Miettikääpäs tätä hellurit! Olen syntyisin uskovaisesta kodista ja olen koko pienen ikäni ollut uskossa mutta en ole käynyt seurakunnissa kuin satunnaisesti eikä uskoni ole horjunut. Ennen kuin noin puolitoista vuotta sitten rupesin kuitenkin käymään seurakunnissa enemmän.
Aluksi koko homma tuntui mukavalta mutta noin puolenvuoden jälkeen aloin miettiä että voiko tämä olla ihan tervettä touhua! Joka toinen saarna käsitteleele antamisen tärkeyttä sekä rahallisesti että henkisesti.Välillä tuntuu siltä että olisi paras lopettaa päivätyö kokonaan että riittäisi aikaa olla auttamassa jokaisessa kissan ristiäisessä tekemässä herran työtä.Rehellisesti sanottuna ainoa keino estää itseään revittämastä riekaileiksi on valehdella muista kiireistä,sillä jos kertoo että pitäisi saada omaa rauhaa niin voi olla varma että pian satelee vihaisia katseita ja leimataan huonoksi uskovaiseksi.Ja monia kertoja puolestani on tullut rukoilemaan kaikenmaailman oudot hihhulit jotka yrittävät väenväkisin profetoida sen hetkisestä elämästäni jotain joka ei ainakaan tähän mennessä ole paikkaansa pitänyt, välillä saarnataan kuinka hirveä synti tupakointi on mutta samassa saarnassa kehutaan kuinka ei voida elää ilman kahvia,pastorit hehkuttavat saarnatuolista sitä kuinka pitää rukoilla loupioiden puolesta mutta kokouksen jälkeen etsitäänkin jo seuraavaa joka voidaan painostaa syyllistänällä ulos seurakunnasta. Välillä tuntuu rehellisesti että puolet seurakuntalaisista on karannut hullujen huoneelta sillä vastaus yksinkertaisimpaankin omaa elämää koskevaan kysymykseen kuuluu ällistyttävän usein kuittaamalla "Herra johdattaa". Ja voi kauhistus jos elämässä sattuu tulemaan vastoinkäymisiä niin heti ollaan kauhistelemassa että mitähän kauheaa se Pekka onkaan mennyt tekemään kun Jumala tuolla tavoin rankaisee!!Ei tietoakaan tukemisesta ja lohdusta!
Ja pahinta kaikesta on se farisealainen oman kuvan kiillottaminen! Olin siitä kyllä kuullut mutta en uskonut ennen kuin menin seurakunta toimintaan itse mukaan. En tiedä olenko murhan himoisempaa katsetta ja pahempaa haukkuma ryöppyä saanut kuin kerran kun satuin saamaan erään seurakunna vanhimman kiinni valheesta ja huomauttamaan siitä. Sanotaan suoraan että elämani pahin uskon koetus oli olla mukana seurakunta toiminnassa
Aluksi koko homma tuntui mukavalta mutta noin puolenvuoden jälkeen aloin miettiä että voiko tämä olla ihan tervettä touhua! Joka toinen saarna käsitteleele antamisen tärkeyttä sekä rahallisesti että henkisesti.Välillä tuntuu siltä että olisi paras lopettaa päivätyö kokonaan että riittäisi aikaa olla auttamassa jokaisessa kissan ristiäisessä tekemässä herran työtä.Rehellisesti sanottuna ainoa keino estää itseään revittämastä riekaileiksi on valehdella muista kiireistä,sillä jos kertoo että pitäisi saada omaa rauhaa niin voi olla varma että pian satelee vihaisia katseita ja leimataan huonoksi uskovaiseksi.Ja monia kertoja puolestani on tullut rukoilemaan kaikenmaailman oudot hihhulit jotka yrittävät väenväkisin profetoida sen hetkisestä elämästäni jotain joka ei ainakaan tähän mennessä ole paikkaansa pitänyt, välillä saarnataan kuinka hirveä synti tupakointi on mutta samassa saarnassa kehutaan kuinka ei voida elää ilman kahvia,pastorit hehkuttavat saarnatuolista sitä kuinka pitää rukoilla loupioiden puolesta mutta kokouksen jälkeen etsitäänkin jo seuraavaa joka voidaan painostaa syyllistänällä ulos seurakunnasta. Välillä tuntuu rehellisesti että puolet seurakuntalaisista on karannut hullujen huoneelta sillä vastaus yksinkertaisimpaankin omaa elämää koskevaan kysymykseen kuuluu ällistyttävän usein kuittaamalla "Herra johdattaa". Ja voi kauhistus jos elämässä sattuu tulemaan vastoinkäymisiä niin heti ollaan kauhistelemassa että mitähän kauheaa se Pekka onkaan mennyt tekemään kun Jumala tuolla tavoin rankaisee!!Ei tietoakaan tukemisesta ja lohdusta!
Ja pahinta kaikesta on se farisealainen oman kuvan kiillottaminen! Olin siitä kyllä kuullut mutta en uskonut ennen kuin menin seurakunta toimintaan itse mukaan. En tiedä olenko murhan himoisempaa katsetta ja pahempaa haukkuma ryöppyä saanut kuin kerran kun satuin saamaan erään seurakunna vanhimman kiinni valheesta ja huomauttamaan siitä. Sanotaan suoraan että elämani pahin uskon koetus oli olla mukana seurakunta toiminnassa
Vastaukset 5
Vanhimmat
Matt. 7:15
Kavahtakaa vääriä profeettoja, jotka tulevat teidän luoksenne lammastenvaatteissa, mutta sisältä ovat raatelevaisia susia.
Nyt näyttää olevan niin, että alat ajatella omilla aivoillasi! Ja se on tosi hienoa! Tervetuloa tähän maailmaan, ei tämä niin paha ole kuin väittävät. Itse asiassa, se on tasan niin hyvä kuin me haluamme: nyt vain alat sinäkin toteuttaa niitä oppeja, jotka tiedät oikeiksi. Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi. Eli ikäänkuin hän olisi jumala. Ja rakasta: aloita läheltä, aloita itsestäsi. Rakkauden käsky on kyllä maailmassa tärkein. Eikä kukaan oikeasti tiedä, kuka oli se joka ensimmäisenä puki sen sanoiksi. Ja liekö tuolla niin väliäkään. Käskyistä tärkein on, että rakastat itseäsi. Kaikki muu sinulle sen ohessa annetaan. Jumala loi sinut omaksi kuvakseen, jumalan kuvaksi hän sinut loi. Et tarvitse tekopyhää seurakuntaa tekokristittyineen antamaan sinulle armon. Sinä itse olet avainasemassa. Luojan kiitos olet sen nyt ymmärtänyt! Kaikkea hyvää jatkossa, ja luottamusta omaan itseen, sitä elämän taipaleella tarvitaan!
Miksi syyttä poistitte "juokse saharaan viestin?" Siksikö että se osoitti miten helluntalaiset liian usein suhtautuvat seurakunta kritiikkiin??
...seurakuntia tai helluntalaisia ei saa kritisoida mutta kukaan ei myöskään saa missään nimessä tietää että seurakuntaa tai helluntalaisia ei saa kritisoida! Varsinkaan tällä palstalla minkä varsinainen tehtävä on helluntalaisten kuvan kiillotus!
Tuo kuvauksesi teidän seurakunnasta oli kuin vastakohta omastani. Ikäväkyllä kaikkien uskonsuuntien seurakunnissa löytyy vastaavia.
Saan taas kiittää Herraa siitä että olen löytänyt seurakunnana jossa tuolaista ei tapahdu. Toivoisin että kaikki muutkin voisivat sellaisen löytää.