Raamatun erilaisista tulkintatavoista, vaikkapa luonnosta ja Raamatusta löytyvin esimerkein?Kauan sitten Kymenlaakson suunnalla autolla ajellessani erään henkilön kanssa etsimme autoradiosta uutiskanavaa ja huomasimme kahden eri paikallisradion toimittajien käyvän keskenään sanasotaa ja huulenheittoa.
Oli helteinen viikonloppu, ja kumpikin toimittaja yritti houkutella lähiseudun ihmisiä oman kaupunkinsa yleisötilaisuuksiin. Toinen näistä toimittajista kehui omia tulevia tilaisuuksia ja täällä olevaa lämmintä säätä ja sanoi siellä naapurikaupungissa olevan pakkasta miinus 24 astetta. Kaverini sanoi, että miten tuo toimittaja noin paksua valetta latelee, eihän tuota kukaan usko.
Sillä hetkellä Pyhä Henki puhui minulle, että Jumala on jo Hoosean aikana kikkaillut sanassaan itseisarvoilla negaatioilla: "Ja on tapahtuva, että siinä paikassa, jossa heille on sanottu: »Te ette ole minun kansani», siinä heitä kutsutaan elävän Jumalan lapsiksi." (Rm.9:26).
Yritin jo aiemmin saada tästä aiheesta keskustelua, mutta jostakin syystä arvoisat pastorit eivät suvaitse vastata eikä ottaa kantaa tähän asiaan, vaikka esimerkiksi Paavali on tähän syvällisesti perehtynyt, koskapa hän kirjoittaa ihmisille annettujen lupausten olevan erikoisasemassa meitä vastaan puhuttuun sanaan nähden.
"Sillä niin monta kuin Jumalan lupausta on, kaikki ne ovat hänessä »on», sentähden tulee hänen kauttaan myös niiden »amen»."
Edellisen vastalukuna eli negaationa Paavali kirjoittaa Jumalan tekona: "ja pyyhki pois sen kirjoituksen säädöksineen, joka oli meitä vastaan, ja oli meidän vastustajamme; sen hän otti meidän tieltämme pois ja naulitsi ristiin", (Kol.2:14).
Jos matemaattisten aineiden opetus olisi yliopistoissa ja korkeakouluissa yhtä takapajuista kuin teologinen opetus, ei siellä vielä nollaa pienempiä lukuja tunnettaisi.
Oli helteinen viikonloppu, ja kumpikin toimittaja yritti houkutella lähiseudun ihmisiä oman kaupunkinsa yleisötilaisuuksiin. Toinen näistä toimittajista kehui omia tulevia tilaisuuksia ja täällä olevaa lämmintä säätä ja sanoi siellä naapurikaupungissa olevan pakkasta miinus 24 astetta. Kaverini sanoi, että miten tuo toimittaja noin paksua valetta latelee, eihän tuota kukaan usko.
Sillä hetkellä Pyhä Henki puhui minulle, että Jumala on jo Hoosean aikana kikkaillut sanassaan itseisarvoilla negaatioilla: "Ja on tapahtuva, että siinä paikassa, jossa heille on sanottu: »Te ette ole minun kansani», siinä heitä kutsutaan elävän Jumalan lapsiksi." (Rm.9:26).
Yritin jo aiemmin saada tästä aiheesta keskustelua, mutta jostakin syystä arvoisat pastorit eivät suvaitse vastata eikä ottaa kantaa tähän asiaan, vaikka esimerkiksi Paavali on tähän syvällisesti perehtynyt, koskapa hän kirjoittaa ihmisille annettujen lupausten olevan erikoisasemassa meitä vastaan puhuttuun sanaan nähden.
"Sillä niin monta kuin Jumalan lupausta on, kaikki ne ovat hänessä »on», sentähden tulee hänen kauttaan myös niiden »amen»."
Edellisen vastalukuna eli negaationa Paavali kirjoittaa Jumalan tekona: "ja pyyhki pois sen kirjoituksen säädöksineen, joka oli meitä vastaan, ja oli meidän vastustajamme; sen hän otti meidän tieltämme pois ja naulitsi ristiin", (Kol.2:14).
Jos matemaattisten aineiden opetus olisi yliopistoissa ja korkeakouluissa yhtä takapajuista kuin teologinen opetus, ei siellä vielä nollaa pienempiä lukuja tunnettaisi.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Kysymys on lainalaisuudesta armon alle.
Hoosea kirjoittaa pakanoille tulevasta armosta uskon kautta.
Pakanathan eivät olleet Jumalan kansa, eikä pakanat olleet Jumalan rakkaita, pakanat eivät olleet Jumalan kansa,
Jeesuksessa pakanat ovat Jumalan kansa.
Paavli jatkaa. "Mitä me siis sanomme? Sen,että pakanat, jotka eivät tavoitelleet vanhurskautta, ovat saavuttaneet vanhurskauden, nimttäin uskosta tulevan vanhurskauden.
Sitävastoin Israel, joka tavoitteli vanhurskauden lakia, ei sitä saavuttanut.
Miksi ei? Sentähden, etteivät isarelilaiset tavoitelleet sitä uskosta vaan ikäänkuin teoista. He loukkaatuivat kompastuskiveen, niinkuin on kirjoitettu. "Minä panen Siioniin kompastus kiven ja loukkauskallion, mutta joka uskoo häneen, ei joudu häpeään."
On siis kysymys Israelin oikeudesta olla Jumalan kansa, nyt he eivät olekkaan se oikea Israelilainen kansa, koska hylkäsivät Kristuksen,
nyt pakanat ovat Jumalan kansa Kristuksessa, se pyhien joukko, joka on uudestisyntynyt elävään uskoon, on oikea ISRAEL, hengellinen Israel, vaikka ei niin pitäisi, on kuitenkin, Israelin luopumuksen tähden, Jumala kääntyi pakanain puoleen valitakseen itselleen kansan, joka ei pitäisi olla Hänen kansansa.
Laki murskattiin Kristuksessa, aivan niinkuin Mooses särki lain taulut siinailla.
Nyt tämän Jaasuksen Kristuksen Golgatalla tekemän työn ansiosta pakat ovta etoietettuja olemaan Jumalan kansa.
Kunnes Israelista pelastuu jäännös, niin heidätkin otetaan Jumalan kansaksi, ensin tunnustavat Jeesuksen Messiaakseen.
Että ei Jumala "kikkaillut", vaan puhui Hoosean kautta Kristuksessa tulevasta . uskon kautta saatavasta vanhurskaudesta, vastakohtana sille mitä Israel ei saavuttanut lakivanhurskauden kautta.
saattavat olla todella yksinkertaisia, ja selostit sen osan oikein, mutta loppuosaa et kommentoinut. Hoosean kohdan otin esimerkiksi sille, että siinä Jumala itse on melko suorasti vihjannut, että hänen ihmisiä vastaan antamissa lauseissa saattaa olla ironiaa, joka yleensä pitäisi käsittää vastakkaisena siitä, mitä on sanottu.
Kun tämä asia minulle itselleni avautui, niin minua hämmästytti, että Jumalan sanaankin voi soveltaa matemaattisia itseisarvosääntöjä; sillä onhan tunnettua, että jos itseisarvolle pannaan negatiivinen etumerkki, itseisarvo menettää merkityksensä ja kääntyy vastaluvuksi.
"Sillä niin monta kuin Jumalan lupausta on, kaikki ne ovat hänessä »on», sentähden tulee hänen kauttaan myös niiden »amen»", (2.Kor.1:20).
Mutta voiko samassa merkityksessä sanoa »amen» myös sille "kirjoitukselle, jonka hän pyyhki pois säädöksineen, joka oli meitä vastaan ja oli meidän vastustajamme; sen hän otti pois meidän tieltämme ja naulitsi ristiin?" (Kol.2:14).
Näissä kahdessa jakeessa ilmoitetun asian sisältöhän on ollut kieltämättä vastakkainen; lupaukset vs. meitä vastaan olleet kirjoitukset, jotka on tehty tehottomiksi ottamalla pois ja naulitsemalla ne ristiin.
Olen arvostellut helluntailaisuutta juuri näiden jakeiden perusteella, kun näyttää siltä, että ainakin osa helluntaisaarnaajista panee jopa suuremman arvon sille Jumalan sanalle, joka on kirjoitettu ihmisiä vastaan, kuin lupauksille, joille ilman mitään varauksia saa sanoa »amen».
Jospa kommentoisit, rakas Olevainen!
lain ja armon suhteesta.
Lakihan oli kielteinen, ja on edelleenkin,ilman Jeesusta, Jeesus Kristus on myönteinen lakiin nähden, kun se koskee syntistä ihmistä, siinä ei ole yhtään, EI !
Miksi sitten ei ole nekatiivistä, juuri tuon yllä luetun Sanan tullessa täydellisti täytetyksi.
Hän oman ruumiinsa uhrin kautta suoritti täydellisen pyhityksen, kertakaikkisen vapauden siitä laista joka oli meitä vastaan.
Sen Hän. Jeesus, kantoi ruumiissaan ristin puulle, siellä tuo vastustaja, joka oli lainmiekkana vartioimassa elämänppuun tietä, ettemme vaan söisi siitä elämän puusta ja eläisi ianakikkisesti.
Tämä Jumalan laki on yhtä pyhä kuin on Jumala itse, ei siis ollut mitään mahdollisuutta palata lankeemuksen jälkeen paratiisiin.
Nyt Jeesus tuli, ja teki sen, mikä meille langenneille oli mahdottomuus.
niinpä Hän Jeesus Kristus pyyhi lain säädöksineen tieltämme, tie on auki "taivasta myöten", ei ole lain häivääkään enää esteenä elämänpuun lähteelle, lähde on tietenkin JEESUS, joka vain voi antaa iankaikkisen elämän.
Siksi Hänessä on kaikki ON, kun taas lainvanhurskauden vaatimuksissa kaikki oli meitä vastaan, koska, jos rikkoo yhdessä kohden lain, rikkoo koko Jumalan lain.
Jeesuskessa on lakikin nyt meille ON, koska Kristus on lain loppu !
Siksi Jeesuksen tähden, koko Raamattu on uudestisyntyneelle ihmiselle iso ON! Siellä ei ole tuomion sanaa sille, jos ja kun on yhteydessä oksana elämänpuuhun, aitoon viinipuuhun, Jeesukseen Krisutukseen!
Toisaalta taas, jos ei ole yhteyttä Jeesukseen, eikä ole oksana Hänessä, on vääjäämättömästi edelleen tuon Jumalan hirmuisen lain alainen, jota on mieletöntä, edes yrittää täyttää, että sen kautta pelastuisi, siis lainvanhurskauden kautta.
Ulkopuolella Jeesuksen, on edelleen lainvanhurskauden miekka taivaanportilla.Sama leimuava lainmiekka vartioi yhtä pyhänä ja voimallisena, kuin silloin Eevan ja Aadamin poistuessa paratiisita.
Siksi Jumalan tahto Jeesuksessa Kristuksessa on, että kaikki ihmiset pelastuisivat. Tulisivat tuntemaan totuuden, joka on Jeesus Kristus.
"Hän on tie totuus ja elämä."
Mistään muualta on turha yrittää luikerrella tuosta portista.
hyvästä vastauksestasi. Mutta siinä jää vielä selvä ristiriita Raamatun Sanan ja "ulkopuolella Jeesuksen" -termin kanssa, kun kirjoitit:
>> Ulkopuolella Jeesuksen, on edelleen lainvanhurskauden miekka taivaanportilla.Sama leimuava lainmiekka vartioi yhtä pyhänä ja voimallisena, kuin silloin Eevan ja Aadamin poistuessa paratiisita.
Avausosaan kehaisit vastauksen olleen yksinkertainen. Joko tähän jatko-osaan vastaaminen meni kaksin- tai moninkertaiseksi, kun et ole ehtinyt vastaamaan? Tosin ymmärrän sinua, kun hintit ovat aina kintereilläsi ärsyttelemässä. On ehkä hyväksi välillä levätä ja rauhoittua. Koetetaan kestää!
Näin! ~
matkakertomus, mutta kun Paavali on kertonut siitä "Jumalan tahdon salaisuudesta, Jumalan armotaloudesta, jonka hän AIKOJEN TÄYTTYESSÄ aikoo toteuttaa, - on yhdistävä Kristuksessa yhdeksi kaikki, mikä on taivaissa ja mitä on maan päällä", (Ef.1:9,10).
pelastukseen Jeesuksessa, ja siihen, että jos ei usko, joutuu kadotukseen, niinhän Jeesus sanoi? Tai siihen, että jos uskoo pelastuu? Mistä, ensinnäkin tulevasta vihasta, ja lopuksi iankaikkiselta kadotukselta.
"Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu, joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen."
Mitä tekemistä näillä Raamatun kohdilla on yhteistä, paitsi se, että Jeesus on kaikkeuden Herra. Ja että kaikki kerran alistetaan Hänen jalkainsa ja valtansa alle, ja kun lopullinen "vallanjako" on, antaa Hän kaiken vallan takaisin Isälle, että kaikki olisi niinkuin on alussa ollut.
matkalla, on sitä "vallan jakoa" myös Elämän ja Kuoleman kesken, näyttää jopa Kuolema olevan voitolla. Pitänee huomauttaa, että Kuolema jakeissa 1.Kor.15:54,55 tarkoittanee samaa kuin "lihan mieli on Kuolema",(Rm.8:6), jota vastaan Kristuksen mieli taistelee, ja on lopulta sen nielevä. Mutta kun "»Kuolema on nielty ja voitto saatu». »Kuolema, missä on sinun voittosi»? »Kuolema, missä on sinun otasi»?
Niin, sanopa sinä, missä on kaikki se, minkä Elämä on niellyt ja uudeksi sulattanut? Mielestäni nuo korinttolaisille Paavalin kirjoittamat lauseet heijastavat Paavalin kautta täydellistä Kristuksen Jeesuksen voittoa Kuolemasta ja pahan vallasta. Jumala ei tarvitse tehdä kompromissia eikä jakaa voittoa kenenkään kanssa.
on näiden ero?: >>"Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu, joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen."
"Armo teille ja rauha häneltä, joka on ja joka oli ja joka tuleva on..."
Jeesus Kristus syntyi ihmiseksi maailmaan, jossa hän jo oli. Hän syntyi omaan läsnäoloonsa.
"Sillä hänessä luotiin kaikki, mikä taivaissa ja mikä maan päällä on, näkyväiset ja näkymättömät, olkoot ne valtaistuimia tai herrauksia, hallituksia tai valtoja, kaikki on luotu hänen kauttansa ja häneen,
ja hän on ennen kaikkia, ja hänessä pysyy kaikki voimassa."
Ihminen Jeesus Kristus vaelsi ihmisenä omassa maailmassaan, mutta maailma ei tuntenut häntä. Maailma ei siis tuntunut itseään, eivätkä ihmiset tunteneet itseään.
Kristus syntyi omaan maailmaansa siksi, että se tulisi tuntemaan itsensä. Hän toi meille tiedon siitä, keitä me olemme hänessä.
Jeesus saarnasi: "Minä olen isässä, ja te olette minussa, ja minä olen teissä."
Jeesuksen Kristuksen kuolema on itsensä tuntemisen siemen. Tämän siemenen Jumala antoi meille Pojassaan.
Kun maailma ei tullut tuntemaan Jumalaa (itseään) viisauden avulla, Jumala päätti ilmoittaa meille itsensä saarnauttamansa ristinhullutuksen kautta.
Kristuksen ristin merkitys on siis suuri. Vaikka kukaan ei ole hänen ulkopuolellaan, ilman ristin saarnaa emme voisi tulla tietämään sitä. Kukaan ei voisi tulla tuntemaan itseään ilman häntä, joka syntyi ihmiseksi meidän vuoksemme. Hän kuoli vuoksemme, ja hän elää vuoksemme.
"Ja Minä Elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa..."
Tämä maailma on vain tyhjä hauta, sillä Kristus on noussut.
ei kukaan uudestisyntymätön pääse, ei kenenkään liha ja veri pääse, sillä ei yksikään fariseus voi lihaansa pyhittää taivaskelpoiseksi. Mutta ei sitä todennäköisesti loputtomasti kidutetakaan, koska Pietari sanoo herjaajille käyvän samalla tavalla kuin luonnostaan häviämään syntyneille eläimille. Epäloogista on sekin olettaa, että Jumala häviäisi sodan pahaa vastaan.
>>Kysymys vaan on: Kuka on Kristuksessa?>Minusta on epäraamatullista "julistaa" Sanaa, joka ei tunnusta, että niin taivas kuin myös helvetti tai kadotus ovat yhtä todelliset.>Miksi sitten ylipäätään Jeesus antoi lähetyskäskyn, jos kerran kaikki pelastuvat loppujenlopuksi? Ei mitään logiikkaa, koko evankelioinnissa, ja ylipäätänsä Raamatun opetuksissa, jos kadotus, ero Jumalasta on satua?