Sanon ihan aluksi, että tarkoitukseni ei ole aiheuttaa väittelyitä tai vihaa(sillä sellaiset keskustelut eivät tuota hedelmää), vaan nöyrällä mielellä kysyisin teiltä, että mitä te ajattelette maailman synnystä, ikuisuudesta yms?
Niin, että minkälaisia näkemyksiä teillä näistä on?
Onko maailma syntynyt joskus, vai onko se ollut ikuisesti?
Uskotteko, että aika kulkee loputtomasti eteenpäin...vai minkä näköiset käsitykset teillä on ajasta?
Oletteko ajatelleet, että miksi kaikki on tällaista, kun se on...siis minkälaisia näkemyksiä? Että miksi fysiikan lait ovat tällaisia...tai siis minusta on vähän outoa, kun kaikki tapahtuu juuri näin?
Niin, että minkälaisia näkemyksiä teillä näistä on?
Onko maailma syntynyt joskus, vai onko se ollut ikuisesti?
Uskotteko, että aika kulkee loputtomasti eteenpäin...vai minkä näköiset käsitykset teillä on ajasta?
Oletteko ajatelleet, että miksi kaikki on tällaista, kun se on...siis minkälaisia näkemyksiä? Että miksi fysiikan lait ovat tällaisia...tai siis minusta on vähän outoa, kun kaikki tapahtuu juuri näin?
Vastaukset 18
Vanhimmat
"Sanon ihan aluksi, että tarkoitukseni ei ole aiheuttaa väittelyitä tai vihaa(sillä sellaiset keskustelut eivät tuota hedelmää), "
Totta, mutta tästä todennäköisesti tulee väittelyä ja riitaa mutta.. kokeillaan..
"Niin, että minkälaisia näkemyksiä teillä näistä on?
Onko maailma syntynyt joskus, vai onko se ollut ikuisesti? "
Aivan kuten Hawkins sanoo kirjassaan "ajan lyhyt historia" (ja perustelaa väitteensä siellä): Maailman kaikkeus on alkanut joskus, ts. se ei ole ikuinen. Tämän näkemyksen olen ottanut myös omakseni tosin, en pelkästään Hawkinsin ajatuksista..
"Uskotteko, että aika kulkee loputtomasti eteenpäin...vai minkä näköiset käsitykset teillä on ajasta? "
Uskon asiat sikseen.. Joku sanoi ajan kulun hidastuvan maailman kaikkeuden laajenemisen myötä, toinen taas nopeutuvan. Toisaalta liekö tuolla niin mitään merkitystä kun havaitsijana olen (olisin jos eläisin miljardeja vuosia) kumminkin ajassa mukana ja kiinni. Eli asia ei liiemmin edes kiinnosta tällä hetkellä..
"Oletteko ajatelleet, että miksi kaikki on tällaista, kun se on...siis minkälaisia näkemyksiä? Että miksi fysiikan lait ovat tällaisia...tai siis minusta on vähän outoa, kun kaikki tapahtuu juuri näin? "
Ei liene tarpeellista pohtia miksi fysiikan lait ovat juuri tälläisiä. Jos ne olisivat toisenlaisia, maailman kaikkeus olisi myös toisenlainen ja silloinkin joku pohtisi samaa asiaa, jos siinä toisenlaisessa maailmankaikkeudessa olisi mahdollista että ihmettelijää olisi edes päässyt kehittymään. Pitää vaan tyytyä tutkimaan tätä tälläistä maailman kaikkeutta, tämä on helpommin havaittavissa ja kokeiltavissa kun joku kuvitteellinen maailma. Tässäkin on vielä paljon tuntematonta tutkittavaksi ja kokeiltavaksi, ja voi mennä vielä todella kauan (jos koskaan) tunnetaan kaikki tämän maailmankaikkeuden fysiikan laitkaan läpikotoisin. (viittaan kvanttifysiikkaan ja suhteelisuusteoriaan)
Maailman kaikkeuden tuntemiseen ei todennäköisesti riitä ihmis rodun elinikä.. Valitettavasti. Liian iso paikka on se.. "Itseasiassa se on käsittämättömän iso. Niin iso että kun sitä ajattelee saa aikaan vain päänsärkyä, niinpä linnunradan liftarin käsikirja tyytyy kuvailemaan maailmankaikkeutta sanoilla "järjettömän iso"":Adams Douglas
No, pystytäänkö sitä selittämään, että mistä on syntynyt maailman kaikkeus? siis kai se on sitten syntynyt tyhjästä. Kumoaako se energian säilymis lain, eli että energia on aina sama?
Vai annatteko arvoa tällasille fysiikan laille.
sanoit:"Ei liene tarpeellista pohtia miksi fysiikan lait ovat juuri tälläisiä."
Joo, ei varmasti ole. Ajattelin vaan, että teillä on tapana pohtia juuri tällaisia asioita...no, erehdyin.
Sillä nehän ovat kaikkein hankalimpia asioita, jos ajatellaan, että Jumalaa ei ole...vai onko.
sanoit:"Uskon asiat sikseen.. Joku sanoi ajan kulun hidastuvan maailman kaikkeuden laajenemisen myötä, toinen taas nopeutuvan." Eikö nämä tavallaan ole uskonasioita, sillä näitähän ei voida tieteellisesti todistaa...tai en oikeastaan ole varma, sillä minulla ei ole tietoa asiasta.
Jos mietitään, mistä syntyi ensimmäinen hiukkanen koko maailmankaikkeuteen, on vastauksen tietenkin oltava jokin metafyysinen. Koska "ei mikään" ei synnytä mitään.
Eli periaatteessa ajan ulkopuolelta, toisesta ulottuvuudesta tullut purkaus tms. Loppuu fysiikan termien hallinta tässä pisteessä :)
Toisaalta tuntuu yhtä oudolta ajatukselta, että lopulta koko maailmankaikkeus häviää. Mutta kaikki voi toisaalta alkaa uudestaan. Ajan kääntyminen ympäri - silloin kaikki näyttäisi alkavan taas "tyhjästä".
Tällaiset probleemat eivät kosketa suoranaisesti ateisimia. Oli sitten ateisti tai teisti, voi pohtia, mitä oli ennen kaiken alkua, ja mitä on lopun jälkeen.
Tämän tapainen kysymyksenasettelu on myös tyypillistä niille toiveille, joissa ajatellaan tieteen löytävän jumalan jostain aika-avaruuden viimeisten tunnettujen laitojen "takaa". Mielestäni on järkevämpää keskittyä tämänhetkisen maailman tutkimiseen ja ymmärtämiseen.
"No, pystytäänkö sitä selittämään, että mistä on syntynyt maailman kaikkeus? siis kai se on sitten syntynyt tyhjästä. Kumoaako se energian säilymis lain, eli että energia on aina sama?
Vai annatteko arvoa tällasille fysiikan laille. "
Nykytietämyksen mukaanhan maailmankaikeus sai alkunsa alkuräjähdyksessä(suomennos hämää, BigBang on parempi termi), jota edelsi jonkinlainen "alkumöykky", ulottuvuudeton äärettömän tiheä piste josta kaikki materia lähti liikkeelle. Tätä "alkumöykkyä" ei ole mieltä lähteä pohtimaan sen enempää, koska mitään informaatiota siitä ei nykytietämyksellä voida saada. Samoin aika ennen "alkumöykkyä" on täysin merkityksetöntä, koska sieltäkään ei nykytietämyksellä ole mahdollista saada mitään informaatiota. Ainoastaan ajasta "alkumöykyn" jälkeen on mahdollista saada informaatiota, koska aika alkoi silloin. Eli kaikki materia ja energia (ja aika (huomatkaa sulut)) on kyllä ollut olemassa jossain, jonkinlaisessa olomuodossa.
"Ajattelin vaan, että teillä on tapana pohtia juuri tällaisia asioita...no, erehdyin.
Sillä nehän ovat kaikkein hankalimpia asioita, jos ajatellaan, että Jumalaa ei ole...vai onko. "
Miksi olisi mieltä pohtia asiaa, joka joka tapauksessa olisi vain teoreettista. Fantasia erikseen, joskus on toki kiva antaa mielikuvituksen lentää, mutta että vakavaan pohdintaan. Ei kannata..
"Eikö nämä tavallaan ole uskonasioita, sillä näitähän ei voida tieteellisesti todistaa...tai en oikeastaan ole varma, sillä minulla ei ole tietoa asiasta."
Lähinnä tarkoitin tuolla uskon asialla sitä että odotetaan mihin lopputulokseen "ne viisaat" ihmiset pääsevät ja miten todistavat väitteitään. En henkilökohtaisesti ole kiinnostunut asiasta, ennen kuin saavat teorioilleen jotain vahvistusta, jos sittenkään. Asia kumminkin ylittää minun käsityskyvyn kumminkin. En kumminkaan niele asioita pureksimatta kunnolla ja ymmärtämättä niitä. Paljon muutenkin on tuota älyttävää maailmassa.. :)
> No, pystytäänkö sitä selittämään, että mistä on
> syntynyt maailman kaikkeus?
Ihan ensimmäiseksi, jo pelkkä oletus alusta on liikaa. Ei ole mitään syytä olettaa, että universumilla on alku ja loppu. Alku ja loppu kuten aikakin ovat ihmisen käsitteellinen keksintö. Ihmiset havaitsevat ympärillään kuinka asioille voi nimetä alkuja ja loppuja: syntymä - kuolema, aamu - ilta, lähtö - maali. Ihmisille tyypillinen dualistinen ajattelutapa on vain yksinkertainen esimerkki tavasta mallintaa ympäristöä. Se ei suinkaan ole ainut. Kieli on vain muodostunut sitä suosivaksi. Tällöin helposti olettaa, että kaikki mikä on suhteessa aikaan sisältää alun ja lopun.
Nyt uskovainen helposti tarttuisi kiinni, että mites sitten oma tietoisuus. Eihän silläkään ole alkua ja loppua.
Tyypillinen tangentiaalinen viekoitus. Tartuitpa sanasta, hedelmiä tiedon puusta. Puusta, jonka hedelmät ovat petollisia. Katso ympärillesi ja huomaat, että ihmisiä syntyy ja kuolee ja kuolemassa tietoisuuden kannalta olennaiset edellytykset lakkaavat.
> siis kai se on
> sitten syntynyt tyhjästä. Kumoaako se energian
> säilymis lain, eli että energia on aina sama?
> Vai annatteko arvoa tällasille fysiikan laille.
Energian säilymisen kannalta näyttäisi olevan hyvin todisteita. Jos jonkin määrä on säilynyt, mikä antaa olettaa, ettei se olisi säilynyt koko ajan. Universumilla ei tarvitse olla alkua.
Tyhjä tai tyhjö on ikävä ajatuksena, että tulee heti mieleen 'ei mitään'. Jos mietit avaruudesta kuutiometriä tyhjöä, jossa ei ole mitään, se ei tarkoita, etteikö sillä tyhjölläkin olisi merkitys. Sehän on kaiken sen ympäröivän avaruuden välissä. Mistäs se siihen muodostuu? :)
Sinun on kyettävä erottamaan oma ajatuksesi ympäröivästä todellisuudesta. Ne eivät ole verrannollisia. Mieli on vain peili, jossa asiat heijastuvat pienemmässä muodossa ja se muutos pienempään tarkoittaa väistämättä, että jotain on pitänyt heittää menemään.
Jos ajattelet kynttilää ja sen liekkiä. Kun se puhalletaan ei liekkiä ole. Siinä siis voidaan havaita ilmiö 'ei mitään'. Mutta se ei tarkoita, että mitään olisi kadonnut sinänsä. Ainoastaan liekin olemassaolon kannalta tarvittavat edellytykset (keskittynyt lämpöenergia) ja sen seuraukset eivät kohtaa. Saatat todeta, että liekki on poissa ja siinä mielessä se on 'tyhjä' mutta liekki ei ole kadonnut mihinkään vaan se on vain olemassa ajassa taaksepäin. Jos se olisi todella kadonnut, et edes muistaisi siitä mitään. Aaaa... Ne seuraukset, ne seuraukset... Sanojen pohjalta pääsee kovin pitkälle metsään.
> sanoit:"Ei liene tarpeellista pohtia miksi
> fysiikan lait ovat juuri tälläisiä."
> Joo, ei varmasti ole. Ajattelin vaan, että
> teillä on tapana pohtia juuri tällaisia
> asioita...no, erehdyin.
No kysymys kiinnostaa sinänsä, että olisi kovin miellyttävää, jos voisi selittää kaiken ja sitten saada selityksen pohjalta jotain hyödyllistä irti.
Tunnetut fysiikan lait voivat olla varsin hyvin vain paikallinen ilmiö. Universumihan voi aivan hyvin olla vaikka viiva, jossa me olemme vain piste ja ennen meitä ja meidän jälkeen viivalla fysiikan lait muuttuvat jatkuvasti. Ainoa kohta, missä viivalla pohditaan ja tutkitaan ympärille on ehkä juuri se meidän piste, koska se on ainoa paikka, missä fysiikan lait ovat järjestäytyneet siten, että elämää ylipäätänsä on.
Kyseinen teoria ei ole tieteellisesti pätevä sillä sitä on mahdoton nykyisellään testata ja mahdollisesti osoittaa vääräksi. Se siis lukeutuu, kuten monet muutkin universumin alkuja loppuja tai reunoja luotaavat teoriat, science finctionin piiriin. Uskonnot, sadut ja myytit yleensäkin lähtevät useimmiten ihmisestä ja sosiaalisita rakennelmista liikkeelle. Asioille ja tapahtumille muodostetaan identiteettejä, joilla on omat motiivinsa ja jotka vaikuttavat maailmaan ihmisen kaltaisen toimijan tavoin. Tällaisena ne eivät edes lähde tarkastelemaan sitä koneistoa, sen sisältämiä oletuksia, millä niitä rakennetaan. Niissä on helposti havaittavissa inhimillisiä motiiveja, haluja ja toiveita sille miten asiat toimivat. On aika hurjaa seurata, kuinka joku kykenee rakentamaan omnipotentin identiteetin ja sitten kuvailee kuinka se toimii ja alkaa vaatiman sen pohjalta muilta jotain. Kyseiseen identiteettiin laitetaan luonnollisesti kaikki se, mitä itsessä on, eli siitä tulee aika lailla ihmisen oloinen. Sama voidaan havaita tieteiskirjallisuudessa, missä kaikki avaruuden muukalaiset ovat jollain tapaa ihmisen muunnelmia ja ne eroavat ihmisestä ainoastaan siinä, että jotkin piirteet tai kyvyt ovat väärin mitoitettuja.
Tässä tiede astuu peliin. Tiede ei tiedonhakureissussaan ole ihmisistä yksilötasolla riippuva. Tiedettä tekevien yksilöiden merkitys sen kannalta on toimia koneen osasina, tiedon ja sovellutuksien tuottamisessa tarvittavana polttoaineena ja alustana. Yksilöiden motiivit, halut ja toiveet eivät vaikuta siihen millaista tuotettu tieto on. Jälkikäteen tarkasteltuna, laadultaan tieto on sellaista, että samoihin tuloksiin päästään eri reittejä. Vaikka lopullinen muoto voisikin vaihdella, niiden voidaan havaita sisältävän saman yhteiden pohjan, toinen teoria on toista yleisempi tai ne ovat samat. Kukin tiedettä tekevä yksilö saa muten ajatella maailman asioista ihan kuten lystää. Se mikä on tietoa saadaan vain tieteellisen metodin kautta:
http://en.wikipedia.org/wiki/Scientific_method
> Sillä nehän ovat kaikkein hankalimpia asioita,
> jos ajatellaan, että Jumalaa ei ole...vai onko.
Jumalasta ei ole havaintoa. Psykoosi selittää oman identiteetin projisoimisen ympäristöön, esineisiin, maailmankaikkeuteen ja toisille planeetoille paljon paremmin. Kun joku puhuu Jumalasta ja vaatii yhteiskunnan ja ihmisten elämän järjestämistä siltä pohjalta ilman todisteita on sama, kuin joku tulee kadulla vastaan ja kertoo, että vihreät muukalaiset tulevat ja pyyhkivät kaikki hengiltä joskus tulevaisuudessa, jos kaikki eivät ala pitämään kenkiä väärissä jaloissa. Laadullisesti noissa kahden eri tahon esittämissä vaatimuksessa ei ole mitään eroa.
On varmaan jokin alkukantainen luonnollinen tarve hakeutua yhteisön pariin. Onhan se aika hurja ajatus, että täällä ollaan, ihan yksin, pelkkä hiekanjyvä, kuuman sulan kivimassan päällä, lentäen tyhjössä 30 000 km/s, suhteessa aurinkoon, joka on täysin käsittämättömän kokoinen kontrolloimaton reaktori, jotka yhdessä lentävät kaikkeen muuhun ympäröivään galaksiin nähden, joka lentää vuorostaan... Pelkkä hiekanjyvä, ilman merkitystä kuin se minkä itse sille keksii. Voihan siinä olla hieman turvaton olo. Tännehän voi osua vaikka jokin iso kivipala, kun ei niitä kukaan ohjaa. Tekee mieli hakeutua isän ja äidin turvaan. Jumala on aika vinkeä keksintö.
> sanoit:"Uskon asiat sikseen.. Joku sanoi ajan
> kulun hidastuvan maailman kaikkeuden
> laajenemisen myötä, toinen taas nopeutuvan."
> Eikö nämä tavallaan ole uskonasioita, sillä
> näitähän ei voida tieteellisesti todistaa...tai
> en oikeastaan ole varma, sillä minulla ei ole
> tietoa asiasta.
Aika on ihmisen rakennelma siten, että kyse on vain alkeishiukkasten jatkuvasta vuorovaikutuksesta keskenään. Universumilla ei ole sisäistä kelloa, josta aika tarkistetaan vaan ajan voidaan havaita etenevän eri paikoissa eri nopeudella ja se eteneminen havaitaan vain muutoksesta. Aika = muutos. Jo siksi puhuminen alusta ja lopusta osoittaa vain kuinka yksinkertainen virhe syntyy, kun otetaan sanoin muodostettu malli ympäröivän paikallisen maailman yksinkertaisten havaintojen luonteesta ylimmäksi totuudeksi. Niin ei voi tehdä.
Maailman synty:
Jos kyse on maailmankaikkeudesta, niin ongelma on aika kinkkinen. Aika sekä avaruus ovat nimittäin toisissaan kiinni; et voi saada yhtä ilman toista. Maailmankaikkeudella on alku, mutta ei ole olemassa aikaa ennen maailmankaikkeutta. Eli maailmankaikkeudella on alku, mutta se on myös ollut aina (jokaisessa "ajan pisteessä") olemassa.
Ikuisuus:
Aikaväli, joka kestää äärettömän kauan aikaa. Tapahtuma, joka ei koskaan lakkaa, on ikuinen.
"Fysiikan lait":
Näen asian näin: jos fysiikan lait olisivat erilaiset, niin silloin maailmankaikkeus olisi erilainen ja olisi ehkä jokin erilainen "eliö" ihmettelemässä miksi asiat nyt ovat näin.
Fysiikan lait selittävät/kuvaavat maailmankaikkeuden olemusta.
sanoit:"Näen asian näin: jos fysiikan lait olisivat erilaiset, niin silloin maailmankaikkeus olisi erilainen ja olisi ehkä jokin erilainen "eliö" ihmettelemässä miksi asiat nyt ovat näin. "
Totta toi on, mutta silti se ei oikeen anna selvää vastausta kysymykseen. Siinä vaan kerrotaan, että mitä olisi tapahtunut, jos näin ei olisi.
Mutta mikä määrännyt sen, että mitkä lait otetaan käyttöön. Luonto itse vai?
"Mutta mikä määrännyt sen, että mitkä lait otetaan käyttöön. Luonto itse vai?"
Kukaan mitää lakeja tai käyttöönottoja määrännyt....
Opiskele
Syvällisiä, käsityskyvyn (ja kielen) rajoilla liikkuvia kysymyksiä. Mutta yritetään :)
Maailmankaikkeus on kenties syntynyt joskus. Tällöin sen tulisi myös kuolla joskus. Ehkä se kutistuu yhdeksi pisteeksi, räjähtää itsensä "sisälle" kuin mustan aukon kautta ja siinä on taas uuden maailman alkuräjähdys...
Ihmisellä on tapana käsittää kaikki aikajärjestyksessä. Jos voidaan määrittää hetki, jolloin maailmankaikkeus syntyi, ihminen alkaa heti miettiä, mitä oli ennen sitä. Jos ei ollut mitään, kuinka kauan ei ollut mitään? (Paradoksaalinen kysymys: jos ei ollut mitään, ei ollut aikaa.)
Jos maailma taas on ollut ikuisesti...sitten se on ollut. Äärettömyys on ihmiselle mahdotonta käsittää. Paitsi nimenomaan niin että ajattelee suurta, vielä suurempaa, senkin taakse, ja vielä... ja laittaa loppuun "jne." :) Ikuisuudessa on juuri se idea että sitä ei voi ajatella loppuun. Pitää jättää ajattelu kesken.
Miksi kaikki on tällaista - siis fysikaalisessa mielessä? Hmm. Koska näin on. Jossain toisessa paikassa voi olla toisella tavalla ja sielläkin voitaisiin ihmetellä samaa. Ikuinen eksistentialismin ongelma. Miksi olen? No että voisin miettiä sitä! :) Jos en olisi, en pystyisi myöskään miettimään. Tai oikeastaan olen, jotta voisin olla mahdollisimman hyvin.
Hyvin teoreettisia kysymyksiä. Hyvin teoreettiset vastaukset.
liittyen tähän:
sanoit"Jos maailma taas on ollut ikuisesti...sitten se on ollut."
Niin, että tämmönen ajatus, mikä voi olla aika vaikee selittää:
Jos aina on ollut jotain, niin se tarkoittaa, että ennen meitä on ollut ikuisuus. Sillä jos se aika, mitä ennen meitä on kulunut, voitaisiin mitata, niin silloin jossain vaiheessa päästäisiin ajan alkuun, jolloin aika olisikin joskus alkanut. Siis se aika, joka on ollut meitä, on kirjaimellisesti "mittaamaton" eli sama kuin ikuisuus.
Ja sitten se ongelma: Siis ikuisuus ei lopu koskaan, mutta silti me vielä tämän "mittaamattoman" ajan, eli ikuisuuden jälkeen elämme. Sehän on mahdotonta, koska ikuisuus ei lopu koskaan ja silti se on loppunut.
Sitten tulin tulokseen, että järki on väärä työkalu tällaisten asioiden miettimiseen ja olen jättänyt oikeastaan asian siihen.
"Sitten tulin tulokseen, että järki on väärä työkalu tällaisten asioiden miettimiseen ja olen jättänyt oikeastaan asian siihen."
Hyvin sanottu! Järkeilemällä ei saada kuin suppea maailmankuva aikaiseksi koska ihminen todellakin on rajallinen olento. Mutta toisaalta maailma on tasan sellainen, mihin ihmisen käsityskyky riittää. Ikuisuus, äärettömyys, olematon ovat käsitteitä joita ihminen ei voi ymmärtää, siksi niitä ei myöskään pitäisi yrittää määritellä.
...ei tarkoittane ajallisesti `ikuisuutta´ ,kö ?!?
Vaan vain mittauksen epätäydellisyyttä(?),kö ?!?
Ällimme hahmotelman ulosannin mukaan...!?!
Miksi ihmeessä hylätä järki ajatustemme tulkitsemisessa,kun parempaakaan työkalua ei meillä liene käsillä,kö ?!?
Se tiedon tasohan määrännee kulloisenkin ajatuksemme juoksun notkeuden,kö ?!?
Uskiksilla se taasen lienee valitettavasti melko hakusessa...?!?
lol
;-)
ensin en ymmärtänyt kun luin mutta nytten,
aika kiintoisaa, minusta se ei sinällään mahdottomalta kuulosta muualla kuin käsitemaailmassa mutta pohdinnan arvoinen.
Viha ja fleimaus täällä säästetään lähinnä MarkoLindeille ja muille trolleille jotka ovat ajan myötä osoittaneet etteivät ole kiinnostuneita rakentavasta kaksisuuntaisesta keskustelusta.
K: "Onko maailma syntynyt joskus, vai onko se ollut ikuisesti?"
V: Tällä haavaa näyttää siltä, että data viittaa siihen että maapallo on muodostunut samassa prosessissa jossa muu aurinkokunta asettui.
K: "Uskotteko, että aika kulkee loputtomasti eteenpäin..."
V: Uskon että fysiikantutkimus saa tulevina vuosina niin paljon uutta selville ajan ja tilan luonteesta ettei juuri tällä hetkellä minun kannata lukea aiheesta juuri muuta kuin Hawkingin Brief History ja sen mahdollisia päivityksiä.
K: "Oletteko ajatelleet, että miksi kaikki on tällaista, kun se on..."
V: Olen ajatellut. Uskonnoilla on tähän kysymykseen erilaisia vastauksia joille ei löydy varsinaisia tervejärkisiä perusteluita. Mikäli tähän kysymykseen löytyy joskus perusteltu vastaus, se tulee varmaankin fysiikan tutkijoilta, mutta tätä vauhtia vasta useiden satojen tai tuhansien vuosien päästä.
Uskon, että kaikki mitä nyt on on ollut aina, eikä ole olemassa mitään ajan alkua. Kaikki se mitä me nimitämme syntymiseksi on itseasiassa jonkin muuttumista joksikin muuksi.
Jumala ei mielestäni selitä mitään, vaan aiheuttaa vain lisää kysymuksiä. Uskovat väittävät, ettei maailmaa voi olla ilman, että sen on joku luonut, mutta eivät ihmettele, miten se jumala voi olla olemassa ilman, että sen on joku luonut.
Oikeastaan voisin kiteyttää vastaukseni näin: luultavasti ehdin kuolla ennenkuin alan tutkijat saavat selville todella jänniä ja käänteentekeviä asioita aiheesta ja ehtivät testailla teorioitaan.
Tämä on se hinta jonka saattaa joutua maksamaan rehellisestä suhteesta maailmankaikkeuteen.
Heh, sulla on selvästi joku vaihe menossa... Nää kysymykset kun tuntuu jotenkin hirmu tutuilta. :-)
Mutta asiaan...
"Onko maailma syntynyt joskus, vai onko se ollut ikuisesti?"
Ei harmainta aavistusta.
"Uskotteko, että aika kulkee loputtomasti eteenpäin...vai minkä näköiset käsitykset teillä on ajasta?"
Mitä on aika? Kun katsoo kelloa tai auringonnousua, on helppo olla käsittävinään mitä aika on. "Aika" on näppärä käsite jolla saadaan arkisia asioita järjestykseen. Hawking ja kumppanit ovat tietty asiaa pohtineet tieteellisemmin; pohtikoot edelleenkin. Mutta leikipä hetki ajatuksella että "aikaa ei ole". Asiat tapahtuvat, asiat muuttuvat, ja kaikki on kuitenkin edelleen yhdessä hetkessä. Meidän "tavisten" näkökulmasta aika on käsite omassa mielessämme järjestelemässä merkityksellisiä tapahtumia peräkkäin.
"Oletteko ajatelleet, että miksi kaikki on tällaista, kun se on...siis minkälaisia näkemyksiä? Että miksi fysiikan lait ovat tällaisia...tai siis minusta on vähän outoa, kun kaikki tapahtuu juuri näin?"
Sopivasti taipuvaisella ihmisellä tällainen pohtiminen johtaa helposti päätelmään, että jonkin on ollut pakko luoda kaikki, tai muuten missään ei ole mitään järkeä. Tämä on ihmisten kirous: älyä löytyy tarpeeksi miettimään näitä, muttei löytämään ratkaisua! Muista, että olet enimmäkseen alitajuinen olento, kokoelma soluja, jotka toimivat geneettisen koodin mukaisesti. Tietoinen, ajatteleva osasi on vain kuorrutus kaiken sen päällä. Tietoisen osasi on tarkoitus keksiä keinoja selvitä paremmin ympäristössäsi. Mieti ja käytä järkeäsi ja tee elämästäsi sitä mitä haluat.
(Nyt lähti mopo käsistä. =)
Vastaus kysymykseesi on kohdaltani, että kyseessä on ihmisen näkökulmasta silkka sattuma. Koita keksiä havainnoillesi jotain käyttöä. ;-)
"nöyrällä mielellä kysyisin teiltä, että mitä te ajattelette maailman synnystä, ikuisuudesta yms?"
Mukavaa nähdä uskovainen, joka on liikkeellä nöyrällä mielellä. Liian harvassa teitä.
"Onko maailma syntynyt joskus, vai onko se ollut ikuisesti?"
Tähän on itselläni kahdenlainen vastaus. Uskon toisaalta, että ihmisen logiikka vaatii ajattelemaan: kaikki, joka loppuu on joskus alkanut ja samoin kaikki, joka nyt on, on jostain alkanut. Tässä mielessä olemme jossain olemassaolon alun ja lopun janalla. Toisaalta taas uskon, että kaikki olemassaolo on jatkumoa. Ei ole koskaan ollut olemassaolon tilaa, jossa ei ole mitään, mutta voi olla hyvinkin, että se olemassaolo on jotain sellaista, jota me emme oman logiikkamme rajoittuneisuuden vuoksi pitäisi olemassaolona. Yksi asia, joka rajaa vielä omaa ymmärrystämme logiikkamme ohella on se, että voimme kuvata asioita vain kielellisesti ja meidän kielemme on rajallinen. Uskon, että kaikkea ei voi, eikä pidä alkaa kuvailla sanoin. Tästä syystä en myöskään pidä sanaa "jumala", yhtään sen kummempana kuin sanaa "rakkaus". Molemmat ovat niin tulkitsijaansa, tulkintaansa, kieleen kuin kulttuuriin sidonnaisia asioita ja jokaisella ihmisellä on oma käsityksensä tai käsittämättömyytensä niistä. Joskus on parempi olla hiljaa ja kokea.
"Uskotteko, että aika kulkee loputtomasti eteenpäin...vai minkä näköiset käsitykset teillä on ajasta?"
Tähän olen jo osaksi vastannut, mutta lisään aikakäsitykseen vielä sen, että aika on niin kauan kuin on joku tulkitsemassa aikaa. Sen sijaan universaalisti ajatellen se asia, jonka tulkitsemme ajaksi on ikuisesti ja tulee olemaan. Kaikkeus ei ole koskaan ollut tilassa, jossa ei ole ollut mitään, enkä usko, että se koskaan tulee olemassa sellaisessa tilassa. Eri asia on sitten se, että onko ja tuleeko olemaan ihmiskunnan kaltaisia 'sivistyneitä' (barbaareja), jotka pohtivat tällaisia asioita ja aikaa.
"Oletteko ajatelleet, että miksi kaikki on tällaista, kun se on...siis minkälaisia näkemyksiä? Että miksi fysiikan lait ovat tällaisia...tai siis minusta on vähän outoa, kun kaikki tapahtuu juuri näin?"
En ole laisinkaan varma, mitä tarkoitat, mutta elämä on, mitä elämä on. Ihmisen on vaikea ymmärtää luonnonlakeja. Minä itse en ole tiedettä arvostava ateisti, enkä myöskään pidä itseäni rationalistina, vaikka hyvin järjellisesti kai asiani joskus selitän. Mutta sanoisin ihmisen perustilan olevan sellainen kuin ihminen on lapsena. Silloin kaikki on ihmeellistä ja outoa. Sellaista asennetta pyrin pitämään itsessäni yllä, koska en halua jumittua johonkin tiettyyn oikeaan ja väärään, koska se kaikki voi olla väärää ja/tai oikeaa.
Jos haluat tutustua luonnonlakeihin ja ensimmäisiin luonnonlaeista kumpuaviin ajatuksiin, kannattaa tutustua shamanismiin, animismiin ja taolaisuuteen. Shamanismi ja animismi kenties tarvitsevat jo jonkin verran erikoistuneisuutta, joten taolaisuus, jossa on rippeitä kumpaisestakin on ehkä helppotajuisinta. Vaikka kyseissä uskonnossa/filosofiassa ihmettely oli hyve, sen suojista on kummunnut lukuisia tieteellisiä löytöjä ja keksintöjä, joita länsimaalaiset pitävät 'ominaan'. Lähtökohtaisesti länsimaalaisten ajattelutapa vain on suunnitelmallista, päämäärällistä ja käytännöllistä. Taolaisuudessa (kiinalainen uskonto) asiat ovat hieman eri tavalla ja sen vuoksi sen antama selitys on sellainen, että se sulkee sisäänsä kaikki selitykset, eikä mikään ole lopulta niin ihmeellistä...