Lainasin täällä eilen avauksessani ”analyysia ulkopolitiikasta” Suomen Kuvalehden pääkirjoitusta, jossa lehden päätoimittaja Tapani Ruokanen arvosteli voimakkaasti nykyhallituksen ulkopolitiikkaa. Jatkoin sitten kirjoitustani HS:ssa olleella Mauri Pekkarisen haastattelulla.
Kirjoitukseni kimppuun kävi heti koko se kepulaisten kaarti, jolla yleensä on joitain mielipiteitä, kärkenä tietenkin Oiva Härkönen. Hyvä niin. Sillä tavalla sitä syntyy keskustelua, ei heittelemällä herjoja tai toistelemalla tyhjiä fraaseja. Mutta tietenkin nuo kepulaiset näkivät asiat molemmissa kirjoituksissani aivan päinvastaisina kuin niiden kirjoittajat, minä kommenteissani ja monet muut niihin kantaa ottaneet.
Se on ihan hupaisaa, miten kepulaiset näkevät aina asian niin kovin erilailla kuin muut, esim. demarit ja kokoomuslaiset. Jos kerran Keskusta on noiden keskellä, kuten sanoo olevansa, täytyy olla jokin ihmeellinen keskipakoisvoima, joka tyhjentää sieltä keskeltä jotakin tärkeätä (ymmärrystä, kriittisyyttä, rehellisyyttä yms) tai sitten se pakkaa sinne sellaista poliittista paatosta, joka estää kaiken muun ulospääsyn.
Oiva Härkönen vastineessaan tietysti taas syytti Erkon mediaa ja mediaa yleensäkin siitä, että se aiheetta käy kiinni asiaan (ulkopoliittiseen linjaamme), jossa hän ei nähnyt muuta kuin kehuttavaa. Eli media on liian ärhäkkä ja vieläpä vääristelevä hänen mielestään. Virkansa puolestakin hallituksen ulkopoliittisesta haparoinnista huolensa ilmaissut Liisa Jaakonsaari on Oivan ja monen muun kepulaisen mielestä aivan aivoton likka, Paavo Lipposen suu pohjoisessa Suomessa.
Minä olen päinvastoin ihastellut, miten kypsä ja rohkea poliitikko Liisa Jaakonsaaresta on vuosien myötä kasvanut. Olen myös ihmetellyt sitä, miten vähän media on kommentoinut hänen viisaita puheenvuorojaan. Kuinkahan kauan media jaksaa pyöritellä vain Matti Vanhasen korkeita suosiolukuja ja olla niin hiljaa substanssin vähäisyydestä tai väärämerkkisyydestä, eli hallituksen tuloksettomasta nyhräämisestä kotona ja vahingollisesta horjumisesta ulkona.
En näy olevan yksin ihmettelyssäni. Tuossa samassa Suomen Kuvalehdessä Tuomo Lappalainen kolumnissaan ”Vahtikoira nukahti” sanoo mm. näin: ”Kansanedustaja Liisa Jaakonsaari on rohkea, omilla aivoillaan ajatteleva nainen. Juuri sellainen, joka hoitaa työtään niin kuin perustuslain laatija on tarkoittanut. Sanoo asiat suoraan eikä kumartele kuvia.
Pari viikkoa sitten Jaakonsaari antoi palaa oikein kunnolla. Aamulehti oli pyytänyt häneltä ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtajan ominaisuudessa haastattelua sunnuntaisivuilleen. Ja tällä kertaa ulkopolitiikka ei todella ollut mitään liturgista löpinää. Kuultiin sen sijaan, että ulkopolitiikan johtajuus on kadoksissa. Suomen linja on hämärtynyt turvallisuusselonteossa, eikä päättäjillä ole edes visiota.
Mutta mitä teki nyt lehdistö? Kiitteli raikkaasta keskustelunavauksesta? Tarttui heti Jaakonsaaren esiintuomiin epäkohtiin? Älkää unta nähkö.
Ensin iski oma koira, Uutispäivä Demari. Ei asiaperusteilla, vaan tekemällä Jaakonsaaresta pellen, jolle ”olennaiset linjat eivät ole avautuneet”. Viesti oli selvä: tämä puolue ei keskustele, ei ainakaan, jos se pää-äänenkannattajasta riippuu.
Keskustaa lähellä oleva Ilkka ei kursaillut senkään vertaa. Sen mielestä Jaakonsaaren puheenvuoro osoitti, että ulkoasiainvaliokunnan olisi jo korkea aika vaihtaa puheenjohtajaa. Ikään kuin eduskunnan olisi meillä nautittava hallituksen luottamusta eikä toisinpäin.
Seinäjoella ilmestyvälle Ilkalle tuollainen nurinkurinen parlamentarismi varmasti sopisi. Sen itsensä reviirillä on jo pitkään vallinnut outo mediakratia, jossa poliitikkojen on ennen muuta nautittava maakuntalehden päätoimittajan luottamusta. Mutta Suomi ei ole Seinäjoki. Eikä Jaakonsaari Vaasan vaalipiiristä.”
Että näin näkee Tuomo Lappalainen. Niin näen myös minä ja varmaan moni muu, ehkäpä ainakin pian jo enemmistö suomalaisista. Arvatenkin Oiva Härkönen ja kumppanit näkevät niiden kepun vihreiden ja vääristävien lasien läpi katsellen tämänkin asian aika lailla toisin.
Kirjoitukseni kimppuun kävi heti koko se kepulaisten kaarti, jolla yleensä on joitain mielipiteitä, kärkenä tietenkin Oiva Härkönen. Hyvä niin. Sillä tavalla sitä syntyy keskustelua, ei heittelemällä herjoja tai toistelemalla tyhjiä fraaseja. Mutta tietenkin nuo kepulaiset näkivät asiat molemmissa kirjoituksissani aivan päinvastaisina kuin niiden kirjoittajat, minä kommenteissani ja monet muut niihin kantaa ottaneet.
Se on ihan hupaisaa, miten kepulaiset näkevät aina asian niin kovin erilailla kuin muut, esim. demarit ja kokoomuslaiset. Jos kerran Keskusta on noiden keskellä, kuten sanoo olevansa, täytyy olla jokin ihmeellinen keskipakoisvoima, joka tyhjentää sieltä keskeltä jotakin tärkeätä (ymmärrystä, kriittisyyttä, rehellisyyttä yms) tai sitten se pakkaa sinne sellaista poliittista paatosta, joka estää kaiken muun ulospääsyn.
Oiva Härkönen vastineessaan tietysti taas syytti Erkon mediaa ja mediaa yleensäkin siitä, että se aiheetta käy kiinni asiaan (ulkopoliittiseen linjaamme), jossa hän ei nähnyt muuta kuin kehuttavaa. Eli media on liian ärhäkkä ja vieläpä vääristelevä hänen mielestään. Virkansa puolestakin hallituksen ulkopoliittisesta haparoinnista huolensa ilmaissut Liisa Jaakonsaari on Oivan ja monen muun kepulaisen mielestä aivan aivoton likka, Paavo Lipposen suu pohjoisessa Suomessa.
Minä olen päinvastoin ihastellut, miten kypsä ja rohkea poliitikko Liisa Jaakonsaaresta on vuosien myötä kasvanut. Olen myös ihmetellyt sitä, miten vähän media on kommentoinut hänen viisaita puheenvuorojaan. Kuinkahan kauan media jaksaa pyöritellä vain Matti Vanhasen korkeita suosiolukuja ja olla niin hiljaa substanssin vähäisyydestä tai väärämerkkisyydestä, eli hallituksen tuloksettomasta nyhräämisestä kotona ja vahingollisesta horjumisesta ulkona.
En näy olevan yksin ihmettelyssäni. Tuossa samassa Suomen Kuvalehdessä Tuomo Lappalainen kolumnissaan ”Vahtikoira nukahti” sanoo mm. näin: ”Kansanedustaja Liisa Jaakonsaari on rohkea, omilla aivoillaan ajatteleva nainen. Juuri sellainen, joka hoitaa työtään niin kuin perustuslain laatija on tarkoittanut. Sanoo asiat suoraan eikä kumartele kuvia.
Pari viikkoa sitten Jaakonsaari antoi palaa oikein kunnolla. Aamulehti oli pyytänyt häneltä ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtajan ominaisuudessa haastattelua sunnuntaisivuilleen. Ja tällä kertaa ulkopolitiikka ei todella ollut mitään liturgista löpinää. Kuultiin sen sijaan, että ulkopolitiikan johtajuus on kadoksissa. Suomen linja on hämärtynyt turvallisuusselonteossa, eikä päättäjillä ole edes visiota.
Mutta mitä teki nyt lehdistö? Kiitteli raikkaasta keskustelunavauksesta? Tarttui heti Jaakonsaaren esiintuomiin epäkohtiin? Älkää unta nähkö.
Ensin iski oma koira, Uutispäivä Demari. Ei asiaperusteilla, vaan tekemällä Jaakonsaaresta pellen, jolle ”olennaiset linjat eivät ole avautuneet”. Viesti oli selvä: tämä puolue ei keskustele, ei ainakaan, jos se pää-äänenkannattajasta riippuu.
Keskustaa lähellä oleva Ilkka ei kursaillut senkään vertaa. Sen mielestä Jaakonsaaren puheenvuoro osoitti, että ulkoasiainvaliokunnan olisi jo korkea aika vaihtaa puheenjohtajaa. Ikään kuin eduskunnan olisi meillä nautittava hallituksen luottamusta eikä toisinpäin.
Seinäjoella ilmestyvälle Ilkalle tuollainen nurinkurinen parlamentarismi varmasti sopisi. Sen itsensä reviirillä on jo pitkään vallinnut outo mediakratia, jossa poliitikkojen on ennen muuta nautittava maakuntalehden päätoimittajan luottamusta. Mutta Suomi ei ole Seinäjoki. Eikä Jaakonsaari Vaasan vaalipiiristä.”
Että näin näkee Tuomo Lappalainen. Niin näen myös minä ja varmaan moni muu, ehkäpä ainakin pian jo enemmistö suomalaisista. Arvatenkin Oiva Härkönen ja kumppanit näkevät niiden kepun vihreiden ja vääristävien lasien läpi katsellen tämänkin asian aika lailla toisin.
Vastaukset 15
Vanhimmat
... löytyy ainakin parin ruoka(kupilli)sen verran tuolta alempaa >>>
Linkki: http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000005294695
PS1. "Isanmaanrakkaus ei tunne toisten maitten rajoja."
(Stanislaw Jerzy Lec)
PS2. "Kun rikkaat sotivat, köyhät kuolevat."
(Jean-Paul Sartre)
PS3. "Kun Paavo Lipponen ajattelee (ennen muuta transatlanttisista suhteista ja unelmoi Nato-jäsenyydestä?) stadissa, ajatukset tulevat ulos Liisa Jaakonsaaren suusta Oulussa."
(Yrjö Rautio, sorry, muistellen & mukaellen...)
Kyllä minä noita pätkiäsi lueskelin ja vilkaisin myös jonkin linkin taakse, mutta eihän noin hirveän pitkiä esityksiä kukaan jaksane lukea täältä, vaikka niissä olisi kuinka paljon asiaa. Kyllä Sinulla minunkin mielestäni asenteellisesti lukkiutuneen agitaatioaineksen joukossa on myös asiaa, joka on tarpeellista tuoda esiin, mutta se tuppaa hukkumaan vähemmän asiallisen aineiston joukkoon, ja harva jaksaa sitä sieltä runsaudesta etsiä.
Tuollaisia laajoja tutkimuksia, joissa vielä hypellään edestakaisin rajojen yli, voidaan huvikseen lukea vain hyvässä lepoasennossa mukavalla sohvalla tai niihin paneudutaan pakosta yliopiston tai muun oppilaitoksen penkillä tai tutkijan kammiossa. Ei siis täällä.
Otin minä noista muutaman taas talteen (ehkä niissä on jo ennen tallettamianikin) ja saatan joskus palata asiaan muutaman esille tuomasi asian tiimoilta, josta olen kovin eri mieltä. Nyt en kuitenkaan jaksa, kun eivät nuo voimani ole vielä palautuneet ja ajatukseni viipyilevät enemmän sellaisessa, minkä olen nyt iäksi kadottanut. Mutta jospa vielä joskus!
Säveltäjänä tunnettu Armas Maasalo (ent. Masalin, rautavaaralaissyntyinen muuten, kuten minäkin) oli hyvin pienikokoinen mies, joka toimi Norssin musiikinopettajana. Hänellä oli tapana puhua pitkään ja ikävystyttävästi asiasta kuin asiasta. Kerran erään tilaisuuden puhujana, kun aikaa oli jäänyt Maasaloa varten vain vähän, hän aloitti: "Yritän olla lyhyt". Se aikaansai riemukkaan reaktuion kuulijoissa ja Armas sai sitten puheestaan paremmat aplodit kuin koskaan aikaisemmin. Koetapa Sinäkin joskus edes aloittaa: Yritän olla lyhyt! (Armas Maasalon vaimo oli muuten päätään pitempi miestään, ja hänkin oli Norssin opettajia, ja kantoi oppilaiden keskuudessa nimeä Taivassalo).
Käsittääkseni olet vielä työikäinen mies. Mitä teet työksesi, kun ehdit noinkin paljon tänne kirjoitella? Anteeksi uteiliaisuuteni, mutta kiinnostaa ihan oikeasti! Minun aikani eläkeläisenäkään ei riitä tuollaisiin suorituksiin, vaikka mielestäni minäkin olen melko nopea kirjoittaja.
Mutta mikäpä minä olen ketään neuvomaan, kukin taaplaa tyylillään. Ja moititaanhan minuakin liian pitkistä kirjeistäni, ainakaan Oiva Härkönen ei kuulemma jaksa lukea niitä niiden pituuden vuoksi. Tarkoitukseni tuossa neuvossani ei kuitenkaan ole paha eikä edes pikkuistakaan pirullinen tällä kertaa, minkä varmaan huomaat!
... kunhan se vain on uskomatonta", sanaili muinoin muuan Oscar Wilde. Eikä huonosti sanaillutkaan.
Ja sanailihan hän näinkin: "Työ on pakopaikka niille, joilla ei ole parempaakaan tekemistä."
Tuo riittäköön tältä erää vastaukseksi miltei suoraan uteluun, koska "lyhyenläntähän" se olen minäkin...
Ja lienee sitä paitsi joku tuntemattomammaksi jäänytkin - ehkä muu kuin sotilas? - lausahtanut: "Eihän rehellinen, raskas työ ole ikinä tappanut ketään, mutta miksi pitäisi ottaa riski!"
Koska annan piutpaut kaikille parsa- ja hymiöhepuille, otsikon neuvoa noudatan jyrkästi vain pakon edessä...
Tämän keskustelunavauksen yhdeksi aihioksi olin ajatellut ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa.
Siksi sallittaneen jatkeeksi jokunen ajatus - meidän jokapäiväisten fal(le)lujamme muistoksi - sodasta:
"Sodasta voi hyötyä kolmella tavalla. Ensiksi investoimalla lähestyvään sotaan. Sitten investoimalla käynnissä olevaan sotaan. Sitten investoimalla sodanjälkeiseen pelkoon."
(Erno Paasilinna: Musta aukko, Keuruu 1977)
Rapakon takana näyttäisi Erno Paasilinnan katsannon mukaan kaiketi jo kehitettykin moinen ikiliikkuja!
Ja miten se onkaan Erno Paasilinnan mukaan mahdettu keksiä, ehkäpä näin ajatusta kehitellen: "Sotaan ei voida lähteä, ellei rauhaa ole ensin tehty mahdottomaksi. Se on sodan päävastustaja."
(Erno Paasilinna: Musta aukko)
Sodasta, sotilaista ja ihmisistä on myös puolalainen satiirikko Stanislaw Jerzy Lec niin ikään laukonut sattuvasti: "Ennen muinoin olivat ihmiset lähempänä toisiaan. Heidän oli pakko. Ampuma-aseet eivät kantaneet kauas."
Minusta niin Oscar Wilde ja Stanislaw Jerzy Lec kuin Erno Paasilinnakin ovat olleet harvinaisen viisaita miehiä.
Totesihan Oscar Wilde jo ammoin myös, että "totuus on harvoin puhdas. Yksinkertainen se ei ole koskaan."
Ja näin: "On helppoa olla ystävällinen ihmisille, joista ei vähääkään välitä."
Ja sanailihan Stanislaw Jerzy Lec näinkin "neuvovasti": "Aina tulee olemaan eskimoita, jotka neuvovat Kongon alkuasukkaille, miten menetellä helteen tullen."
Ja Erno Paasilinna pelkisti liki kolmekymmentä vuotta ennen Bushin & Blairin laitonta hyökkäystä Irakiin tämän ajan "Tähän on tultu" -tilanteen: "Väkivalta saa uusia muotoja. Se perustellaan jo moraalisesti."
Ja "last but not least" vielä Erno Paasilinnaa - kaikille näitten saittien historioitsijoille:
"Ei voi kuvitella valtiota ilman rikosta."
Ja vielä: "Historiasta myöhästyneet arvostelevat sitä että historia on väärässä."
PS1. Kirjoittajana tuskin lienen kaksinen (muulta kuin vauhdiltani?). Myöskään "en ole mikään hyvä rakastaja, mutta nopea..."
PS2. "Kollektiivinen turvallisuus ja sitä varten tarvitaan näin rajaton individualismi. Yksi todistus siitä, ettei valta ole terve."
Tämä on niin julmasti sanottu ettei se voi olla totta."
(Erno Paasilinna: Musta aukko)
On Sinulla melkoinen kokoelma noita sanontoja, joista ammennat! Hyviä ne ovat, ja niistä kyllä löytää viisaan, lempeän, purevan tai muuten sattuvan ajatuksen joka lähtöön, kuten löytää myös runoudesta, joka on jonkinlainen harrastukseni monien muiden harrastusteni joukossa.
Erno Paasilinnaa minäkin arvostan suuresti, kuten muitakin veljessarjan jäseniä. Metsurina he jokainen aloittivat ja varsin pitkälle menivät, Reino tohtoriksi, lähetystöneuvokseksi, YLEn pääjohtajaksi ja EU-parlamentarikoksi asti.
Erno heistä kai älykkkäin oli, vaikka hänellä ei ollut akatemisia tutkintoja eikä tainnut olla paljon korkeakouluopintojakaan. Niinpä hän virnuili, että "oppineita ovat vain itseoppineet, muut ovat opetettuja". Tuo on minullekin läheinen näkökohta, itsekin metsurista jo melkein pikkupoikana aloittanut, ja elämäntaipaleella melko monena muuna olleena kohoamatta kuitenkaan kovin korkealle ainakaan oppiarvoissa.
Vuonna 2000 kuollut Erno Paasilinna sanoi muistelmiensa julkistamistilaisuudessa 1996, että ”muistelmansa julkaissut mies on jo melkein ruumis” (Pekka Tarkka kertoo näin 2.10.2000 Helsingin Sanomiin kirjoittamassaan Paasilinnan nekrologissa). Tuokin puhutteli minua, kun julkaisin lähipiirilleni tarkoitetut, mutta sitten kauemmaksikin kantautuneet muistelmani noihin aikoihin. No, elihän Paasilinna vireää elämää vielä jonkin aikaa tuon jälkeen ja hengissähän minäkin vielä olen, mutta kuitenkin minua on ruvennut puhuttelemaan psalmintekijän pyyntö: ”Herra, anna minun muistaa, että elämäni päättyy, että päivilleni on pantu määrä; opeta minua ymmärtämään, kuinka katoavainen minä olen!” (Ps.39:5). Tähän varmaan vaikuttaa vaimoni poismeno.
Taas onnistuin puhumaan näin pitkään puhumatta saitin aihepiirin asiasta. Ehkä parempi näin, sillä näistä meillä taitaa vallita parempi yksimielisyys!
... ja sopuisasti toki sekin!
Linkki: http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000005315170
PS. "Väistykää oikeuden tieltä. Se on sokea!"
(Stanislaw Jerzy Lec)
Valitettavasti muulla Suomella ei pyyhi niin hyvin kuin Seinäjoella ja sen ympäristökunnilla - siellä ei ruikuteta vaan tehdään se mitä pitääkin.
Samaa määrätietoista tekemisen meininkiä toivoisi Helsingin seudullekin ainaisen valittamisen ja toisten syyttelyn sijaan.
Tässäkö se selitys sille Seinäjoen menestykselle on (kirjoitus ei ole omani, sillä en toki osaa "eteläpohojaasta"), vaan poimin sen talteen tuolta saitilta, ja nyt on sille hyvä paikka):
Viälä kunnanvaalista ja muuta ajankohtaasta
Kirjoittanut: Peräkammarin klasista katto... 7.11.2004 klo 10.41
Parahimmat parahimman pualueen jäsenet ja Ilikka-lehren lukijat! Pränttään täs taas iloksenna nuan jo aamuvarhaaseen tärkiööstä ja ajankohtaasista asioosta. Kunnallisvaalien jäläkiselevittelyt alakaavat olla jo loppusuaralla. Meiränkin kunnas alakaa olla selevillä jo kaikki ne jokka on äänestäneet väärin. Kaikki ei oo sitä viälä tunnustanu, vaikka tupailloos on asiasta ristihinkuulusteluja tehty, eikä kaikkia juutaksia tiätenkään saarakkaan kiinni. Joirenkin osalta pualueosastoossa on annettu armon käyrä oikeuresta, nuan esimerkkinä vaan nua rementikot. Mutta ojennus ja rankaasutoimenpiteesiin jourutahan joirenkin uppiniskaasimpien osalta, jokka on tiatoosesti ja vakaasta harkinnasta torettu äänestäneen väärin. Rangaastuksena käytetähän vanhoja hyväkstorettuja perinteesiä Maalaasliittolaas- keskustalaasia keinoja, niinku elinikäästä työttömäks julistamista ja ittenääsille yrittäjille ostosaartoa.
Nualla keinoon piretähän sovellettu länsimaanen temokratia täällä lakeurella voimis ja remarit ja kokoomuslaaset kuris. Kommunistit hoireltihin jo vuanna 1918.
Meiränkunnan ylimmäs päättäväs elimes, hualtoasemalla istuvas Nelivetooneuvostos on pitäny kiirusta. Alvariisa on jouruttu olemahan kolomehen miäheen koolla ja tekemähän päätöksiä kunnan asioossa. Ongelmana kunnas on nyt rahanpuute ja kunnan velekojen kasvaminen. Se johtuu siitä, notta ku erelliset hallitukset ei antanu meille tarpeheks rahaa. Täs meirän Matin hallitukses ei ainakaan keskustalaasministerien osalta oo mitään vikaa. Vika onki remariis. Nuan päätettihin Nelivetooneuvostos hualtoasemalla ja päätös oli yksmiälinen. Alakio opistos viisastunu puheejohtaja oli sen Ilikasta lukenu ja sitä esitti ja minä ja Martti kannatimma. Kunnan rahat on niin vähis, notta tairetahan pian joutua lomauttamahan tyäntekijöötä. Niin vähis ei rahat viälä oo, notta pualueen jäseniä, eli paikallisia pualuetyäntekijöötä jouruttaisiin lomauttamaan, mutta lomautetahan ne kaks teknisen osaston siivoojaa, jokka ei oo pualueen jäseniä. Niiren on arveltu äänestäneen väärinkin viälä kaiken lisäks. Kuntaliitosta sanoovat kuitenki Oskarille, nottei sitä voi lomautuksen syyks laittaa, vaikka onki suuri rikos temokratiaa vastahan. Tämmöösillä rarikaaliilla toimenpiteellä tervehrytämmä kunnan talouren, niin, notta klopaalin maailmankaikkeuren parahimmas ja raikkahimmas lehres, Ilikas lukoo sitte , notta " Kuntatalous keskustalaisella politiikalla kuntoon" . Näin meirän kunnas ! Niin ja muistakaa lukea tarkoon Ilikkanna, tuan Klopaalin maail......
... eivät ole erimieltä kepun kanssa ulkopolitiikasta vaan eri mieltä ovat koklipit. Tämä porukkahan muodostuu kookoomukselaisista, lipposlaisista demareista (näitä on enää vähän, Lipponen ja Jaakonsaari), Erkon lehdistöstä ja Tapani Ruokasesta. Tämä joukko moittii nykyistä ulkopolitiikkaamme linjattomuudesta.
On hupaisaa havaita, että tuo sama joukko on sitä, jonka linja on unionin kehittäminen liittovaltioksi ja sotilasliitoksi, Natoon liittyminen ja vaatimus olla mukana kaikissa EU:n ytimissä. Heidän mielestään on linjattomuutta se että hallitus haluaa unionin säilyvän itsenäisten valtioiden liittona ja yhteistyöelimenä sekä sotilaallisena yhteistyönä pitää kehittää nykyistä kriisinhallintavalmiutta, että Natoon ei ole mitään syytä liittyä ja että unionissa ei ole syytä olla mitään ytimiä eli salaseuroja, joissa päätettäisiin välistä vetäen virallisen päätöksentekojärjestelmän ulkopuolella. Tämän porukan mielestä vain heidän ajamansa asiat ovat linjakkuutta. Heidän pitäisi sanoa rehellisesti, että eivät hyväksy hallituksen linjaa ja esitellä tyynesti omaansa.
>> Tämä porukkahan muodostuu kookoomukselaisista, lipposlaisista demareista (näitä on enää vähän, Lipponen ja Jaakonsaari), Erkon lehdistöstä ja Tapani Ruokasesta.> On hupaisaa havaita, että tuo sama joukko on sitä, jonka linja on unionin kehittäminen liittovaltioksi ja sotilasliitoksi, Natoon liittyminen ja vaatimus olla mukana kaikissa EU:n ytimissä.
Katsotko, Oiva, YLEn pääuutisia? Siellä vuorineuvos Georg Ehrnrooth juuri puhui, että hallitus on hoitanut huonosti ulkosuhteitamme, erityisesti suhteemme USA:aan ovat tolalla, josta koituu koko ajan vahinkoa maallemme.
EVA on julkistanut juuri kirjan, jota tuossa tilaisuudessa esiteltiin, jossa kannetaan huolta ulkosuhteittemme huonosta hoidosta elinkeinoelämällemme koituvista haitoista. Harmi kyllä, nyt en saa kirjan nimeä mieleeni, vaikka se tuossa juuri äsken näyttävästi esiteltiin. Varmasti siitä puhutaan huomisissa lehdissä ja ehkä myöhäisuutisissakin.
Eikö Sinun mielestäsi EVAkaan ole sellainen elin, jonka mielipiteitä tarvitsisi ottaa huomioon? Puhuvatko nuo elinkeinoelämämme vastuulliset vetäjät vain lämpimikseen? Ohjaako heitäkin Paavo Lipponen, mies, jota ei kuuntele kukaan?
Minun mielestäni alkaa soida yhä enemmän ja useammilla tahoilla hälytyskelloja, jotka saattavat voimistua nykyhallituksen kuolinkelloiksi, ellei hallituksen toiminnassa niin kotona kuin maailmalla ala näkyä selkeä, sen edeltäjän viitoittama linja.
... on kirjoittanut koklipien "pääkirjailija" Tapani Ruokanen.
... kaatuu vähitellen mahdottomuuteensa ja nykyisen hallituksen selkeä, hötkyilemätön ja Suomen kansallista etua tavoitteleva linja voittaa alaa.
Tänään oli siitä jo hyvä uutinen Hesarissa, jossa EVAkin myöntää, ettei unionissa ole enää ydintä, vaan unioni on laajentumisen myötä palannut 80-luvun ajatteluun, "jolloin unionin kautta edistettiin ennen kaikkea omia etuja, jotka saattoivat tuottaa myös yhteistä etua".
"Ristiriitaa omissa suosituksissaan ja nykyhallituksen EU-politiikassa Evan jäsenet eivät löytäneet". Penttiläkin suosittaa: "enää ei pidä kinastella ryhmästä, johon Suomen pitäisi EU:ssa kuulua, vaan valita ryhmä kunkin asian mukaan". Hallitus menettelee juuri noin.
Onhan tuossa vatineessasi ihan asiaa, vaikka kovin tarkoitushakuisia nuo poimintasi EVAn raportista ovat.
Se on semantiikkaa, mennäänkö EU:n ytimiin vai etujoukkoon, johon EVA patistaa, sillä samasta asiasta on kyse. Kai tuo viimemainittu termi on oikeampi nykytilanteessa, kun niitä ytimiä ei tainnut oikein muodostua tässä laajentuneessa EU:ssa, jossa on niin paljon ristivetoa eri suuntiin. Tätähän HS:ssa toisessa jutussa - vai oliko jossakin muussa lehdessä, Talouselämässä kenties? - pidettiin huonona kehityssuuntana.
HS:ssa ainakin oli juttua myös siitä, miten nyt Ruotsi on päässyt näkyvimmäksi ja kuulluimmaksi pohjosmaaksi EU:ssa ja Persson on ottanut Paavo Lipposen paikan, kun meidän pääministeristämme ei ole ollut Lipposen työn jatkajaksi. Ei kai tuollaistakaan kehitystä voida hyväksi sanoa, vaikka sinä sitä "hötkyilemättömyyttä" arvokkaana pidätkin.
Penttilä on päätynyt tuohon suositukseensa reaalisyistä, kun muu ei ole enää mahdollista mm. niiden ytimien puutteen vuoksi. Tapahtuisi sitten noin, mutta kun minusta tuntuu, että mieluummin ollaan "hötkyilemättä" sivussa myös niistä asian perusteella määräytyvistä ryhmistä, tai koetetaan panna siellä kapuloita rattaisiin, kuten ulkoministerimme mm. EU:n yhteisen puolustuksen asiassa pyrki tekemään.
Etkö Tapani Ruokaselle muuta meriittiä tiedä?
Minä valistan vähän:
- teologian maisteri 1973
- Sanoma Oy:n toimittajakoulu 1974
- Sana-lehden päätoimittaja 1976-79
- Suomen Kuvalehden toimittaja 1980-86
- Kotimaan päätoimittaja 1987-89 ja 1993-96
- Suomen Kuvalehden päätoimittaja 1996 alkaen
- SYP:n pankinjohtaja 1989-92
- SYP:n viestintäjohtaja 1992-93
- hyvin suuri määrä eri yritysten hallitusten jäsenyyksiä, Pelastakaa Lapset ry:n keskushallituksen jäsen, Kehitysyhteistyön palvelukeskuksen pj, Partiosäätiön hallintoneuvoston pj ym...ym... ja suuri määräjulkaisuja uskonnon, talouden ja kansainvälisen politiikan aloilta, saanut valtion tiedonjulkistamispalkinnon 1982, kirkon tiedonvälityspalkinnon 1982 ja suuren lehtimiespalkinnon 1987.
Puoluekanta: sitoutumaton (oma tietoni: Ruokasten suku Rovaniemen maalaiskunnassa vanhamaalaisliittolaista, vaikka Tapanin isä olikin kauppias).
Ruokanen on ehdottomasti ansioituneimpia journalistejamme, todellakin poliittisesti sitoutumaton ja maailmaa terävästi tarkkaileva ja asioita ymmärtävä, huippuammattimies alallaan. Lähes samaa voisin sanoa muuten Kari Hokkasestakin, elleei hän olisi poliittisesti niin yksisilmäinen, että hän näkee mustan valkoisena ja päinvastoin, jos katsoo Keskustan edun niin vaativan, maan etu ei ole hänelle niin tärkeä.
ettei Suomessa ole pitkään aikaan ollut uudistavaa polittista ohjelmaa ennen työrefomia eikä sen jälkeen.
Iltalehti tänään:
"Suomessa ei ole pulaa ainakaan yhteiskunnan tulevaisuutta pohtivista raporteista eikä seminaareista. Päivää ennen valtioneuvoston globalisaatioryhmän jo etukäteen kohutun mietinnön julkistamista esiteltiin Sitran raportti "Sosiaaliset innovaatiot ja uudistumiskyky". EVA:n "Tiekartasta tulevaisuuteen" kiistellään yhä. Hyllyllä ovat myös Raimo Sailaksen ryhmän ehdotukset - Anneli Jäätteenmäen mukaan tosin vain "paperina muiden joukossa".
Pulaa on sen sijaan rohkeista ratkaisuista. Pääministerin mukaan hallitus ratkaisee asian kerrallaan sitä mukaa kuin niitä esiin nousee. Näin toimi keisarillinen Suomen senaatti, joskin silläkin oli kaukonäköisten uudistusten vaiheita. Kuten kuntavaaleissa nähtiin, yleinen mieliala on nyt konservatiivinen. Hyvinvointiyhteiskunta on pelastettava, mutta se tuskin onnistuu siilipuolustuksella.
Sitran tutkijat näkevät vaihtoehtoina näivettymisen, kriisin ja kaaoksen sekä ennakoivan uudistamisen. Itsestään selvää on, mikä vaihtoehto tulisi valita. Sen konkreettisen sisällön tutkijat peittävät kuitenkin koukeroisiin toivomuksiin "oppivien rakenteiden kehittämisen mahdollisuudesta" ja vastaavasta.
Sanakääreiden alla lienee paljolti samaa asiaa kuin Sitran yliasiamiehen Esko Ahon työreformissa, jonka Eero Heinäluoma torpedoi Atlantin syvyyksiin. Samalla metodilla Heinäluoma palautti SDP:n kuntavaaleissa normaalille kannatustasolleen. Konservatiivisuus voi kuitenkin kostautua koko kansalle, sillä maailma muuttuu vauhdilla, tykättiin siitä tai ei.
Sitrassa kuulutetaan kansallista visiota. Sitä edusti aikanaan "elävä kansallishenki", jolla syrjäisestä kehitysmaasta tehtiin vaurastuva ja lopulta itsenäinen kansakunta. Nuoren tasavallan visiona oli säilyttää vapautensa. Selkeä näky oli myös 1970-luvun öljykriisissä kypsynyt konsensus tai 1990-luvun lamasta irrottanut usko tietotekniikan mahdollisuuksiin.
Nyt hoetaan huippuosaamista. Sitä tarvitaan - mutta riittääkö se? Urho Kekkosta mukaillen pitäisi kysyä, onko maallamme rohkeutta uudistua. Tarvitaan todellista hallittua rakennemuutosta ja työreformia - sekä johtajuutta.
Tasavallan presidentti on keskittynyt puhumaan hyvinvointivaltiosta, mikä on tuonut hänelle suuren suosion. Onko Tarja Halosessa johtajaa näkemään, että hyssyttelemällä ja tähänastiseen takertumalla emme ajan mittaan pärjää?"