Kansalaisaloite aborttien tekemisiin liittyen

Elämän päätöstilanteita koskeva kansalaisaloite on käynnissä. Sen voi itse kukin allekirjoittaa, jos näkee sen hyväksi. Aloite on kerännyt jo 44 000 nimeä, mutta vielä 6000 nimeä puuttuu 50 000:sta, jotka tarvitaan, jotta aloite etenisi eduskuntaan. Nimien keruuaika päättyy 23.11.2014. Kansalaisaloite löytyy osoitteesta https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/860

Aloitteessa esitetään, että lääkärit, sairaanhoitajat, lähihoitajat ja kätilöt saisivat oikeuden päättää siitä, haluavatko vakaumuksensa pohjalta osallistua aborttien tekemiseen vai rajataanko kyseiset toimenpiteet heidän työtehtäviensä ulkopuolelle. Kansalaisaloitteen laittoivat alulle eräät kätilöt ja gynekologit eri puolilta Suomea, joista osa oli lopettanut työt terveydenhuoltoalalta kun työterveys meni tehdessä asioita, joista he kokivat suurta syyllisyyttä. He eivät ole kieltämässä abortteja, vaan vaatimassa vain sitä, että terveydenhuollon henkilöstöllä olisi oikeus päättää työtehtäviensä sisällöstä toisen ihmisen elämän päättämistä koskevien tehtävien osalta. Ja että aborttitehtävät jätettäisiin vain niiden ihmisten tehtäväksi, joiden omatunto ei abortteja vastaan ole. Poikkeuksena kuitenkin tilanteet, joissa äidin henki on vaarassa.

Mitä ajatuksia tuosta kansalaisaloitteesta herää?

Alla erään kansalaisaloitteen alullelaittajan kertomus siitä, miksi itse ei enää voi toimia kätilönä:

"Erään kerran minulle oli jaettu potilaaksi nainen, jolla oli lähes 23 raskausviikkoa täynnä. Koin erittäin vaikeaksi annostella keskeytyslääkkeet potilaan emättimeen, koska tunsin, että käytännössä olen päättämässä vauvan elämän. Näin kuitenkin tein ja vielä oman vuoroni aikana sikiö syntyi, kaikkien kauhuksi elävänä. Hän päästi ensihuutonsa ilmoille, heilutteli käsiään ja yritti vimmatusti tehdä hengitysliikkeitä. Pyysin apua lastenlääkäriltä, joka oli viereisessä huoneessa ja kysyin, mitä teemme. Hän totesi, että emme voi tehdä mitään, koska kyseessä on myöhäinen raskaudenkeskeytys. Samalla hän lisäsi, että on eettisesti todella arveluttavaa keskeyttää tällaisia myöhäisiä raskauksia, kun samanaikaisesti raskausviikoiltaan saman ikäisiä sikiöitä elvytetään ja jää henkiinkin ennenaikaisissa synnytyksissä.

Odotimme sitten, että vauvan elonmerkit hiipuisivat ja niin tapahtuikin noin kymmenen minuutin kuluttua. Perhe oli todella järkyttynyt ja niin olin minäkin. Kävin työpaikkapsykologin kanssa juttelemassa kaksi kertaa ja hän totesi, että minulla on posttraumaattinen stressireaktio. Hän totesi, että koska oman vakaumukseni ja eettisen näkemykseni mukaan abortit ovat surmaamista, on erittäin vaarallista pakottaa minut työntekijänä sellaisiin työtehtäviin. Työntekijän henkinen terveys vaarantuu, jos joutuu toimimaan syvää vakaumustaan vastaan.

Tämän tapauksen jälkeen en ole enää pystynyt toimimaan kätilön työssä, sillä en aio enää koskaan osallistua keskeytyksiin. Olen nykyään vaihtanut alaa."