Olin käymässä yhdessä nuortenillassa muutama päivä sitten. Tilaisuudessa oli seurakunnan työntekijä, joka piti pienen puheen siitä, kuinka ihmiset useín tekevät rahasta ja mammonasta oman Jumalansa. Hän kertoi raamatusta myös esimerkin jossa rikas mies meni kysymään Jeesukselta miten hän varmasti pääsee taivaaseen, tähän Jeesus vastasi, että myy omaisuutesi ja anna rahat vähäosaisemmille. Tämän kuultuaan mies vain jatkoi matkaansa.
Itse olen tällainen vajaa parikymppinen henkilö, ja valmistuin keväällä koulustani. Tämän jälkeen olen ollut vakinaisessa työssä ja tietysti rahaa/omaisuutta on tullut myös hankittua.
Olisinkin siis kysellyt teiltä, että pitäisikö minun nyt sitten työllä ja muutoinkin kaikki hankkimani omaisuus myydä pois ja lahjoittaa rahat köyhille, kun kerran olen uskoon tullut? Vai missä liikkuu se raja, kuinka paljon pitää tehdä lahjoituksia että taivaaseen pääsee? Ja miten voin määritellä, että olenko rikas? Ja jos minun pitää kaikki sitten pois lahjoittaa, niin voinko hyvällä omatunnolla saman tien jäädä kortistoon, silloin en ainakaan rikastu, ja tule raha-ahneeksi?
... ja jos en sitä tee, niin joudunko sitten kenties helvettiin, niinkuin aikaisemmin mainitulle henkilölle ehkäpä kävi?
Olisin kuitenkin muistellut, että aikoinaan jo Luther mainitsi, että vain ihmisen henkilökohtainen usko riittää pelastukseen?
Ja samalla kun kerran aloitin, niin kysynpä vielä toisenkin kysymyksen.
Jeesushan mainitsee raamatussa, että joka hänet kieltää toisen ihmisen edessä ), niin hänet Jeesus kieltää Jumalan edessä.
Tarkoittaako tämä sitten sitä, että Paavali (joka kielsi Jeesuksen kolmesti) ei päässyt sitten taivaaseen? Vai ylittääkö usko tämänkin pykälän?
Lopuksi haluan mainita, että kysymyksissäni olen aivan tosissani, vaikka ne varmasti monelle uskovalle tuntuvatkin hullulta, mutta näin vasta uskoon tullutta ne hiertävät varsin paljon. kiitos vastausksista jo etukäteen =).
Itse olen tällainen vajaa parikymppinen henkilö, ja valmistuin keväällä koulustani. Tämän jälkeen olen ollut vakinaisessa työssä ja tietysti rahaa/omaisuutta on tullut myös hankittua.
Olisinkin siis kysellyt teiltä, että pitäisikö minun nyt sitten työllä ja muutoinkin kaikki hankkimani omaisuus myydä pois ja lahjoittaa rahat köyhille, kun kerran olen uskoon tullut? Vai missä liikkuu se raja, kuinka paljon pitää tehdä lahjoituksia että taivaaseen pääsee? Ja miten voin määritellä, että olenko rikas? Ja jos minun pitää kaikki sitten pois lahjoittaa, niin voinko hyvällä omatunnolla saman tien jäädä kortistoon, silloin en ainakaan rikastu, ja tule raha-ahneeksi?
... ja jos en sitä tee, niin joudunko sitten kenties helvettiin, niinkuin aikaisemmin mainitulle henkilölle ehkäpä kävi?
Olisin kuitenkin muistellut, että aikoinaan jo Luther mainitsi, että vain ihmisen henkilökohtainen usko riittää pelastukseen?
Ja samalla kun kerran aloitin, niin kysynpä vielä toisenkin kysymyksen.
Jeesushan mainitsee raamatussa, että joka hänet kieltää toisen ihmisen edessä ), niin hänet Jeesus kieltää Jumalan edessä.
Tarkoittaako tämä sitten sitä, että Paavali (joka kielsi Jeesuksen kolmesti) ei päässyt sitten taivaaseen? Vai ylittääkö usko tämänkin pykälän?
Lopuksi haluan mainita, että kysymyksissäni olen aivan tosissani, vaikka ne varmasti monelle uskovalle tuntuvatkin hullulta, mutta näin vasta uskoon tullutta ne hiertävät varsin paljon. kiitos vastausksista jo etukäteen =).
Vastaukset 6
Vanhimmat
Tämä on varsinkin meille hyvinvointimaissa ja hyväosaisille varsinainen kysymys, ainakin itse olen miettinyt sitä usein. Ajattelisin näin, että kaikki ylimääräinen sitoo sydämemme tähän maailmaan. Niistä tulee epäjumalamme, jota alamme palvoa. Ja toinen asia on se, että voiko ihminen, jolla on vaikka miljoona ylimääräistä pankkitilillään, niin voiko hän väittää, että hän rakastaa veljeään (=ketä tahansa) silloin, jos se on tämän toisen perushyvinvoinnista pois.
Hyvä esimerkki on myös tämä, kun rikas mies antoi omaisuudestaan lahjoitukseen 500 silloista rahaa, toinen 300. Tuli köyhä ja antoi koko omaisuutensa, joka oli tuskin yhtäkään rahaa. Tähän Jeesus sanoi, että totisesti tämä köyhä antoi enemmän kuin nämä rikkaat miehet yhteensä, sillä hän antoi koko elämänsä. Hän antoi siis koko elämänsä hyvän asian puolesta, ja se oli Jeesuksen silmissä todella paljon. Muistaakseni vertaus oli tuon tapainen.
"pitäisikö minun nyt sitten työllä ja muutoinkin kaikki hankkimani omaisuus myydä pois ja lahjoittaa rahat köyhille, kun kerran olen uskoon tullut?"
No ei varmastikkaan ainakaan kaikkia. Kannattaa kuunnella oman tunnon ääntä ja vaikka rukoillen sitten selvitellä miten asian laita on, se on aina paras ja ainoa oikea tapa, tuo rukous, jos on ongelma. Pitäähän sitä olla, millä elää. Mutta suurta omaisuutta kannattaa silti välttää. Mutta kaikki tulee Jumalalta, ja siitä muistaa olla kiitollinen, tyytyä vähään, eikä olla ahne. Tässä on monella varmasti itsetutkiskelun paikka, itselläni ainakin.
"missä liikkuu se raja, kuinka paljon pitää tehdä lahjoituksia että taivaaseen pääsee?"
Et voi päästä Taivaaseen lahjoituksia tekemällä, ainakaan pelkästään. Ainoa tie sinne vie Jeesuksen, Vapahtajamme kautta. Jeesus oli meille esimerkki, ja hän myös huolehti vähäosaisista, joten meidän tulisi tehdä samoin.
"Ja miten voin määritellä, että olenko rikas?"
Hyvä kysymys. Jokainen varmasti määrittelee sen omalla tavallaan. Rikas sanoo, en ole vielä tarpeeksi rikas, sen tähden minun on otettava tuokin osuus köyhältä, jotta rikkauteni olisi tarpeeksi suuri. Ulkomuistista Raamattuun palaten, muistaisin sen ohjeen, että kukin antakoon sen mukaan, missä asemassa he ovat ja mitä heille on kertynyt. Jeesus sanoi myös, että älkää rikkautta maan päälle kerätkö vaan kerätkää sitä Taivaaseen. Perussäntönä kyllä voisi pitää sen, että kaikki ylimääräinen on turhuutta. Itselläni on ainakin kaikki ylimääräiset vehkeet ja vempeleet. Palvonko minä niitä, kun en voi niistä luopua? Kyllä kai niinkin voisi sanoa; tosin en niitä kaipaamaankaan jäisi. Mutta tässä taas tullaan siihen, että yritämmekö itse omilla teoillamme olla kelvolliset Jumalan edessä. Sitähän emme voi koskaan olla. Yritinkin lähinnä miettiä sitä, että mikä on silti oikein.
"Ja jos minun pitää kaikki sitten pois lahjoittaa, niin voinko hyvällä omatunnolla saman tien jäädä kortistoon, silloin en ainakaan rikastu, ja tule raha-ahneeksi?"
Se on varma, että niin ei tule ainakaan ahneeksi. Mutta eikö ole myös niin, että se joka ei työtä tee, sen ei syömäänkään pidä. Sitäpaitsi koulutuksesi menisi hukkaan siten. On hyvä muistaa, että kun lahjoittaa omastaan pois, on hyvä tehdä se niin, ettei vasen käsi tiedä mitä oikea tekee periaatteella. Siitä ei kannata tehdä numeroa ihmisten keskuudessa, sillä jos niin teet, olet silloin jo saanut siitä palkkasi. Suurempi palkka on varmasti Taivaassa. Samaa voi sanoa rahasta, joka on hankittu väärin keinoin, ja joka lahjoitetaan edelleen, ei sellainen ole kenenkään kunniaksi.
"Olisin kuitenkin muistellut, että aikoinaan jo Luther mainitsi, että vain ihmisen henkilökohtainen usko riittää pelastukseen?"
Se on totta. Mutta pitääkö se henkilökohtainen usko sisällään myös teot ja käytännön, mielestäni kyllä. Voi syntyä halu, elää siten kuin Opettajamme eli. Ei lahjoituksistakaan mitään ns. hyötyä ole, jos sen tekee kiukulla, sydämenkin siinä on oltava mukana, että haluaa auttaa toista, jolle elämä ei ole suonut niin hyviä lähtökohtia.
Ja kukin kykynsä mukaan.
"Jeesushan mainitsee raamatussa, että joka hänet kieltää toisen ihmisen edessä ), niin hänet Jeesus kieltää Jumalan edessä.
Tarkoittaako tämä sitten sitä, että Paavali (joka kielsi Jeesuksen kolmesti) ei päässyt sitten taivaaseen? Vai ylittääkö usko tämänkin pykälän?"
Itse asiassa se oli Pietari, joka kielsi Jeesuksen kolmasti. Paavali oli se mies, joka aluksi kiusasi kristittyjä. Hyvä havainto, sillä Pietari ainakin sai anteeksi sen. Ylösnousemuksensa jälkeen Jeesus kysyi taas vastaavasti Pietarilta kolmasti, että rakastaako Pietari häntä. Eräs Raamatuntulkitsija on kirjassaan kertonut, että kaksi ensimmäistä rakkautta tarkoittavaa sanaa tarkoittivat ehdotonta rakastamista, mutta viimeiseksi hän kysyi ikäänkuin, että pidätkö sinä minusta. Pietari oli käyttänyt koko ajan samaa sanaa: pitää. Tähän Jeesus tyytyi. En tiedä oliko Pietarilla jokin erikoisasema tässä suhteessa, mutta itse ainakin tunnustan ihmisten edessä Jeesuksen Jumalan Pojaksi. Suosittelen sitä myös muille, koska näin on kirjoitettu. Se myös kuulostaa oikeamieliseltä, että hänkin tunnustaa sitten, kun mekin ja päinvastoin.
Nämä oli siis vain omia mielipiteitäni, enkä ole ollut uskossa kovinkaan kauan, joten suhtaudu varauksella :).
Mielenkiintoista oli kun uutisissa haastateltiin kaduntallaajia- lottoajia- juuri ennnen suurta 5 milj. euron lottoarvontaa: Ihmisiltä kysyttiin mihin he käyttäisivät lottomiljoonansa.
Vastaus oli poikkeuksetta omaan hyvinvointiin sekä maallisen materian hankkimiseen. Voi hyvänen aika.
Itse en oikeastaa haluaisi edes "joutua" tilanteeseen jossa voittaisin 5 miljoonaa euroa. Se olisi todellinen uskon koetinkivi. Mitä tekisin rahoilla? ANtaisinko niille ketkä sitä kipeimmin tarvitsevat ja pelastaisin välillisesti jopa ihmishenkiä? ...vai panttaisinkoomaisuuden itselläni ja hankkisin materiaa elämääni tyydyttämään.
Voisin kuvitella että voiton saatuani auttaisin tällä rahalla muita ihmisiä, mutta toisaalta en haluisi joutua tähän kauheaan kiusaukseen.
Mielestäni paljon rahaa omistavat ihmiset OVAT VÄLILLISESTI VASTUUSSA IHMISHENGISTÄ. Otetaan vaikka esimerkiksi George Bush jolla mammonaa riittää: mies vakuuttaa uskoaan ja siitä ei ole epäilystä. Epäilyttävää on kuitenkin miten hän voi Jumalansa edessä pantata itsellään suurta omaisuutta, jolle olisi käyttöarvoa ihmisten pelastamiseksi.
"Ei ainoastaan usko. Teot lähtevät uskosta."
Jos ajattelet että sinä pelastut omalla uskonratkaisullasi tai muilla omilla teoillasi, niin sitten täytä koko laki ja luovu omaisuudestasi!
Jos olet tullut sille paikalle, että tarvitset koko maailman Vapahtajaa, Kristusta Jeesusta ja sellaista armoa, jossa koko ihmiskunta on pelastettu, niin pysy entiselläsi. Omaisuutesi tulenee sinulle pikku hiljaa arvottomaksi!
Rikas nuorukainen TAHTOI TEHDÄ jotain pelastuakseen, aivan kuten fariseukset.
Syntiset, esim. syntisen naisen Jeesus taas armahti, vaikka tämä ei armoa anonut.
Tässä on lain ja armon ero!
Raamatun ohjeet ovat sairaalloisen yliampuvia ja epäinhimillisen syyllistäviä, ja niitä on monestikin haitallista miettiä.
On luonnollista ajatella omaisuuskysymyksiä
esimerkiksi ahneuden kannalta, elikkä jos kokoat omaisuutta yli tarpeen, se on sinulle rasitteeksi.
Jos taas ympärilläsi on ylimääräistä tavaraa, vie se huomiosi pois oleellisesta, ja on haitaksi aiheuttamalla energiasi hupenemisen, kuten Feng Suissa määritellään.
Raamattu edustaa niin alkeellsta ja alistavaa ihmiskäsitystä, ettei siitä ole varsinaiseksi elämänohjeeksi; joka asialle on vain pyritty väkiseltään antamaan selitys, ja ollaankin sitten menty jo sellaisiin asioihin, mille ei mitään yleispätevää ja yhdenmukaista ohjetta voi antaa.
Tällaisissa asioissa sitten tulee turhaa hämmennystä ja niuhotusta!
Raamatun perusolemus on väärän pilkun viilaus ja ihmisen epäinhimillinen alistaminen!
Raamattu on skitsofreenisuutta aiheuttava tiukkapipoisuudessaan.
Kuules, nuori uskova,
Sinun ei tartte ryhtyä myymään omaisuuttasi ja jakamaan sitä kaikkea köyhille.
Jeesuksen vertaus koski nuorta miestä, joka halusi tulla uskoon, mutta jota mammona pidätteli siitä. Jeesus tunsi miehen sydämen, että se on kiinni mammonassa, ja sen tähden kehotti miestä laittamaan pois omaisuutensa, ettei se olisi esteenä uskoon tulemiselle.
Olet uskoon tullut, joten tuo raamatun kohta ei koske sua! Jeesus tuntee sinut, ja on hyväksynyt sinut sellaisena kuin olet!
Jos sensijaan tahdot jakaa omastasi muille, niin voit sen aina tehdä, kun tahdot, mutta koko omaisuutta ei tartte jakaa; millä sitten itse tulisit toimen ja koskaan pystyisit muita auttamaan, jos laittaisit kaikki rahasi muille!?
Jeesus ei sitä edellytä sinulta.
Kysyit Paavalista.
Paavali ei kieltänyt Jeesusta. Pietari kielsi, että olisi tuntenut Jeesuksen, hiilivalkealla, silloin kun Jeesusta vietiin ylipappien ja oppineiden eteen. Kolmasti lauloi kukko, ja Pietari itki katkerasti ja murtui, hän katui.
Siis Pietari katui syntiään, ja sai anteeksi, mikä myöhemmin ilmenee Jeesuksen sanoista ja käytöksestä Pietaria kohtaan.
Hän ei siis menettänyt taivaspaikkaansa, ja ei sitä noin vaan kukaan menetäkään, koska Jumala on antanut siitä uskoville vakuuden uhratessaan oman Poikansa Jeesuksen Kristuksen, meidän edestämme, Golgatan ristillä.
Golgatan lunastustapahtumassa meillä on varmuus siitä että meidänkin synnit annetaan meille anteeksi, kun me ne tunnustamme Herralle ja hylkäämme ne.
Ole rauhallisella mielellä ja Herra sinua siunatkoon valtavalla, ihanalla, mutta niin kaidalla tiellä, jonne olet astunut.
Äläkä anna joittenkin kirjoitusten täällä sinua pettää, vaan pysy siinä ristin veren armossa, jonka olet lahjaksi saanut!
Jeesus kanssasi, Ivana