä. Yhteiskuntajärjestelmät pelkäävät toisia yhteiskuntajärjestelmiä ja ylipäätään kaikki pelkäävät vähän kaikkea, joka vähänkään poikkeaa jo tutuksi ja turvalliseksi koetusta. Ihminen on pelon vanki ja jatkuvan ahdingon ja turvattomuuden orja.
Nyt tästä pelosta ja ahdingoista vapautumiseen on olemassa vain yksi tie. Ja se tie on rakkaus totuuteen. Peloista vapautuakseen ihmisen on opittava riisumaan nämä aatteellisten, uskonnollisten ym. yhteisöjen ja järjestelmien polarisoimat "linssit" silmillään. On opittava tunnistamaan, mikä on todellinen totuus ja mikä taas kuuluu näiden yhteisöjen ja järjestelmien luomien illuusioiden ja harhojen piiriin. On löydettävä todellinen totuus ja opittava rakastamaan ja noudattamaan tätä totuutta
Totuus ei ole haavoitettavissa. Totuus ei ole koskaan niiden pelkona, jotka totuudessa vaeltavat. Totuutta ei tarvitse kenenkään puolustaa sillä totuus puolustaa itse itseään. Ja silloin kun me vaellamme totuudessa, meidän ei tarvitse pelätä mitään eikä ketään.
Edellä käsittelimme lyhyesti erilaisten järjestelmien ja yhteisöjen muodostamia ja noudattamaa totuuskäsitteitä ja yksilön suhtautumista niihin.
Toisen ulottuvuuden totuudesta me löydämme yksilön muodostamista totuuskäsitteistä ja niiden merkityksestä yksilön ja ympäristön suhteisiin.
On ilmeistä, että useimmilla ihmisillä on taipumus muokata ja muunnella asioita niin, että ne näyttävät asianomaisen näkökannalta mahdollisimman edullisilta. Tässä jokapäiväisessä, ja usein hyväksytyssäkin, muuntelussa yksilö pyrkii esiintymään mahdollisimman edukseen. Värittämään kertomansa ja esittämänsä asiat palvelemaan hänen minä-korostukseen pyrkiviä tarkoitusperiä jne. Kuitenkin huolestuttavaksi tämä piirre muodostuu silloin jos tähän liittyy suoranaisia valheita tai totuuden vääristämisiä niin, että toiset ihmiset joutuvat siitä kärsimään. Ja myös tässä pätee vanha sanonta, jossa sanotaan, että kun antaa pahalle pikkusormen, niin se vie koko käden ja ihmisen mennessään. Siis. Jos ihminen ajautuu tällaisen totuudenmuokkaamisen ja muuntelun tielle, tästä muodostuu hyvin pian totuttu tapa, josta ihmisen on vaikeaa päästä eroon. Menestyneet valheet ovat omiaan innostamaan entistä suurempiin valheisiin ja lopputuloksena väistämättä on, että nämä valheet ja totuudenmuokkaamiset paljastuvat ennemmin tai myöhemmin ja johtavat ihmisen uskottavuuden ja kasvojen menetykseen. Ja kun ihminen kerran on luottamuksensa menettänyt, tätä luottamusta hänen on miltei mahdotonta samoissa ympäristöissä enää itselleen palauttaa. Epätotuudenmukaisuuteen ja valheisiin liittyy aina paljastumisen pelko ja vaiheessa elävä ihminen onkin kuin henkipatto, jonka täytyy jatkuvasti olla varuillaan kaikkien suhteen. Niinikään epätotuudenmukaisuuksissa ja vaiheissa elävän minäkuva ja itsetunto on hyvin heikko ja kehittymätön.
Askeleet uuteen elämään ja uuden persoonallisuuden muodostumiseen kulkevat ehdottomuuden tietä. Ja tämä ehdottomuus koskee myös yksilön suhtautumista totuuteen. Kuten jo oli esillä, harhakuvat, illuusiot ja vääristyneet ja muokatut totuudet synnyttävät aina ristiriitoja ja pelkoja ihmisen ja ihmisten elämään sekä luovat yksilön kielteistä minäkuvaa ja heikkoa itsetuntoa. Näistä peloista, ristiriidoista ja niiden kielteisista seuraamuksista vapautuakseen ihmisen on opittava rakastamaan ja noudattamaan totuutta kaikkialla. Niin yhteisöissä kuin yksityiselämässäkin.
Eräässä laulussa sanotaan: "Ellet usko, ole uskovinas, niin sinut hyväksytään". Ja kuinka usein tämä pitääkään paikkansa. Niin monien uskonsuuntien käytäntö on se, että näille uskonsuunnille on pitkien aikojen kuluessa muodostuneet omat, usein hyvin harhautuneet ja vääristyneet, totuuskäsitteensä. Nyt jos uusi yksilö tällaiseen uskonnolliseen yhteisöön liittyy, hänen ainoa mahdollisuutensa on sokeasti uskoa ja hyväksyä kaikki se, mitä hänelle uskotellaan. Ajattelematta omilla aivoillaan ja ymmärryksellään. Silloinkaan kun hän tietää paremman totuuden hänelle uskotelluista asioista. Ja niin kauan kuin yksilö sokeasti, "laput silmillään ja korvillaan", hallelujaa jossain uskonlahkossa huutaa, hän on hyväksytty ja suosittu siinä joukossa. Mutta annahan olla, jos yksilö pysyy uskollisena sille totuudelle, jonka hän sisimmässään varmuudella totuudeksi tietää, niin jo alkavat vaikeudet sillä ihmisellä. Hyvin pian käy, että hän joutuu lähtemään siitä yhteisöstä ja kantamaan lopun ikäänsä luopion tai harhautuneen kerettiläisen leimaa tämän uskonsuunnan, ja muidenkin, taholta. Siitäkin huolimatta, että hän on ollut kaiken aikaa oikeassa........."
http://www.aretalogia.com/A/ask_3.htm
Totuuskäsitteen me voimme jakaa kahteen ulottuvuuteen. Nimittäin aatteellisten, uskonnollisten ym. järjestelmien ja yhteisöjen luomiin illuusioihin ja totuuskäsitteisiin sekä yksilön omassa elämässään noudattamiin totuuksiin. Tarkastelkaamme aluksi näiden aatteellisten, uskonnollisten ym yhteisöjen ja järjestelmien illuusioita ja totuutta.
Ihmiskunta on karsinoitunut mitä moninaisimpiin aatteellisiin, uskonnollisiin, maailmankatsomuksellisiin ym. karsinoihin ja järjestelmiin. Voidaan sanoa, että miltei jokainen ihminen elää jokapäiväisessä elämässään jonkun tällaisen karsinoinnin tai järjestelmän alaisuudessa. Jokaisella aatteellisella, uskonnollisella ym. yhteisöllä on omat ihanteensa, maailmankatsomuksensa, oppinsa, toiveensa ja unelmansa, jotka luovat omat illuusionsa ja totuuskäsitteensä. Synnyttävät näihin yhteisöihin kuuluvien silmille voimakkaat "linssit", jotka puolestaan vääristävät ja rajoittavat yksilön maailmankuvaa ja totuuskäsitteitä. Ja siitäkin huolimatta, että näiden linssien läpi maailmantapahtumia katseleva ihminen uskoo edustavansa ainoaa oikeaa totuutta ja ainoaa oikeaa maailmankuvaa, elää tällainen karsinoitunut ihminen yleensä voimakkaiden illuusioiden ja harhojen vallassa. Se totuus, mitä tällainen ihminen edustaa, on hyvin pitkälle "polarisoitunutta totuutta"; ja on yleensä aina suuntautunut joitakin toisia vastaan. Nyt tämä vastakkainasettelu johtaa siihen, että ihminen; ja ennenkaikkea järjestelmät, kokevat toiset vastaavat järjestelmät jatkuvana uhkana olemassa-ololleen. Tämän vuoksi tarvitaan jatkuvasti mitä tehokkaimmat asevoimat näitä järjestelmiä ja niihin kuuluvia ihmisiä puolustamaan. Ja koko ihmiskunta elää jatkuvasti tietyn uhkan ja pelon alaisuudessa. Varsinkin viimeaikaiset tapahtumat maailmalla, kymmenille miljoonille pakolaisineen, ovat luoneet ihmiskunnan ylle jatkuvan olemassa-olon uhkan ja pelon. Poliittiset puolueet pelkäävät toisia puolueita. Uskonnolliset yhteisöt pelkäävät toisia yhteisöjä. Yhteiskuntajärjestelmät pelkäävät toisia yhteiskuntajärjestelmiä ja ylipäätään kaikki pelkäävät vähän kaikkea, joka vähänkään poikkeaa jo tutuksi ja turvalliseksi koetusta. Ihminen on pelon vanki ja jatkuvan ahdingon ja turvattomuuden orja.
Nyt tästä pelosta ja ahdingoista vapautumiseen on olemassa vain yksi tie. Ja se tie on rakkaus totuuteen. Peloista vapautuakseen ihmisen on opittava riisumaan nämä aatteellisten, uskonnollisten ym. yhteisöjen ja järjestelmien polarisoimat "linssit" silmillään. On opittava tunnistamaan, mikä on todellinen totuus ja mikä taas kuuluu näiden yhteisöjen ja järjestelmien luomien illuusioiden ja harhojen piiriin. On löydettävä todellinen totuus ja opittava rakastamaan ja noudattamaan tätä totuutta
Totuus ei ole haavoitettavissa. Totuus ei ole koskaan niiden pelkona, jotka totuudessa vaeltavat. Totuutta ei tarvitse kenenkään puolustaa sillä totuus puolustaa itse itseään. Ja silloin kun me vaellamme totuudessa, meidän ei tarvitse pelätä mitään eikä ketään.
Edellä käsittelimme lyhyesti erilaisten järjestelmien ja yhteisöjen muodostamia ja noudattamaa totuuskäsitteitä ja yksilön suhtautumista niihin.
Toisen ulottuvuuden totuudesta me löydämme yksilön muodostamista totuuskäsitteistä ja niiden merkityksestä yksilön ja ympäristön suhteisiin.
On ilmeistä, että useimmilla ihmisillä on taipumus muokata ja muunnella asioita niin, että ne näyttävät asianomaisen näkökannalta mahdollisimman edullisilta. Tässä jokapäiväisessä, ja usein hyväksytyssäkin, muuntelussa yksilö pyrkii esiintymään mahdollisimman edukseen. Värittämään kertomansa ja esittämänsä asiat palvelemaan hänen minä-korostukseen pyrkiviä tarkoitusperiä jne. Kuitenkin huolestuttavaksi tämä piirre muodostuu silloin jos tähän liittyy suoranaisia valheita tai totuuden vääristämisiä niin, että toiset ihmiset joutuvat siitä kärsimään. Ja myös tässä pätee vanha sanonta, jossa sanotaan, että kun antaa pahalle pikkusormen, niin se vie koko käden ja ihmisen mennessään. Siis. Jos ihminen ajautuu tällaisen totuudenmuokkaamisen ja muuntelun tielle, tästä muodostuu hyvin pian totuttu tapa, josta ihmisen on vaikeaa päästä eroon. Menestyneet valheet ovat omiaan innostamaan entistä suurempiin valheisiin ja lopputuloksena väistämättä on, että nämä valheet ja totuudenmuokkaamiset paljastuvat ennemmin tai myöhemmin ja johtavat ihmisen uskottavuuden ja kasvojen menetykseen. Ja kun ihminen kerran on luottamuksensa menettänyt, tätä luottamusta hänen on miltei mahdotonta samoissa ympäristöissä enää itselleen palauttaa. Epätotuudenmukaisuuteen ja valheisiin liittyy aina paljastumisen pelko ja vaiheessa elävä ihminen onkin kuin henkipatto, jonka täytyy jatkuvasti olla varuillaan kaikkien suhteen. Niinikään epätotuudenmukaisuuksissa ja vaiheissa elävän minäkuva ja itsetunto on hyvin heikko ja kehittymätön.
Askeleet uuteen elämään ja uuden persoonallisuuden muodostumiseen kulkevat ehdottomuuden tietä. Ja tämä ehdottomuus koskee myös yksilön suhtautumista totuuteen. Kuten jo oli esillä, harhakuvat, illuusiot ja vääristyneet ja muokatut totuudet synnyttävät aina ristiriitoja ja pelkoja ihmisen ja ihmisten elämään sekä luovat yksilön kielteistä minäkuvaa ja heikkoa itsetuntoa. Näistä peloista, ristiriidoista ja niiden kielteisista seuraamuksista vapautuakseen ihmisen on opittava rakastamaan ja noudattamaan totuutta kaikkialla. Niin yhteisöissä kuin yksityiselämässäkin.
Eräässä laulussa sanotaan: "Ellet usko, ole uskovinas, niin sinut hyväksytään". Ja kuinka usein tämä pitääkään paikkansa. Niin monien uskonsuuntien käytäntö on se, että näille uskonsuunnille on pitkien aikojen kuluessa muodostuneet omat, usein hyvin harhautuneet ja vääristyneet, totuuskäsitteensä. Nyt jos uusi yksilö tällaiseen uskonnolliseen yhteisöön liittyy, hänen ainoa mahdollisuutensa on sokeasti uskoa ja hyväksyä kaikki se, mitä hänelle uskotellaan. Ajattelematta omilla aivoillaan ja ymmärryksellään. Silloinkaan kun hän tietää paremman totuuden hänelle uskotelluista asioista. Ja niin kauan kuin yksilö sokeasti, "laput silmillään ja korvillaan", hallelujaa jossain uskonlahkossa huutaa, hän on hyväksytty ja suosittu siinä joukossa. Mutta annahan olla, jos yksilö pysyy uskollisena sille totuudelle, jonka hän sisimmässään varmuudella totuudeksi tietää, niin jo alkavat vaikeudet sillä ihmisellä. Hyvin pian käy, että hän joutuu lähtemään siitä yhteisöstä ja kantamaan lopun ikäänsä luopion tai harhautuneen kerettiläisen leimaa tämän uskonsuunnan, ja muidenkin, taholta. Siitäkin huolimatta, että hän on ollut kaiken aikaa oikeassa........."
http://www.aretalogia.com/A/ask_3.htm
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.