olemme tuuliajolla

Ensinnäkin, kiitos kohtuullisen järkevästä ateismin kritiikistä. Tälläiseen viestiin on ilo vastata ja tälläiseen keskusteluun ilo osallistua, verrattuna tyypilliseen palstan ateismia kritisoivaan keskusteluun.

Kysymys 1: "Oletko koskaan miettinyt että kun katsot tätä maailmaa ja sen uskontojen kirjoa, valtaosa ihmisistä uskovat johonkin korkeampaan voimaan? Onko mielessäsi käynyt, että sinun uskosi siihen,että mitään Jumalaa ei ole, on häviävän pieni prosentti näkökantojen valtameressä?"

Vastaus 1: Koska olen muuttunut luterilaisesta ateistiksi, olen prosessin aikana ajatellut näitä asioita. Olen päätynyt ajattelemaan, että suurin osa maailman ihmisistä ei juurikaan kyseenalaista lapsena oppimiaan a) viitekehyksiä, b) ajatusrakennelmia ja c) johtopäätöksiä. Joitakin merkittäviä ja globaalien erojensa vuoksi helposti käsiteltäviä eroja tälläisissä asioissa esiintyy erityisesti yksilöiden ja ryhmien välisissä sosiaalisissa suhteissa ja uskonnossa.

Lyhyt vastaus 1: en ole valmis uskomaan asioihin täysin perusteetta (en esimerkiksi usko rasismin perusväittämiin koska minusta niillä ei ole minkäänlaisia perusteita) enkä katso riittäväksi uskontojen perusteeksi sitä että ristiriitaisiin uskontoihin uskovat monet henkilöt, samoin kuin on rasismin laita.

Kysymys 2: "Oletko koskaan rehellisesti hylännyt hetkeksi konkretian, länsimaisen hyvinvointijärjestelmän ja sen filosofian jumaloiman tieteellisen rationaalisen ajattelun ja todella pysähtynyt hetkeksi miettimään mitä Kristus sanoo, mitkä ovat ne arvot, joita se edustaa? Pyydän sinua, älä katso ihmistä, älä sitä mitä kirkko edustaa tai on edustanut, vaan rehellisesti, katso Raamattua, sen rakkauden ja järjestyksen sanomaa. Edelleen Pyydän, älä katso vuosilukuja, älä laske heinäsirkkojen jalkojen lukumäärää, älä suuntaa katsettasi pitkän historian vedenpaisumuksiin, älä tulevaisuuden ennustuksiin, älä katso sitä fundamentalistisesti vaan katso kirjainten taakse, mikä on se sanoma, mikä on se maailma joka sieltä avautuu. Katso sitä tästä hetkestä käsin, omasta hetkestäsi, jossa elämäsi on sekunti, hiekanjyvänen miljoonien ja taas miljoonien syntyvien ja hautaanmenevien rannoilla. Miksi se yhä kantautuu historiasta meidän päiviimme? Miksi sitä opetetaan yliopistossa ja miksi sitä on käännetty yli 2000 kielelle? Silkkaa propagandaako ja hulluutta? Ei, vain niitä arvoja, sitä rakkautta, mitkä sinäkin koet elämän suojelemisen kannalta tärkeänä kun sisällesi uskallat katsoa ja rehellisesti hämmästellä."

Lyhyt vastaus 2: mielestäni löytyy erinomaisen hyvät objektiiviset perusteet väittää a) ettei uskonto vaikuta ihmisen kykyyn rakastaa, b) uskonnollisiksi itseään kutsuvat ihmiset eivät rakasta itseään tai muita sen enempää tai vähempää kuin ateisteiksi itseään kutsuvat, ja c) edelleen kristityiksi itseään kutsuvat eivät rakasta muita tai itseään sen enempää tai vähempää kuin muiksi teisteiksi itseään kutsuvat.

Vastaus 2: mielestäni Raamattu-kirjat ovat ominaisuuksiltaan samanlaisia kuin kaikki muutkin kirjat. Yksi luterilaisuuden, ja kristinuskon yleensä, perusopeista on se propositio että Raamattu on relevantti lukijansa jokapäiväisen todellisuuden kannalta (ei siis vain unohdettava kertomus vaan kirja jonka tulisi ohjata lukijansa toimintaa) ja propositio siitä, että Raamattu ei ole yksin ihmismielen ja ihmiskäsien tuotetta vaan joko täysin kristinuskon jumalan kirjoittama tai kristinuskon jumalan innoittama. Ateistit uskovat että Raamattu on ihmisten kirjoittama teos. Useimmat ateistit johtavat tästä mielipiteen että Raamatun sisältöä on siis syytä käsitellä, arvostaa ja arvostella samoilla mittapuilla kuin he käsittelevät muitakin kirjoja.

Itse olen verrannut epärationaalisuutta ja rationaalisuutta vaihtoehtoisina tapoina käsitellä ja käsittää ympäröivää maailmaa, ja olen tullut siihen lopputulokseen että rationaalisuus tuottaa merkittävästi paremmat tulokset, kun tavoitteena on tehdä hyvää jota mittaan sillä että ihmisillä on ensinnäkin mahdollisuus elää pitkä ja terve elämä, löytää itselleen sopivia kiinnostuksen kohteita ja toteuttaa itseään mahdollisimman vapaasti.

Kysymys 3: "Neitseestä syntyminen, vetten päällä käveleminen, mahdottomuus! Ehkäpä, mutta entä leipää tarjoavat kädet nälkäiselle lapselle? Mielen rikkoutuessa kanssajakajana ihmisen vierellä itkevät kasvot? Rehellinen halaus tai hymy joka tahtoo vain sinun parastasi? Kuolevan vanhuksen kanssa pysähtyvä hetki yhdessä sanomattoman elämän mysteerin edessä?"

Lyhyt vastaus 3: harvat ateistit ajattelevat kristittyjen olevan pahoja, vertajuovia vampyyreja. Ei se, että joku uskoo maailman olevan littana pannukakku eikä pallo mitenkään vähennä hänen tekemäänsä hyvää, enkä ole koskaan kuullut kenenkään ateistin tälläistä argumentoivan. Toisaalta tälläisen henkilön tekemä hyvä ei myöskään tee maapallosta pannukakkua tai muuta kuuta juustoksi.

Kysymys 4: "En tarvitse Jumalaa tai uskontoa pystyäkseni hyvyyteen ja rakkauteen, voit sanoa, mutta kalkkiviivoilla; Oletko sinä se joka vie leivän afrikan köyhyyteen? Riittääkö sinun voimasi astua alas hulluuteen ja kulkea läsnä sairaan mielen? Menetkö sinä vanhuksen edellä kuoleman rajan tuolle puolelle? Saako sinun kätesi naulata 9-tuuman nauloilla poikkipuuhun toisten edestä kuten eräät myytit kuvailevat? Jos sinusta ei ole siihen, älä puhu rakkaudesta, älä hyvyyttäsi ylistä vaan astu alas tänne, missä meitä muitakin kykenemättömiä jo on."

Vastaus 4: teen parhaani toimiakseni elämäni valintatilanteissa oikein. En antaisi naulata nauloja käsiini mikäli siitä ei todella olisi jotain merkittävää hyötyä, sillä olen kohtuullisen tervejärkinen, enkä ole taipuvainen fanaattisuuteen. Silti puhun rakkaudesta ja tarvittaessa itsestäni jos se tuntuu oikealta. Ei kenenkään tarvitse verrata itseään tälläisiin myytteihin ja surra sitä että ei pysty samaan kuin sarjakuvan Teräsmies tai Raamatun Jeesus. Aikuiseksi kasvamiseen kuuluu se, että ihminen hyväksyy omat rajoituksensa ja kuolevaisuutensa. Ateistiksi kasvamisesta seuraa monesti mm. se, ettei omia rajoituksiaan ja kuolevaisuuttaan tarvitse hävetä tai pelätä.

Kysymys 5: "Ei elämäntarkoitusta voi kukaan sinulle paljastaa, todistella oikeaksi tai vääräksi, koska kukaan sitä ei tiedä. Ei Tiede, ei uskonto sitä päähäsi valmiina asenna. Ainoa joka sinun matkallesi voi lähteä olet sinä."

Vastaus 5: en tiedä mitään elämän tarkoituksesta, joten en voi sanoa siitä muuta kuin muistakaan asioista joista en mitään tiedä, eli että jos se tuntuu tärkeältä kysymykseltä, sitä kannattaa pohtia, mutta samalla ei kannata sekoittaa mukavaa vastausta oikeaan vastaukseen. Toivomalla ei todellisuutta muuteta.

Otsikkosi "Olemme tuuliajolla" pitänee kohdallasi paikkansa. Perustelut oletkin jo esittänyt itse varsinaisessa viestissäsi.

Minäkin tahdon ensinnä kiittää asiallisesta keskustelun aloituksesta, tälläisiin on paljon miellyttävämpi ottaa kantaan kuin mitä uskon puolelta tuleviin aloituksiin yleensä.

"-Oletko koskaan miettinyt että kun katsot tätä maailmaa ja sen uskontojen kirjoa, valtaosa ihmisistä uskovat johonkin korkeampaan voimaan? Onko mielessäsi käynyt, että sinun uskosi siihen,että mitään Jumalaa ei ole, on häviävän pieni prosentti näkökantojen valtameressä? "

Kyllä. Tähän tahdon vastata lyhyesti vain että tiedäthän tarinan miljoonasta kärpäsestä. En tarkoita että sinun uskosi olisi sontaa, vaan sen että vaikka suuri joukko olisi jotain mieltä, ei sen tarvitse edustaa minun näkökantaani. Itse olen päätynyt näkökantaani erilaisten pohdintojeni kautta, enkä kaipaa uskoa jumalaan (tai muhun ylimaalliseen) selittämään tai turvaamaan maailmankuvaani. Valinta on minun.

"-Oletko koskaan rehellisesti hylännyt hetkeksi konkretian, länsimaisen hyvinvointijärjestelmän ja sen filosofian jumaloiman tieteellisen rationaalisen ajattelun ja todella pysähtynyt hetkeksi miettimään mitä Kristus sanoo, mitkä ovat ne arvot, joita se edustaa? Pyydän sinua, älä katso ihmistä, älä sitä mitä kirkko edustaa tai on edustanut, vaan rehellisesti, katso Raamattua, sen rakkauden ja järjestyksen sanomaa.
Edelleen Pyydän, älä katso vuosilukuja, älä laske heinäsirkkojen jalkojen lukumäärää, älä suuntaa katsettasi pitkän historian vedenpaisumuksiin, älä tulevaisuuden ennustuksiin, älä katso sitä fundamentalistisesti vaan katso kirjainten taakse, mikä on se sanoma, mikä on se maailma joka sieltä avautuu. Katso sitä tästä hetkestä käsin, omasta hetkestäsi, jossa elämäsi on sekunti, hiekanjyvänen miljoonien ja taas miljoonien syntyvien ja hautaanmenevien rannoilla. Miksi se yhä kantautuu historiasta meidän päiviimme? Miksi sitä opetetaan yliopistossa ja miksi sitä on käännetty yli 2000 kielelle? Silkkaa propagandaako ja hulluutta? Ei, vain niitä arvoja, sitä rakkautta, mitkä sinäkin koet elämän suojelemisen kannalta tärkeänä kun sisällesi uskallat katsoa ja rehellisesti hämmästellä. "

Ehkäpä länsimainen moraalikäsitys on saanut viitteitä, ehkäpä se jopa nykypäivänä pohjimmiltaan perustuu raamatun oppiin. Tästä me luonnollisesti olemme erimieltä että miten tämä oppi on raamattuun "joutunut", minun näkökannastahan se kirja todella on ihmisen kirjoittama. Jos niin vaikka en jumalaan uskokkaan, olenhan minä kasvanut keskellä tätä länsimaista moraali oppia, jolloin meillä todennäköisesti on samat moraalikäsitykset, vaikka sinä uskot ja minä en. Se että miksi tämä kirja on vieläkin muodissa, siihen löytyy historiasta moniakin syitä, ja suurin niistä syistä ei varmasti ole sen kirjan sisältö, vaan se tapa millä sitä siältöä on ihmisille opetettu. Luonnolisestikkaan tyhmä (lukutaidoton) ihminen ei ole vain kaivannut raamattua, ja heti ottanut sitä omakseen kun on sellaisen ensimmäisen kerran nähnyt, vaan se kirja on jouduttu opettamaan ihmisille vuosien varrella. Miksi muuten olisi olleet esim. ristiretket?


"-Neitseestä syntyminen, vetten päällä käveleminen, mahdottomuus! "

Tässä olen juuri tätä mieltä, että nämä asiat todella ovat olleet mahdottomia 2000 vuotta sitten.

"Ehkäpä, mutta entä leipää tarjoavat kädet nälkäiselle lapselle? Mielen rikkoutuessa kanssajakajana ihmisen vierellä itkevät kasvot? Rehellinen halaus tai hymy joka tahtoo vain sinun parastasi? Kuolevan vanhuksen kanssa pysähtyvä hetki yhdessä sanomattoman elämän mysteerin edessä? "

Tähän en tarvitse uskoa. Emme me uskonnottomat ole mitään hirviöitä, meillä ovat luonnollisesti paljon samoja arvoja elämässämme.

"En tarvitse Jumalaa tai uskontoa pystyäkseni hyvyyteen ja rakkauteen, voit sanoa, mutta kalkkiviivoilla; Oletko sinä se joka vie leivän afrikan köyhyyteen? Riittääkö sinun voimasi astua alas hulluuteen ja kulkea läsnä sairaan mielen? Menetkö sinä vanhuksen edellä kuoleman rajan tuolle puolelle? Saako sinun kätesi naulata 9-tuuman nauloilla poikkipuuhun toisten edestä kuten eräät myytit kuvailevat? Jos sinusta ei ole siihen, älä puhu rakkaudesta, älä hyvyyttäsi ylistä vaan astu alas tänne, missä meitä muitakin kykenemättömiä jo on. "

Mitä näihin kysymyksiin tulee niin kaikkiin muihin näistä paitsi tuohon naulaamis kohtaan vastaan että näihin ei luonollisestikkaan tarvita mitään ylimaallista uskoa. Länsimainen moraalioppi riittää näihin kaikkiin. Mitä tuohon naulaamiseen tulee. Eihän Jeesuskaan raamatun mukaan ihan vapaaehtoisesti sinne ristille halunnut mennä. Hänhän piilotteli itseään ensin, ja tarvittiin vielä Juudaskin tarinan kulkuun. Eli tuskin raamattukaan tarkoittaa että ihmisten pitäisi toistensa puolesta tehdä tuollaisia ihan omaa hyvyyttään toisten puolesta. Toki, jos pakkovaihtoehtona olisi omat lapset tai minä ristille riippumaan, menisin minä ensin, vaikka edelleenkään en jumalaan usko.

"-Ei elämäntarkoitusta voi kukaan sinulle paljastaa, todistella oikeaksi tai vääräksi, koska kukaan sitä ei tiedä. Ei Tiede, ei uskonto sitä päähäsi valmiina asenna. Ainoa joka sinun matkallesi voi lähteä olet sinä. "

Luonnollisestikkaan en minä eikä kukaan muukaan voi tietää elämän tarkoitusta. Epäilen kyllä vahvasti, että elämällä joko a) ei ole tarkoitusta, se vain on, tai b) elämän tarkoitus on vain elämä itsessään. Tietenkin on paljon todennäköisempää että elämäntarkoits on jokin ihan muu, koska muita vaihtoehtoja on äärettömästi ja minä esitin vain kaksi. Mutta tämäkin on vain minun oma nykyhetken näkemys.

Parahin uskonnollisen vakaumuksen omaava ihminen.

-Kyllä, olen huomannut että maailman ihmisillä on taipumus etsiä jotain kaiken takana olevia metafyysisiä sääntöjä. Se ei ole mikään syy liittyä tietyn uskomuksen piiriin. Eikä minulla ole mitään pysyvää _uskoa_ siihen että "mitään jumalaa ei ole". En vain ole havainnut mitään ihmisen tajunnan ulkopuolista voimaa. Lähinnä olen havainnut ihmisten manipulointia ja vallankäyttöä kyseisten uskomusten avulla.

Sitä paitsi suurin osa "tavallisista" kirkkoon kuuluvista elää samanlaisessa ei-uskovaisuuden tilassa kuin minä. He vain tavan vuoksi - tai varmuuden vuoksi! - sanovat uskovansa "johonkin".

-Olen hylännyt usein rationaalisen tieteellisen ajattelun. Rakastuessani. Lukiessani hyvää kirjaa/runoa. Käyttäessäni mielikuvitustani.

Ja okei. Katsotaan sitten Raamatun sanomaa. Vanhan testamentin puolella vainoharhaa ja sotaa. Uudessa taas Jeesuksen lempeää sanomaa. Jälkimmäinen totta kai on filosofisena ajatuksena kannustettava. Toivon että myös uskovat katsoisivat Raamattua "kirjainten taakse". Ettei tarvitsisi tuomita kaikkia erilaisia uskontoja, seksuaalisia suuntauksia, taiteita, musiikkityylejä...

Raamattu on säilynyt hengissä saman tarpeen takia kuin muutkin uskonnolliset kirjat. Ihmiset haluavat niistä ohjeita elämälleen, joltain ns. ylemmältä taholta. Ja edelleen, vallankäytön välineena Raamattu on ollut tehokas. Ei ole ihme ettei sitä ole unohdettu. Ei sen takia tarvitse uskoa sen jumalaiseen alkuperään.

-Neitseestä syntyminen, vetten päällä käveleminen, mahdottomuus!
Sinäpä sen sanoit.
Inhimillinen lämpö, tuki, luottamus. Mainioita asioita. Joihin ei tarvitse sotkea uskontoa. Myös jumalaan uskomattomat ihmiset voivat antaa rehellisen ja pyyteettömän halauksen, usko vain :)

Ja sitten nuo kysymykset Afrikasta ja kuolemisesta ennen vanhusta yms. Vaikka vastaisinkin ei, on kai minulla oikeus puhua rakkaudesta? Enkä toisaalta ylistä "hyvyyttäni". Nimenomaan myönnän olevani epätäydellinen olento, joka elää elämistä varten, mysteeriä (ehkä) koskaan ratkaisematta.

"-Ei elämäntarkoitusta voi kukaan sinulle paljastaa, todistella oikeaksi tai vääräksi, koska kukaan sitä ei tiedä. Ei Tiede, ei uskonto sitä päähäsi valmiina asenna. Ainoa joka sinun matkallesi voi lähteä olet sinä."
Olen samaa mieltä.

"-Oletko koskaan miettinyt että kun katsot tätä maailmaa ja sen uskontojen kirjoa, valtaosa ihmisistä uskovat johonkin korkeampaan voimaan? Onko mielessäsi käynyt, että sinun uskosi siihen,että mitään Jumalaa ei ole, on häviävän pieni prosentti näkökantojen valtameressä? "

Uskovaiset eivät ole päässeet yksimielisyyteen edes jumalien lukumäärästä. Valtaosa maailman ihmisistä on vähän koulutettuja ja aika yksinkertaisia. Kysymys jumalan olemassaolosta ei ratkea äänestämällä, joskin Jeesuksen jumaluus lienee sovittu jossakin varhaisessa kirkolliskokouksessa äänestyspäätöksellä.

"-Oletko koskaan rehellisesti hylännyt hetkeksi konkretian, länsimaisen hyvinvointijärjestelmän ja sen filosofian jumaloiman tieteellisen rationaalisen ajattelun ja todella pysähtynyt hetkeksi miettimään mitä Kristus sanoo, mitkä ovat ne arvot, joita se edustaa?"

Jeesuksen historiallisuudesta ei ole tietääkseni aikalaistodisteita. Joitakin vuosia sitten pidetyn teologikokouksen mukaan vain pieni osa raamatun Jeesuksen sanoista on yhden henkilön lausumaa. Osa nykyään kristillisinä pidetyistä arvoista on peräisin antiikin Kreikasta, ja myös Kaukoidän ajattelijoilta löytyy samantapaisia ajatuksia. Ihminen ei ole pelkkä raakalainen, vaan hänellä on myös altruismia ja myötäelämisen kykyä. Jos raamatussa on hyviä arvoja, se kertoo ihmisen taidosta kehittää hyviä arvoja.

"-Neitseestä syntyminen, vetten päällä käveleminen, mahdottomuus!"

Epätodennäköistä ainakin. Etiikan sitominen vanheneviin yliluonnollisiin uskomuksiin voi olla jopa riski. Etiikkaa tarvitaan, vaikka usko katoaisikin.

"En tarvitse Jumalaa tai uskontoa pystyäkseni hyvyyteen ja rakkauteen."

Jumalaa ei tarvita selitykseksi sille, että on hyväksi koettuja asioita ja on rakkautta. Tuskin voisin uskovanakaan määrätä itseäni rakastamaan enempää kuin rakastan. Usko jumalaan voi tosin synnyttää jumalan oletetun tahdon tottelemista, joskus hyviä tekoja, joskus terrori-iskuja.

"-Ei elämäntarkoitusta voi kukaan sinulle paljastaa, todistella oikeaksi tai vääräksi, koska kukaan sitä ei tiedä."

Elämää ei ole vain ihmisissä, vaan monissa muissakin olennoissa. Ja jos olisi ikuinen elämä, myös sen tarkoitusta voisi kysyä.

vaikka teitä on pari miljardia kristittyä, ja vieläpä maissa, jotka kykenisivät helposti yksissä tuumin kristillisen rakkauden kyllästämänä poistamaan monenlaista kärsimystä maailmasta.
Ehkä kannattaisi käyttää energiansa kristittyjen kristillistämiseen, kuin paasata sille häviävän pienelle osaa ihmisistä moraalista, mikä on varmasti ateisteilla keskimäärin kristillisempää kuin Jeesuksen seuraajilla.

"-Oletko koskaan miettinyt että kun katsot tätä maailmaa ja sen uskontojen kirjoa, valtaosa ihmisistä uskovat johonkin korkeampaan voimaan? Onko mielessäsi käynyt, että sinun uskosi siihen,että mitään Jumalaa ei ole, on häviävän pieni prosentti näkökantojen valtameressä?"

Noh, vaikka minulla ei ole mitään uskoa jumalia kohtaan, niin olen huomannut, että useilla ihmissillä on jokin taipumus uskoa jumalaan/jumaliin. So?

"-Oletko koskaan rehellisesti hylännyt hetkeksi konkretian, länsimaisen hyvinvointijärjestelmän ja sen filosofian jumaloiman tieteellisen rationaalisen ajattelun ja todella pysähtynyt hetkeksi miettimään mitä Kristus sanoo, mitkä ovat ne arvot, joita se edustaa?"

En. Ensinnäkin, mitään Kristusta ei ole, se on mytologinen hahmo. Toisekseen, rationaalinen kritiikin esittäminen on minulle hyvin läheistä ja automaattista, koska haluan tiedon suhteen laatukriteerit. Uskossahan ei mitään laatukriteereita ole.

"Pyydän sinua, älä katso ihmistä, älä sitä mitä kirkko edustaa tai on edustanut, vaan rehellisesti, katso Raamattua, sen rakkauden ja järjestyksen sanomaa."

Kuten maailman hukuttamista? Kaupunkien tuhoamista? Kiduttamista ja murhaa?

"Edelleen Pyydän, älä katso vuosilukuja, älä laske heinäsirkkojen jalkojen lukumäärää, älä suuntaa katsettasi pitkän historian vedenpaisumuksiin, älä tulevaisuuden ennustuksiin, älä katso sitä fundamentalistisesti vaan katso kirjainten taakse, mikä on se sanoma, mikä on se maailma joka sieltä avautuu."

Sori, mutta minä lasken heinäsirkkojen jalat. Kyse on teoksesta, jonka pitäisi olla aika pitkälti virheetön. Teos, joka on toiminut vainojen, sotien, kidutusten, murhien, kansanmurhien jne jne jne katalyyttinä ja satoja vuosia.

"Miksi se yhä kantautuu historiasta meidän päiviimme?"

Lue edellinen kohta. Niiden avulla.

"Miksi sitä opetetaan yliopistossa ja miksi sitä on käännetty yli 2000 kielelle?"

Koska suurin osa ihmisistä on siinä harhakuvitelmassa, että Raamattu olisi jotenkni jumalallista alkuperää.

"Silkkaa propagandaako ja hulluutta?"

Noh, sinä sen sanoit...

"Ei, vain niitä arvoja, sitä rakkautta, mitkä sinäkin koet elämän suojelemisen kannalta tärkeänä kun sisällesi uskallat katsoa ja rehellisesti hämmästellä."

Rakkautta ja elämän suojelemista, jossa käsketään tappamaan lähimmäinen. Sehän minua juuri hämmästyttää. Muuten, milloin te kristityt rupeatte oikeasti toteuttaman tätä lähimmäisenrakkauden-periaatetta? Kuten suvaita ja antaa naisille sekä seksuaalivähemmistöille täysin 100% tasa-arviosin aseman?

"Neitseestä syntyminen, vetten päällä käveleminen, mahdottomuus!"

Sinä sen sanoit taas.

"Ehkäpä, mutta entä leipää tarjoavat kädet nälkäiselle lapselle?"

Tapahtuu tänäkin päivänä. Myös olisi tärkeätä muuttaa olosuhteita niin, että nälkäisiä lapsia ei olisi.

"Mielen rikkoutuessa kanssajakajana ihmisen vierellä itkevät kasvot?"

Maailmasta löytyy ystäviä.

"Rehellinen halaus tai hymy joka tahtoo vain sinun parastasi?"

Mahdottomuus.

"Kuolevan vanhuksen kanssa pysähtyvä hetki yhdessä sanomattoman elämän mysteerin edessä?"

Käännyttäjät iskevät aina heikolla oleviin ihmisiin. Oksettavaa.

"En tarvitse Jumalaa tai uskontoa pystyäkseni hyvyyteen ja rakkauteen..."

Sinähän sen sanoit...

"Oletko sinä se joka vie leivän afrikan köyhyyteen?"

Minä maksan sen leivän. Pitääkö se vielä viedäkin sinne? Aih niin, se kuuluu hintaan. Joo, minä vien ne leivät, huovat sekä lääkket sinne.

"Riittääkö sinun voimasi astua alas hulluuteen ja kulkea läsnä sairaan mielen?"

Kyllähän sitä Uskonto-palstalla tulee käytyä...

"Menetkö sinä vanhuksen edellä kuoleman rajan tuolle puolelle?"

Toivottavasti en. Miksi menisin?

"Saako sinun kätesi naulata 9-tuuman nauloilla poikkipuuhun toisten edestä kuten eräät myytit kuvailevat?"

En ole itsemurhahakuinen masokisti. Eli ei saa. Mitä hyötyä siitä edes on?

"Jos sinusta ei ole siihen, älä puhu rakkaudesta, älä hyvyyttäsi ylistä vaan astu alas tänne, missä meitä muitakin kykenemättömiä jo on."

Ellet ole täydellinen, et ole mitään. Hyvin mustavalkoista.

"-Ei elämäntarkoitusta voi kukaan sinulle paljastaa, todistella oikeaksi tai vääräksi, koska kukaan sitä ei tiedä. Ei Tiede, ei uskonto sitä päähäsi valmiina asenna. Ainoa joka sinun matkallesi voi lähteä olet sinä."

Sinä sen sanoit. Uskonnoista kannattaa pysyä kaukana, koska ne manipuloivat ja ovat hyvin epäluotettavia.

Ensiksikin, tahdon kiittää monia positiivishenkisestä ajatustenvaihdosta. Pohjimmiltaan maailmankatsomuksissamme lienee paljon yhtymäkohtia. Omasta puolestani voin vain todeta, että oman näkemykseni suurimpana päätekijänä on käsitys konkretian ylittävästä Jumaluudesta jota en voi perustella, eikä se perustelujani kaipaakaan. Ainoa kouriintuntuva asia mikä minulla on, on Raamattu ja siitä kumpuava moraalietiikka ja sen varaan rakentuva järjestelmällisyys johon tahdoin kirjoituksellani teitäkin rohkaista.

Toiseksi, tahdon todeta, että esimerkiksi jason_dax tyyliset humoristiset kommentit eivät minuun tehoa. On ymmärrettävää, että ihminen pakenee asoiden todellista pohtimista nokkeliin sutkauksiin, mutta tosiasiassa asiat jäävät ajattelematta. Huumori on hyvä ja positiivinen asia mutta se on paikallaan vasta kaiken sen jälkeen kun se kaikki on vain bonusta.

poimintoja:

Foobar:
"mielestäni löytyy erinomaisen hyvät objektiiviset perusteet väittää a) ettei uskonto vaikuta ihmisen kykyyn rakastaa, b) uskonnollisiksi itseään kutsuvat ihmiset eivät rakasta itseään tai muita sen enempää tai vähempää kuin ateisteiksi itseään kutsuvat, ja c) edelleen kristityiksi itseään kutsuvat eivät rakasta muita tai itseään sen enempää tai vähempää kuin muiksi teisteiksi itseään kutsuvat."

Uskonnoton:
"minun näkökannastahan se kirja todella on ihmisen kirjoittama."

Rausku:
"Ja edelleen, vallankäytön välineena Raamattu on ollut tehokas."

Sen sijaan, että pohdittaisiin mikä on hyvää Raamatun sanomassa itsessään arvoidaan ihmisten edesottamuksia historian saatossa, ihmisen hyvyyttä tai pahuutta. Minun mielestäni kirjoitettua tekstiä tulee arvoida itsessään. Kirjoitettuun sanan merkitykseen ei vaikuta kertojan identiteetti vaan tarina itse. Jos kirjaa pidetään ihmisten kirjoittamana, niin loppujen lopuksi, mitä sillä on merkitystä? Minä uskon Pyhän hengen ohjanneen kirjoitusprosessia ja ohjanneen myös sen kanonisointia mutta sehän on siitä huolimatta historiallinen teos.

Hyydestä, rakkaudesta:

uskonnoton:
"Tähän en tarvitse uskoa. Emme me uskonnottomat ole mitään hirviöitä, meillä ovat luonnollisesti paljon samoja arvoja elämässämme.

Elli:
"Etiikan sitominen vanheneviin yliluonnollisiin uskomuksiin voi olla jopa riski. Etiikkaa tarvitaan, vaikka usko katoaisikin."

En ole väittänykään että uskonnottomat olisivat sen enempää hirviöitä kuin kuka tahansa meistä. Mutta etiikkaa ja hyvyyttä mietittäessä minusta tuntuu, että uskonnollisuus auttaa, toimii ikäänkuin rakkautta liikkeelle panevana voimana meissä. Kun puhumme pyyteettömästä rakkaudesta, olemme jokainen sen edessä itsekkäitä. Todellinen rakkaus vaatii pitkäjänteisyyttä, muistuttamista päivittäin mitkä ovat ne motiivit sille näinkin pahassa ja kurjassa maailmassa kuin elämmekään. Omaa rakkautta voi kiillottaa ja sillä voi omaa hyvyyttään perustella tiettyyn pisteeseen asti, mutta kun puhumme vaikkapa pahalta haisevasta kadunmiehestä tai jopa suurimmasta vihamiehestämme, tarvitsemme uskoa ja rukousta pystyäksemme toimimaan rakkaudellisesti. Todellisessa rakkaudessa ei ole loppujen lopuksi mitään romantiikkaa. Todellinen rakkaus ihanimmillaan ja pahimmillaan on kipuilua, omassatunnossamme tapahtuvaa työtä, monessa mielessä jopa vastenmielistä omasta edusta luopumista ja liian usein myös hyväksikäytetyksi tulemista, mutta kaikesta siitä huolimatta ainoa asia jolla on merkitystä.

Etiikka on myös tietyn asteisena aina sisäsyntyisesti meissä riippumatta hengellisestä taustasta. Joidenkin näkemysten mukaan tämä "luonnolinen laki" on todiste Jumalan olemassa olosta. Raamatun moraalietiikka ja tarkoitus ei pelkästään sanele meille käsitystä oikeasta ja väärästä vaan se toimii työkaluna päästäksemme päämääriimme ja luodessamme niile syyn toimia tehden hyvää.