Mielenkiintoinen herätyskokemus

Piirit olivat tuolloin(kin) Suomessa melkoisen pienet. Oulun triviaalikoulussa Hedbergin luokkatoverina oli ollut myöhempi herännäisjohtaja Niilo Kustaa Malmberg. Filosofian maisteriksi Hedberg promovoitiin 21.6.1832 samaan aikaan J.V. Snellmanin kanssa. Myös J.L. Runeberg oli tullut pohjalaisessa osakunnassa tutuksi.

Hedberg kuvaa rajusti tätä vaihetta elämässään:
Siitä pitäen koetin noin kahdeksan vuoden ajan tuhlaajapojan tavoin tyydyttää elämän leivän nälkääni tämän maailman sianravalla. Tänäkin aikana Jumala antoi minulle usein ja väkevästi ennättävässä armossaan muistutuksia kadotuksen alaisesta tilastani. En näet voinut milloinkaan unohtaa, mistä olin langennut.

Todennäköisesti kukaan ei ainakaan tänä päivänä huomaisi, että Hedberg olisi elänyt jotenkin tuhlaajapojan tavoin. Ulkoisesti hänen elämänsä oli ilmeisen nuhteetonta, vaikka hän sanookin ajautuneensa välillä huonoon seuraan. Mitä se merkitsi, emme tarkemmin tiedä, paitsi että tyhjyyden tunne sisimmässä lisääntyi ja opinnot ja muut vakavammat asiat menettivät makuaan.

Hedberg vihittiin papiksi 22.2.1834 ja toimi ensimmäisessä virassaan Siuntiossa rovasti Forssmanin apulaisena kaksi kuukautta. Kokemukset virasta ovat kahtalaisia. Toisaalta hän koki onnistuneensa, toisaalta itsesyytökset vaivasivat silloin tällöin. Ystävälleen hän kirjoitti: "Fredrik! Sinä olet rohjennut tarttua kynttilänjalkaan epäpuhtain käsin ja pukeutua paimenpukuusi vihkimättömin sydämin!" Kun Hedbergin piti kuulustella seurakuntalaisia, ujous vaivasi aluksi. Saarnaa kiitettiin, messuamisessa oli parantamisen varaa. Erityisesti Lohjalla nuori pappi sai omistautua kasvatustyöhön. Hedberg kertoo:

Illalla marraskuun 10 pnä 1835 olin provasti Forssmanin kanssa kappalaisen Hafverbergin luona. Siellä puhui provasti pitäjänkoulun perustamisesta, erittäin köyhille ja taitamattomille lapsille, sekä lausui olevansa siitä murheissaan, mistä siihen saataisiin sovelias opettaja. Silloin selkesi sielulleni ensiksikin Jumalan minulle osoittama suuri armo sekä ajallisessa että hengellisessä suhteessa. Onhan hän antanut minulle elämän... se kuuluu siis hänelle, hänen palvelukseensa, sitä ei ole uhrattava oman itseni huvitukseksi tai mukavuudeksi. Mutta kuitenkin oli minusta vaikeaa päiväkaudet opettaa tyhmiä lapsia, joten laiminlyön omia opintojani jne. Silloin jouduin ajattelemaan Jeesusta... Silloin minä häpesin, kun en ollut malttanut mitään uhrata opettaakseni Jumalan sanaa noille lapsiraukoille, joista ei kukaan tahtonut huolia - ja johdattaakseni heitä varhain Jeesuksen, auttajamme ja autuuttajamme luokse. Päätin siis, Jumalan nimeen, itsekseni tarjoutua opettajaksi; ja se tapahtui jo samana iltana.

Edellisenä vuonna Hedberg oli pitänyt rippikoulua pitäjän pahamaineisessa osassa Leppäkorven kylässä. Rippikoululaiset olivat 12-20 -vuotiaita. Hedberg tunsi itsensä todelliseksi lähetyssaarnaajaksi.

Ymmärsikö nuori Hedberg naisasioista mitään? Jo vain. Hän kirjoittaa oloistaan Lohjalla ystävälleen Achrénille: "Nuoria neitoja on täällä ainoastaan kaksi: toinen on ruma, eikä siis vaarallinen, toinen kaunis ja kunnon tyttö, maaherra Conradin sukulainen ja kasvattitytär". Hedberg kertoo tosin näkevänsä tyttöä vain harvoin ja silloinkin herrasväen piireissä, missä kaikki on "sangen hienoa, jäykkää ja ikävää". Hedberg löysi puolisonsa pappilasta, jossa oleskeli ruustinnan sukulainen Maria Johanna Eklund. Häät pidettiin 12.4.1837. Puolisoaan Hedberg kuvaili jumalaapelkääväksi, hyväksi ja hurskaaksi. Avioliitosta seurasi sielunrauhan lisääntyminen. Hedberg myös kirjoittaa näin: "Kaiketi olen nyt myös sen kautta päässyt vaikeista siltä taholta uhkaavista kiusauksista."

Lohjalla ollessaan Hedberg ei joutunut keskelle suuria herätyksiä. Eri puolilla maata ne kuitenkin roihusivat, ja Kalajoella järjestettiin kuuluisat käräjät 1838. Pietististen ajatustensa takia Hedbergkin nähtiin uhkana, ja siksi tuomiokapituli siirsi hänet Paimioon, josta häntä olisi helpompi pitää silmällä. Paimiossa puhkesi kuitenkin voimakkaita herätyksiä. Hedberg itse kutsui Paimion aikaa elämänsä parhaaksi. Hedbergin vävy Ludwig Wennerström kertoo:

Kiva kertomus.

Sellaisia hedelmiä työstään hän ei koskaan myöhemmin saanut nähdä. Ei näet siinä kyllä, että hänen omassa seurakunnassaan oli hengellinen liike sangen voimallinen ja tuotti hänelle kylläksi työtä heränneiden ohjaamisessa, vaan nuo elinvoimaiset liikkeet tuntuivat naapuriseurakunnissakin, joista kerääntyi kansaa häneltä saamaan neuvoa ja opetusta. Esimerkkinä tähän mainittakoon, että Hedbergin luona helluntaipyhinä 1840 kävi kansaa viidestätoista vieraasta seurakunnasta, muutamia 10 ja 14 peninkulman matkalta. Hän ei tietenkään voinut ajaa heitä luotaan ja olla heille opetusta antamatta, kun he kerran sitä varten olivat tehneet pitkiä ja vaivalloisia matkoja. Hän antoi heidän siis kokoontua luonansa ja muiden luona, puhuen heille Jumalan sanaa sekä yksityisesti että kokouksissa. Niin teki hän helluntaipäivänä iltapäivällä pappilan puutarhassa, seuraavana päivänä eräällä aukealla pihalla pappilan läheisyydessä ja vielä kolmantena päivänä kahdesti eri suunnilla pitäjää. Aamupäivällä tapahtui silloin kokouksessa se outo seikka, että eräs Tyrvään pitäjästä saapunut tyttö tuli niin väkevään herätykseen, että hän kovasti kirkaisten meni kolme eri kertaa tainnoksiin. Pian hän kuitenkin tointui jälleen ja sai sittemmin runsaasti tuntea Jeesuksen armon voimaa.

Entä arkkipiispa? Ensin arkkipiispa Melartin läksytti perin pohjin Hedbergin ja osoitti tälle pietismin, "salaisen jesuiittalaisuuden", erehdykset. Hedberg ei voinut olla ihmettelemättä arkkipiispan lausuntoja "meidän viljelemästämme raamattuopista". Raamatun kirjoittajat olivat Melartinin mielestä melko lailla erehtyneet tai kirjoittaneet aikansa katsomusten mukaisesti. Oppi Kristuksen ansiosta oli kuulemma Paavalin yksipuolinen mielipide, ja ihmisen perinpohjainen syntiturmelus Augustinuksen keksintö. Piispan puheilta Hedberg sai lähteä pakkaamaan tavaroitaan ja valmistautua vankilamatkaa varten - hänestä tuli elokuussa 1840 Oulun kruununvankilan saarnaaja. Paimion aika ei ollut kestänyt kahta täyttä vuotta.

Hedberg lukeutui näinä vuosina yhä selkeämmin herännäisyyden eturivin pappeihin. Myöhemmin, evankelisena patriarkkana hän muistelee erästä tapausta Turun pappeinkokouksen ajoilta vuodelta 1842. Heränneitä pappeja oli koolla. Oltiin aterioitu ja siirrytty ruokasalin viereiseen huoneeseen. Malmberg luki "ihanan saarnan" Lutherin kirkkopostillasta. Lopetettuaan lukemisen ja suljettuaan kirjan Malmberg virkkoi: "Muistakaamme, että nämä sanat eivät ole tarkoitetut meidän kaltaisillemme."

Ouluun Hedberg lähti aluksi intomielellä, mutta alkoi pian turhautua tajutessaan toimintamahdollisuuksiensa rajallisuuden. Hän oli itsekin melkein kuin vanki. Kaikki vankilan ulkopuolinen viranhoito oli häneltä lahkolaisena kielletty, ja iltaisin hänen liikuskellessaan kaupungilla katupojat saattoivat heitellä häntä kivillä. Hekin tiesivät, että Ouluun oli tullut lahkolaisopettaja. Vankilapappi huomasi usein saarnaavansa vain 20 paatuneelle rikolliselle sekä aseitaan puhdistaville kasakoille. Kesällä jumalanpalveluksia pidettiin vankilan pihalla, kunnes huomattiin, että ihmisiä kokoontui muurin taakse kuuntelemaan - siispä palvelukset piti siirtää takaisin karuihin sisätiloihin. Ei ihme, että Hedberg ikävöi avarammille laitumille. Näissä tunnoissa välähtää lähetystyökin. Hedberg kirjoittaa 3.9.1840 ystävälleen J.F. Bergille:

Muusta en oikein osaa sanoa, mutta silloin osattiin kieltä käyttää hyvin vaikuttavalla tavalla.