Tulipahan ongelma: rakastuin helluntailaisena "uskosta osattomaan" todella
ihanaan ja miellyttävään naiseen: Oltiin jo
tapailtu myös "sillä lailla", tosin nopeahkolla
aikataululla, mutta yleensä ottaen asiat pohjia
myöten selvittäen, ettei jäisi pahaa makua sitten
myöhemmin selvittämättömistä asioista, jotka ymmärryksemme mukaan kuitenkin olisivat jossakin
vaiheessa/elämäntilanteessa eteen tulleet; mutta
srk:mme työntekijän sanominen minulle kun asiasta
kuuli: "Nyt herkee, älä hyvä mies mene siihen mukaan jne." Kova paikka, varsinkin kun uskova puoliso oli jättänyt minut omalla päätöksellään 1½ vuotta aiemmin, ja nyt sitten tupsahti tämä miellyttävä olento elämääni. Luottamusta on molemmin puolin, olen kertonut hänelle juurta jaksain uskoontuloni ja seurakuntayhteyteni tärkeyden itselleni, eikä hän siitä ainakaan pahoillaan ole ollut. Tosin uskovana olen halunnut tähdentää suhteemme virallistamista, mutta koen, että minun tulee antaa myös hänelle liikkumatilaa, eikä vain pakottaa pikaisiin ratkaisuihin vastoin sen hetkisiä tuntemuksia. Kuitenkin hänkin on periaatteessa virallistamisen kannalla, jonka olen sanonut olevan tosi tärkeää
seurakuntamme ohjeistuksen kannalta, joka löytyy
Raamatusta. Luovunko vai jatkanko, asia alkaa todella rassata, koska paljon olemme tahoillamme kokeneet elämässämme parisuhteidenkin osalta ja
nyt näyttää, että on löytynyt yhteinen sävel tavalla, joka on kiinnostanut, miellyttänyt ja lämmittänyt todella molempia syvästi, eli kysymyksessä on todellinen kiintyminen ja aito kiinnostus, ja muutoinkin tuntuu yhdessäolo kivalta...
ihanaan ja miellyttävään naiseen: Oltiin jo
tapailtu myös "sillä lailla", tosin nopeahkolla
aikataululla, mutta yleensä ottaen asiat pohjia
myöten selvittäen, ettei jäisi pahaa makua sitten
myöhemmin selvittämättömistä asioista, jotka ymmärryksemme mukaan kuitenkin olisivat jossakin
vaiheessa/elämäntilanteessa eteen tulleet; mutta
srk:mme työntekijän sanominen minulle kun asiasta
kuuli: "Nyt herkee, älä hyvä mies mene siihen mukaan jne." Kova paikka, varsinkin kun uskova puoliso oli jättänyt minut omalla päätöksellään 1½ vuotta aiemmin, ja nyt sitten tupsahti tämä miellyttävä olento elämääni. Luottamusta on molemmin puolin, olen kertonut hänelle juurta jaksain uskoontuloni ja seurakuntayhteyteni tärkeyden itselleni, eikä hän siitä ainakaan pahoillaan ole ollut. Tosin uskovana olen halunnut tähdentää suhteemme virallistamista, mutta koen, että minun tulee antaa myös hänelle liikkumatilaa, eikä vain pakottaa pikaisiin ratkaisuihin vastoin sen hetkisiä tuntemuksia. Kuitenkin hänkin on periaatteessa virallistamisen kannalla, jonka olen sanonut olevan tosi tärkeää
seurakuntamme ohjeistuksen kannalta, joka löytyy
Raamatusta. Luovunko vai jatkanko, asia alkaa todella rassata, koska paljon olemme tahoillamme kokeneet elämässämme parisuhteidenkin osalta ja
nyt näyttää, että on löytynyt yhteinen sävel tavalla, joka on kiinnostanut, miellyttänyt ja lämmittänyt todella molempia syvästi, eli kysymyksessä on todellinen kiintyminen ja aito kiinnostus, ja muutoinkin tuntuu yhdessäolo kivalta...
Vastaukset 2
Vanhimmat
Olen iloinen puolestasi. Jatkakaa vain yhdessä etenpäin, älkääkä välittäkö muiden asenteista. Itse tapasin helluntaisrk-miehen noin 3 vuotta sitten. Itse kuulun ev.lut. kirkkoon. Alussa saimme aikamoista ryöpytystä juuri helluntalaisten puolelta. Emme välittäneet. Nyt olemme onnellisesti naimisissa ja minulla on maailman ihanin ja parhain mies. Puhumme usein uskonasioista keskenämme koska se on meille molemmille tärkeä asia. Ei se ole mikään este yhdessäolemiseen jos ollan eri seurakunnassa. Hyvää ja onnekasta jatkoa.
Kuvasit omaa nykyistä parisuhdettasi onnelliseksi, sitähän sitä toivoo omallensakin.
On vain niin, että meidän tässä vielä epävirallisessa suhteessa ei juuri enempää
uskonasioita voi keskusteluumme tällä hetkellä
tuoda, ettei toinen kokisi itseänsä Raamatulla
lyödyksi, onhan hän edelleen ilman henk.koht.
tehtyä uskonratkaisua, ts. esim. maailmankatsomuksessa on suuria eroja välillämme, mutta tähän saakka ei kumpikaan ole halunnut toista mihinkään pakottaa ja se on kyllä yksi suhteemme perusperiaatteita, saa nähdä mitä jatko
tullessaan tuo, mutta kivaan ihmiseen olen mielestäni saanut tutustua ja löytää ainakin
jonkinlaista yhteyttä. Hyvää jatkoa sinullekin.