Löysin kiinnostavan Raamatunkohdan:
Toinen kirje tessalonikalaisille 1:6-10
"Jumala on oikeudenmukainen: hän antaa teidän ahdistajienne joutua ahdinkoon, mutta ahdistetut - niin teidät kuin meidätkin - hän päästää siitä, kun Herra Jeesus väkevien enkeleittensä kanssa ilmestyy taivaasta tulenlieskojen keskellä
ja rankaisee niitä, jotka eivät tunne Jumalaa eivätkä suostu olemaan kuuliaisia Herramme Jeesuksen evankeliumille.
Heidän rangaistuksenaan on ikuinen kadotus, ero Herrasta ja hänen voimansa kirkkaudesta, kun hän tuona päivänä saapuu ottamaan vastaan pyhiensä kunnioituksen ja kaikkien uskovien ylistyksen."
En ole törmännyt moiseen vielä? Mitä mieltä te olette?
Toinen kirje tessalonikalaisille 1:6-10
"Jumala on oikeudenmukainen: hän antaa teidän ahdistajienne joutua ahdinkoon, mutta ahdistetut - niin teidät kuin meidätkin - hän päästää siitä, kun Herra Jeesus väkevien enkeleittensä kanssa ilmestyy taivaasta tulenlieskojen keskellä
ja rankaisee niitä, jotka eivät tunne Jumalaa eivätkä suostu olemaan kuuliaisia Herramme Jeesuksen evankeliumille.
Heidän rangaistuksenaan on ikuinen kadotus, ero Herrasta ja hänen voimansa kirkkaudesta, kun hän tuona päivänä saapuu ottamaan vastaan pyhiensä kunnioituksen ja kaikkien uskovien ylistyksen."
En ole törmännyt moiseen vielä? Mitä mieltä te olette?
Vastaukset 26
Vanhimmat
Olet tekopyhitetty huppupäinen hirsisilmä s,aatananpalvoja ja kyykäärmeen sikiö. Luuletko pystyväsi välttämään kadotustuomiota?
"ero Herrasta ja hänen voimansa kirkkaudesta"
En voi kuvitella mitään murheellisempaa rangaistusta mitä ihminen voisi kokea.
Ei ole olemassa nimittäin mitään ilahduttavampaa mitä ihminen voi kokea tässä elämässä, kuin saada olla lähellä Herraa hänen kirkkaudessaan ja valkeudessaan.
Siinä ihmisen koko olemus saa levätä ja olla suuressa rauhassa, omatunto puhtaana, Jumalan hyvyyden kohteena.
Muistan vieläkin ne hirveät ajat kun elin synnissä ilman Jumalaa. Ei ollut kirkkautta elämässä. Vain synkeitä myrskypilviä sisäisen maailman taivaalla. Pimeyttä, pelkoja, tuskaa ja toivottomuutta.
Jumala näki kaiken sen ja tahtoi pelastaa omaan valtakuntaansa, kirkkauden valtakuntaansa jossa on synnin ja paholaisen työt tehty tyhjäksi. Siellä loistaa kirkkaana Kristuksen tehty ja täytetty työ ja tehtävä. Vain Kristuksen Jeesuksen täytetty työ kelpasi Jumalalle lunastamaan meidät. Sen vuoksi ei ole olemassa mitään millä me voisimme kerskata. Jokainen meistä on omat syntinsä tehnyt ja niissä elänyt ja rypenyt. Ne on jokainen varmasti Jumalalle tunnustanut ja on tehnyt niistä parannuksen ja Jumala sanansa mukaan on uskollinen ja pitää sanansa ja antaa anteeksi jokaiselle joka näin toimii. Ei ole siis edes syntien tunnustamisessa syytä kerskaukseen. Jokaisen tulee syntinsä tunnustaa ja kun Jumala on ne anteeksi antanut ne on anteeksi annettu. Ja jos jotakin pois laitettavaa elämästä vielä joltakin löytyy niin sekin on Jumalan armoa että Jumala on tuonut sen asian valkeuteen ja tahtoo sen ihmiselle näyttää. Ja kun ihminen tahtoo tehdä oikein hän Jumalan avulla muuttuu ja uudistuu päivittäin Jumalan armossa kasvaen. Jumalan armo ja rakkaus on pitkämielinen ja kärsivällinen omia lapsiaan kohtaan. Toisin kuin ehkä maalliset vanhempamme ovat olleet. Jumalan kuritus on aina kasvattavaa ja oikeaan ohjaavaa ei koskaan vihan ja raivon vallassa toimimista.
Tällä palstalla ei paljoa enää kiinnosta kirjoitella.
Ja luulen että ymmärrät varmaan syyn.
Jumalan Pyhä Henki murehtuu siitä miten täällä Jumalan lapset taistelevat keskenään. Jotkut jopa kieltävät veljeyden siteet täysin ja sanovat ettet ole edes Jumalan lapsi etkä todellakaan ole minun veljeni Herrassa. Ei tuollaisista asioista voi edes väitellä. Puhumattakaan siitä että kun on saanut Jumalalta Armon Hengen armottomuuden hengen tilalle, joka on sääliväinen ja armahtava langenneitakin ja heikkoja kohtaan niin sellaista halveksitaan ja pilkataan. On erittäin outoa huomata miten pilkattu tällä palstalla on armon henki. Kaikki meidät on pelastettu joka tapauksessa armosta. Jos sitä ei pysty ymmärtämään niin silloin tulee näköjään helposti tilalle kerskaus omista teoista. Jos ei muusta niin omien syntien tunnustamisesta ja sen jälkeen tulleista kokemuksista kun Jumala armahtaa.
Omilla näyillä pöyhkeily ei kuulu Jumalan lapsille. Siinä paholainen voi tulla helposti väliin ja saada sellaisen lankeamaan ylpeyden ja ylimielisyyden ansaan joka sanoo: "Sinä olet erityisempi Jumalalle kuin kukaan muu." Ja pian jo saatana on onnistunut hänet eristämään kaikista veljistään ja sisaristaan ja on saanut sellaisen omaksi puhetorvekseen joka yrittää riistää kielletyiltä veljiltään voitto palkinnon. Yrittäen jopa erottaa heidät Herransa kirkkaudesta kieltäen sen Hengen jonka Jumala on laittanut heidän sisimpäänsä. Hengen jossa jokainen Jumalan lapsi huutaa: "Isä."
Pojan Hengessä meillä on Isä joka huolehtii lapsistaan. Sen minäkin olen vuosien varrella saanut kokea. Kokemuksillani en tahdo alkaa kerskumaan. Mutta sen voi sanoa, että ei ole olemassa mitään suurempaa iloa ihmiselle kuin saada olla Luojansa ja Tekijänsä yhteydessä kun on ollut ensin erossa Hänestä synnin erottamana.
Meidän tulee rakastaa veljiämme vaikkei veljemme tunnustaisikaan meitä saman Isän lapseksi jonkin mielen esteen vuoksi. Ei Jeesustakaan tunnustettu omana aikanaan Jumalan lapseksi. Siitä veljien hylkäämisestä huolimatta Jeesus rakasti heitä loppuun asti ja antoi heille anteeksi kaiken sen vääryyden mitä hänen omat veljensä hänestä sanoivat ja mitä hänelle lopulta tekivät. Meillä kaikilla kuitenkin on vain Yksi Isä. Jumala. Hänelle kaikki kunnia.
"En voi kuvitella mitään murheellisempaa rangaistusta mitä ihminen voisi kokea."
Samat sanat. Bill Wiese sanoi, että kamalin asia minkä sinä voisit keneltäkään kuulla - tässä tapauksessa varmaankin Jumalalta - olisi, että: "Sinun nimesi ei ole elämänkirjassa."
"Muistan vieläkin ne hirveät ajat kun elin synnissä ilman Jumalaa."
Eikö olekin helpottava ajatus, toisaalta? Et enää elä synnissä, ilman Jumalaa. Joskus tuo ajatus tietenkin kauhistuttaa, koska on se tietoisuus, että olisi voinut käydä huonosti.
Minua ilahduttaa huomata, mitenkä avoimesti todistat. Haluan mennä samaan suuntaan:
Sinä, Marko, tiedät varmaankin kuka Bill Wiese on? Tämä sanoi siihen suuntaan, että mikäli näkee helvetin viidenkään sekunnin verran - tämän koko elämä muuttuu. Voin todistaa tuon todeksi.
Minun kokemukseni ei ole verrattavissa Wiesen ruumiistairtaantumiseen, mutta sinä hetkenä kun päätin kääntyä oikealle tielle, näin hengen ruumiini silmin, kuinka olohuoneessani avautui näkymä - eräänlainen kuilu sellaiseen jäätävän kokoiseen, kraaterimaiseen koloon, minkä mitta oli aika järkyttävä. Vaimoni istui sohvalla, aivan edessäni ja oli todistamassa sitä, kuinka menin kauttaaltaan shokkitilaan - aloin hyperventiloimaan, jonka lopputulos oli aika paha itkukohtaus. Ei ihan tosissaan ollut kiva näky. Minun pääni halki ei kulkenut juurikaan ajatuksia, kun olin niin pelon vallassa, mutta muistan olleeni todella järkyttynyt siitä, kuinka paljon ihmisiä noitten liekkien seassa oli. En edes tietdä kumpi oli kamalampaa - nähdä tuo kammottava paikka, vai kuulla, mitenkä niin suuri määrä ihmisiä huusi yhteen ääneen. Minua karmi myös se tietoisuus, ettei tuosta paikasta ole lähtemistä.
Minulla kesti sellaiset 3-5 sekuntia käsittää, että mitä siinä oli parhaimmillaan tapahtumassa. Mutta sen pidempää en kestänyt ja aloin anelemaan Jumalaa, että Hän lopettaisi. Tuon helvettiin liittyvän kokemuksen rinnalla koin silti jotakin sitäkin pahempaa, kuin se mitä minä näin tai kuulin. Kun anelin Jumalaa - en tuntenut mitään vastakaikua. Tuntui siltä, että minun puheet olisivat jääneet siihen minun kanssani.
Tuo kokemus on minulle tänä päivänä arvokas, vaikka se järkyttikin minua aika syvästi, koska tiedän tänä päivänä, ettei minun tarvitse mennä sinne. Minulla on suhde Jeesukseen ja Jumalaan. Vankempaa yhdistelmää ei tässä maailmassa ole. Raamatussa sanotaankin, että Jeesus on tie, totuus ja elämä - ainoastaan hänen kautta pääsee Isän, Jumalan luokse.
Tähän loppuun lisään vielä, että kun anelin Jumalaa tuon kauhistuttavan näyn aikana, enkä tuntenut sinä hetkenä mitään vastakaikua, opin ymmärtämään erään äärimmäisen tärkeän seikan. Huomasin, että tuon näyn aikana minulta oli kadonnut jotakin, mikä todellisuudessa oli aina siinä ollut. Vastakaiku Jumalaan, kun rukoilin. Vaikka minusta aina tuntui siltä, ettei Jumala vastaa, kun jotakin kovasti halusin; tuo tunne oli silti ollut aina olemassa. Tuon tunteen menettäminen oli minulle kaikista pahinta, koska opin pian ymmärtämään että helvetti on sellainen paikka, missä ei olla tekemisissä Jumalan kanssa. Ja tuo johtuu siitä, koska kaikki Jumalan ominaisuudet on otettu pois tuosta paikasta. Armo, rakkaus, lepo jne. Raamatussa sanotaankin, että kaikki hyvä on Jumalasta lähtöisin. Helvetissä mitään noista ei ole, koska Jumalaakaan siellä ei ole. Armo muuttuu armottomuudeksi. Rakkaus vihaksi. Mikä lepoon tulee - sitä ei siellä yksinkertaisesti ole, koska sinun huomio tulee olemaan aina kiinnittynyt siihen tuskaan, mitä siellä joutuu kokemaan. Raamatussa sanotaan, että se on iankaikkista.
"Tällä palstalla ei paljoa enää kiinnosta kirjoitella."
Ymmärrän täysin :) En minäkään siitä kamalasti ilahdu kun minua kutsutaan paholaisen opetuslapseksi jne. Mutta viimeksi kun luin niin, nauroin. Ei minun tarvitse loukkaantua siitä. Onhan se ikävää, mutta tiedän, etten ole yksin sen kanssa - mikäli joku minua haukkuu, se astuu samalla haukkumaan meidän Jumalaamme, jonka omia me ollaan :)
Tiedän, että täällä on välillä turhauttavaa olla, mutta henk.kohtaisesti olen oppinut täällä paljon eri asioita. Ei uskoisi? Mutta niin kummallista kuin se on, olen oppinut ymmärtään uusia asioita, mitä en välttämättä muualla olisi.
Herra siunatkoon sinua, Marko.
Oli erittäin mielenkiintoista lukea kokemuksestasi. Tuli siitä mieleen eräs omakin kokemukseni jo vuosien takaa, kun olin jotakuin sinun ikäisesi 90-luvulla ja moni asia vielä kiinnosti ja teki mieli niistä ottaa selvää. Tämä kokemus liittyy erääseen vanhaan kirjastosta lainaamaani kirjaan- mustaan raamattuun. Olen miettinyt jälkeen päin miksi niin kävi kuin kävi ja olen ajatellut, että sitä kirjaa oli mitä luultavammin käytetty joissakin rituaaleissa, joidenkin ihmisten toimesta.
On erittäin tärkeää olla kuuliainen evankeliumille. Tottelemattomuus voi saada aikaan pahoja asioita ja avata saatanalle mahdollisuuksia päästä tekemään tuhoa.
Lainaan tähän jo vuosia sitten kirjoittamani katkelman tuosta kokemuksestani liittyen erittäin vanhaan ja käytettyyn mustaan raamattuun:
"Itse menin aikoinaan uteliaisuuttani sen lainaamaan kirjastosta vaikka olin uskossa Jeesukseen. Kirjasto rouva kävi sen hakemassa varaston puolelta. Kun hän antoi sen käteeni niin sain siitä tosi voimakkaan "sähkö" iskun. Oli kuin jokin voima olisi iskenyt sormilleni. Kaikesta huolimatta tahdoin lukea sen ja uteliaisuuttani lainasin sen. Oli kesä aika kun lähdin kirjastosta ulos ja lueskelin sitä kirjaa päivän mittaan kirkon mäellä lämmittävässä auringon paisteessa.
Kirjassa ei ollut oikeastaan mitään kovinkaan ihmeellistä. Paljon erilaisten enkeleiden nimiä ja mitä tehtäviä niillä on. Ja muistaakseni kerrottiin miten Mooses käytti eri enkeleitä egyptiä vastaan kun nämä enkelit tuottivat erilaisia vitsauksia egyptin maalle. Mutta ei näistä tämän enempää.
Kun ilta saapui olin kotonani ja tuo kirja makuu huoneessani. Voin kertoa että olen tottunut lukemaan monenlaista kirjallisuutta mutta nyt huomasin ettei kaikki ollut aivan kohdallaan. Nukkumaan menosta ei meinannut tulla mitään. Yleensä iltaisin nukahdin helposti Jumalan rauha sydämessäni ja Pyhän Hengen läsnäolo kodissani. Jumalan siunaus oli poissa. Oli kuin huoneessani olisi ollut synkkä pilvi jonka pystyin selvästi aistimaan. Painostava ilmapiiri joka voimistui voimistumistaan. Nukahtamisesta ei tullut kertakaikkiaan mitään.
Aloin huomaamaan tuon ilmapiirin voimistuvan aina vain enemmän kunnes korvani oikeasti alkoivat kuulemaan lukemattomien olentojen supinaa. Ja nuo äänet alkoivat voimistua. Silloin hyppäsin vuoteeltani pystyyn ja tajusin tuoneeni kotiini vieraan henkivallan joka oli "kiinnittynyt" tuohon kirjaan ja sen oppiin ja sanomaan. Sydämestäni huusin Jumalan puoleen tajuttuani virheen minkä olin tehnyt. Jo se "sähköiskun" kaltainen kokemus kirjastossa oli sellainen mitä en ollut koskaan ennen kokenut ja sen olisi pitänyt minut laittaa harkitsemaan vakavasti mihin uteliaisuuteni oli minua johtamassa. Nyt oli liian myöhäistä. Kirja oli luonani ja tämä vihamielinen henkivalta joka tajusi olevansa tekemisissä Jumalan lapsen kanssa jonka uteliaisuus oli johtanut liian lähelle heitä. Voin sanoa etten ollut koskaan ennen kokenut yhtä raskasta ja painostavaa ilmapiiriä kuin tuona alkavana yönä kaiken sen yliluonnollisen pahan tahtoisen supinan keskellä. Kuin tuhannet olennot olisivat lähestyneet minua yhä lähemmäs ja lähemmäs. Jumala kuitenkin kuuli rukoukseni kun hädissäni turvauduin häneen.
Hädissäni pyysin Jumalaa lähettämään väkevän ja voimallisen enkelin suojelemaan minua Jeesuksen nimessä tältä henkivallalta joka nyt lähestyi minua. Pyysin Jumalaa työntämään tämän henkivallan pois väkevien enkeliensä avulla Jeesuksen nimessä ja lupasin viedä kirjan aamulla mitä pikimmiten takaisin sinne mistä sen olin lainannutkin. Ymmärsin hengessäni että tämä henkivalta olisi sidottu tähän kirjaan ja pyysin Jumalaa Jeesuksen nimessä pitämään tämän henkivallan kaukana tästä kirjasta ja huoneistostani.
Samalla hetkellä tunsin valtavan muutoksen. Valtava kirkkaus täytti huoneeni ja tuo painostava pilven kaltainen ilmapiiri oli pois kuiskutuksineen. Huoneessa oli jälleen Jumalan rauha, lepo ja kirkkaus ja minä itkemässä Jumalalle omaa typeryyttäni ja varomattomuuttani. Sydämestäni kaduin tekoani. Mutta vielä sillä hetkellä en tiennyt kaikkea mitä tulisi tapahtumaan typerän tekoni vuoksi."
jatkuu
"Henkivalta oli poissa siis huoneestani mutta se oli raivon vallassa muualla. Lähellä.
Aamulla kun heräsin lähdin käymään lähikauppaan niinkuin minulla oli hyvin usein tapana tehdä aamuisin. Kun astuin sisään kauppaan järkytyin siellä olevaa ilmapiiriä ja sitä mitä silmäni näkivät. Joka puolella oli uupuneen näköisiä ihmisiä. Osalla oli silmät mustana. Kasvoissa naarmuja. Ihan oikeasti siellä oli kauppa melkein täynnä ihmisiä ostamassa alkoholia. En ollut uskoa silmiäni. Tajuntaani tuli saman tien paniikki ajatus. Nuo ihmiset eivät ole nukkuneet silmäystäkään edellis yönä. Heillä on ollut hirvittävä yö takanaan.
En ollut koskaan nähnyt mitään vastaavaa tuolla alueella enkä missään muuallakaan. Olin hämilläni mutta takaraivossani hakkasi yksi ajatus. "Ei kai tämä johdu minun synnistäni?"
Kun astuin ulos kaupasta lisää seurasi. Kun pääsin parkkipaikalle näin siellä muutaman miehen tappelevan keskenään. Halusin vain nopeasti päästä sisälle. Ottaa kirjan kassiin ja lähteä kirjastoon. Kun pääsin sisälle asuntooni joka oli kolmannessa kerroksessa ja laitoin ostokseni jääkaappiin kuulin aseen laukauksia. Parvekkeeni ovi oli auki ja näin siitä parkkipaikan suuntaan että siellä on ammuskeltu.
Vähän myöhemmin koko alue oli karhuryhmän piirittämä. Ammuskelijoita etsittiin kerrostalo pihalta.
Minä olin täysin murtunut. Itkin Jumalani edessä syntejäni ja niiden seurauksia. Tajusin ensimmäisen kerran eläissäni että saatana on RAIVON vallassa ja hän todellakin raivoaa ja etsii kenet voisi niellä tuhoon ja turmioon. Ja hän oli raivon vallassa siitä että olin rukouksillani saanut aikaan sen, että hänen paha henkivaltansa oli pakkokeinoin siirretty pois tehtävästään minun vuokseni. Jos olisin tiennyt mitä uteliaisuudestani voi seurata en olisi ikinä antanut uteliaisuudelleni valtaa. Saatana on aivan yhtä todellinen kuin Jumalakin. Hänellä on oma läsnäolonsa kun pahuuden henkivallat jossakin vaikuttavat. Niiden kanssa ei pidä alkaa leikkimään. Niiden tehtävä on tuhota kun Jumala tahtoo Pelastaa. Koko päivän itkin syntiäni sillä tajusin että lähiympäristöni oli kärsinyt sen seurauksena. Tämä paha henkivalta oli tehnyt kaikkensa vaikuttaakseen lähiympäristön ihmisiin kaikella pahan vaikuttavalla voimalla. Se raskas ja painostava ilmapiiri oli laskeutunut lähimmäisteni kotien ylle. Ja se oli minun vikani. Minun syntini seuraus. Se oli minulle karvas opetus siitä mitä voi seurata siitä kun Jumalan lapsi tekee syntiä. Pahinta tässä oli se, että jos olisin tiennyt seuraukset toisille olisin mieluummin ollut itse kiusattavana sen yhden yön. Sellaisen pimeyden vaikutuksen piiriin joutuminen voi saada hirveitä asioita aikaan.
Sen tahdon sanoa; Vastustakaa saatanaa uskossa Jeesukseen; katse suunnattuna Jeesukseen ja kaikkeen hyvään. Tiedän että paha kiehtoo joitakin ihmisiä mutta sanon sinulle. Älä anna uteliaisuudelle sijaa. Etsi hyvää. Karta kuin ruttoa kaikkea pahaa.
Jumala on rakkaus ja hän tahtoo että kaikki ihmiset pelastuisivat. Hän on kaiken hyvän ja suloisen lähde. Hän antaa meidän mieleen, sydämeen ja elämään suloisen kirkkauden, rauhan ja turvallisuuden niin ettei meidän tarvitse mitään pelätä. "
"henk.kohtaisesti olen oppinut täällä paljon eri asioita."
Hienoa kuulla. Ja olen todella kiitollinen Herralle että olet koetuksen näin upeasti kestänyt. Liian monet ovat täällä loukkaantuneisuuden kahleessa kiinni. Vain rakkaus ja anteeksi anto päästävät vapaaksi ja voi jälleen jatkaa elämää. Siunausta ja rauhallista viikonloppua sinullekin.
Kiitos tästä todistuksesta!
Karmii ajatella, että olin noin vuosi sitten erään läheisen kanssa antikvariaatissa. Siellä oli mustia raamattuja myytävänä - 10e kpl. Tää tyyppi halus ostaa sen, viedä mukaan. Hän asui tuolloin minun luona, koska hänellä oli avioero käynnissä ja halusin olla avuksi. Alkoi hälytyskellot soimaan, kun käsitin, että tuo kirja tulisi vaimoni ja lapsieni kanssa saman katon alle. En usko että tällä kaverilla pahoja tarkoituksia - utelias vain, niin kuin sinä silloin. Mutta pyysin ettei ostaisi sitä. Hyvin kävi :)
Mutta vielä kerran - kiitos tuosta todistuksesta. Tosi arvokasta tietoa varoituksen merkeissä! Siunaukset.
Aamen :) Ei pitäisi niin helposti loukkaantua. Loukkaantuminen on siinä mielessä ihan tavallista - kutsuuhan Jumala meitä olemaan tunteet avoimeni. Mutta jos sitä myötä katkeroituu, niin sehän on eri asia. Anteeksiantamattomuuskaan ei ole hyväksi. Minun käsittääkseni se on syntiä muutenkin.
Siunaukset sinnekin.
Vähän samantapainen juttu sattui mulle.
Lainasin kirjastosta Hannu Salaman teoksen Juhannustannssit. Heti tulomatkalla puhkesi pyörästä kumi, illalla särkyi televisio, aamulla herätyskello ei herättänyt, myöhästyin töistä ja sain potkut.
Sitten muistin sen kirjan ja palautin sen kiireesti takaisin kirjastoon.
Ei mun elämä siitäkään juuri korjaatunut, mutta ehkä ajan kanssa?
Pastorin poika, olet fiksu hyvä ihminen mutta en ymmärrä sinua enkä Paavalia pätkääkään. En ymmärrä tälläista korkeaa teologiaa enkä mitään yliluonnolliseen viittaavaa. Jeesuksen moraaliset opetukset ovat ainoat jotka luulen ymmärtäväni, en tiedä ymmärkö niitäkään oikein.
Mutta näin.
" --- olet fiksu hyvä ihminen --- "
Älä suotta ajattele noin. On vain yksi joka on hyvä ja täydellinen :) Ja se on Jumala.
"En ymmärrä tälläista korkeaa teologiaa enkä mitään yliluonnolliseen viittaavaa."
Minä en ajattele, että se olisi "korkeaa teologiaa. Olen vain kiinnostunut Jumalasta ja otan selvää, että minkälainen Hän on.
Mutta jos sinua kiinnostaa tietää; mitä ikinä - kysy pois?
"eivätkä suostu olemaan kuuliaisia Herramme Jeesuksen evankeliumille"
tuotako kohtaa tarkoitat? Onko sillä syvempiä merkityksiä kuin kuulla evankeliumi, omaksua se ja totella sitä?
Jos sinä kuulet Evankeliumin, omaksut sen ja tottelet sitä - hyvin silloin teet. Oletan, että sinulla on tuossa kaikessa usko mukana? :)
Itse Evankeliumilla on varmasti muitakin syvempiä merkityksiä, joita me ei tiedetä/ymmärretä. Mutta uskon, että on hyvä, jos keskitymme rakentamaan suhdetta Jeesukseen ja Jumalaan jaamme Evankeliumia kaikille. Niin se on ainakin Raamatullista :)
Peseekös pitkät jutut meidät puhtaiksi, miten pitkillä sanavalinnoilla Jeesus esitti totuutensa ja miten rikas pääsee taivaaseen, luovuttamalla sen kaikkeutensa vähäosaisille, rikkaalla on jo niinsanotusti kaikki, ei taivas voi hänelle mitään antaa.
"******* on aivan yhtä todellinen kuin Jumalakin."
Jumalaanne kehutaan usein kaikkivoivaksi. Seuraavan perusteella ei siis ole olemassa kumpaakaan (kopio aiemmasta viestistäni täällä s24:llä Jumala-palstalta):
"Kaikkivoipaisuus on sitä paitsi loogisesti mahdotonta. Näin vähän aikaa sitten loistavan kaavion asiasta. Tänne en sitä kai saa esille(?), mutta perusidea näin:
Onko jumala kaikkivoipa? -> Ei -> Ei ole kaikkivoipa jumala (myöhemmin eokj.).
I
v
On -> Voiko hän luoda itsestään kaikkivoivan kaksoisolennon? -> Ei -> eokj.
I
v
Voi -> Onko kaksoisolento kaikkivoipa? -> Ei -> eokj.
I
v
On -> Voiko kaksonen tuhota alkuperäisen? -> Ei -> kaksonen ei ole kaikkivoipa -> jumala ei ole kaikkivoipa -> eokj.
I
v
Voi -> Voiko alkuperäinen estää sen? -> Ei -> eokj.
I
v
Voi -> Kaksoisolento ei ole kaikkivoipa -> eokj.
"
Joko heräätte, vai pitääkö vielä ravistella todellisuuteen?
Ei tuo ole minun silmille mitään muuta kuin ihmisen logiikalla ajattelemista ja ihmisen logiikka rajoittuu tiettyyn pisteeseen saakka. Mikäli ei usko Jumalaan, on helppo luoda moisia kaavoja. Ihmiselle luomaton Kaikkivaltias on seikka, jota mielessä ei voi täysin käsittää. Jos mennään tieteen pohjalla tutkimaan Jumalaa - tullaan ainoastaan siihen lopputulokseen, että Hän on luonnontieteellistä vailla oleva selitys. Ilman uskoa, et tuon pidemmälle pääse. Hän on aina ollut ja tulee aina olemaan. Raamatussa puhutaankin tästä tähän sävyyn:
(Ensimmäinen kirje korinttilaisille 1:20-25 - "Missä ovat viisaat ja oppineet, missä tämän maailman älyniekat? Eikö Jumala ole tehnyt maailman viisautta hulluudeksi? Jumala on kyllä osoittanut viisautensa, mutta kun maailma ei omassa viisaudessaan oppinut tuntemaan Jumalaa, Jumala katsoi hyväksi julistaa hulluutta ja näin pelastaa ne, jotka uskovat. Juutalaiset vaativat ihmetekoja, ja kreikkalaiset etsivät viisautta. Me sen sijaan julistamme ristiinnaulittua Kristusta. Juutalaiset torjuvat sen herjauksena, ja muiden mielestä se on hulluutta, mutta kutsutuille, niin juutalaisille kuin kreikkalaisillekin, ristiinnaulittu Kristus on Jumalan voima ja Jumalan viisaus. Jumalan hulluus on ihmisiä viisaampi ja Jumalan heikkous ihmisiä voimakkaampi.")
Mene ja yritä luoda Jumalasta kaavoja. Sillä menetelmällä pärjää epäuskovana, mutta uskova löytää "kaavoja" Raamatusta. Yllä oleva on ihan hyvä, mutta alla oleva enemmän:
(139:16-18 - "Sinun silmäsi näkivät minut jo idullani, sinun kirjaasi on kaikki kirjoitettu. Ennen kuin olin elänyt päivääkään, olivat kaikki päiväni jo luodut. Kuinka ylivertaisia ovatkaan sinun suunnitelmasi, Jumala, kuinka valtava onkaan niiden määrä! Jos yritän niitä laskea, niitä on enemmän kuin on hiekanjyviä.")
Niin kuin olen täällä jo pari kertaa sanonut - Jumalaan uskominen ei ole sitä että luo ehtoja toisen perään. Sellainen ei ole hyväksi:
(Evankeliumi Luukkaan mukaan 11:29 - "Tämä sukupolvi on paha sukupolvi. Se vaatii merkkiä, mutta ainoa merkki, joka sille annetaan, on Joonan merkki.")
Minä menen sillä perusteella mitä Jeesus sanoi:
(Evankeliumi Johanneksen mukaan 20:29 - "Autuaat ne, jotka eivät näe ja kuitenkin uskovat!")
Kyllä minä tavallaan ymmärrän, jos esim. sinä, "free-witch", olet sitä mieltä, ettei Jumalaan kannata uskoa, jos Hänestä ei ole näyttöä. Mutta eikö se sano sinulle yhtään mitään, että Jeesus on historiallinen ihminen? Jumalan olemassaolon mahdollisuudet nousevat pelkästään sen takia jo todella paljon. Jeesuksesta profetoitiin Vanhassa testamentissa, kauan ennen tämän syntymääkin.
Mutta mutta - annan sinulle vihjeen. Mikäli tulet elämässäsi sellaiseen pisteeseen, että haluat antaa Jumalalle mahdollisuuden - mene rukoukseen, aitona omana itsenäsi ja pyydä että Hän ilmestyy elämääsi jollakin tavalla, jotta voisit uskoa Häneen. Tiedän että tuo tehoaa, aivan varmasti, koska Jumala ei ole mikään paha olento. Sanottaisiinko Raamatussa muuten näin:
(Hesekiel 33:11 – " --- ei ole minulle mieleen jumalattomien kuolema, vaan se, että jumalaton kääntyy tieltänsä ja elää.")
Raamatussa sanotaan, että elämä on kuin savu - se haihtuu äärimmäisen nopeasti. Ikuisuuden rinnalla meidän elämä ei ole juuri minkään pituinen. Olen sitä mieltä, ettei niin lyhyttä aikaa kannata haaskata ja ottaa niin suurta riskiä, mikäli ikinen kadotus on sittenkin olemassa.
"Ei tuo ole minun silmille mitään muuta kuin ..."
Nosta silmäsi navastasi, niin näkyy paremmin. Ja usko tai älä, mutta tuo ei ollut niinkään loukkaus vaan kehotus.
"Jos mennään tieteen pohjalla tutkimaan Jumalaa - tullaan ainoastaan siihen lopputulokseen, että"
Että ei ole todisteita olemassa olostaan. Aivan. Miksi siis uskoa?
"Ilman uskoa, et tuon pidemmälle pääse."
Sen pidemmälle ei tarvitse eikä voi päästä. Ei meillä ole kuin ihmisen logiikka, sillä pitää pärjätä. Nothing is true, everything is permitted.
"uskova löytää "kaavoja" Raamatusta"
Kun taas rehellinen lukija huomaa ristiriidat, virheet ja moraalittomuudet. Mitä tämä kertoo?
"Ennen kuin olin elänyt päivääkään, olivat kaikki päiväni jo luodut."
On siis jumalan syytä kaikki paha. Tiesi miten tulee menemään, silti antoi mennä. Siitä ei pääse yli eikä ympäri.
"Mutta eikö se sano sinulle yhtään mitään, että Jeesus on historiallinen ihminen? Jumalan olemassaolon mahdollisuudet nousevat pelkästään sen takia jo todella paljon."
Ei, se sanoo vain että hulluja riittää aina. Eikö se sano sinulle mitään, ettei jumalastasi ole näyttöjä, kuten itse sanoit?
Heh, niinkö? Allahin olemassaolon mahdollisuudet siis ovat myös korkealla, koska Mohammad (pedofiilipaskiainen) oli olemassa.
"mene rukoukseen, aitona omana itsenäsi ja pyydä että Hän ilmestyy elämääsi"
Kokeiltu on. Ei toiminut mitenkään. Ja ennen kuin ylimielisesti väität, etten pyytänyt tarpeeksi lujasti, niin olin silloin pelokas 11-v. ahdistavassa tilanteessa, jonka kukaan ei haluaisi jatkuvan/pahenevan. Paheni silti. Uskallatko väittää etten "pyytänyt uskoen"?
"ottaa niin suurta riskiä, mikäli ikinen kadotus on sittenkin olemassa. "
EI. OLE. TOTTA. Käytät ihan oikeasti Pascalin vaakaa? Anteeks vaan, mutta se - ei - toimi. Pahin vika siinä on se, että se ottaa huomioon vain Yahwen - ei mitään muita jumalia! Entäs jos SINÄ olet väärässä, ja Allah onkin oikea jumala? You're fucked. Tai Odin?
Zeus?
Quetzalcoatl?
Bindagbindag?
Spagettimonsteri?
Teepannu?
Minä? Hups. En toki ole ihan noin ylimielinen. Enkä sitä paitsi pyytäisi sinua palvomaan minua, vaikka olisinkin jumala :P
" --- olin silloin pelokas 11-v. ahdistavassa tilanteessa, jonka kukaan ei haluaisi jatkuvan/pahenevan. Paheni silti. Uskallatko väittää etten 'pyytänyt uskoen'?"
Oo :C Heräsi myötätuntoa. Tiedän miltä tuntuu olla sellainen 11-vuotias, joka on todella ahdistavassa tilanteessa. En muista tuona päivänä, että ymmärsinkö minä rukoilla, mutta tiedän, että minulla oli turvaton olo. Tiedän, että saatan kantaa noista päivistä jälkiä vielä tänäänkin. Minun koko lapsuus kantaa liikaa muistoja siitä, esim. kun itkin, enkä saanut turvallista vastaanottoa siitä. Opettajat eivät ulkomailla piitanneet ja saattoivat haukkua lisää. Joten, ymmärrän sinua sen kannalta. Uskon, että rukouksesi oli aito silloin. Ja uskon, että Herra rukouksesi kuuli. Tiedä se, että mitä ikinä menitkään läpi - Jumala oli siellä kanssasi silloin.
Olen tänä päivänä noita haavoja joutunut kohtaamaan ja se on ollut Jumalan kanssa enemmän kuin turvallista. Hänen kanssa olen päässyt parantumaan noista. Enkä usko että mielikuvitusolento on saanut sellaista aikaiseksi.
"Että ei ole todisteita olemassa olostaan. Aivan. Miksi siis uskoa?"
Sinun täytyy tietää, että Jumala ilmestyy mieluiten ihmiselle, joka on valmis uskomaan Häneen, ilman että vaatii samaten todisteita.
Olen saanut kokea Hänen läsnäolonsa, ilman että olisin mennyt sitä Jumalalta vaatimaan. En usko, että Jumala haluaa sellaisella keinolla aloittaa puhumaan yhtään kenelle.
Niin kuin varmaankin tiedät, Raamatussa ei puhuta yhtään mitään hyvää niistä ihmisistä, jotka vaativat merkit, eivätkä muuten usko.
Mutta hei - rukoilen puolestasi. :)
"Tiedä se"
Tieto edellyttää todisteita...
"Jumala oli siellä kanssasi"
Todella hienoa työtä, en saanut minkäänlaista lohtua/merkkiä olemassaolostaan.
"Mutta hei - rukoilen puolestasi."
Tiesitkö, ettei ylimielinen, holhoava asenne ole kovin hyvä tapa kommunikoida?
Ja edelleen odotan vastauksia kohtiin "rehellinen lukija", "Allah" ja _etenkin_ "Pascalin vaaka".
Kun näitä juttuja lukee, niin tulee mieleen, kuinka lähellä mahtaakaan olla kirjoittajilla reissut lataamoon.
Sen verran voisi sanoa noista " näyistä", että ne ovat sisältönsä puolesta kulttuurisidonnaisia.
Nähdään helvettiin- ja se helvetti on juuri täsmälleen sellainen helvetti, millaiseksi se on näkijälle itselleen opetettu.
Skandinaviassa muinoin helvetti oli hyinen paikka, johon joutuivat valanrikkojat ja ne, jotka välttelivät kuolemaa kunnian kentillä.
Jostain syystä helvetti on kuuma paikka niille kulttuureille, jotka elävät polttavan taivaan alla.
Johtava "profeetta" (lue Teuvo) lahjoitti kirjansakin häntä hoitaneelle lataamolle.
Kyllä vaan, olen tutustunut tuohon houreiseen kirjaan. Sitä pidetään täällä lukkojen takana, niin kuin tekijäänsäkin.
Ketjun kirjoituksia lukiessa tuli tämä asia mieleen, jonka haluan jakaa:
Vetääkö Jumalan hyvyyden puoleen, kadotuksen pelko? Vai Jumalan rakkaus, jonka Hän on Poikansa kautta, tuonut tiettäväksi?
Mitä pelko tuottaa uskovassa, yrittääkö ihminen tällöin kelvata omassa itsessään? Uskaltaako tulla sellaisena kuin on Jumalan kasvojen eteen, vai kätkeytyykö pelokas ihminen jopa Jumalalta, peittäen syyllisyyttänsä? Mitä kätkeytyminen saa aikaan, parantuuko ihminen, joka ei uskalla katsoa ja nähdä, mitä sisimmässä on? Yrittääkö pelokas omin töin ostaa vapautta?
"Vetääkö Jumalan hyvyyden puoleen, kadotuksen pelko? Vai Jumalan rakkaus, jonka Hän on Poikansa kautta, tuonut tiettäväksi?"
Marko osaa selittää tämän varmaankin paremmin, mutta olen itse sitä mieltä, että kun ihminen on uskoon tulemisen rajalla, tämä käsittää olevansa syntinen - herää kadotukseen liittyvä pelko. Ymmärretään, että Jeesus on ainut pelastus/tie taivaaseen, Isän luokse - pyydetään Jeesus tulemaan sydämeen. Luodaan suhde Jeesuksen ja Jumalan kanssa. Tuota myötä pitäisi herätä Jumalaan liittyvä pelko. Raamatussa annetaan kuva Mooseksesta - hän oli Jumalan ystävä, mutta kuinka ollakaan, tämä tärisi pelosta Jumalan edessä. Sanoisin siis näin, että henkisesti terve pelko Jumalaan sisältyy tähän suhteeseen, joka johtaa taivaaseen. Sitä myötä mitä oppii pelkäämään Jumalaa, oppii myös ymmärtämään, että helvetti on kuitenkin Jumalan luoma paikka, joka on ainoastaan silloin tarkoitettu sinulle, jos käännyt pois uskosta ja palaat jälleen noudattamaan tämän maailman menoja.
Kirje roomalaisille 1-2 - "Antakaa koko elämänne pyhäksi ja eläväksi, Jumalalle mieluisaksi uhriksi. Näin te palvelette Jumalaa järjellisellä tavalla. Älkää mukautuko tämän maailman menoon, vaan muuttukaa, uudistukaa mieleltänne, niin että osaatte arvioida, mikä on Jumalan tahto, mikä on hyvää, hänen mielensä mukaista ja täydellistä."