Avain
Piilotettu hiekkaan,
jokaisen löydettävissä
Risti
- - -
Tää ois jo riittänyt aloitukseksi, mutta kun en malta lopettaa tähän, jatkan vielä -
vaikkapa näin:
siis
Avain
Piilotettu hiekkaan,
jokaisen löydettävissä
Risti
Oman sydämesi ovi
Piilotettu hiekkaan,
sinun löydettävissäsi
Ristin kautta
Kolkuttaa, joku kolkuttaa
Katsoa
omasta sisimmästä
kuin taivasta kohti, myöntää
että on jotain jota en voi
määritellä, jotain
minusta riippumatonta
Risti,
paljastuu totuutta kaipaavalle
Ja paljastaa totuuden,
kaipaavalle:
Kolkutus
Avaa sydämesi ovi! hiekka varisee
pois, ruosteiset saranat
antavat periksi
Rakkaudelle
Seisoa hiekalla
avoimin sydämin, tuntea olevansa
Elämän todellisuudessa
juuri minä
alastomana, peittämättömin kasvoin
Valossa
- - -
No niin, hei hei
Piilotettu hiekkaan,
jokaisen löydettävissä
Risti
- - -
Tää ois jo riittänyt aloitukseksi, mutta kun en malta lopettaa tähän, jatkan vielä -
vaikkapa näin:
siis
Avain
Piilotettu hiekkaan,
jokaisen löydettävissä
Risti
Oman sydämesi ovi
Piilotettu hiekkaan,
sinun löydettävissäsi
Ristin kautta
Kolkuttaa, joku kolkuttaa
Katsoa
omasta sisimmästä
kuin taivasta kohti, myöntää
että on jotain jota en voi
määritellä, jotain
minusta riippumatonta
Risti,
paljastuu totuutta kaipaavalle
Ja paljastaa totuuden,
kaipaavalle:
Kolkutus
Avaa sydämesi ovi! hiekka varisee
pois, ruosteiset saranat
antavat periksi
Rakkaudelle
Seisoa hiekalla
avoimin sydämin, tuntea olevansa
Elämän todellisuudessa
juuri minä
alastomana, peittämättömin kasvoin
Valossa
- - -
No niin, hei hei
Vastaukset 11
Vanhimmat
totta!
Kiitos!
Valon askeleen päässä
silmät kyyneleitä täynnä
pisarakaan ei putoa
ennen kuin
maljaan kerätään ne
pienet avaimet
ja
santelipuukissa,
vaikka jotain?
tiedän repivää tuskaa
jalat niin syvällä
uppoaa, kosketus kuitenkin
kaipaavaa
jospa kyyneleeni
täyttäisivät
tuon valtavan syvyyden
ja huuhtoisi pois
uusi hiekka kastelee
maljassa kultaisen avaimen
Kaksi laivaa merellä sidottuina toisiinsa
ruosteisin kettingein
Niin monien pyörteiden
sysättävinä
suuntaan ja toiseen
Tätäkö on rakkaus?
Ruosteinen kettingi
ei pitkään kestä
meren heitellessä
ihmeellistä, että tuo ruosteinen
kettinki, jonka toivoisimme
jo olevan katki, kestää, raastaen
kylkiämme tempoilevan meren
jokaisella riuhtaisulla,
kestää, sillä se saa voimansa
haavoista sielussamme,
sielussa, jota ihmisen on niin vaikea
luovuttaa Jumalan käsiin
tarpeineen kaikkineen,
noihin siunaaviin käsiin, jotka ainoana
voivat leikata poikki
riippuvaisuuksiemme
vihlovat säikeet -
ja edessä odottaisi avoin meri
purjehtia vierelläsi uuteen aamuun,
jossa kuulumme toisillemme vapaina
Valossa
___ ___ ___
Tähän päättyi tämä runo. Runon aiemmat osat löytyy tämän keskustelun lisäksi
NäilläLaivoillaOnSielu.2 palstalla USKONTO,
aloituksessa Uskontoko synnyttää väkivaltaa
NäilläLaivoillaOnSielu.3 aloitus palstalla ARVOT JA ETIIKKA
NäilläLaivoillaOnSielu.4 palstalla ARVOT JA ETIIKKA, aloituksessa Pieni runo.
Niin kuin kaikessa
myös täällä akvaariossa
pyristelen vastaan
kait peläten
ja epäluottamusta tuntien
itken niin että jos piiloon vien
kyyneleen tään
suuren padon se synnyttää
mutta, mutta
siinäpä sen juuri onkin
kiinni vielä
ankkurissa
sen mustan meren syyvyyksissä
ruosteisen kettingin kuristeessa
Vapahtajani
niin - vapauttajani!
Kylmän kaupungin kaduilla
jokainen rakastettava ihminen
Sielussani
- - -
tässä siis aloitus runolle
Kylmän kaupungin kaduilla.
1/4.
Kylmän kaupungin kaduilla
astelee mustat raskaat saappaat
melkeinpä laahautuen
hyvä että toista toisen viereen jaksaen
kylmän sieluni kaduilla
sisimpäni huutaa:
"onko rakkautta olemassakaan?"
Vain se joka etsii
voi löytää.
Vain se, joka suostuu
kohtaamaan itsensä joka etsii
voi löytää,
itsestään käsin.
Sen tähden:
täytyy joutua epäilemään
Jumalan rakkautta,
että voisi kohdata sielunsa
joka epäilee.
Vahvan, joka luulee olevansa
heikko, täytyy tulla
haavoitetuksi, että hän huomaisi olevansa
heikko, josta voi tulla
vahva - Herrassa.
Jeesuksen Kristuksen sotilaat
ovat haavoitettuja sotilaita, sillä tässä
armeijassa vain särkyneet voivat
palvella.
Keihäs joka lävisti Hänen kylkensä
menee kaikkien aikojen läpi,
Hänen haavansa voimasta, jossa vahvuutemme
murtuu ihmisyyden aaltoihin.
Kylmän kaupungin kaduilla
vain se joka ei tukahduta kysymystään
"onko rakkautta"
oikeaoppisiin lauseisiin:
"toki on, sillä Jumalahan on rakkaus",
voi löytää -
avoimen sielunsa kautta,
Jeesuksen Kristuksen haavoissa
Rakkauden.
Silloin saappaat vaihdetaan tanssikenkiin,
kun on jalat
jotka voidaan pukea
laupeudessa.
Lopuksi vielä kertomus:
Eräässä kokoustilanteessa
luokseni tuli mies, joka kertoi olevansa
aivan pohjalla, kaikki oli menetetty, työpaikka
ja perhe, asuntokin juotu kurkusta alas.
Mennäänkö alttarille
ja rukoillaan? kysyin.
Vastaus: ei tässä nyt sentään vielä
niin alas olla vajottu!
Siis...
ei tässä nyt vielä niin alas,
että täytyisi ihan Jumalan eteen polvistua?
Ihmisenä...
Ei nyt sentään vielä niin alas,
että ihan totuuteen asti,
oman itsensä näkemisen totuuteen asti?
Tule, ja tanssitaan.
Mutta minun ehdoillani!
Tule, uskotaan hyvään Jumalaan.
Tietenkin niillä ehdoilla joilla minä
Jumalan hyvyyden
määrittelen -
Mutta että pitäisi ihan polvistua,
ihan sielustaan saakka
polvistua.
Ei tässä nyt sentään vielä niin alas - !
Ja näin on ihminen vahva.
Vielä silloinkin kun hän on heikko:
yrittää tulla toimeen
oman sielunsa ponnistuksin.
Se on sääli, on.
Mutta kiitos Jumalalle:
jossain vaiheessa löytyy kulminaatiopiste
vahvuuteensa väsyneille,
silloin ei enää ponnistella ylöspäin.
Silloin on vain yksi tie,
toisiin ihmisiin - tai omiin unelmiin - katsomatta:
alaspäin, maan tomuun asti -
Ristin juurelle.
Kuuletko laulun?
Ei minun ehdoillani, ei,
ei sinun ehdoillasi,
ei.
Mutta Hänen ehdoillaan?
Vain se, joka on maan tomussa,
voi lentää puhtain
siivin -
maailman keskellä, mutta maailman sitomatta.
Vain se, joka kysyy, voi saada
vastauksen.
Tanssikengät, rakkaani, tanssikengät!
Älä koskaan menetä toivoasi...
Tai, menetä toivosi...
se oma, löytääksesi toivon Hänessä.
Kun uskomme riisutaan, myös
raskaat saappaat jäävät, ristinsä juurelle.
Niin löydämme uskon, meille annetun.
Armon lahjan.
Ei minun uskoni,
minun rakkauteni,
minun hengellisyyteni,
minun heikkouteni.
Ei.
Mutta taivaasta annettu, kaikki
se, mikä on Hänen, meissä
jotka emme enää ole
itsemme omat.
Puhkeaa tanssi.
"Tanssin, tanssin tasahyppyjä pilvien päällä,
purppuranpunaista riemua ja vaaleansinistä vapautta kaikesta,tanssin tanssin.."
putosin ja lujaa
kasvot maahan
rähmälleen
Raskaat on saappaat kulkea
pienten jalkojen,
jotka ovat
vaaleanpunaisiin tanssikengiin tarkoitettu.