Mormonin kirja
Kirkon versio Mitä lähetyssaarnaajat eivät mielellään kerro
Vuonna 1823 Joseph sai toisen taivaallisen vierailun, jossa enkeli nimeltä Moroni kertoi hänelle muinaisten heprealaisten Amerikassa kirjoittamasta pyhästä historiikista, joka oli kaiverrettu egyptiläisellä murteella kultalevyihin ja haudattu läheiseen kukkulaan. Josephille kerrottiin että se oli Amerikan muinaisten kansojen historiikki, ja että Joseph olisi välineenä tämän asiakirjan tuomisessa maailman tietoisuuteen. Ainoat henkilöt, jotka väittivät todella nähneensä kultalevyt, olivat Smithin läheisiä ystäviä (joista monet sukua keskenään). Heidän todistuksensa on painettu jokaisen Mormonin kirjan kappaleen alkulehdille. Kukaan puoleeton henkilö ei koskaan saanut tilaisuutta tutkia niitä. Enkeli haki ne takaisin jonakin kirjaamattomana hetkenä. Useimmat todistajista hylkäsivät myöhemmin Smithin ja jättivät hänen liikkeensä. Smith nimitteli heitä silloin valehtelijoiksi.
Joseph sai nämä levyt käsiinsä enkeliltä v. 1827, ja käänsi ne englanniksi Jumalan hengen ja levyjä seuranneiden pyhien välineiden "uurimin ja tummimin" avulla. Käännös julkaistiin v. 1830 nimellä Mormonin kirja. Smith ei tuottanut suurinta osaa "käännöksestä" lukemalla levyjä uurimin ja tummimin (jonkinlaiset pyhät silmälasit) välityksellä, vaan kurkistamalla samaan "näkykiveen", jota hän oli käyttänyt aarteenmetsästyksessä. Hän tapasi laittaa kiven kumollaan olevaan hattuunsa ja sitten peittää aukko kasvoillaan. Suuren osan siitä ajasta kun hän saneli, levyt (jos niitä nyt olikaan) eivät edes olleet paikalla vaan jossakin piilossa.
Mormonin kirja on läntisen pallonpuoliskon asukkaiden uskonnollinen ja maallinen tarina noin v:sta 2200 eKr. v:een 421 jKr. Se kertoo lukijalle, että Amerikan intiaanit ovat kaikki polveutuneet kolmesta siirtolaisryhmästä, jotka Jumala johdatti Amerikkaan heidän alkuperäisiltä kotipaikoiltaan Lädi-Idässä. Yksi ryhmä tuli Baabelin tornin luota ja kaksi muuta ryhmää Jerusalemista juuri ennen Babylonian orjuutta, n. 600 eKr. Heitä johti profeetta joka tunsi Jeesuksen Kristuksen evankeliumin, mikä näin säilyi heidän arkistossaan, Mormonin kirjassa. Monet näistä siirtolaisista olivat kristittyjä, jopa ennen kuin Jeesus syntyi Palestiinassa, mutta monet eivät uskoneet. Uskovaiset ja pakanat kävivät keskenään monta sotaa, joista viimeisestä jäi eloon vain suvustaan huonontuneita pakanoita, jotka ovat Amerikan intiaanien esi-isiä. Kaikkein tärkein tapahtuma tämän pitkän historiikin kuluessa on Jeesuksen vierailu Amerikassa ristiinnaulitsemisensa jälkeen, jolloin hän saarnasi asukkaille. Mormonin kirjassa yksityiskohtaisesti kuvailtu tarina ja sivilisaatio eivät vastaa mitään missään päin kumpaakaan Amerikkaa tehtyjä arkeologisia löytöjä.
Mormonin kirja kuvailee tuhansia vuosia kestänyttä sivilisaatiota, jolle olivat tuttuja hevoset, elefantit, karja, lampaat, vehnä, kaura, teräs, pyörillä kulkevat ajokalut, laivanrakennus, purjeet, kolikot, ja muita Vanhan Maailman kulttuurin aineksia. Mutta yhtään jälkeä näistä hyvin tavallisiksi väitetyistä asioista ei ole koskaan löydetty sen aikakauden Amerikoista.
Kirkon versio Mitä lähetyssaarnaajat eivät mielellään kerro
Vuonna 1823 Joseph sai toisen taivaallisen vierailun, jossa enkeli nimeltä Moroni kertoi hänelle muinaisten heprealaisten Amerikassa kirjoittamasta pyhästä historiikista, joka oli kaiverrettu egyptiläisellä murteella kultalevyihin ja haudattu läheiseen kukkulaan. Josephille kerrottiin että se oli Amerikan muinaisten kansojen historiikki, ja että Joseph olisi välineenä tämän asiakirjan tuomisessa maailman tietoisuuteen. Ainoat henkilöt, jotka väittivät todella nähneensä kultalevyt, olivat Smithin läheisiä ystäviä (joista monet sukua keskenään). Heidän todistuksensa on painettu jokaisen Mormonin kirjan kappaleen alkulehdille. Kukaan puoleeton henkilö ei koskaan saanut tilaisuutta tutkia niitä. Enkeli haki ne takaisin jonakin kirjaamattomana hetkenä. Useimmat todistajista hylkäsivät myöhemmin Smithin ja jättivät hänen liikkeensä. Smith nimitteli heitä silloin valehtelijoiksi.
Joseph sai nämä levyt käsiinsä enkeliltä v. 1827, ja käänsi ne englanniksi Jumalan hengen ja levyjä seuranneiden pyhien välineiden "uurimin ja tummimin" avulla. Käännös julkaistiin v. 1830 nimellä Mormonin kirja. Smith ei tuottanut suurinta osaa "käännöksestä" lukemalla levyjä uurimin ja tummimin (jonkinlaiset pyhät silmälasit) välityksellä, vaan kurkistamalla samaan "näkykiveen", jota hän oli käyttänyt aarteenmetsästyksessä. Hän tapasi laittaa kiven kumollaan olevaan hattuunsa ja sitten peittää aukko kasvoillaan. Suuren osan siitä ajasta kun hän saneli, levyt (jos niitä nyt olikaan) eivät edes olleet paikalla vaan jossakin piilossa.
Mormonin kirja on läntisen pallonpuoliskon asukkaiden uskonnollinen ja maallinen tarina noin v:sta 2200 eKr. v:een 421 jKr. Se kertoo lukijalle, että Amerikan intiaanit ovat kaikki polveutuneet kolmesta siirtolaisryhmästä, jotka Jumala johdatti Amerikkaan heidän alkuperäisiltä kotipaikoiltaan Lädi-Idässä. Yksi ryhmä tuli Baabelin tornin luota ja kaksi muuta ryhmää Jerusalemista juuri ennen Babylonian orjuutta, n. 600 eKr. Heitä johti profeetta joka tunsi Jeesuksen Kristuksen evankeliumin, mikä näin säilyi heidän arkistossaan, Mormonin kirjassa. Monet näistä siirtolaisista olivat kristittyjä, jopa ennen kuin Jeesus syntyi Palestiinassa, mutta monet eivät uskoneet. Uskovaiset ja pakanat kävivät keskenään monta sotaa, joista viimeisestä jäi eloon vain suvustaan huonontuneita pakanoita, jotka ovat Amerikan intiaanien esi-isiä. Kaikkein tärkein tapahtuma tämän pitkän historiikin kuluessa on Jeesuksen vierailu Amerikassa ristiinnaulitsemisensa jälkeen, jolloin hän saarnasi asukkaille. Mormonin kirjassa yksityiskohtaisesti kuvailtu tarina ja sivilisaatio eivät vastaa mitään missään päin kumpaakaan Amerikkaa tehtyjä arkeologisia löytöjä.
Mormonin kirja kuvailee tuhansia vuosia kestänyttä sivilisaatiota, jolle olivat tuttuja hevoset, elefantit, karja, lampaat, vehnä, kaura, teräs, pyörillä kulkevat ajokalut, laivanrakennus, purjeet, kolikot, ja muita Vanhan Maailman kulttuurin aineksia. Mutta yhtään jälkeä näistä hyvin tavallisiksi väitetyistä asioista ei ole koskaan löydetty sen aikakauden Amerikoista.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Lötsin teksitistäs ainakin 5 asiavirhettä.. mee opiskelee uudelleen. Enkä viitti niitä tässä luetalla, sillä olen huomannut ettei sun lappuja saa silmiltä siirrettyy.. etsit VAIN yhdenlaiata tietoa...
puhu pukille!
"Lötsin teksitistäs ainakin 5 asiavirhettä.. mee opiskelee uudelleen. Enkä viitti niitä tässä luetalla, sillä olen huomannut ettei sun lappuja saa silmiltä siirrettyy.. etsit VAIN yhdenlaiata tietoa...
puhu pukille!"
Oikein, etsin yhdenlaista tietoa ja se on totuus.
Sinä taas yrität puolustaa valheisiin perustuvaa suurta kuplaa, siinä onnistumatta. Olet oiva esimerkki onnistuneesta aivopesusta.
Onko meidän nyt oltava siinä uskossa, että tuo yllä oleva teksti pitää paikkansa, kun et kykene kertomaan siinä olevia virheitä? Ymmärrän, että tässä on kyseessä väittelysi jonkun yksittäisen keskustelijan kanssa.
Kannattaa muistaa ylimielisen vastailusi lomassa, että meitä on täällä sellaisiakin, jotka haluamme oikeaa tietoakin kirkosta. Vai kannattaako mielestäsi olla tutkimatta koko kirkkoa? Saako jokainen liittymistä miettivä yhtä ympäripyöreitä vastauksia kysyessään jäseniltä?
Ainakin tuo että Mormonin kirjassa väitettäisiin että kaikki Amerikan intiaanit olisivat Mormonin kirjassa kerrottujen kansojen jälkeläisiä ei pidä paikkaansa. Lisäksi se ei ollut kirjoitettu Egyptin muurteella, vaan hepreaksi reformoiduilla egyptiläisillä kirjainmerkeillä. Todistajista kukaan ei kieltänyt todistustaan vaikka osa heistä jättikin kirkon(jotkut palasivat jotkut eivät).En tiedä mistä tuo väite että Joseph olisi kutsunut heitä valehtelijoiksi on peräisin, kuulostaa siltä että se on taas vääsisteltynä leikattu asiayhteydestään, tai sitten sitä ei ole edes sanottu. MK:n todisteita on listattu monia mm. sivulla http://www.jefflindsay.com/BMEvidences.shtml ja http://www.jefflindsay.com/myturn.shtml
Tuosta lopusta vielä niin muistaakseni ainakin hevosia ja elefantteja on Amerikassa ollut ennen Kolumbusta, sekin on yksi todistus MKjasta, koska ei Smith voinut sitä tietää. Mutta noista todisteista lisää noissa linkeissä.
Neuvotko, mistä lähteistä saa lisätietoja Amerikassa olleista elefanteista ja hevosista ennen Kolumbusta?
Onko kyseessä afrikkalainen vai intialainen norsu?
Keiden mukana nämä eläimet tulivat Amerikan mantereelle ja koska? Beringin salmen yli? Ei taatusti sitä kautta, mutta mistä ja miten?
Kiitos vaivannäöstä, jos pystyt löytämään tähän lähteet - historiasta tiedän jotain minäkin ;-).
http://www.mormonfortress.com/elph.html
Besides the traditions, five elephant effigies have been found in ancient Mexico (Wirth, 51). Dr. Verrill, a well-known (non-Mormon) archaeologist describes one of these figures as “‘so strikingly and obviously elephantine that it cannot be explained away by any of the ordinary theories of being a conventionalized or exaggerated tapir, ant-eater or macaw. Not only does this figure show a trunk, but in addition it has the big leaf-like ears and the forward-bending knees peculiar to the elephants. Moreover, it shows a load or burden strapped upon its back. It is inconceivable that any man could have imagined a creature with the flapping ears and peculiar hind knees of an elephant, or that any human being could have conventionalized a tapir to this extent’” (ibid). In the early 1900s two stone slabs were found at a ruin in Arizona which dated to approximately 1100 A.D. These tablets contained a pictograph of an elephant (Cheesman, 1984, 144-5).
The oral traditions, written records, and artwork depicting elephants lends strong support for the claim that the elephant existed in ancient America. Even more substantial support-- actual remains-- have also been discovered. Today all scholars agree that mastodons and mammoths (which are unquestionably elephants to zoologists) once lived in the Americas. The dispute today is how late they lived. According to the Book of Mormon they need not have lived later than 2400 B.C. Within recent years archaeological evidence has demonstrated that the elephant could very well have survived to such a late date. Butchered mastodon bones were recently discovered at one archaeological site which dates to shortly after the time of Christ. Another site, dating to approximately 100 B.C. has yielded the remains of a mammoth, a mastodon, as well as a horse (Sorenson, 1985, pgs., 297-8).
Some scholars have suggested that the elephant (mammoth or mastodon) lived later than hitherto believed. Ludwell Johnson, in an article entitled “Men and Elephants in America” published in Scientific Monthly, wrote that “Discoveries of associations of human and proboscidean remains [Elephantine mammals, including, elephants, mammoths, and mastodons] are by no means uncommon. As of 1950, MacCowan listed no less than twenty-seven” including, as noted by Hugo Gross, a “partly burned mastodon skeleton and numerous potsherds at Alangasi, Ecuador” (Johnson, 1).
Johnson goes on to explain that “There can no longer be any doubt that man and elephant coexisted in America.... Probably it is safe to say that American Proboscidea have been extinct for a minimum of 3000 years” (Johnson, 2). If the elephants had died off at least 3000 years ago, they would still have been well within range of the Jaredite era. And as noted above, some evidence indicates that the elephant may have survived in limited numbers for centuries later.
Eli jonkunlaista todistusta tuosta kyllä löytyy, ainakaan ei voi sanoa etteikö se olisi hyvin mahdollista että elefantteja oli Amerikassa.
http://www.mormonfortress.com/horse.html
Lastly, we must acknowledge that there are archaeological remains which suggest that the horse survived in Book of Mormon times. In 1957, for instance, at Mayapan (a site corresponding to Book of Mormon lands/times) horse remains were discovered at a depth considered to be pre-Columbian. Likewise, in southwest Yucatan, non-Mormon, Henry Chapman Mercer, found what may likely be pre-Columbian horse remains in three caves. Excavations in a cave in the Mayan lowlands in 1978 also turned up horse remains. (Sorenson, 1992, 99.)
Etkö löytäisi jotain vähän neutraalimpaa lähdettä, antamasi jutut on mormonien tekstejä.
Mutta itse tutkijat joiden löydöksistä hän kertoo eivät ole. Tekstissä on myös linkit eli voit tarkistaa todenperäisyyden. En kyllä ymmärrä miksi et luottaisi mormonitutkijoihin, eivät he ole jääneet valehtelusta kiinni ja heidän tekstinsä ovat erittäin tieteellisiä ja objektiivisia.
Pitikö teksteissä olla linkkejä joihinkin arkeologiasivustoihin? Ei ollut. Voitko laittaa uudelleen. Nuo maininnat elefanttia kovasti muistuttavista kuvista ovat tulkintoja kuvista. Shamanistisissa rituaaleissa on eri kulttuureissa käytetty naamioita ja mielikuvituksellisia eläinhahmoja - kärsä jonkin olennon päässä ei kerro norsuista, ainakaan aina ;-). Mammuttien olemassaoloa tässä ei kukaan ole kiistänyt, en mionäkään, vaan nyt keskustelemme amerikkalaisesta Norsusta (!).
Hevosen jäänteiden löytyminen pitäisi olla huolellisesti dokumentoitu. Tiede hyväksyy hypoteesit, mutta vasta fakta-aineisto todistaa, ovatko ne oikeita.
On hyvin ymmärrettävää, että mormoniarkeologi esittää mielellään työhytpoteesin löytyneistä hevosen jäänteistä. Nyt pitäisi vain saada osoitetuksi, että ne eivät olleetkin laamaa, alpakkaa tai biisonia...
olivat löytöjen tekijöitä, ei siis mormonitutkijat. Ei mormoninkirjassa sanota minkälainen norsu on kyseessä, eli mammutti käy hyvin. Linkit löydät kirjasta. Tai ehkä etsimällä tietoa noista tutkijoista. Nuohan nyt ei todista että hevosia tai norsuja oli Amerikassa MK:n aikoihin, mutta ainakin todistavat että se oli hyvinkin mahdollista.
Miksi Lusifer on vielä suuri ongelma mormoneille?
Mormonit väittävät, että muinaisen aikakirjan, Mormonin kirjan, kirjoitus aloitettiin noin v. 600 ennen Kristusta, ja he väittävät, että kirjoittaja tuolloin kopioi Jesajan alkuperäisiä sanoja. Kun Joseph Smith teeskenteli kääntävänsä muka 'muinaista aikakirjaa', hän sisällytti jakeen Lusiferista Mormonin kirjaan. Ilmiselvästi hän ei silloin kopioinut Jesajan omia sanoja. Hän kopioi tekstiä raamatun kuningas Jaakon käännösversiosta. Ongelma kasvaa yhä toisen MAP-kirkon pyhiä kirjoituksia sisältävän kirjan, Opin ja Liittojen kirjan myötä, kohdassa 76:26, siinä kun vahvistetaan kristittyjen väärä oppi Lusiferista Saatanana. Tämä vääristynyt oppi on levinnyt myös mormonien kolmanteen pyhien kirjoitusten kokoelmaan, Kallisarvoiseen Helmeen, missä kuvataan sotaa taivaassa — kohtaa, joka osittain perustuu Joseph Smithin väärään tulkintaan sanasta 'Lusifer', joka esiintyy ainoastaan Jesajassa.
Ne oppineet, jotka ... Englannin kuningas Jaakko oikeutti kääntämään raamatun silloiseksi nykyenglanniksi, eivät käyttäneet alkuperäisiä heprealaisia tekstejä, vaan ... suurelta osin P. Hieronymuksen käännösversioita neljänneltä vuosisadalta. Hieronymus oli kääntänyt väärin heprealaisen vertauksen 'päiväntähti, aamunkoiton poika' Lusiferiksi, ja vuosisatojen saatossa tapahtui metamorfoosi. Lusiferista, aamunkoiton tähdestä, tuli tottelematon enkeli, joka heitettiin ulos taivaasta hallitsemaan helvettiä. Teologit, kirjoittajat ja runoilijat kutoivat myytin Syntiinlankeemuksen oppiin, ja nykyään kristinuskossa Lusifer on yhtä Saatanan, Perkeleen kanssa, ja — ironista kyllä — Pimeyden ruhtinaan kanssa.