Olen ahdistunut ja sen takia myöskin ajoittain masentunut, tätä on jatkunut jo useamman vuoden.
Eli jos yritän jotain alkaa ahdistaa suunnattomasti. Olen tämän asian tiimoilta käynyt terapiassakin. Siellä mulle on vain toitotettu sitä että pitää mennä pelkoja päin että ne voi voittaa. Ahdistus kohdallani menee vain niin kovaksi ettei sitä yksinkertaisesti kestä. Tyytyminen siihen mihin pystyy ei myöskään onnistu seuraamuksitta, sillä masennun.Tälläkin hetkellä olen joutunut jättämään ahdistuneisuuden takia monia asioita elämässä tekemättä, ja tämä saa mielen mustaksi. Eli elämäni on ihan syvältä sillä jos yritän ahdistun ja jos en masennun. Molemmat tunteet ovat hyvin voimakkaita ja vievät ihan kaiken energian. Ahdistuneisuus johtaa siihen että miettii sitä lopullista ratkaisua, masennus menee siihen pisteeseen että miettii aivan samaa.
Ja ajatus siitä että olisin se mielenterveyshäiriöinen sosiaalitoimistossa asioiva, veronsa maksamatta jättävä kansalainen on minulle sama kuin naula arkkuun.
Miten omat ajatukset omaa persoonallisuuttaan kohtaan voivatkin olla näin ristiriitaisia. En tiedä onko tässä enää mitään järkeä.
Eli jos yritän jotain alkaa ahdistaa suunnattomasti. Olen tämän asian tiimoilta käynyt terapiassakin. Siellä mulle on vain toitotettu sitä että pitää mennä pelkoja päin että ne voi voittaa. Ahdistus kohdallani menee vain niin kovaksi ettei sitä yksinkertaisesti kestä. Tyytyminen siihen mihin pystyy ei myöskään onnistu seuraamuksitta, sillä masennun.Tälläkin hetkellä olen joutunut jättämään ahdistuneisuuden takia monia asioita elämässä tekemättä, ja tämä saa mielen mustaksi. Eli elämäni on ihan syvältä sillä jos yritän ahdistun ja jos en masennun. Molemmat tunteet ovat hyvin voimakkaita ja vievät ihan kaiken energian. Ahdistuneisuus johtaa siihen että miettii sitä lopullista ratkaisua, masennus menee siihen pisteeseen että miettii aivan samaa.
Ja ajatus siitä että olisin se mielenterveyshäiriöinen sosiaalitoimistossa asioiva, veronsa maksamatta jättävä kansalainen on minulle sama kuin naula arkkuun.
Miten omat ajatukset omaa persoonallisuuttaan kohtaan voivatkin olla näin ristiriitaisia. En tiedä onko tässä enää mitään järkeä.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kyllä varmaan järkeä sinunkin elämässäs on.
Olen elämässäni myös ollut pitkiä aikoja ahdistunut, lähinnä kohtauksittain, niin että päivän mittaan myös ns. keidashetkiä.
On ollut riippuvaista siitäkin, missä olen ja mitä teen ja onko muita ihmisiä hollissa.
Voisitko yrittää löytää em. ratkaisuja, mikä tilanne ehkä auttaa ja antaa helpotusta. Ahdistuskohtausten syyt sinänsä ovat syvällä psyykessä, alitajunnassa, mutta käytännön toiminnalla voi löytää keinoja, mikä helpottaa ja mikä hetki tuo ahdistuksen-masennuksen. Jonkin verran tästä jo olet löytänytkin.
Minulla aikoinaan toimi hyvin defenssit eli puolustusmekanismit, eli tein niitä asioita, mitkä sujuivat ja olin niissä olosuhteissa, mitkä vain vähänkin toimivat. Esimerkiksi tuolloin työelämässä sitä työtehtävääni suorittaessani en ollut ahdistunut; ikään kuin ahdistus olisi kanavoitunut työhön ja siihen keskittymiseen.
En tiedä, mitä sanoa sinulle, mutta näin ettet ollut saanut vastauksia ja halusin jotakin sanoa. Kyllä sinulleKIN parempia aikoja vielä tulee, koeta olla kärsivällinen ja toimia niillä voimilla ja kyvyillä, mitä nyt on, sitkeästi.
Vielä tuosta, että joutuu jättämään jonkin asian takia elämässä asioita tekemättä ja joutuu jättämään osallistumatta, niin minulla on aina ollut ja on nyt juuri niin. Rajoituksia ihmisillä aina on, eri syistä. Siihen on tyytyminen, olen sen pohjia myöten kokenut. Siitä on muitakin syitä kun psyyke..