Juudas seurakunnassamme

Puhut potaskaa.
Olet sapatin vastustaja joka uskot ikuiseen piinaan.

Hei-


Hyvää viljaa ja helvetin ruokaa kasvaa rintarinnan ajan loppuun saakka; Matt 13.

Baana on liukas ja polku kaita ja kivikkoinen. Jyviä tien poskessa, kalliolla ja rikkaruohojen seassa ja harva hyvässä maassa.

Vanhurskas voi langeta San 24:16- jumalaton sortuu onnettomuuteensa lopullisesti.

Ihmisiä elää toistaiseksi erossa ryhmistä maantiteellisistä ja inhimillisistä syistä.


Siunauksia
Jari Laurila
keskustelija

Kumia palaa ja vauhtia piisaa, kunnes tulee äkkipysäys kun kaikki eväät on syöty ja rahat ja polttoaine loppu. Silloin panevat Iso-Britaniassa ja USA.ssa koulutuksensa saaneet lapun luukulle ja seurakuntalaiset jäävät oman onnensa nojaan, kuten niin useasti ennenkin.

Kummallista asiassa on se, että vaikka Suomen adventtikirkon johdon mielestä asiat menivät mallikkaasti 70-luvun lopulla ja ehkä 80-luvun alkuvuosinakin, valistuneimmat maallikot näkivät synkkiä pilviä taivaalla, joka kirkon johdon mielestä oli ihan pilvetön.

Tapahtumien kulku on osoittanut, että johto reagoi liian hitaasti, jos ollenkaan, "ilmastonmuutokseen", josta ennusmerkit kyllä olivat nähtävissä, jos vaan viitsi "hiukan tsiigata ympärilleen", Protestilaulun sanoja lainatakseni.

Kulloinenkin unionin ja/tai piirikunnan johtaja lykkäsi ratkaisujen teon seuraajalleen, näin olen asian käsittänyt.

Siviilirohkeutta edellytettiin jäsenistöltä, vaikka johto ei näyttänyt esimerkkiä rohkeudesta.

Johto kavahti pa..an tonkimista, koska siitä olisi saanut vain kädet likaisiksi ja haiseviksi.

Oma ura oli tärkeämpi kuin kirkon menestys. Jos tähän sääntöön on ollut poikkeuksia, mielelläni lukisin niistä.