Täytyy oikein kiittää Mauri Pekkarista eilisen Hesarin haastattelusta. Se vahvistaa kovasti kokoomuksen kannatuksen kasvua johtavaksi, ei-sosialistiseksi puolueeksi.
Niin vahvasti Pekkarinen ylistää SDP:tä ja keskustan myöntyväisyyspolitiikkaa haastattelussaan, ettei parempaa todistusta voi enää julkisuuteen saada siitä, miten demarit vie kepua kuin lammasta teuraalle eikä kepu edes vikise vastaan.
Panenpa tähän vähän esimerkkejä sitaattien tukemana:
Jäätteenmäkeen Pekkarinen ei ollenkaan viittaa niin kuin tämän saitin kepulit: "uhrina, jonka Lipponen ja demarit painostivat eroamaan", vaan Pekkarinen sanoo näin:
-"Tästä katastrofista (Jäätteenmäki) noustiin ja veturiksi tuli mies, joka kykeni keskustan hallitustoiveiden kannalta kaikkein tärkeimpään paremmin kuin kukaan muu: siltojen nopeaan rakentamiseen sosialidemokraattien kanssa."
Ja demareiden nuoleskelu jatkuu todella mainiolla tavalla, kun Pekkarinen kuvailee, miten SDP:llä on myös kaksi vahvaa vaikuttajaa hallituksen ulkopuolella:
-"Heillä on Pavo Lipponen. Ja sitten heillä on vielä tällainen erinomainen Eero Heinäluoma, jonka poliittinen nenä on yhtä pitkä kuin mies itse."
Keskustan "rakentavaa linjaa" Pekkarinen tosin selittää hiukan ristiriitaisesti, kun hän ensin kehuu demareita: -"En voi todellakaan sanoa, että he olisivat toimineet hallituksen linjaa vastaan", mutta kommentoi myöhemmin SDP:n kahta erilaista linjaa, kun esim. liikenneministeri Luhtanen voi vaatia lisää rahaa tiehankkeisiin, jonka valtionvarainministeri Kalliomäki sitten kieltää.
Pekkarisen mahtava selittely jatkuu:
-"Kentällä on kaksi sosialidemokraattista näkemystä, eikä se ole ongelma hallituksen kannalta. Mutta jos joku keskustalainen ministeri vaatii amallatavalla rahaa johonkin hyvään, mitä se on? Veneen keikuttelua. Siinä on valtionvarainministeripuolueen ja pääministeripuolueen ero."
Tuo lausuma kuvaa minulle erinomaisen selvästi, miten suuret paineet keskustan oma kenttäväki on nostattanut puoluejohtoa kohtaan, joka on ollut jo puolitoista vuotta täysin SDP:n puoluekurin nöyryytämänä hilja kuin kusi sukassa puhumatta yhtään mitään keskustan omista tavoitteista - ainoastaan hallitusohjelman tavoitteista, jotka Heinäluoma kirjoitrutti SAK:ssa jo hallitusta muodostettaessa.
Pekkarisen tuntemat kepun kentän paineet näkyvät selvästi tässä repliikissä:
-"Voi olla, että vaalien lähestyessä politiikan melskeet muuttuvat niin, että sovitteleva (Vanhasen) linja ei yksi riitä eteenpäin pääsemiseksi. Silloin tarvitaan ehkä myös kovaa särmää asioissa joihin on sitouduttu. Pekkarisen mielestä sopuisa tuuli saattaa olla haavoittuva, jos muut hallituspuolueet, käytännössä SDP, samaan aikaan pystyvät hallituksesta käsin haastamaan oppositiopuolueita."
Kunnallisvaaleissa kokoomus nousi jo yhden prosenttiyksikön päähän puhaltaman keskustan niskaan. Pekkarisen haastattelu paljastaa, miten huolestuttavana kannatuksen lasku, kokoomuksen nousu ja keskustajohdon alistuminen demareille koetaan.
Pekkarinen lienee tässä asiassa aika luotettava keskustan kentän äänitorvi. Onhan hänet syrjäytetty sivuun keskustan johdon kovast kärjestä ja pantu hallituksessakin hieman sivuun.
Samassa HS:n jutussa nimitäin viitataan hallityuksen "kolmen koplaan" - Vanhanen, Kalliomäki, Enestam - joka sopii hallituksen linjauksista etukäteen. Pekkarisen sanotaan sopeutuneen sivurooliinsa vaikeasti, mutta HS:lle hän kuitenkin sanoo:
-"Selvästi minun vastuualueeseeni kuuluvia asioita, joissa kopla olisi sopinut pääni ylitse, en, muista yhtään. Pitäisikö hallituksen käydä laajemmin kollektiivista keskustelua politiikasta, se on toinen juttu."
Lopuksi on helppo todeta, että Pekkarisen haastattelu kuvaa todennäköisesti hyvin erinomaisesti sitä alennustiulaa, johon keskusta on ensin Jäätteenmäen ja nyt Vanhasen johdolla suostunut: demareiden täydelliseen käskyvaltaan. - Eihän Pekkarinen tilaisuuden tullenkaan tuonut haastattelussaan esiin ensimmäistäkään asiaa, jossa keskusta olisi hallituksessa saanut läpi sellaisia omia tavoitteitaan, joihin hän edellä viittasi puhuessaan "kovan särmän" tarpeesta asioissa, "joihin on sitouduttu".
Ei muuta kuin lisää tällaisia haastatteluja. Nämä vahvistavat kokoomuksen kannatusta ja kypsyttävät keskustan kenttäväkeä tulevalle porvarihallitukselle ja sile, että demareiden yksinvalta 25% ääniosuudella ja SAK:n ulkoparlamentaarisella tuella saataisi vihdoinkin loppumaan.
Niin vahvasti Pekkarinen ylistää SDP:tä ja keskustan myöntyväisyyspolitiikkaa haastattelussaan, ettei parempaa todistusta voi enää julkisuuteen saada siitä, miten demarit vie kepua kuin lammasta teuraalle eikä kepu edes vikise vastaan.
Panenpa tähän vähän esimerkkejä sitaattien tukemana:
Jäätteenmäkeen Pekkarinen ei ollenkaan viittaa niin kuin tämän saitin kepulit: "uhrina, jonka Lipponen ja demarit painostivat eroamaan", vaan Pekkarinen sanoo näin:
-"Tästä katastrofista (Jäätteenmäki) noustiin ja veturiksi tuli mies, joka kykeni keskustan hallitustoiveiden kannalta kaikkein tärkeimpään paremmin kuin kukaan muu: siltojen nopeaan rakentamiseen sosialidemokraattien kanssa."
Ja demareiden nuoleskelu jatkuu todella mainiolla tavalla, kun Pekkarinen kuvailee, miten SDP:llä on myös kaksi vahvaa vaikuttajaa hallituksen ulkopuolella:
-"Heillä on Pavo Lipponen. Ja sitten heillä on vielä tällainen erinomainen Eero Heinäluoma, jonka poliittinen nenä on yhtä pitkä kuin mies itse."
Keskustan "rakentavaa linjaa" Pekkarinen tosin selittää hiukan ristiriitaisesti, kun hän ensin kehuu demareita: -"En voi todellakaan sanoa, että he olisivat toimineet hallituksen linjaa vastaan", mutta kommentoi myöhemmin SDP:n kahta erilaista linjaa, kun esim. liikenneministeri Luhtanen voi vaatia lisää rahaa tiehankkeisiin, jonka valtionvarainministeri Kalliomäki sitten kieltää.
Pekkarisen mahtava selittely jatkuu:
-"Kentällä on kaksi sosialidemokraattista näkemystä, eikä se ole ongelma hallituksen kannalta. Mutta jos joku keskustalainen ministeri vaatii amallatavalla rahaa johonkin hyvään, mitä se on? Veneen keikuttelua. Siinä on valtionvarainministeripuolueen ja pääministeripuolueen ero."
Tuo lausuma kuvaa minulle erinomaisen selvästi, miten suuret paineet keskustan oma kenttäväki on nostattanut puoluejohtoa kohtaan, joka on ollut jo puolitoista vuotta täysin SDP:n puoluekurin nöyryytämänä hilja kuin kusi sukassa puhumatta yhtään mitään keskustan omista tavoitteista - ainoastaan hallitusohjelman tavoitteista, jotka Heinäluoma kirjoitrutti SAK:ssa jo hallitusta muodostettaessa.
Pekkarisen tuntemat kepun kentän paineet näkyvät selvästi tässä repliikissä:
-"Voi olla, että vaalien lähestyessä politiikan melskeet muuttuvat niin, että sovitteleva (Vanhasen) linja ei yksi riitä eteenpäin pääsemiseksi. Silloin tarvitaan ehkä myös kovaa särmää asioissa joihin on sitouduttu. Pekkarisen mielestä sopuisa tuuli saattaa olla haavoittuva, jos muut hallituspuolueet, käytännössä SDP, samaan aikaan pystyvät hallituksesta käsin haastamaan oppositiopuolueita."
Kunnallisvaaleissa kokoomus nousi jo yhden prosenttiyksikön päähän puhaltaman keskustan niskaan. Pekkarisen haastattelu paljastaa, miten huolestuttavana kannatuksen lasku, kokoomuksen nousu ja keskustajohdon alistuminen demareille koetaan.
Pekkarinen lienee tässä asiassa aika luotettava keskustan kentän äänitorvi. Onhan hänet syrjäytetty sivuun keskustan johdon kovast kärjestä ja pantu hallituksessakin hieman sivuun.
Samassa HS:n jutussa nimitäin viitataan hallityuksen "kolmen koplaan" - Vanhanen, Kalliomäki, Enestam - joka sopii hallituksen linjauksista etukäteen. Pekkarisen sanotaan sopeutuneen sivurooliinsa vaikeasti, mutta HS:lle hän kuitenkin sanoo:
-"Selvästi minun vastuualueeseeni kuuluvia asioita, joissa kopla olisi sopinut pääni ylitse, en, muista yhtään. Pitäisikö hallituksen käydä laajemmin kollektiivista keskustelua politiikasta, se on toinen juttu."
Lopuksi on helppo todeta, että Pekkarisen haastattelu kuvaa todennäköisesti hyvin erinomaisesti sitä alennustiulaa, johon keskusta on ensin Jäätteenmäen ja nyt Vanhasen johdolla suostunut: demareiden täydelliseen käskyvaltaan. - Eihän Pekkarinen tilaisuuden tullenkaan tuonut haastattelussaan esiin ensimmäistäkään asiaa, jossa keskusta olisi hallituksessa saanut läpi sellaisia omia tavoitteitaan, joihin hän edellä viittasi puhuessaan "kovan särmän" tarpeesta asioissa, "joihin on sitouduttu".
Ei muuta kuin lisää tällaisia haastatteluja. Nämä vahvistavat kokoomuksen kannatusta ja kypsyttävät keskustan kenttäväkeä tulevalle porvarihallitukselle ja sile, että demareiden yksinvalta 25% ääniosuudella ja SAK:n ulkoparlamentaarisella tuella saataisi vihdoinkin loppumaan.
Vastaukset 26
Vanhimmat
...reaalipoliitikoksi! ;-)))
Mauri on kasvanut: Mauri on liimannut lisää vahvuutta kengänpohjiin.
"vahvistaa kovasti kokoomuksen kannatuksen kasvua johtavaksi, ei-sosialistiseksi puolueeksi."
Kokoomus _ei_ ole "ei-sosialistinen"
puolue - se on porvaripuolue... oliko uutinen?
jäkjää
Keskustalla on paljon lumetavoitteita. Ne on tarkoitetu äänestäjille aina vaalien alla. Silloin pitää olla sitä särmää riittävästi. Sinulta unohtui kokonaan tuossa Keskustan pitkäaikaiset ja perinteiset tavoitteet. Ne ovat luonteeltaan pysyviä.
Keskustan ylivoimaisesti tärkein pysyvä tavoite on aluepoliittinen. Aluepolitiikan tavoitteena on estää maaltamuutto ja pitää koko Suomi mahdollisimman asuttuna. Maatalouspolitiikka on nykyisin alisteinen tälle aluepolitiikalle. Se on keino pitää maaseutu asuttuna. Tosin melko lailla epäonnistunut keino. EU-kaudella se on muuttunut muuhun aluepolitiikkaan nähden toissijaiseksi, koska EU on raamittanut maatalouspolitiikan hyvin pitkälle.
Aluepolitiikka on ennen muuta budjettipolitiikkaa. Se on tulonsiirtoja maaseudulle. Tulonsiirrot ovat joko suoria in cash (valtionosuudet, maataloustuet) tai maaseudun infrastruktuurin parantamisia (siltarummut). Lisäksi se voi olla vähäisessä määrin hajasijoituspolitiikkaa eli väestön ja laitosten pakkosiirtoa tai uusien toimintojen sijoituspäätöksiä.
Aluepolitiikka on edunvalvontapolitiikkaa Keskustan näkökulmasta. Nämä maaseudulla asuvat ihmiset ovat suurelta osin Keskustan kannattajia ja siksi heidät täytyy pitää siellä maalla. Keskusta on mieluusti kärjistänytkin tilanteen sellaiseksi, että se on profiloitunut maaseutuväen ainoaksi tueksi ja turvaksi. Tätä ensioikeuttaan se ostaa joka vuosi näiltä budjettipolitiikallaan.
Vasemmistoliitto, Vihreät, SDP ja RKP ovat niitä puolueita, jotka suosivat raskasta budjettipolitiikkaa. Rahaa pannaan joskus suruttakin yhteiskunnan palvelujen kehittämiseen. Näillä puolueilla on omat intressinsä rahan jaossa ja Keskustalla omansa. Mutta rahanjakopuolueita ne ovat yhtä kaikki. Tämä on perussyy sille, että meillä hallitukset jatkossakin rakentuvat punamulta- ja kansanrintapohjalta. Kokoomus on eriseuralainen. Se ei ymmärrä budjettipolitiikan päälle. Kokoomus tahtoisi mieluummin säästää ja alentaa veroja. Mistä ne aluekehitysrahat ja tuet sitten otettaisiin?
Keskusta ei siis ole tinkinyt tavoitteistaan. Se puolustaa vimmatusti edelleen perustavoitettaan. Siis sitä tavoitetta, mitä et huomannut. Keskustassa tullaan entistä tietoisemmaksi siitä, että sen poliittinen päävastustaja on Kokoomus. Vielä tähänkin asti Keskustan kenttäväki on pitänyt demareita päävastustajana, mikä näkyy tälläkin palstalla. Tämä on perua ajoilta, jolloin Kokoomusta ei ns. yleisten syiden vuoksi tarvinnut noteerata ollenkaan.
Erovuosien jälkeen punamultayhteistyön merkityksen tajuaminen on Keskustassa kasvanut. Siitä mihin nyt on päästy kiinni, ei hevin otetta irroteta. Näin varmistetaan rahan kylväminen maaseudulle tulevaisuudessakin.
Olen samaa mieltä, mitä kirjoitat keskustan perustavoitteista aluepolitiikassa ja epäilen, että olet hyvin oikeassa siinäkin, ettei keskusta tule koskaan haluamaan porvarihallitusta, jos se suinkin joillain ehdoilla pääsee punamultaan.
Kokoomuksen kannatuksen kasvu kunnallisvaaleissa ja keskustan tappio (yli 200 valtuustopaikan menetys, enemmistäaseman menetys yli 10 kunnassa) panevat keskustan kentän vaatimaan "särmää" demareita vastaan.
Tämä nostaa käsitykseni mukaan sitä enemmän kokoomuksen kannatusta, mitä enemmän keskustan äänestäjät ja puoluejohto ovat hallituspolitiikasta eri linjoilla. Tästä syystä oli minusta erinomaista, että Pekkarinen sai omat mielipiteensä julki noin näyttävästi maan päälehdessä.
Suomi on ainoa pienen asukasluvun/suuren pinta-alan maa maailmassa, mikä on joka on kauttaaltaan pidetty asuttuna. Kustannuksista välittämättä.
Toki Kokoomuksen kannatus voi jossain määrin nousta Keskustan vasemmistolaisen politiikan kustannuksella. Mutta äänten valumista tapahtuu myös vasemmalle, jos on tapahtuakseen.
Anneli Jäätteenmäen vaaliteemat olivat hyvin kuvaavia. Ne olivat monelta osin lähes kopiota demarien ja vasemmistopuolueiden politiikasta. Jäätteenmäki oli kierrellyt kansan parissa ja hän oivalsi sieltä kumpuavat toiveet. Ne toiveet liittyvät perusturvaan ja palveluihin, joihin tarvitaan rahaa. Keskustan kannattajissa on maaseudulla paljon piilodemareita, jotka eivät kuitenkaan halua äänestää demareita, koska Keskusta on pelotellut väkeä sillä. Mutta heidän mielensä on demarimieli. Juuri senkin tähden tämä ns. porvarienemmistö on lumejuttuja sekin. Jos kansan enemmistö todella haluasi meillä noudatettavan porvarillista politiikkaa, niin tehtäisiin. Poliittista karttaa ei pitäisi katsoa pelkästään puolueiden ja niiden antamien nimikkeiden valossa.
Keskustan "oikeistolaistuminen", tietäisi vasemmistoliiton kannatuksen kasvua syrjäseutujen köyhissä kunnissa, joissa ei enää ole juuri muita puolueita kuin kepu ja ent. korpikommunistit.
Jäätteenmäen populismi oli todella täysin äärivasemmistolaista, samoin keskustan koko 8 vuoden mittainen oppositiopolitiikka, jossa hoettiin slogania: "Lipposen/Niinistön yltiölibertaristinen ja äärioikeistolainen talouspolitiikka luovuttaa markkinavoimille kaiken vallan ja jakaa kansan kahtia, köyhiin ja rikkaisiin".
Myös Esko Aho oli vahvasti markkinatalouden rajoittamisen kannalla, eli vasemmistolainen, ja tähtäsi ensisijassa punamultaan.
Keskustalaisista tekee saman kaltaisia äärivasemmistolaisten kanssa juuri se, että he haluavat tulonsiirtää itselleen muiden ansaitsemaa rahaa.
Tässä mielessä kokoomus ja SDP:n oikea laita ovat erilaisia, koska he näkevät, että tulonsiirrettävät rahat tulisi ensin ansaita ennen kuin niitä voidaan jakaa.
Kun katsotaan poliittista karttaa markkinatalouden, yrittämisen vapauden, yksilönvapauksien, mahdollisuuksien tasa-arvon ja taloudellisen toiminnan aktiivisten edellytysten luomisen näkökulmasta, muuttuu "vasemmisto/oikeisto" akselin sijainti niin, että "vasemmalle" jää vain vasemmistoliitto, puolet demareista ja n. 75% keskustasta.
Oikealla jäävät mm. kokoomus kokonaan, puolet demareista ja mm. se osa keskustasta, joka jo nyt kannattaa esim. julkisten palvelujen tuotantoa joustavasti eri tavoin yksityistä sektoria hyödyntämällä.
Nämä keskustalaiset ovat myös markkinatalouden kannattajia, hyvin koulutettuja, muissa kuin maatalousammateissa ja asuvat muualla kuin avoimella maaseudulla. Keskustan sijasta heidän paikkansa olisikin kokoomuksessa, koska keskustassa heidät jyrätään vähemmistöön.
Poliittisia nimikkeitä tarvittaisi siis lisää. ;-)
En tiedä, ovatko nuo jakosuhteet oikeita, mutta perusajatus sitä oli. Demareista saattaa kyllä enemmänkin kuin puolet olla kallellaan sinne vasemmalle päin. Lipposen aktiivinen talous- ja EU-poliittinen toiminta loi SDP:stä ehkä totuutta vastaamattoman kuvan. Näyttäisi siltä, että demareissakin on rekyylivaihe menossa. Se voi merkitä sitä, että Tuomiojalla on jopa mahdollisuuksia puoluejohtajaksi. Ja kyllähän Heinäluomakin on punamultamiehiä, ei Pekkarinen olisi häntä muuten niin kovasti kehunut.
Varmaan yksi vaihtoehto olisi se, että puolueita olisi enemmän vastaamaan ihmisten huutoihin, mutta toisaalta se helpostin sekoittaa koko poliittisen kartan. Selkeämpää voisi olla se, että meillä olisi kuten Englannissa kaksi pääpuoluetta, jotka kannatuksen mukaan joutuisivat ottamaan hallitusvastuun. Tulisi selkeämpää politiikkaa eikä niin kuin meillä nyt, että varotaan ensisijaisesti virheiden tekemistä ja haetaan minimikompromisseja.
tavallaan meillä on jo kaksipuoluejärjestelmä. Nykyinen työväen- ja talonpoikien muodostama sosialidemokraattinen puolue ja konservatiivit (Kokoomus ja KD) sekä sirpalepuolueet. Odotetaan vain, että kannatus tasottuu näiden kahden pääryhmittymän välillä.
että et olisi paremmin voinut todistaa että kokoomuksen eri ohjelmat koskien alue- tai maatalouspolitikkaa on pelkkää puhetta. Sillä kokoomuksen taholta on monesti, varsinkin eu-parlamentti vaalien yhteydessä, todettu kuinka he paremmin pystyvät hoitamaan maatalouasioita ja jopa luvanneet tukien korotuksia.
Tuosta kärjistyksestä ovat muut hoitaneet hyvin osansa niinkuin näilläkn sivuilla monesti todetaan maalla olevan vain kepulaisia jne. Nostaako jatkuva vähätttely silloin vähättelijän kannatusta, en siihen oikein usko.
Ja toiseksi jos kukaan muu ole ollut yhtään kiinnostunut mitä kehän ulopuolella tapahtuu jää niinden asioiden hoito sen käsiin joka niitä haluaa hoitaa tai joutuu hoitamaan.
Niinkuin Kokoomuksen mep ehdokas maatalousaiheiseen kysymykseen vastasi "ne on niitä kepun asioita".
Se on ikävä todeta että tuotantolaitokset suureksi osaksi sijaitsevat muualla kuin kehän sisäpuolella olis erittäin vahingollista jos lyhytnäköisesti tehdään niinkuin haluat jätetään tieverkko rapistumaan. Luultavasti monet yritykset joutuisivat ehkä sen jälkeen siirtymään, mutta siirtyminen taphtuisi joko Viroon tai muuhun vastaavaan paikkaan. Ja lisäksi miten kävisi lapin matkailuelinkeinon?
"Kokoomus tahtoisi mieluummin säästää ja alentaa veroja. Mistä ne aluekehitysrahat ja tuet sitten otettaisiin? "
Minustakin olisi selkeämpää, jos meillä olisi selkeämmin kaksi pääpuoluetta - sosialidemokraatit ja joko keskustasta tai kokoomuksesta muodostuva "vastapuolue" - joista aina suurempi olisi vuorollaan päähallituspuolue yhdessä pienempien puolueiden kanssa.
Nykyinen tilanne, jossa kaksi suurinta puoluetta - eduskuntavaalien päävastustajat - ovat keskenään hallituksessa, on minusta aika outo.
Kolmen suuren kauhun tasapaino on aika vaikea, koska keskusta on oman valintansa tehnyt: se suosii aina punamultaa, jos vain punamulta on mahdollinen. Tämä antaa punamullan toiselle osapuolelle kaikki avainkortit, koska näin SDP voi tarjouskilpailuttaa keskustaa ja kokoomusta toisiaan vastaan siinä, kumpi nöyremmin suostuu tukeman sosialidemokrattisyta politiikkaa.
Tämä peli olisi syytä viheltää poikki, mutta kepun pilli on ilmeisesti tukossa.
Mitä Tuomiojaan tulee, niin itse en usko hänen mahdollisuuksiinsa Lipposen seuraajana. Tuomioja on aivan liian vasemmalla, jolloin SDP menettäisi ne kannattajansa, jotka se on saanut Lipposen ansiosta siirtymällä rajusti oikealle, suoraan kokoomuksen aiemmalle tontille mm. markkinatalouteen ja Natoon suhtautumisessaan.
Heinäluoma sen sijaan on ollut SDP/SAK:n päästrategi ja vastannut demareiden imagon rakentamisesta mediapropagandan avulla jo pitkälti toistakymmentä vuotta. Kun hänet siirrettii kulissien takaa eturiviin SDP:n puoluesihteeriksi kuvittelin, että kyseessä olisi ollut pelkkä urakierron sivuttaisliike, jonka jälkeen Heinäluomasta olisi tehty SAK:n vahva mies Ihalaisen jäätyä eläkkeelle.
Ei kai tämä poissuljettu vaihtoehto vieläkään ole, sillä onhan SDP:llä Kalliomäki, josta voi hyvinkin kasva valtiomies, vaikka onkin aika koleerinen tyyppi "vahvaksi johtajaksi", jollaista demaritkin kaipaavat.
Ennustan kaikesta huolimatta niillä tiedoilla, joita nyt on käytettävissä, että SDP:n sisällä on Lipposen seuraajaksi sovittu Eero Heinäluoma ja hänet siihen hommaan myös juntataan, kunhan se aika tulee.
"Ennustan kaikesta huolimatta niillä
tiedoilla, joita nyt on käytettävissä,
että SDP:n sisällä on Lipposen
seuraajaksi sovittu Eero Heinäluoma ja
hänet siihen hommaan myös juntataan,
kunhan se aika tulee."
Tilanne on nyt muuttunut aikaisemmasta;-))) niin, että ennustuksesi toteutuu.
Arvelinkin, ettet malta olla kommentoimatta, mutta että noin pian, niin yllätit.
Tilanne on todella muuttunut, kun keskitettyjen tupojen sopiminen alkaa hajautua yrityksiin, niin SAK:n todellinen poliittinen valta alkaa heiketä sitä, mitä se on ollut ja käytännön valtaa siirtyy liitoille ja poliittista valtaa SDP:lle.
Heinäluomalle on siis jatkossa parempaa käyttöä SDP:n kuin SAK:n puheenjohtajana. Näin sen näkisin, vaikken asiasta muuta tiedä kuin mediasta lukemani ja kavereilta kuulemani. ;-))
:-)))))))))))))... joo - tilanne on
muuttumassa niin, että SAK:ta voi johtaa
ihan kuka tahansa... Sdp:tä ei.
Pekkarisen haastattelu on taitava. Ei hän viisaastai räikeästi lähde mollaamaan hallituskumppaniaan.
Pitää vain huomata, että hän nimittää Lipposta vain vahvaksi vaikuttajaksi hallituksen ulkopuolella, ei sanallakaan sano millainen vaikuttaja. Sen sijaan Heinäluomaa hän kehuu erikoisesti siitä, että hän pelasti ripeästi (Lipposen ja hänen aseenkantajansa Backmanin järjestämän) Jäätteenmäen eron jälkeen hallitusyhteistyön jatkumisen.
Teillä koklipeillä on ovela taktiikka todistella, että demarit ja Lipponen vie nykyistäkin hallitusta ja kepu vain alistuu. Totuus on vain toisenlainen: Vanhasella ja myös sossuministereillä ja sossupresidentillä on kaikissa merkittävissä asioissa toinen linja kuin mitä oli Lipposella. Viime aikoina on ollut rauhallisempaa kun Lipponen on tullut erottamisen pelossa puheenjohtajuudesta monessa hallituksen linjoille.
Pekkarinen tuo myös hienovaraisesti esiin demareiden tavan istua kahdella tuolilla. Tämähän oli myös Lipposen hallitusten aikana tapana mm. siten, että sossuministerit Lipponen ja Tuomioja esittivät julkisuuteen usein erilaisia näkemyksiä. Näin kaikki sossut saattoivat olla tyytyväisiä, että kyllä meidän mies hoitaa asioita. Siihen ei enää kiinitetty huomiota, että Lipponen toteutti sitten omaa politiikkaansa. Demareilla on vanha perinne taktiikasta "katto korkealla ja seinät leseällä". Nyt Tuomioja on saanut etäisyyttä valtaansa menettäneeseen Lipposeen eikä enää välitä hänen puheistaan.
Pekkarinen pohtii, että voi tulla vaalien alla tilanne, jossa kepunkin täytyy näyttää särmää. Tämänhän Vanhanenkin tunnusti jo kunnallisvaalien vaalivalvojaisissa sanomalla, että saattoi olla virhe, että hänen sovitteleva ja dramatiikkaa hillitsevä politiikka ei oikein mennyt perille erikoisesti siinä kunnallisten palvelujen yksityistämiskiistassa, jossa sekä Kokoomus että sossut nostivat profiiliaan.
Esitit mainion tulkinnan Pekkarisen haastattelusta, kun se halutaan tulkita subjektiivisesti ja keskustalle myönteisellä tavalla. Noin asia todella silloin on.
Minä nyt tulkitsen asia eri tavalla subjektiivisesti ja näen tekstin rivien väleistä erilaisia asioita kuin sinä, sillä muita kuin meidän subjektiivisia tulkintojamme tuosta tekstistä ei voi olla olemassakan.
Olemme eri mieltä Pekkarisen haastattelun merkityksestä, mikä on luonnollista ja kuuluu tähän elämään, Oiva.
Juttusi oli kuitenkin mukava lukea, koska vahvisit minulle taas kerran, miten eri tavalla saman tekstin voi lukea, kun lukijat edustavat täysin erilaista poliittista arvomaailmaa.
On hienoa, että te keskustalaiset tulkitsette hallituksen toimintaa kuvaamallasi tavalla. Se tekee meille entistä helpommaksi tehdä yhä demarikasvoisempaa politiikkaa.
Karavaani kulkee, koirat(kokoomus, lipposlaiset oikeistodemarit)haukkuu. Ja mites se toinen sananlasku...tyhjät tynnyrit kolisevat emiten...
... minäkin huomannut, että saman lähteen, tässä tapauksessa Pekkarisen haastattelu, voi kyllä selittää monella tavalla. Minäkin oikein nautin näissä jutuissani, kun huomaan, että noinkin voi sanoa selittäen asiat parhain päin, eikä silti voi syyttää valehtelusta. Tuommoinen kikkailu on poliitikkojen jokapäiväistä elämää, mutta voi sitä harrastaa amatööritkin.
...minäkin huomannut, että samasta asiasta voi puhua monella tavalla selittäen omalta kannaltaan asiat parhain päin. Silti ei voida syyttää valehtelusta. Kieltämättä joskus nautin, kun havaitsen, että noinkinhan voi sanoa.
Poliitikoille semmoinen on joka päiväistä elämää, mutta voipa tuota harrastaa amatöörikin. Eräs esimerkki poliitikon selityksestä oli aikoinaan, kun Lipponen antoi raportin eduskunnan ulkoasiainvaliokunnalle joulukuisesta 02 matkastaan Amerikkaan. Tottahan hän osasi esittää keskustelunsa USA:n johdon kanssa kannaltaan parhain päin niin, ettei valiokunta voinut häntä moittia. Keskustelujen luonne paljastui parin kuukauden perästä, kun Suomi kutsuttiin niiden maiden kokoukseen, jotka olivat USA:n hallinnon mielestä liittyneet Irakin vastaiseen koalitioon.
Kuittaan tämän ketjun samomalla, että olen ihan samaa mieltä. ;-)
Jatketaan asioista kinaamista taas joskus muista aiheista. ;-))
Kirjoitin tuon rdellisen, mutta se ei ilmestynyt ruutuun teinpä mitä hyvänsä. Sitten tein toisen samansisältöisen, nyt ne ovat molemmat ilmestyneet.
Sivun oikeassa yläkulmassa on kolme pyöreää nappia, joilla voit määrittää miten viestit näkyvät. 1-napin asennossa tuoreimmat viestit eivät aina päivity heti, joten kannattaa käydä kurkkaamassa asiaa siten, että painat vaikka kaikkein oikeanpuoleisinta nappia, jossa on kolme viivaa vinosti allekkain. Se näkymä paljastaa tietokannass olevat, mutta 1-asennossa piiloon jääneet viestit, niin ei tarvitse kirjoitella niitä uudelleen ja moneen kertaan.
... neuvosta.