Nyt olen itse syyllinen. Hautaustoimistossa oli Jeesuksen kuva seinällä ja virkailija ehdotti pappia sairaalaan toimittamaan uskonnollinen hautaan siunaus.
En tiedä mistä olisin saanut uskonnottoman puhujan, mutta varmaa on se että se olisi maksanut, ja vieraat olisivat häntä kummeksuneet.
Hautaan siunattava mies oli kuitenkin kirkosta eronnut ateisti.
Viimeksi vuosi sitten hautaan siunattiin uskonnollisin menoin appiukkoni. Hänkin oli kirkosta eronnut. Ei varmasti uskonut mihinkään kasteen pelastavaan voimaan, josta pappi kappelissa saarnasi.
Noin neljä vuotta sitten hautaan siunattiin samanlaisin saarnoin mieheni ukki, joka oli ilmaissut selvästi eläessään että hän ei usko.
Eli Suomessa uskonnottomat, ateistit saavat uskonnollisen hautauksen.
Olemme kristitty maa. Tietyistä perinteistä pidetään kiinni. Ne ovat uskonnollisia perinteitä.
En uskaltanut asettua valtavirtaa vastaan. Lauletaan sitten virsiä. Teeskennellään uskovaista.
Eihä se ole kuin pari tuntia.
Eikä se hautaan siunattava ateistiparka enää mistään mitään tiedä.
En tiedä mistä olisin saanut uskonnottoman puhujan, mutta varmaa on se että se olisi maksanut, ja vieraat olisivat häntä kummeksuneet.
Hautaan siunattava mies oli kuitenkin kirkosta eronnut ateisti.
Viimeksi vuosi sitten hautaan siunattiin uskonnollisin menoin appiukkoni. Hänkin oli kirkosta eronnut. Ei varmasti uskonut mihinkään kasteen pelastavaan voimaan, josta pappi kappelissa saarnasi.
Noin neljä vuotta sitten hautaan siunattiin samanlaisin saarnoin mieheni ukki, joka oli ilmaissut selvästi eläessään että hän ei usko.
Eli Suomessa uskonnottomat, ateistit saavat uskonnollisen hautauksen.
Olemme kristitty maa. Tietyistä perinteistä pidetään kiinni. Ne ovat uskonnollisia perinteitä.
En uskaltanut asettua valtavirtaa vastaan. Lauletaan sitten virsiä. Teeskennellään uskovaista.
Eihä se ole kuin pari tuntia.
Eikä se hautaan siunattava ateistiparka enää mistään mitään tiedä.
Vastaukset 56
Vanhimmat
>>Hautaustoimistossa oli Jeesuksen kuva seinällä ja virkailija ehdotti pappia sairaalaan toimittamaan uskonnollinen hautaan siunaus.
sairaalan kappelissa. Pappi soittaa huilua. Sekin on erikoista.
Pointti on se että ateistit siunataan kirkollisin menoin hautaan. Minusta siinä on jotain valheellista.
Tottakai tuollainen toiminta on valheellista.
Mutta kyllähän Suomesta löytyy uskonnottomia puhujia aika monestakin kaupungista ja saattavat liikkua aika isollakin säteellä. Varoitusaika on lyhimmillään ollut alle 20 tuntia.
Oletko jo ollut yhteydessä Pro-Seremoniat -nimiseen palveluntarjoajaan?
"Minusta siinä on jotain valheellista. "
Tietysti siinä on irvokasta valheellisuutta. Kysehän on kristinuskosta joka perustuu pelkästään tyhjille valheille. Sama kuin toteaisi että pallo on pyöreä.
Mulla ei ole varaa ateistiseen puhujaan vaikka aluksi päätinkin sellaisen ottaa. Siksi juuri kirjotin että tällä kertaa olen itse syyllinen että ateistin hautajaiset menevät väärin.
Sen olen päättänyt että aion kaikille kertoa mielipiteeni uskonnollisesta hautaan siunaamisesta. Että kysyn muilta mitä he ovat mieltä, kun haudattava ei kumminkaan kuulunut kirkkoon.
Hän oli yksi niistä 40 000 eroajasta lokakuussa v.2010 sen teeveen homoillan jälkeen.
Onnea hänellä ei ollut. Hän tappoi itsensä jostain käsittämättömästä syystä ja sähköllä vielä. Sitä tekoa ei oltu tarkoitettukaan hätähuudoksi vaan tekotapa osoittaa että hän todella halusi kuolla.
Meitä on siunaustilaisuudessa vain 7 ihmistä.
Plus pappi.
Vaikeaa on miettiä mitä pro-seremoniamestari keksisi hyvää sanomista tilanteessa.
Toisaalta sitä voisi keksiä vaikka kuinka paljon. Atestilla oli eläessään työ ja tyttöystävä. Paljon kaikkea hyvää.
En voi käsittää... Anteteksi vuodatus tämä asia on nyt vaan niin pinnalla.
Pro-seremoniat tarjotaa kohtuulliseen hintaan uskonnottomia puhujia hautajaisiin, häihin, nimiäiseen yms.
Jos palkkiot kuitenkin tuntuvat liian suurilta, vapaa-ajattelijaliitolta muistaakseni voi anoa tukea. Rohkeastii yhteyttä ja ainakin tiedustelemaan asiaa.
"Vaikeaa on miettiä mitä pro-seremoniamestari keksisi hyvää sanomista tilanteessa." Totta. Mutta tuskinpa pappikaan mitään sen parempaa pystyy.
""Vaikeaa on miettiä mitä pro-seremoniamestari keksisi hyvää sanomista tilanteessa." Totta. Mutta tuskinpa pappikaan mitään sen parempaa pystyy."
Tuo on ihan osaamiskysymys johon puhujia koulutetaan ja johon oma elämänkokemus ja 'aiheeseen syventyminen' auttaa kummasti.
Mahdollisesti. Pro-seremonioiden puhujat ainakin ovat ammattilaisia. Kaikista papeista en olisi niin varma.
Olisi hyvä jos joku vainajan tuntenut voisi puhua hautajaisissa. Voi tietysti olla monelle vaikeaa. Oli sitten pappi tai Pro-Seremonioiden puhuja niin omaisilta heidän on kuitenkin urkittava tietoja vainajan elämänvaiheista.
Ihan niinkuin noissa kirkkohäöiden mainostusohjelmissa telkussa, Pappi selosta vihkiparin vaiheita vaikka ei ole koskaa edes tavannut heitä. Eikö olis parempi että puhujna olisi joku joka todella tuntee vihkiparin. MIksi se pitää ulkoistaa hlölle kjoka on ihan kuutamolla siitä mistä puhuu. Jos papille olisi yötetty valheita parin historiasta, niin pappi sen lööperin toistaisi täysi tietämättömänä tosiasioista.
Toki "viran puolesta" voi pitää puheen yleisellä tasolla, ja onhan siinä sisällössä vissi ero sen mukaan pitääkö sen pappi vai ateisti.
Todennäköisesti minäkin "saan" uskonnolliset hautajaiset. Toki voisin testamentissani ilmaista tahtoni myös hautajaisjärjestelyjen suhteen, mutta jätän sen tekemättä. Lähisukulaisistani suurin osa on kuitenkin uskonnollista väkeä, joten saakoot seremoniansa. Heitä vartenhan se tilaisuus on.
Vauvakasteen armoa pappi saarnaa eikä välitä siitä että siihen ei vainaja uskonut. Niin se on kaikissa hautajaisissa.
Pakkokastamisen auvoa pappi kiittelee ja vähät välittää siitä mihin ihminen itse uskoo ja mitä itse olisi valinnut. Kuten kristinuskossa aina.
Mitenkäs se menikään "Kohdelkaa toisia kuin itse haluatte, älkääkö piitatko pätkääkään heidän omista mielipiteistään"? Niinhän se olikin.
Ystäväni lapsenlapsi kuoli äskettäin tapaturmaisesti äkkiä ja ensi viikolla nuori haudataan. Suru on mummolla, mutta hän kertoo saavan jatkuvasti Jumalan yliluonnollista voimaa ja kokee rauhaa. Tämä nuori oli uskossa. Kolme viikkoa sitten saatoimme haudan lepoon sairaan ja kotiin pääsyä pitkään odottaneet uskonveljen.
On se valtavaa kun tietää, että rakas on päässyt kotiin ja ero on vain väliaikainen.
Mutta me emme tahdo pitää teitä, veljet, tietämättöminä siitä, kuinka poisnukkuneiden on, ettette murehtisi niin kuin muut, joilla ei toivoa ole.
Sillä jos uskomme, että Jeesus on kuollut ja noussut ylös, niin samoin on Jumala Jeesuksen kautta myös tuova poisnukkuneet esiin yhdessä hänen kanssaan.
Sillä sen me sanomme teille Herran sanana, että me, jotka olemme elossa, jotka jäämme tänne Herran tulemukseen, emme suinkaan ehdi ennen niitä, jotka ovat nukkunee
Sillä itse Herra on tuleva alas taivaasta käskyhuudon, ylienkelin äänen ja Jumalan pasuunan kuuluessa, ja Kristuksessa kuolleet nousevat ylös ensin;
sitten meidät, jotka olemme elossa, jotka olemme jääneet tänne, temmataan yhdessä heidän kanssaan pilvissä Herraa vastaan yläilmoihin; ja niin me saamme aina olla Herran kanssa.
Niin lohduttakaa siis toisianne näillä sanoilla. 1 Tess. 4: 13 - 18
Et sitten viitsinyt kertoa ystävällesi, että kristinuskon mukaan tämän lapsenlapsi kirkuu tällä hetkellä Helvetissä ikuista kärsimystään. Samoin ystäväsikin joutuu Helvettiin kirkumaan, kuten sinäkin, 'ateismi='.
Ei olla tuomareita, mutta tämän nuoren kohdalla jälleennäkemisen toivo on ihana, kun tunnusti omalla suullaan uskoa. Mummo uskoo, että Herra ehkä otti juuri siksi pois, jos vaikka tulevat vuodet olisi vieroittaneet uskosta.
Kyllä suurin osa helvettiin menee. Ihminen saa itse valita. Ei minulla vanhemmistanikaan ole suurta toivoa, että heidät taivaassa kohtaan. Varsinkin äitini oli ateismiin kallistuva. Minä en totuudella mitään voi.
Sillä ei ole kuolemassa mitään väliä uskotko vai et.
Tunnustatko sen suullasi vai et.
Jos tunnustat ja tuputat ns totuuksiasi muille niin on aika varmaa että sinua pidetään vähän ylimielisenä ja tyhmänä kun kaiken maailman satuja uskot.
Eli ihmissuhteisiisi sillä suun tunnustuksella on väliä.
Tietty jos tunnustat uskosi jollekin toiselle kiihkouskovaiselle niin voi olla että hän sua kiittelee kun osaltaan tuuditat häntä siihen hyvänmielen satuun.
Teillehän sen Jessen kidutus ja murha ristille on hyvänmielensatu.
"Ei olla tuomareita..."
-- Paitsi kun tuomarointiluuta alkaa kolottamaan.
Just joo. Minulle eräs nainen kertoi tuosta uskovien tempauksesta ettei pidä ihmetellä kun uskovaiset katoaa.
Sen saattaa nähdä kun jalkapohjat vaan vilkkuvat kun ylöstempaus tulee.
Eihä tuolle voi kun nauraa.
Haluan hautakiveeni klassisen "Here lies an atheist. All dressed up and no place to go."
Haudassa makaava ruumis on jo määränpäässään. Ei siinä enää mihinkään olla matkalla, muualle kuin matojen suihin.
jos liittyisin kirkkoon... ja vaihtaisin virallisesti nimekseni eroakirkosta.fi niin voisinko saada hautuumaalle sitten hautakiven jossa lukee vain pelkkä nimeni?
entä jos nimeni olisi antti kristus?
joo. kuumetta jo 3 päivää ja vähän tylsää on.
Parane pian.
Kävin katsomassa että eroakirkosta.fi-sivustolla luki että eilen erosi 155. Toissapäivänä yli 200.
Hyvin on sivut ihmisten tiedossa jo nyt.
Läheisen kuollessa suru vie voimat. Silloin on helpointa hoitaa asiat valmiin kaavan mukaan. Menetyksen keskellä ei ehkä ole voimia alkaa setviä ristiriitaa vainajan vakaumuksen ja omaisten halujen välillä.
Toisaalta, minä en tiedä, että hautajaisiin olisi pakko hankkia ulkopuolisia ohjelma-avustajia sen paremmin kirkosta kuin muistakaan järjestöistä. Puheista ja muista muistomenoista voi huolehtia asianosaisten kesken, maksamatta mitäään kenellekään ulkopuoliselle.
Nykyinen käytäntö on kai se, että omaiset päättävät hautaustavasta, ellei haudattava ole tehnyt juridisesti pitävää testamenttia, jossa hän ilmaisee asiasta tahtonsa? Tällöin on mahdollista ajautua kiistelemään asiasta, eikä sekään tunnu oikein kunnioittavalta.
MInusta läheisenhautajaiset ovat henkilökohtainen asia jokaiselle surevalle. Periaatteelisesta tasosta voi kiistellä silloin kun asia ei kosketa itseä tai vainajaa. Mutta kun kysymys on omalla kohdalla ajankohtainen, niin minustakin täytyy muistaa, että hautajaiset ovat myös omaisia varten, heidän surutyötään. Se on toki ikävää, jos siinä asiassa omaiset jakautuvat voittajiin ja häviäjiin.
Pappi soitti minulle ja kertoi soittavansa huilua siellä sairaalan kappelissa. Se miellytti minua.
Hän kertoi ottavansa virret: herra kädelläsi. Kysyi olenko käynyt riparin. Olen ja tiedän laulun. Siinä lauletaan:"Turvallisin käsi päällä maan". Vetää jotenkin kyyniseksi.
Toinen virsi on maan korvessa kulkevi lapsosen tie, jossa enkeli pitää kädestä jotta ei olisi vaaraa.
Minusta nämä papin virsivalinnat kertovat sen että hän on melkoisen lapsellinen ihminen.
Eivätkä sovi hautajaisiin vaan enemmän ovat kastajaisiin sopivia lauluja.
Mutta ehkä vieraat: itsemurhan tehneen siskot ja hänen tyttöystävä joka ehti olla tyttöystävä vain muutaman kuukauden, tykkäävät.
Ehkä näin on paras, ettei mene liian synkäksi. Tästä on selvittävä eteenpäin.
Ateistinen puhuja olisi miellyttänyt minua. Tai joku 7 vieraan joukosta. Mutta hautajaisia järjestäessäni tunsin ettei kyse ole nyt alkuunkaan minun toiveistani.
Mutta...ei vainajankaan toiveista.
Oliko kyseinen henkilö ilmaissut toiveensa hautajaistensa järjestelyistä? Aloituksestasi en kyennyt sellaista tietoa löytämään.
Se on tavallaan itsestään selvää, että jos ihminen on eronnut kirkosta, hän ei toivo kristillisiä hautajaisia. Mutta jos hän ei ole esittänyt asiasta selvää toivetta, asia jää omaisten päätettäväksi ja silloin koko asia muuttuukin helposti monimutkaiseksi sovitteluksi näkemysten välillä.
Omat vanhemapni eivät ole/olleet uskovaisia, mutta eivät myöskään eronneet kirkosta. Isäni kuoltua toissa kesänä äitini puhui asiasta ja sanoi heidän pysytelleen kirkossa "koska hautajaiset tulevat halvemmiksi".
En kokenut tarpeelliseksi alkaa latoa faktoja pöytään. Nyt kun isäni makaa kirkkomaassa, äiti tahtoo joka tapauksessa samaan maahan, siunattua maata tahi ei. Se sopii minulle ja pitää asian yksinkertaisena.
Ei hän eläessään ajatellut hautajaisiaan, niin kuin harvat meistä ajattelevat. Sinun vanhempiesi kohdalla on eri asia.
"Se on tavallaan itsestään selvää että jos ihminen on eronnut kirkosta hän ei toivo kristillisiä hautajaisia."
Aivan ja näiden pappien luulisi ottavan sen huomioon, mutta turha toivo.
Minä en ehkä ihan ymmärrä, mitä tapahtui, mutta ei kai pappi väkisin tullut hautajaisiin? Joku esitti toiveen? En edes tiedä,onko papilla oikeus kieltäytyä, jos omainen esittää toiveen, eikä vainajan omaa tahtoa ole kirjattu?
Mikä on papilta oikea menettely sellaisessa tapauksessa? En ole perehtynyt asiaan, en oikeasti tiedä.
Se luki aloituksessa että ehdotuksen esitti uskovainen hautausurakoitsija. Olin siis uskovaisen äitini kanssa hautaustoimistossa kun hautausurakoitsija ilmoitti soittavansa papille.
Minun olisi siinä tilanteessa pitänyt sanoa että tahdon eiuskovaisen puhujan, mutta olin raukkis. Ajattelin siinä sitä hautaustoimiston ihmistä jolla oli suuri Jeesuksen kuva toimistonsa seinällä sekä itkevää uskovaista äitiäni, ja jäi sanomatta.
Jos vainaja olisi kuulunut kirkkoon olisi hautaan siunaus tapahtunut kirkossa mutta nyt kun ei ole niin se tapahtuu sairaalan kappelissa.
VArmaan jotain ristejä sielläkin on seinällä. Huomenna se selviää.
Siellä esitän sitten harrasta jumalansanan kuulijaa kiukku sydämessä.
Nimittäin kuten todettua on aika valheellista saarnata kirkon oppeja kirkosta eronneen ateistin häissä.
Puhelimessa myöhemmin sanoin papille kirkosta erosta mutta hän ei noteerannut asiaa.
Saas nähdä miten se vaikuttaa saarnaan.
Minulla ei ole mitään uskovaisia vastaan kunhan eivät tuputa juttujaan ainoana totuutena.
Tuo ateisti joka tappoi itsensä.. jos olisi uskosta edes saanut avun..olisin sen hänelle sallinut.
Mutta ei usko auttanut, siksi hän kirkosta erosikin.
ps ei häissä vaan hautajaisissa.
Hei aikuinen nainen,
Suru ja läheisen kuolema ovat voimia vieviä. Monta kertaa myös omasta kuolemasta tai siitä miten haluaa tulla haudatuksi ei vain tule keskustelleeksi.
Ketään ei pitäisi haudata uskonnollisin menoin hänen toiveittensa vastaisesti. Jos omaiset toivovat läheiselleen uskonnollisia hautajaisia ja tämä ei kuulu kirkkoon, niin papin on selvitettävä omaisilta ettei tämä siunaaminen ole vainajan vakaumusta vastaan. Jos selkeää ilmausta vainajalta ei ole olemassa tai kukaan hänen lähipiiristään ei siitä tiedä, niin silloin omaiset päättävät hautajaisista.
Monta kertaa omaiset vain eivät tiedä vainajan tahtoa ja silloin ollaan vaikeassa tilanteessa. Kuulostaa erikoiselta, että pappi ei kysellyt sinulta tarkemmin vainajan vakaumuksesta.
Voimia sinulle
Merja-pappi
Jos pappi kuitenkin tulee hautajaisiin, toivottavasti teillä papeilla on sen verran pelisilmää ja kunnioitusta vainajaa kohtaan, että säädätte uskonnollisen osuuden puheissanne minimiin?
Hei,
Uskonnollisiin hautajaisiin nyt jo ihan kaavankin puolesta kuuluu Raamatun tekstit ja rukoukset. Puhetta valmistelen aina sen pohjalta mitä omaisten kanssa puhun ja mitä heidän kanssaan sovin. Täysin uskonnottomaksi kirkollista hautaan siunaamista ei saa ja suosittelenkin silloin reilusti järjestämään kirkkoon kuulumattomalle vainajalle uskonnottoman viimeisen juhlan.
Kun vainaja ei ole kuulunut kirkkoon, mutta omaiset eivät tiedä estettä kirkolliselle siunaamiselle ja sitä haluavat niin yleensä siunaustilaisuus ei mitenkään eroa kirkkoon kuuluvan siunaamisesta enkä itse ainakaan asiaa ota missään vaiheessa esille esim. puheessa.
Enkä muutenkaan ota esille vainajan uskomisen hyvyyttä tai huonoutta puheeksi, koska ne asiat nyt vain eivät ole meidän ihmisten eivätkä edes papin käsissä. Jumala tietää ja päättää nämä asiat. Me ihmiset voimme pyytää ja toivoa ja rukoilla.
Merja-pappi
Olisin luullut, että pappikin vainajaa sen verran kunnioittaisi, että jos tämä ei ole kirkkoon kuulunut, niin ihan täysin kirkollisen kaavan mukaan ei mentäisi. Mutta hyvä tietää, että vainajan vakaumus ei paina mitään, jos omaiset päätyvät pyytämään kirkollista siunaamista.
Miten selvität, tietävätkö omaiset jonkin esteen kirkolliselle siunaamiselle verrattuna siihen, että tietävät mutta haluavat silti kirkollisen tilaisuuden? Miten ja missä tilanteessa suosittelet uskonnottomia hautajaisia? Kuinka monesti tällainen tilanne on kohdallesi osunut?
Hei,
yleensä omaiset tietävät hyvin läheisensä vakaumuksesta. Silloin kun omaiset sopivat hautajaisia seurakunnassa, niin he varausta tehdessään ilmaisevat, että vainaja ei halunnut uskonnollisia hautajaisia. Silloin he itse hoitavat ohjelman hautajaisissa ja seurakunnan pappia ja kanttoria eivät siihen osallistu. Jos omaiset haluavat he voivat pyytää papin muistotilaisuuteen. Joskus on käynyt niin, että vainajan vakaumus on selvinnyt vasta siunaavana pappina siunauskeskustelussa ja silloin olen kertonut, että en voi toimia vainajan vakaumuksen vastaisesti.
Minusta näissä tilanteissa on kysyttävä reilusti ja selvitettävä asiat omaisten kanssa. Ja vaikka omaiset pyytävät kristillistä siunausta kirkkoon kuulumattomalle vainajalle, niin silloin pappi ei saa kristillistä hautaan siunaamista toimittaa, mikäli tämä toimitus on vastoin vainajan ilmaisemaa tahtoa.
Minusta olisi tärkeää että ne, jotka eivät kuulu kirkkoon ja haluavat uskonnottomat hautajaiset, että he ilmaisisivat oman viimeisen tahtonsa hautaustestamentissa tai muuten kertoisivat toiveestaan läheisilleen.
Merja-pappi
Omaisten työtä helpottaa, jos ja kun asioita itse etukäteen on miettinyt ja kirjaa tahtonsa selkeästi ylös. Säästynee omaisilta aikaa ja vaivaa muun surun keskellä arvuutella millaista seremoniaa kirkkoon kuulumaton on saattanut haluta tai toivoa, eikä tule turhaa ristivetoa eri sukulaisten kesken siitä mitä ja miten pitäisi tehdä.
Helpointa ja selkeintä siis täyttää nämä kaksi:
Lompakkoon tai muualle helposti löydettävään paikkaan kortti http://www.siviilihautajaiset.fi/ohjeet
Tarkemmat ohjeet vaikkapa tällä tiedoksi
http://www.siviilihautajaiset.fi/hautausohjelomake
Ei näiden täyttäminen ja miettiminen mitään makaaberia masennuspuuhaa ole. Ennemmin tai myöhemmin osuu jokaisen kohdalle, ja tämä on hyvä palvelus jälkeen jääville ilmaista selkeästi omat toiveensa hautajaisten osalta. Jos asialla ei oikeasti itselle ole mitään merkitystä, senkin voi ilmaista.
Tuo on omantunnon kysymys.
Oma kertomus:
Äitini kuoli 2010. Hautaustoimistossa suunniteltiin hautajaisia. Isä (äitini entinen aviomies) yritti saada halvimmat mahdollisimmat hautajaiset (eli tuhkaus ja tuhkat jonnekin lehtoon). Hautajaiset maksettiin perinnöstä, joten olisihan jäänyt enemmän rahaa minulle, ainoalle perilliselle. Isäni käytös hautaustoimistossa ärsytti ja minua etenkin vaivasi että hän mainitsi minun äitini sanoneen joskus ettei halua polttohautausta. Siitä huolimatta isäni halusi niin tehtävän. Olin hiljaa, koska myötähäpeä on vahva ja joskus vaientava voima.
Kotimatkalla minua alkoi vaivaamaan isäni käytös. Soitin melkein välittömästi takaisin hautaustoimistoon ja kysyin mitä maksaisi hautaus sukuhautaan ilman tuhkausta ja mahdollinen kristillinen siunaustilaisuus. Äitini kuului kirkkoon, vaikkei ollut uskonnollinen. Hinta totta kai nousi, mutta oli perintösumman rajoissa. Sovimme, että äitiäni ei tuhkata ja että hänet haudataan sukuhautaan kristillisen siunaustilaisuuden päätteeksi. Kiitos vanhempieni avioeron, päätös oli yksinomaan minun (ainoa lapsi).
Olen ateisti. En usko kuolemanjälkeiseen. En uskonut että äitini olisi ollut mitenkään tietoinen kuinka hautajaiset hoidetaan. Olisin voinut saada suuremman perintösumman. Inhosin äitiäni monesta syystä, joita en paljasta täällä. Mutta ajattelin kumminkin, että antamalla äidilleni hänelle sopivat hautajaiset, teen oikein. Raha on pelkkää rahaa eikä se lohduttaisi minua, jos syyllisyys alkaisi painaa jälkikäteen. Tein päätöksen, josta voisin olla ylpeä vuosienkin jälkeen.
Tämän kirjoituksen ideana ei ole tuomita tai moralisoida. Mikä on tehty on tehty. Jos tunnet syyllisyyttä, ylpeyttä, ihan mitä tahansa, niin olkoot se muistuttamassa sinua tulevissa päätöksissäsi.
Jason_dax, toimit ihan viisaasti. Hyvä omatunto on mukava päänalus. Tuskin elämäsi olisi paljoa parempaa, jos olisit säästänyt nuo muutamat sata euroa.
Minun isäni kuoli kesällä joten itsekin tullut hautajaisasioita mietittyä paljon tässä kun tuli auteltua äitiäni hautajaisjärjestelyissä.
Päädyin siihen että henkilökohtaisesti näen hautajaiset asiana joita minun mielestäni ei edes tarvitsisi järjestää. Kyse on kuitenkin hyvin rituaalinomaisesta toimituksesta.
Itse olen täysin valmis luopumaan koko tavasta järjestää moinen tilaisuus ja toivonkin että omat hautajaiseni jäisivät järjestämättä ja että lähimmäiseni kykenisivät käsittelemään poissaoloani ilman hautajaisia.
Jos jonkinlainen tilaisuus pitää järjestää, haluaisin sen olevan vapaamuotoisempi muistelutilaisuus jossa minut hyvästeltäisiin mahdollisimman positiivisissa merkeissä ja jossa lähimmäiseni ylipäänsäkin kohtaisivat toisensa saisivat kuolemastani heitä yhdistävän voiman.
Tiedän toki ettei kovin moni ole valmis luopumaan hautajaisperinteestä ja sen takia asiian liittty melkoinen yhteisöllinen paine ja jos joudunkin jossain vaiheessa hautajaiset järjestämään, varmasti aika pitkälti hautajaisperinteitä noudattaisin.
Mutta varsn todennäköistä on se että minun järjestämäni hautajaiset olisivat varsin minimalistiset. Koolla mahdollisimman pieni ja vainajalle läheinen joukko ihmisiä ja sanoisimpa ettei puhujalle ole edes ole tarvetta. Mitä vähemmän ulkopuolisia ihmisiä, sen parempi.
Tietysti vainajan toiveet pitää myös ottaa huomioon mutta jos joku odottaa minua järjestämään perinteiset kristilliset hautajaiset, sanon suoraan että olen siinä tapauksessa väärä ihminen hautajaisten järjestämiseen.
Muuten, olenko ainoa joka kauhistelee sitä kukkien ja muiden kasvien määrää jotka antavat henkensä kuolleiden edestä näiden muistoalttareille uhrattuna? Ja tietysti on myös melkoinen se hautakynttilöistä koituva kulutus ja jätteet.
Vainajan hautaaminen on yksi asia ja hänen siunaamisensa siitä erillinen toimitus vaikka luterilaisen uskon vaikutuksesta nämä usein yhdistetäänkin. Järjestelin joitakin vuosia sitten näitä asioita isäni kuoltua. Hän oli eronnut kirkosta aikoja sitten ja hautaustoimistovirkailijan mukaan sellaisissa tapauksissa on omaisten otettava yhteyttä pappiin mikäli haluavat kirkollisen siunauksen, muussa tapauksessa pappi ottaa yhteyttä omaisiin. Isän viimeinen toive kyseiseen asiaan oli "tehkää niin kuin tykkäätte", äiti halusi kirkollisen siunauksen ja niillä mentiin. Eli mielestäni siunaustilaisuus palvelee uskovia omaisia (jos sellaisia on) ja on perusteltavissa mikäli vainaja ei ole eläessään nimenomaan muuta toivonut. En tosin ole tietoinen voiko pappi kieltäytyä siunaamasta julkijumalatonta.
"Eikä se hautaan siunattava ateistiparka enää mistään mitään tiedä."
Miten tiedät sen?
Ihmiskuntaa on ollut kohtuulisen pitkään ja kuolleitakin melkoinen määrä.
Mikään, siis ei todellakaan yhtään mikään, viittaaa siihen, että vainajalla olisi minkäänlaista 'tietoisuutta' kuoleman jälkeen.
Sinulla on tietenkin oikeus luulla ihan mitä vaan, mutta jos muuta väität, on sinulla todistustaakka. Ja kuten tiedät, ei todisteita ole esitetty ja niin kauan kun sellaisia ei ole, on ihan perusteltua väittää, ettei vainaja mitään tiedä.
Mikäli todisteita olisi, luulisi jokaisen kirkkokunnan rientävän esittämään niitä. En ole huomannut että niin olisi käynyt.
Miksihän?
Ei ole mitään joka viittaisi että tietoisuus katoaisi kun kroppa kuolee. Todistustaakka on sinulla, koska väität että tietoisuus katoaa.
Höpsistä. Tuolla logiikalla voi kuka tahansa väittää minkä tahansa olevan olemassa, voit vaikkapa väittää että avaruudesta materialisoitunut vaaleanpunainen, kävelevä peräruiske on olemassa ja asuu teidän koirankopissanne. Ja sanoa niille, joiden mielestä moisen olemassaolosta ei ole todisteita, että teidän on itse hankittava todisteet peräruiskeen olemattomuudesta.
Todistustaakka on AINA positiivisen väitteen (=on olemassa) esittäjällä.
Häh, minne Denialin kommentti hävisi?
Klikkasi Denialin 'nikkiä' ja päädyin hänen 'rekisteriin' ja kun palasin, oli viesti poistunut/poistettu.
Suurkiitos 'systeemi'!
Vaikka äsken päivitinkin, niin Denialin viesti pysyi poissa, mutta palasi nyt, joten vika on vai sieluttomuudessani...
Meillä on todisteita tietoisuudesta, koska me kaikki olemme tietoisia. Tietoisuus on enemmän todellinen kuin ateistejen väittämä hypoteettinen ikuinen tietoisuuden häviäminen, koska siitä ei ole todisteita.
Mikä estäisi minun tietoisuutta syntymästä uudestaan, kerta se syntyi (ateistejen mukaan) jo yhden kerran? Tilanne kuoleman jälkeen on ateistejen mukaan ihan sama kuin ennen syntymää, niin mikä estäisä uudestisyntymää?
Tähän mennessä tietoisuutta ei ole havaittu ilman kroppaa. Täten on perusteltua olettaa, että tietoisuus on sidottu ruumiiseen ja kun ruumis kuolee, niin tietoisuus häviää tai sammuu samalla.
Se ongelma on että on myös henkisiä kroppia jossa tietoisuus jatkaa olemaan kun fyyssinen kroppa on kuollut.
Kuulostaa ad hoc -selitykseltä. Millä tavoin näitä 'henkisiä' kroppia on havaittu tai mitattu? Huomioi, että mittaaminen edellyttää havaitsemista, eli jos väität että 'henkisiä ruumiita' voidaan havaita muttei mitata, niin puhut soopaa. Muista vielä, että jopa itse havaitseminen edellyttää vuorovaikutusta mitattavan / havaittavan todellisuuden kanssa, eli muidenkin täytyisi havaita niitä tiettyjen piirien ulkopuolella.
Olen usein miettinyt, miksi joillekin on liki mahdotonta sanoa "en tiedä". Sen sijaan pyritään vänkäämään jotain todeksi, vaikkei pystytä näyttämään toteen oikeastaan mitään.
On monia kuvia kummituksista ja muista henkisistä ilmiöstiä kuten UFOista. Muut henkiset ilmiöt kuten psykokinesia, kehostapoistumiskokemukset, materialisaatiot (kuten neitsyt Maria jonka tuhannet ihmiset ovat nähneet samaan aikaan) ja astraaliprojektiot myös viittaa siihen että on olemassa rinnakkaismaailmoja jotka ovat tavallisesti näkymättömiä meidän silmille.
Logiikka ja tiede viittaa myös henkimaailmoihin koska ei olisi loogista jos tämä maailma jonka meidän silmämme sattuu näkemään olisi ainut maailma joka on olemassa, vaikkä näemme vain pienen osan sähkömagneettista säteilyä.
Jos ajattelet kuolemaa loogisesti (kuten selitin aikasemmassa viestissä) niin myös sinä voit tietää että sinun tietoisuus elää ikuisesti, niin että sinun ei tarvitse sanoa "en tiedä".
Kannattaako tuollaiseen uhrata yhtään argumenttia, kun se on sellaisten tavoittamattomissa?
Tyhjä väite on tyhjä väite, jos sen perustelee tyhjällä väitteellä.
Aaa. Mentiin Rauni-Leena Luukanen-Kilde/Johan af Grann-osastolle. Tämä olikin tässä.
"On monia kuvia kummituksista ja muista henkisistä ilmiöstiä kuten UFOista."
-- Suttuisia kuvia, joiden todistearvo on olematon.
"Muut henkiset ilmiöt kuten..."
-- Ellei mitään noista ilmiöistä voi todentaa tai toistaa hallituissa ympäristöissä, esim. laboratorioissa, niin se kertoo vain että niiden olemattomuudesta.
"Logiikka ja tiede viittaa myös henkimaailmoihin koska ei olisi loogista jos tämä maailma jonka meidän silmämme sattuu näkemään olisi ainut maailma joka on olemassa, vaikkä näemme vain pienen osan sähkömagneettista säteilyä."
-- Ihminen on rakentanut mittalaitteita, joilla voi havaita silmillemme näkymätöntä maailmaa, esim. ultravioletti-, infrapuna- ja mikroaaltotaajuuksia. Millä on mitattu 'henkimaailmoja'?